Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.3.2019

Kausi avattu!


Kisakauden avaus Lappeenrannassa 2-tason kilpailuissa.

Postauksen kaikki kuvat  Emilia Nerg





Helppo A:2 luokasta rusetin kanssa kotiin. Toinen sija napsahti suorituksella, johon mahtui pukkeja, vastalaukan rikkominen ja loppuradasta lukuisia huonoja siirtymisiä. 62,931% johon ei tietenkään voi olla tyytyväinen, mutta radalla esitetyt ylimääräisyydet selventäköön sitä. Kiitosta tuli tarkkaan ratsastetuista teistä. 




Helppo A radan jälkeen meillä oli vaativa b:1. Lohikäärmeen sukulaiseksi yön aikana muuttunut poniini ei meinannut pysyä nahoissaan. Sain sen kuitenkin ratsastettua verryttelyssä kivaksi ja avuille. Ennen toisen luokan alkua meillä oli kuitenkin palkintojen jako, verryttelyn jälkeen. Kiva ja avuilla oleva poni häipyi samantien, kun perässämme heti kolmantena ja neljäntenä oli kaksi suomenhevosta. Poni pelkäsi niitä aivan hulluna kunniakierroksella. 





Radalla sain ponin kuitenkin taas kivasti avuille. Vähän sähköjäniksen oloinenhan se oli, mutta saimme suoritettua kaikki tehtävät asiallisesti. Ensimmäinen vaihto tuli takaa tasajaloin, josta 4 sekä 4,5 kertoimella kaksi. Toinen vaihto oli jotain sekoitusta ponin ennakoinnin ja siitä johtuneen räpellyksen vuoksi. Yllättäen se oli tuomareiden mielestä kuitenkin saman arvoinen kuin edellä esitetty siisti vaihto. Tulokseksi 58,229% jolla luokan kolmanneksi. 








Paljon jäi parannettavaa ja hienosäätöä, mutta kuitenkin hyvällä tiellä ollaan. Seuraavan kerran ponin kanssa tanssahdellaan alueen hallimestaruuksissa kuukauden päästä. Sen jälkeen matkataankin neljään starttiin Ypäjälle spring dressage kisoihin. 







Yllä helppo A:2
Alla vaativa B:1



Lisää treeniä vaan, jotta saadaan tulostaso paremmaksi! Alkukausi on Kottille ollut aina vaikeaa, joten siihen nähden tämä kausi lähti yllättävän hyvin käyntiin. 

12.3.2019

Eskarin viidentenä päivänä

Me ravataan ympäri kenttää itsenäisesti kummassakin kierroksessa 
ja kyetään vaihtamaan suuntaa käynnissä.



Sitä ennen oli neljäs päivä, jolloin poni tuntui hyväksyneen ratsastajansa selkään ilman varauksia. Ja selkäänkin kiivettiin suoraan istumaan ilman välivaiheita. Ajatus oli päästä liinassa ympyrälle, mutta Frodo ei ollut halukas erkaantumaan maa-avusta, joten katsoin paremmaksi päästää poni irti kokonaan, jolloin maassa olevaan avustajaan ei tarvinnut olla kontaktissa. Avustajan tehtäväksi jäi vain turvata selustani, eli ottaa koppi, jos poni päättää heittää selästään.

Eteenpäinpyrkimys

Sitä ei vielä ratsastaja selässä ole. Poni ei vielä uskalla ajatella eteenpäin, vaan mieluummin pysähtyy ja jää paikalleen. Ilman eteenpäinpyrkimystä meillä ei kuitenkaan ole oikeastaan yhtään mitään. Ponin on ensimmäisenä opeteltava ajattelemaan eteenpäin, mutta sen se varmasti oppiikin, kunhan tottuu ratsastajan aihettamaan tasapainon muutokseen. Frodo ei ole mikään päätön kana, vaan enemmänkin ajattelee ensin ja toimii vasta sitten, jos katsoo sen olevan kannattavaa ja turvallista.


Neljäntenä ratsastuskertana poni päästettiin irti ja etsittiin ravinappula maiskutuksien saattelemana. Aluksi pari askelta, ja heti kohta lisää.

On muutamia kohti, joissa nuori voi säikähtää pahasti. Ensimmäinen silloin, kun ratsastaja nostaa yläkroppansa satulassa pystyyn. Toinen siinä kohtaa, kun otetaan ensimmäiset raviaskeleet. Kolmas tulee varmaankin kuudennella kerralla - ensimmäiset laukka-askeleet. Jos näistä kolmesta kohtaa selviää säikäyttämättä ollaan jo aika pitkällä ja onnellisessa asemassa. Sen jälkeen sulla on ratsu, jota voit aloittaa kouluttamaan.

Neljäntenä päivänä makusteltiin ravia helpommassa kierroksessa, pitkillä suorilla, sillä pohjan kunto arvelutti ratsastajaa turhan paljon.

Viidentenä päivänä orini oli kerännyt virtaa pakkasesta. Jo kentälle taluttaessa se kouhaisi etujaloillaan ilmaa, hapuili raville ja oli viemässä enemmän kuin vikisemässä. Mutta ainakin oli ajatusta eteen! Pari kierrosta kävelytin suosiolla maastakäsin kenttää ympäri. Pakkanen oli kovettanut lumenpinnan niin, että se rapisi jalkojen alla. Mutta sehän ei pelaa joka pelkää, joten selkään vain ja ukko töihin. Mieheni talutti meitä muutaman kierroksen käynnissä ja päästi sitten hurjan oriini irti. Sen sijaan, että olisi ollut valmiina nappaamaan ratsastajasta koppia, hän olikin linssin takana, omasta pyynnöstäni toki!



Ei muuta kuin ajatukset työntekoon, eli raviin. Eiliset opit olikin jo sisäistetty hienosti ja päästiin hurvittelemaan kenttää ympäri kokonaisia kierroksia. Vaihdoimme käynnissä suuntaa vaikeampaan kierrokseen eli oikeaan. Siinä Frodo pyrkii koko ajan maa-avun luokse. Mutta siitä huolimatta saatiin ravattua vaikeampaankin suuntaan kokonaisia kierroksia. Lisäksi koimme yhden minimaalisen pukin ja käynnissä laukannoston hapuilun, kun pyysin Frodoa eteenpäin.

Nyt poni saa taas vapaan ja keskiviikkona jatketaan treenejä. Uskoisin, että viikonloppuun mennessä minulla on sisäänratsutettu poni, mikäli kenttä sallii laukkaharjoitukset.

Frodolle kerrottiin heti oriina pysymisen ehdot: kun pitää olla paikallaan niin silloin ollaan. #luottopelaa

7.3.2019

Nouse satulaan ja pysy siellä

Varsaponin ratsuopit ovat alkaneet aikataulun mukaisesti. Selkään noustiin heti kymppiviikon maanantaina, niin kuin instagramin ja facebookin seuraajat saivatkin jo heti kuulla. Kuuluisat kysymykset miten meni ja miltä nyt tuntuu? - No kiitos kysymästä, erittäin hyvin. Ja erittäin hyvältä! 


Jokainen, joka on kiivennyt ensimmäisenä hevosen selkään, tietää, että hevosta saattaa vähän horjuttaa. Mutta Frodo ei hievahtanut mistään kohtaa, mihinkään. Sillä pojalla todella on jämerä luusto, eikä yksi viisikymmentäkiloinen tyttö hetkauta ponin kroppaa millään tavalla. Eikä sen enempää ulkoisesti mieltäkään. Frodo oli koko ajan rento ja rauhallinen. Pääsimme yhden kerran aikana etenemään aina siihen asti, että ratsastaja istuu ponin selässä kunnolla ja käveltiin puoli kierrosta talutettuna näin. Toinen puolikas käveltiin ensin ratsastajan ollessa vain toisen puolen jalustimen varassa. Sen verran nuori mies kuitenkin reagoi tilanteeseen, että ihosta alkoi nousta hilsettä pintaan. 

Frodon ensimmäinen korvakuva selästä, ikuistettu 4.3.2019
Tiistaina Frodon kanssa jatkettiin harjoituksia karmivassa kelissä. Kentän näköpiirissä työskenteli kaivurikin, joten kaikki katastrofin ainekset oli kasattu kattilaan varmistamaan, että varsaponi tottuu ihan alusta asti elämän vilskeeseen. Eikä se nyt sen kummemmin Frodoa haitannut, joskin harjoituksia ei viety selkään nousua pidemmälle, vaan treeni pidettiin hyvin matalalla kynnyksellä.


Keskiviikkona vain toinen meistä oli kouluttautumassa, joten Frodo sai mietintämyssynsä päähän ja pureskella oppimaansa kaikessa rauhassa. Tänään jatkoimme harjoituksia, kuvien kera. Harjoittelimme vastaamaan eteenpäin- ja kääntyviin apuihin. Positiivisen yllätyksen itseään säästelevä ori antoi eteenpäin pyytävistä avuista, joihin sen reaktiot olivat erittäin hyviä. Kääntyminen on ponille tuttua jo ajoreissuilta, joten ratti ja kaasu löytyy, nehän ne on tärkeimmät avut nuoren kanssa. Ja totta tosiaan, kaikki on tähän mennessä tehty ihan omassa pihassa, ulkokentällä. Maneesille on Frodon sijasta päässyt Kottin lisäksi myös Eppo, kera pienien ratsastajiensa. 

3.3.2019

Rakas, tuleeko sinustakin pullukka?

Ei! Kun piti kysymäni, että ratsu?!

Laitetaanpas nyt näitä julkaisemattomia kisakuvia Kottista esille, sillä huomenna voin jo sanoa kisakauden alkavan ensi viikolla. Tämäkin kuva kuiskeen.net 
On ehkä hölmöä koristaa tekstiä moniponin kuvilla, jos teksti itsessään käsittelee aivan toista ponia, eikö? Minulla ei kuitenkaan ole Frodosta mitään kivoja kuvia, jotka eivät olisi jo tuhottoman monta kertaa täällä blogissakin esiintyneet, joten olkoon tallikaveri sitten edustavana tässä tekstissä. 

Kymppiviikko on täällä ja Frodon treenikalenterissa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla SISÄÄNRATSASTUS. Kuinka toteuttaa se? Viedään poni ulos, noustaan selkään ja tallustellaan yhdessä sisälle. Kottin kanssa olen päässyt nauttimaan tästä luxustallien ihanuudesta, jossa hevosen voi ratsastaa treenistä suoraan talliin sisälle, ja ihan tässä meidän pienessä sievässä kotitallissa. Meillä on niin suuri ulko-ovi ja Kotti niin pieni. Se on siis ratsastettu sisään talliin monasti. Ja sateisilla keleillä ratsastettu myös ulos, koska kermaperse varjelee satulansa nahkaominaisuuksia, suojaamalla ne kermaisella berberillä tietenkin! Saamien tietojeni mukaan elämää on myös hevosten ulkopuolella, joten selvennettäköön sen verran, ettei varsaponin sisäänratsastus tarkoita yllä kuvattua luxusta, jota harrastamme Kottin kanssa. 

kuiskeen.net

Frodolla alkaa ratsuhevosen esikoulu, joka näin ensimmäisenä lukukautena sisältää kaksi treenijaksoa, välissä loman. Kummatkin on tarkoitus ajoittaa ennen kesälomaa. Ajoitus tälle ensimmäiselle jaksolle on sekä mainioin, että huonoin. Orini ei ole vielä puhjennut täysin kukkaan, mutta enenevissä määrin sen aivot keräävät joka päivä enemmän orimaisia ajatuksia. Kolme viikkoa sitten se olisi mennyt vielä täysin vaikka ruunasta, mutta ei enää. Toisaalta nyt nuoren miehen onkin hyvä saada vähän muutakin mietittävää kuin jalkojen välissä olevat killuttimet. Ehkä tämä on riittävän erilaista puuhastelua, että naiset häviäisivät mielestä hetkeksi ja energiatasot pysyisivät kohtuudessa. Ponit keräävät energiaa auringosta sekä pakkasesta. Ne yhdistettynä niistä saa melkoisen pommin, ihan jokaisesta.  

Ensimmäisellä jaksolla ori on tarkoitus totuttaa ratsastajaan, sekä ratsastaa kaikki kolme askellajia ulos. Ja kiitos mielellään vain ja ainoastaan kolme askellajia, ilman kevätjuhlan liikeratojen harjoituksia. Jos hyvin käy, Frodo pääsee ensimmäiselle lomalle jo viikon kuluttua. Mutta epäilen vahvasti, että joudun raivaamaan kalenteristani tilaa ainakin kahdeksi seuraavaksi viikoksi. Ilman haasteitahan en tietenkään aikonut tästä koulutusrupeamasta selvitä. Ajattelin kuskaavani oriin vieraaseen maneesiin, koska siellä on kokonainen lyhyt sivu pelkkää peiliä ja hankin tietenkin timanttiotsapannan, joka ratsuilla kuuluu olla. Täytyyhän sitä siinä koulutuksen ohessa saada ihastella.. 

Koska aina ei mennä siitä mistä aita on matalin. Kuiskeen.net

Ajatukseni puoltavat maneesitreenejä, sillä Frodolle tekisi hyvää saada sekä kuljetuskokemusta, että nähdä vähän vieraita paikkojakin. Frodo on matkustanut elämässään neljä kertaa, joista toinen oli kovin turmiollista, kts. meidän ensimmäisen vuoden näyttelyreissu. Sen jälkeen ollaan matkustettu vain Ypäjälle ja viimeiseksi rotunäyttelyyn viime kesänä. Liiaksi ei siis olla reissattu. Muutaman kerran olen ollut aikeissa viedä oriin irtohypytykseen, mutta aikeeksi se on jäänyt. Sen lisäksi poni on kengätön ja kenttä on aivan umpijäässä, joten siinä ei liioin ratsutella nuorta poikaa. Kottin kolmivuotiskeväällä kenttä oli jo sula tähän aikaan vuodesta, nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. 

Saa nähdä kuinka äijän käy, tuleeko siitä ratsua vai ei. Toivottavasti kumminkin. Olen sille satulaa kaksi kertaa sovitellut ja ihan asialliselta se näytti satula selässään. 

2.3.2019

NF-kilpaponikilpailun voittaja vuosimallia 2018

Tulin, näin ja voitin. 
Siinä on Gottfridin motto lyhykäisyydessään. 

kuiskeen.net

Menin iltatallin tekoon hymyssä suin, taas kerran. Toivotin onnentoivotukset heti ovella sekä Kottille, että Frodolle. Jos ponini osaisivat puhua, olisivat ne varmasti kummastelleet mitä ihmettä se Kotti on taas tehnyt, ja toisaalta Eppo ehkä jopa kysynyt kuinka Kotti oikein tekee sen, heiniä rouskuttamalla?! Ja vielä suurempi kysymys olisi ollut mitä Frodo on tehnyt?

Taas yksi meriitti ponin saavutusten listaan, jolla alkaisi olla jo aika paljon pituutta mikäli allekirjoittanut muistaisi pitää sitä ajan tasalla. Tuo pieni ja sievä, suloinen poni otti ykköstilan New Forest -ponien kilpaponikilpailussa. Vuodelta 2016 meillä on taskussamme jo kolmas sija ja 2017 en muistanut osallistua, silloin tuloksemme olisi riittäneet hopeaan. Mutta nyt ajattelin tarjota ponille mahdollisuuden kirkastaa saavutuksensa. 

Hillside Forgotten Gold 52NF ei ollut sijoilla kilpaponikilpailussa, mutta sen sijaan NF-näyttelyponi ranking III. Hyvä saavutus nuorelle oriille sekin. Vuonna 2017 ori voitti parhaan nuoren Forestin palkinnon. Eli saavutuslistaa on tälläkin pojalla jo kerrytetty.

kuiskeen.net taltioi ponin viimekauden estekauden voittoisan aloituksen.


18.2.2019

Hyvästi 190€ mitä sillä saikaan?

Sinne meni, että heilahti. 190€ puhdasta valuuttaa. Töissä kuulen usein sanottavan "onpas helppoa tämä maksaminen, sen kuin vilauttaa vaan.." Juu niinpä, mutta yhtä helposti se valuutta ei humpsahda tilille, ihan vain vilauttelemalla, joskaan en ole kyllä kokeillutkaan. Sitä vilauttelua rahan hankinnassa nimittäin.. 

Ilahdutanpa teitä näillä kevättalven kuvilla Kotti 4v. kanssa. 
Ehei, edellisen postauksen eläinlääkärikäyntiä sillä ei maksettu, vaikka hyvä alku se siihenkin olisi ollut! Eikä tässä kohtaa tarkoiteta myöskään ihanaa forresterin vihreää back on trackin verkkoloimea, jonka Frodolle tilasin Kottin voittamalla alekupongilla. Oikeastaan tuolla 190 eurolla olisi saanut ihan ja vaikka mitä! Sen kun marssisit kauppaan ja valitsisit käteesi lähes mitä vain, se olisi sun! Mutta hevosihminen ostaa tuolla rahalla kaksi asiaa, josta ei saa yhtään mitään konkreettista. Eikä ostohetkellä voi tietää heittikö rahat täysin kankkulan kaivoon, niin kuin tämä ponitäti on hevostätinä usempanakin vuotena tehnyt.

190 eurolla saa haltuunsa ratsastajan A-kilpailuluvan, jolla on oikeutettu kilpailemaan Suomen sisällä kaikissa 1-5 tason kilpailuissa, siitä joutuu pulittamaan 150 euroa. 40 euroa lisähintaa tulee yhdestä (1) nimetystä ratsusta! Toisin sanoen tämän ponitädin kohdalla Gottfridin kisalupa on lunastettu. Jokaisesta lisähevosesta maksetaan kustakin 40 euroa lisähintaa. Aika suolaista! Ei tarvitse kuin kaatua jäätiköllä, saada lonkkamurtuma ja siinä se sitten oli, koko kisakausi. Ja mitään vastinetta ei saa rahoilleen! Tai niin kuin hevostädin tapauksessa, kun kaikki on yhden kauraturvan varassa ja se saakeli päättää rikkoa itsensä ennen ensimmäisiä kilpailuja, ollen koko kauden ja pitkälti seuraavaakin poissa pelistä. Mutta hei, hinnan lisäksi ei tule myöskään postimaksuja tai käsittelykuluja, siispä melkein pelkkää säästöä! 


 Ja nyt arvon ei-hevosihmiset, jotka tätä lukevat "ei se nyt sitten niin kallista olekaan tuo kilpaileminen" saanen muistutta, että nämä maksut täytyy olla hoidettu ennen ensimmäistä kilpailuun ilmoittautumista, jossa on vielä täysin omat maksunsa jokaisessa luokassaan! Sen lisäksi, että ennen tätä on täytynyt lunastaa itselleen seuran jäsenyys, jonka hinta riippuu toki seurasta, mutta ratsastajainliitto raapii siitäkin summasta seuran jäsenmaksusta riippuen 90-100% (Monessa seurassa jäsenmaksu on pelkästään SRL -osuus, jolloin seura ei saa itselleen euroakaan!) Mitä kalliimpi jäsenmaksu, sen enemmän seura saa varoja oman toiminnan kassaan.

Mutta kukapa näitä menoja laskee, jos saa edes yhdestä kisoista yli-ison muodottoman satulahuovan tai x-full kokoiset pintelit, niin kaikki menothan on käännettävä saataviksi!


Hyvää kisakautta kaikille! Me aloitamme sen kuukauden päästä 2-tason hallikisoista helppo A ja vaativa B radoilla. Saatavien metsästys alkakoon!

#hevosurheilu #hullujenhommaa #rikkaidenhuvia

17.2.2019

Vuosihuolto hoidettu alta pois


Eläinlääkärin käynti on aina yhtä jännittävää, olipa kyse sitten akuutista hädästä tai ihan rutiinitoimista. Koskaan et voi etukäteen tietää, mitä saat tulokseksi, etkä etenkään sitä, mitä lukee valkoisessa paperissa kohdassa summa.. 

Ponit ovat edullisia pitää, mutta rutiinitoimenpiteissä niiltäkin laskutetaan hevosten hinnastolla. Ponien kohdalla on vain sellainen hauska jippo, että rauhoitusaineiden annostelu on erittäin vaikeaa. Toinen poni kuukahtaa aivan pisarasta, kun taas toinen saattaa tarvita kolmen norsun annoksen. Eläinlääkärien kokemuksia kuulleena, sellaista "pientä" marginaalieroa ei hevosilla niin usein ole. Siksi onkin hyvä oppia kerrasta muistamaan, kuukahtiko poni omanpainoisesta annoksesta kuoleman rajamaille vai tarvitsiko kolme eri annosta, ennen kuin luomi alkoi painamaan. 


Kolmen ponin omistajana on helppo säästää pienissä asioissa, kuten eläinlääkärin käyntimaksuissa ihan sillä, että hoitaa jokaisen vuosihuollon kerralla. Toki se tarkoittaa myös kerralla suurempaa laskua, valitettavasti. Onnistumisprosentti tässä säästössä toki olisi suurempi, jos osaisi suunhoidon lisäksi kerrata myös vuosirokotteet kolmella yhden sijasta.. Hupsista. 


Poneilla oli hammashuoltoa ihan kotioloissa. Kottilla oli pelkästään hampaiden tarkastus ilman muita toimenpiteitä. Poni oli hoidettu suustaan vasta alle puoli vuotta sitten, mutta suussa oli siihen nähden yllättävän paljon piikkejä. Muutoin suu vaikutta kuitenkin hampaiden osalta hyvältä, sanat "ei kariesta" kuulostaa ponitädin sydämelle ja etenkin kukkarolle erinomaisen hyvältä! Hammashuoltoväliksi saatiin puoli vuotta, edellisen vuoden sijaan. Kotti käy rauhoitusaineiden osalta edulliseksi ponitädin kukkarolle, sillä poni kuukahtaa pelkän piikin näkemisestä. 

Eppo epäluuloiselle oli tilattu myös rokotus. Entiset omistajat ovat huoltaneet ponia erittäin tunnollisesti ja kaikki dokumentit hammaskarttoineen tuli ponin mukana. Sen lisäksi Passin kanteen oli liimattu post it -lappu, jossa lukee mm. viimeisimmät hammashuollot, kavioiden vuolut ja yllätys yllätys rokotukset. Mutta eipä ponitäti sellaisia ajattele tarkastaa siinä kohtaa, kun on kutsumassa eläinlääkäriä käynnille. Olin päättänyt omassa mielessäni, että nyt ollaan jo ehkä vähän myöhässäkin.. 


Kaivellessani Epon papereita, kävi ilmeisen selväksi, että ei olla myöhässä laisinkaan, sillä vasta toukokuussa oli ponipojan rokotukset menossa vanhaksi. Mutta samalla kävi myös selväksi, että viimeisestä raspauksesta on hujahtanut yli puolitoista vuotta! Eppo epäluuloinen ei pidä vieraista henkilöistä, etenkään jos ne yrittävät jotain epäilyttävää. Ensimmäisen piikin kohdalla Eppo puolustautui pelottavaa tilannetta puremalla. Se raukka oli niin peloissaan, ettei keksinyt mitään muuta keinoa puolustautua, joten tarrasi hampaansa reiteeni kiinni. Toinen piikki menikin jo helpommin, kun poni vaipui ensimmäisestä piikistä lievään kohmeloon. 

Ponitätiä alkoi hieman pelottaa hampaiden kunto. Vanhaponi + pitkä hoitoväli = erittäin huono yhtälö. Mitähän sieltä suusta mahtaa löytyä? Etenkin, kun ponin painokin on saatu tiputettua puolen vuoden aikana lähelle normaalipainoista yksilöä. Yllätys oli valtava, sillä ponin suusta ei löytynyt kerrassaan mitään sanottavaa. Paitsi se, että onpas äärimmäisen hyvä purukalusto näillä kymmenillä, näin pienellä risteytyksellä, ottaen huomioon hoitovälin. Ponin suu oli suorastaan priimaa, toki siellä oli terävyyttä jonkin verran ja raspaus oli ajankohtaista, mutta silti. Miten huojentavaa kuulla, sen lisäksi, ettei tätäkään ponia karies vaivaa.  Hammashuoltoväliä ei liiemmin tarvitsisi tiivistää, mutta ehkä kuitenkin tsekataan tämänkin ponin suuhun hieman useammin jatkossa. 


Frodolle tilattiin useampi toimenpide. Pääpainona oli hampaiden ja suun tarkastus, sillä suu täytyy olla kunnossa siinä kohtaa, kun täti satuloi poninsa ja suuntaa kentälle ratsuponin alkeisharjoituksiin. Frodon suu on haissut pahalle, sillä on useampi hammas heilumassa ja tällä hetkellä ori ei kyllä ketään hurmaa hymyllään. Hammashuollon lisäksi ponilta otettiin cem- sekä pssm1 -näytteet testejä varten. Frodon suu olikin kaikista poneista eniten hoidon tarpeessa. Ponitäti saa syyttää ihan itseään, sillä orihan piti raspata jo syksyllä, mutta luottolääkärin jäätyä äitiyslomalle se vain sitten jäi. Mitään peruuttamatonta ei onneksi saatu aikaan. Terävyyttä löytyi paljon, mutta posket olivat vielä onneksi ehjät, joskaan sitä tuskin olisi ollut, jos olisimme tehneet päävehkeet päässä hommia enemmän. Lisäksi ponilta nypättiin hammas ja puolikas sellainen pois. Ei ihme, että suu on haissut, sillä heiluva maitohammas oli haljennut, mitä ilmeisemmin kaverin takajalan liikkuvuuden  avustuksesta. Puoli hammasta jäi vielä eturivistöön, sillä se ei ollut riittävän heiluvaa sorttia lähteäkseen irti. Sitä täytynee tosin hieman seurailla, sekä niiden tilalle tulevia rautahampaita, sillä potku on saattanut vaurioittaa niitä. Mutta ei merkkejä karieksesta, jee! Frodon hampaat on syytä tsekata uudelleen kesäloman jälkeen, ennen kuin ratsuhommia on tarkoitus syksyllä jatkaa. Siispä ponitäti joutuu kutsumaan heinäkuussa hammaslääkärin ja rokotukset kahdelle ponille.  


Ponien suut on nyt kunnossa, joskin Kotti dramatisoi hammashuollosta niin kovasti, ettei kyennyt syömään heinää ennen kipulääkettä. Porkkana kyllä saatiin mahalaukkuun asti ilman lääkitystäkin.. Yhden kipulääkityksen jälkeen poni kuitenkin tokeni suustansa, eläinlääkäri epäili, että olisi saattanut osua vahingossa hermoon. Pääasia kuitenkin on, että poni tokeni syömäkuntoiseksi kipulääkkeellä ja sen jälkeen ruoka onkin maistunut äärimmäisen hyvin. Muilla ei jälkikäteen ole ongelmia eläinlääkärin käynnistä koitunut, edes Eppo ei reagoinut rokotukseen negatiivisesti, josta forresterit ovat suorastaan kuolemassa. 


Huomasittekos muuten Eepoksen uudet suitset? Nämähän on hutiostokseni Kottille kolmen vuoden takaa! Siitä asti ne ovat toimineet sisustuselementtinä tähän päivään asti. Vanhempi tyttäreni kysyi eräs päivä: "Äiti, miksi nuo suitset tuossa roikkuu?" Johon äiti vastaa, että "ne on niin kauniit, eikä ne sopineet Kottille. Ehkä joskus jollekin pienemmälle.." Johon taas nerokas tyttäreni vastasi "ai, minusta ne sopisivat hyvin Epon tyyliin.." No sinäpä sen sanoit! Miksi äiti ei ole tajunnut, että pienempi poni löytyy jo tallista?! Niinpä Eppo sai Rossnerin kiiltonahkaisella turpahihnalla ja mustilla bligbling -timanteilla varustetut truedressage -ponin suitset! Ja heti näyttää astetta enemmän kouluratsulta, vai mitä? Ponitädithän ei koskaan tee hutiostoksia, sopiva käyttäjä kyllä aina tulee tallista löytymään, kun tarpeeksi kauan odottaa.. 

13.2.2019

Testaillaan testailemisen ilosta vai kuinka?

hertjekker.net

Jalostukseen tarjottavan (ja erityisesti käytettävän) oriin omistajalla on velvollisuuksia. Oria on näytettävä, käytettävä ja kaiken sen lisäksi testattava kaiken maailman testeillä, ponioripäivien valinnaisen ratsastuskokeen lisäksi. 

CEM -testi
CEM -testi koskee aivan kaikkia jalostukseen käytettäviä oreja, rodusta riippumatta. Suomenhevosilla testi on pakollinen mikäli oria käytetään keinosiemennyksellä (nopean googlailun tulos, suokki-ihmiset korjaa, mikäli tämä on vanhentunutta tietoa.) CEM tutkimuksella selvitetään, ettei ori oli kohtutulehdusbakteerin oireeton kantaja. Jos CEM testiä ei ole tehty, oriilla ei ole siitosoikeutta, eikä sen varsoista saa KTK -kelpoisia. 

MYOTONIA 
Myotonia on ikävä  lihassairaus. Hollannista on löydetty kaksi NF-ponivarsaa, joilla on diagnosoitu kongenitaalinen myotonia (synnynnäinen lihasjäykkyys). Aiemmin vastaavaa sairautta ei ole tavattu hevosilla, ihmisillä ja vuohilla kyllä. Hollannissa oriit on testattu geenitesteillä vuodesta 2012 asti. Hollannissa menestynyt kilpa- ja jalostusori Kante's Rodaldo ja tämän kolme jalostusorijälkeläistä on todettu sairauden kantajaksi. Suomessa oriit on testattu keväästä 2013 alkaen. Myös alkuperämaan kantakirja ja erimaiden tytärkantakirjat testaavat oriit sairauden ehkäisemisen vuoksi. Suomessa orien testaukset hoidetaan kuntoon viimeistään jalostusoikeuksia hakiessaan ponioripäiviltä. 

Myotoniasta kärsivät ponit sairastuvat ensimmäisen elinvuoden aikana. Poneilla on suuria liikkumisvaikeuksia jäykkyyden takia. Sairastuneet varsat voivat kaatua yrittäessään liikkua ja oireet voivat vaikuttaa epileptisiltä, mutta varsa yrittää nousta uudelleen ylös. Sairastavat varsat kuitenkin syövät, juovat ja ulostavat aivan normaalisti. Oireet johtuvat luurankolihasten solujen proteiinikanavien toimintahäiriöstä, joka johtaa lihasten rentoutumisen toimintahäiriöihin.

hertjekker.net

PSSM1
Rodustamme on ikävä kyllä löytynyt pssm -kantajia. Ja nyt tästä vuodesta lähtien jalostukseen tarjottavat oriit on testattava taudin varalta. PSSM on myös lihassairaus, joskin yleisempi kuin myotonia. Sairauden tyypillisimpänä oireena pidetään lannehalvaustaipumusta, mutta oireet voivat vaihdella lihaskivuista ja -krampeista aina lihaksen surkastumiseen asti. Oireet johtuvat epänormaaleiden sokeriyhdisteiden  kertymisestä lihaksiin, pahentuen vähäisen liikunnan ja tärkkelyspitoisen ruokinnan seurauksena. 

Jotenkin tiesin jo odottaa, että rodustamme tullaan löytämään PSSM kantajia, ennen kuin niitä kerettiin löytää. Eikä siinä kauaa aavistuksillani tarvinnut odottaa, kun sellainen tosiaan löytyi. Olen aika tiiviisti seurannut erilaisten perinnöllisten tautien leviämistä hevosilla. Ei ole kauaa, kun kukaan ei edes tiennyt mikä PSSM on, kymmenen vuotta on lyhyt aika. Yht'äkkiä kantajia alkoi löytyä ensin tinkereistä, sen jälkeen vähän sieltä ja täältä, eri roduista. Onko syynä ollut se, että pitkään tyydyttiin kuvittelemaan, ettei tauti koske meidän rotua, ja näin ollen poneja ei ole testattu? Vahvasti uskon, että tässä on suurin syy. Poneilta ei myöskään vaadita rtg-kuvia edes osteokondroosin varalta, vaikka siinäkin on hyvin ikävä osittain perinnöllinen ongelma. Lisäksi minä olen sitä mieltä, että pelkästään orien testaus ei auta. Perinnöllisiä ongelmia voi kantaa myös tamma ja mikäli nämä ongelmat haluttaisiin todella karsia rodusta mahdollisimman äkkiä pois, olisi kaikki jalostukseen käytettävät yksilöt testattava sukupuolesta riippumatta ainakin pssm varalta.

Vaikka oreille ei olisi tullutkaan pakollista testausta, oli meillä aikomus testauttaa oma oriimme pssm varalta, sen lisäksi ori tullaan myös kuvauttamaan irtopalojen varalta. Mikäli haluan tarjota omaa oriani jalostukseen, haluan olla 100% varma, ettei se kanna mitään perinnöllisiä ongelmia. Jalostuksen tarkoitus ei ole lisätä määrää, vaan tuottaa terveitä ja laadukkaita rotuyksilöitä. Niin moni asia voi mennä muuten pieleen, että turha riskinotto mahdollisista piilevistä ongelmista on suorastaan typeryyttä. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt ja iloinen siitä, että Suomessa vaaditaan edes foresti oreilta nyt myös pssm -testaus. Testit ovat pieni hinta siitä, että ikävät ongelmat saadaan karsittua rodusta pois.

herjekker.net
Tulevaisuudessa wffs? 
Warmblood fragile foal syndrome on hevosella kehon kudoksiin vaikuttava sairaus. Wffs on resessiivinen, eli piilevästi periytyvä geenivirhe, mikä tarkoittaa, että yksilö voi olla kantaja, mutta se ei näy yksilössä ulospäin. Sairautta on nyt tavattu lämminveristen ratsuhevosten populaatiossa. Samantyylistä sairautta, eri mutaatiolla on tavattu quartereissa. Sairaan varsan saadakseen molempien vanhempien täytyy olla kantajia. Geenivirheen kantajaksi, mutta terveenä olevaksi varsaksi riittää, että toinen vanhemmista on geenivirheen kantaja. Toistaiseksi tautia ei siis ole tavattu muilla roduilla, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys, kun sellainen löytyy.


Sallis Lindqvist photography

Nyt vain odotetaan, että Hillside Forgotten Goldin tulokset tulevat ja tottakai toivotaan parasta, ja pelätään pahinta. 

10.2.2019

Saappaat vaihtuivat korkkareihin yhden illan ajaksi

hertjekker.net
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan yhdessä kuljettu matka. Kotti on ennen kaikkea minun paras kaverini, ei siis todellakaan mikä tahansa poni. Se ei ole urheiluväline, vaan ystävä, jonka kanssa urheillaan yhdessä, hyvässä hengessä. Kotti on ensimmäinen hevosemme, jonka kanssa olemme oikeasti päässeet myös kilpailemaan. Olen jokaisesta onnistumisesta kiitollinen. Siitä, että voin suunnitella tulevaisuutta ja toteuttaa suunnitelmia. Jos jotain olen harrastuksestani oppinut, niin sen, ettei mikään muu ole varmaa kuin epävarmuus. Kaikista tärkeintä on kuitenkin ystävän terveys ja hyvinvointi. 

Viime kauden kilpailimme säästeliäästi. Jätin tarkoituksella useita meille sopivia kilpailuja välistä. Halusin antaa Kottille vähän rauhallisemman vuoden kilpailujen osalta. Se oli kuitenkin jo kiertänyt ja nähnyt maailmaa 4- ja 5-vuotiaana. Kun sitten olimme radoilla, teimme kaikkemme ja usein vielä enemmän. Ensimmäistä kertaa oikeasti ratsastin radoilla, enkä vain mennyt tehtävästä toiseen. Ainakin hetkittäin. Ja poni, se suorastaan loisti. 

Oli aika huimaa katsella ranking -tilastoja. Gottfrid on ollut Kaakkois-Suomen alueen nuorten hevosten kouluratsastuksen ranking voittaja useana vuonna. Mutta viime vuoden menestyssaldoon lisättäköön vielä yksi titteli. Kouluratsastuksen alueranking kolmas senioreissa! Siltikin, vaikka yhden helppo A -luokan pisteet on jaettu helppo B -luokan pisteinä. Meillä ei ole tarvetta saavuttaa parempaa sijaa, sillä pyrkimys on kuitenkin mennä eteenpäin, eikä jäädä paikalleen. Niin luokka vaatimuksissa kuin tasoissakin. Vielä ensikaudella kilpailemme varmasti myös aluetasolla paljon, mutta tavoitteemme on kilpailla kahdeksannella ikävuodella pelkästään kansallisella tasolla. Mutta silloinhan on tietenkin Frodokin jo aloittelemassa kilparatsun roolia, ainakin toivottavasti.  


Palkinnot jaettiin Kaakon Gaala -juhlassa, jossa palkittiin kaikkien lajien ja ikäluokkien kolme parasta. Kouluratsastajakin joutui laittamaan ratsastustamineiden tilalle mekkoa päälle ja korkkarit jalkaan.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Kottille ja tiimille, joka meidän takana häärii. Yksikään urheilija ei yksin pysty saavuttamaan tavoitteitaan, tekemään tuloksia tai ylipäätään kilpailemaan. Taustalle tarvitaan toimiva tiimi, hevosharrastuksen kyseessä ollessa, se tiimi ei ihan yhdellä tai kahdellakaan henkilöllä täyty. Groomit, valmentajat, kengittäjä, lihashuoltajat, eläinlääkärit jne. Lista on pitkä, mutta jokainen siihen kuuluva on erittäin tärkeä. Kiitos siitä, että juuri te kuulutte meidän tiimiin ja mahdollistitte meille tämänkin!

8.2.2019

Kuinka päästä pumpulikaupan kanta-asiakkaaksi?


Tiedättekö tunteen, jossa menet hakemaan ratsureimaa tarhasta. Kaikkein perimmäisimmässä nurkassa seisoo kolme kaverusta. Sinne marssiessasi huomaat veritipan hangella. Toisen, kolmannen ja pian edessäsi avautuu sotatantereen näköinen teurastuspläntti! Sen sijaan, että heittäisit kirveen kaivoon samatien, ajattelet positiivisesti. Ehkä varsaponin vaihtuvat hampaat ovat vihdoin irronneet telmimisen seurauksena, ja suusta olisi tullut verta. Kävisi tarinaan hyvin, sillä puolituntia aiemmin jaetut heinät oli syöty ja verijäljet löytyvät heinäkasojen tilalta. Nopea kurkistus alahuulen alle torppaa kuitenkin ajatukset. Sellainen verimäärä näkyisi kyllä suussa pikaisella tsekkauksella. Tsiikailen Eppoa kauempaa, sillä poni ei kiireessä stressaavan poitädin lähelle antaudu. Eppo vaalii rauhaa ja aikaa, sitä ei kiireessä hoideta millään tavoin. Lopuksi menen Kottin luo, ei näytä hyvältä. Ponin kannalla on vekki. Tarkemmin katsottuna etukavion kannoilla on kummallakin puolella mojovat haavat, joista vain vuotaa ja vuotaa sitä hangessa punaisena hohtavaa litkua - verta.

Taiteilin juuri minuuttia aiemmin trailerin kerrasta koukkuun, varusteet kaappiin. Enää oli vain ponin suojitus ja loimen vaihto. Olimme lähdössä estetreeneihin, mutta pikainen konsultaatio groomimme kanssa puhelimitse ja aikeemme jäi vain aikeeksi. Vaikka poni ei ontunutkaan, mutta aristi sen verran jalkaansa, etten saanut kopeloida haavoja sen enempää. Ponin terveys etusijalle, treenitkin maistuu paremmin, kun kaikki on varmasti kunnossa. Jos joku sanoi, että riittäisi tämä lumi ja kylmyys, niin minä olen nyt toista mieltä! Haavoille parasta on puhdas lumi, joka puhdistaa ja kylmää samalla kertaa! Ja sitähän onneksi riittää vaikka muille jakaa.



Liioiksi ponin treenejä ei ole tarvinnut perua ponin takia, mutta ei tätä nyt tavaksi tarvitse silti ottaa. Talvessa vihaan vain hokkeja! Kotti on itse aiheuttanut haavansa, sillä muut kaverit ovat ilman kenkiä. Siispä säästöpakkaus pumpulia tilaukseen! Sitä ennen harkitsen bootseja, niiden hyötyjä ja haittoja. Nämä haavat bootsi olisi estänyt kyllä, mutta olisiko ne aiheuttaneet hiertymiä enemmän kuin estäneet haavoja? Kottilla on tosi herkkä iho, joka hiertyy rikki pienestäkin hankauksesta.

Arg ja vielä kerran arg! Että osaakin suututtaa, mutta eihän näille mitään voi.