Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.2.2019

Testaillaan testailemisen ilosta vai kuinka?

hertjekker.net

Jalostukseen tarjottavan (ja erityisesti käytettävän) oriin omistajalla on velvollisuuksia. Oria on näytettävä, käytettävä ja kaiken sen lisäksi testattava kaiken maailman testeillä, ponioripäivien valinnaisen ratsastuskokeen lisäksi. 

CEM -testi
CEM -testi koskee aivan kaikkia jalostukseen käytettäviä oreja, rodusta riippumatta. Suomenhevosilla testi on pakollinen mikäli oria käytetään keinosiemennyksellä (nopean googlailun tulos, suokki-ihmiset korjaa, mikäli tämä on vanhentunutta tietoa.) CEM tutkimuksella selvitetään, ettei ori oli kohtutulehdusbakteerin oireeton kantaja. Jos CEM testiä ei ole tehty, oriilla ei ole siitosoikeutta, eikä sen varsoista saa KTK -kelpoisia. 

MYOTONIA 
Myotonia on ikävä  lihassairaus. Hollannista on löydetty kaksi NF-ponivarsaa, joilla on diagnosoitu kongenitaalinen myotonia (synnynnäinen lihasjäykkyys). Aiemmin vastaavaa sairautta ei ole tavattu hevosilla, ihmisillä ja vuohilla kyllä. Hollannissa oriit on testattu geenitesteillä vuodesta 2012 asti. Hollannissa menestynyt kilpa- ja jalostusori Kante's Rodaldo ja tämän kolme jalostusorijälkeläistä on todettu sairauden kantajaksi. Suomessa oriit on testattu keväästä 2013 alkaen. Myös alkuperämaan kantakirja ja erimaiden tytärkantakirjat testaavat oriit sairauden ehkäisemisen vuoksi. Suomessa orien testaukset hoidetaan kuntoon viimeistään jalostusoikeuksia hakiessaan ponioripäiviltä. 

Myotoniasta kärsivät ponit sairastuvat ensimmäisen elinvuoden aikana. Poneilla on suuria liikkumisvaikeuksia jäykkyyden takia. Sairastuneet varsat voivat kaatua yrittäessään liikkua ja oireet voivat vaikuttaa epileptisiltä, mutta varsa yrittää nousta uudelleen ylös. Sairastavat varsat kuitenkin syövät, juovat ja ulostavat aivan normaalisti. Oireet johtuvat luurankolihasten solujen proteiinikanavien toimintahäiriöstä, joka johtaa lihasten rentoutumisen toimintahäiriöihin.

hertjekker.net

PSSM1
Rodustamme on ikävä kyllä löytynyt pssm -kantajia. Ja nyt tästä vuodesta lähtien jalostukseen tarjottavat oriit on testattava taudin varalta. PSSM on myös lihassairaus, joskin yleisempi kuin myotonia. Sairauden tyypillisimpänä oireena pidetään lannehalvaustaipumusta, mutta oireet voivat vaihdella lihaskivuista ja -krampeista aina lihaksen surkastumiseen asti. Oireet johtuvat epänormaaleiden sokeriyhdisteiden  kertymisestä lihaksiin, pahentuen vähäisen liikunnan ja tärkkelyspitoisen ruokinnan seurauksena. 

Jotenkin tiesin jo odottaa, että rodustamme tullaan löytämään PSSM kantajia, ennen kuin niitä kerettiin löytää. Eikä siinä kauaa aavistuksillani tarvinnut odottaa, kun sellainen tosiaan löytyi. Olen aika tiiviisti seurannut erilaisten perinnöllisten tautien leviämistä hevosilla. Ei ole kauaa, kun kukaan ei edes tiennyt mikä PSSM on, kymmenen vuotta on lyhyt aika. Yht'äkkiä kantajia alkoi löytyä ensin tinkereistä, sen jälkeen vähän sieltä ja täältä, eri roduista. Onko syynä ollut se, että pitkään tyydyttiin kuvittelemaan, ettei tauti koske meidän rotua, ja näin ollen poneja ei ole testattu? Vahvasti uskon, että tässä on suurin syy. Poneilta ei myöskään vaadita rtg-kuvia edes osteokondroosin varalta, vaikka siinäkin on hyvin ikävä osittain perinnöllinen ongelma. Lisäksi minä olen sitä mieltä, että pelkästään orien testaus ei auta. Perinnöllisiä ongelmia voi kantaa myös tamma ja mikäli nämä ongelmat haluttaisiin todella karsia rodusta mahdollisimman äkkiä pois, olisi kaikki jalostukseen käytettävät yksilöt testattava sukupuolesta riippumatta ainakin pssm varalta.

Vaikka oreille ei olisi tullutkaan pakollista testausta, oli meillä aikomus testauttaa oma oriimme pssm varalta, sen lisäksi ori tullaan myös kuvauttamaan irtopalojen varalta. Mikäli haluan tarjota omaa oriani jalostukseen, haluan olla 100% varma, ettei se kanna mitään perinnöllisiä ongelmia. Jalostuksen tarkoitus ei ole lisätä määrää, vaan tuottaa terveitä ja laadukkaita rotuyksilöitä. Niin moni asia voi mennä muuten pieleen, että turha riskinotto mahdollisista piilevistä ongelmista on suorastaan typeryyttä. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt ja iloinen siitä, että Suomessa vaaditaan edes foresti oreilta nyt myös pssm -testaus. Testit ovat pieni hinta siitä, että ikävät ongelmat saadaan karsittua rodusta pois.

herjekker.net
Tulevaisuudessa wffs? 
Warmblood fragile foal syndrome on hevosella kehon kudoksiin vaikuttava sairaus. Wffs on resessiivinen, eli piilevästi periytyvä geenivirhe, mikä tarkoittaa, että yksilö voi olla kantaja, mutta se ei näy yksilössä ulospäin. Sairautta on nyt tavattu lämminveristen ratsuhevosten populaatiossa. Samantyylistä sairautta, eri mutaatiolla on tavattu quartereissa. Sairaan varsan saadakseen molempien vanhempien täytyy olla kantajia. Geenivirheen kantajaksi, mutta terveenä olevaksi varsaksi riittää, että toinen vanhemmista on geenivirheen kantaja. Toistaiseksi tautia ei siis ole tavattu muilla roduilla, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys, kun sellainen löytyy.


Sallis Lindqvist photography

Nyt vain odotetaan, että Hillside Forgotten Goldin tulokset tulevat ja tottakai toivotaan parasta, ja pelätään pahinta. 

10.2.2019

Saappaat vaihtuivat korkkareihin yhden illan ajaksi

hertjekker.net
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan yhdessä kuljettu matka. Kotti on ennen kaikkea minun paras kaverini, ei siis todellakaan mikä tahansa poni. Se ei ole urheiluväline, vaan ystävä, jonka kanssa urheillaan yhdessä, hyvässä hengessä. Kotti on ensimmäinen hevosemme, jonka kanssa olemme oikeasti päässeet myös kilpailemaan. Olen jokaisesta onnistumisesta kiitollinen. Siitä, että voin suunnitella tulevaisuutta ja toteuttaa suunnitelmia. Jos jotain olen harrastuksestani oppinut, niin sen, ettei mikään muu ole varmaa kuin epävarmuus. Kaikista tärkeintä on kuitenkin ystävän terveys ja hyvinvointi. 

Viime kauden kilpailimme säästeliäästi. Jätin tarkoituksella useita meille sopivia kilpailuja välistä. Halusin antaa Kottille vähän rauhallisemman vuoden kilpailujen osalta. Se oli kuitenkin jo kiertänyt ja nähnyt maailmaa 4- ja 5-vuotiaana. Kun sitten olimme radoilla, teimme kaikkemme ja usein vielä enemmän. Ensimmäistä kertaa oikeasti ratsastin radoilla, enkä vain mennyt tehtävästä toiseen. Ainakin hetkittäin. Ja poni, se suorastaan loisti. 

Oli aika huimaa katsella ranking -tilastoja. Gottfrid on ollut Kaakkois-Suomen alueen nuorten hevosten kouluratsastuksen ranking voittaja useana vuonna. Mutta viime vuoden menestyssaldoon lisättäköön vielä yksi titteli. Kouluratsastuksen alueranking kolmas senioreissa! Siltikin, vaikka yhden helppo A -luokan pisteet on jaettu helppo B -luokan pisteinä. Meillä ei ole tarvetta saavuttaa parempaa sijaa, sillä pyrkimys on kuitenkin mennä eteenpäin, eikä jäädä paikalleen. Niin luokka vaatimuksissa kuin tasoissakin. Vielä ensikaudella kilpailemme varmasti myös aluetasolla paljon, mutta tavoitteemme on kilpailla kahdeksannella ikävuodella pelkästään kansallisella tasolla. Mutta silloinhan on tietenkin Frodokin jo aloittelemassa kilparatsun roolia, ainakin toivottavasti.  


Palkinnot jaettiin Kaakon Gaala -juhlassa, jossa palkittiin kaikkien lajien ja ikäluokkien kolme parasta. Kouluratsastajakin joutui laittamaan ratsastustamineiden tilalle mekkoa päälle ja korkkarit jalkaan.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Kottille ja tiimille, joka meidän takana häärii. Yksikään urheilija ei yksin pysty saavuttamaan tavoitteitaan, tekemään tuloksia tai ylipäätään kilpailemaan. Taustalle tarvitaan toimiva tiimi, hevosharrastuksen kyseessä ollessa, se tiimi ei ihan yhdellä tai kahdellakaan henkilöllä täyty. Groomit, valmentajat, kengittäjä, lihashuoltajat, eläinlääkärit jne. Lista on pitkä, mutta jokainen siihen kuuluva on erittäin tärkeä. Kiitos siitä, että juuri te kuulutte meidän tiimiin ja mahdollistitte meille tämänkin!

8.2.2019

Kuinka päästä pumpulikaupan kanta-asiakkaaksi?


Tiedättekö tunteen, jossa menet hakemaan ratsureimaa tarhasta. Kaikkein perimmäisimmässä nurkassa seisoo kolme kaverusta. Sinne marssiessasi huomaat veritipan hangella. Toisen, kolmannen ja pian edessäsi avautuu sotatantereen näköinen teurastuspläntti! Sen sijaan, että heittäisit kirveen kaivoon samatien, ajattelet positiivisesti. Ehkä varsaponin vaihtuvat hampaat ovat vihdoin irronneet telmimisen seurauksena, ja suusta olisi tullut verta. Kävisi tarinaan hyvin, sillä puolituntia aiemmin jaetut heinät oli syöty ja verijäljet löytyvät heinäkasojen tilalta. Nopea kurkistus alahuulen alle torppaa kuitenkin ajatukset. Sellainen verimäärä näkyisi kyllä suussa pikaisella tsekkauksella. Tsiikailen Eppoa kauempaa, sillä poni ei kiireessä stressaavan poitädin lähelle antaudu. Eppo vaalii rauhaa ja aikaa, sitä ei kiireessä hoideta millään tavoin. Lopuksi menen Kottin luo, ei näytä hyvältä. Ponin kannalla on vekki. Tarkemmin katsottuna etukavion kannoilla on kummallakin puolella mojovat haavat, joista vain vuotaa ja vuotaa sitä hangessa punaisena hohtavaa litkua - verta.

Taiteilin juuri minuuttia aiemmin trailerin kerrasta koukkuun, varusteet kaappiin. Enää oli vain ponin suojitus ja loimen vaihto. Olimme lähdössä estetreeneihin, mutta pikainen konsultaatio groomimme kanssa puhelimitse ja aikeemme jäi vain aikeeksi. Vaikka poni ei ontunutkaan, mutta aristi sen verran jalkaansa, etten saanut kopeloida haavoja sen enempää. Ponin terveys etusijalle, treenitkin maistuu paremmin, kun kaikki on varmasti kunnossa. Jos joku sanoi, että riittäisi tämä lumi ja kylmyys, niin minä olen nyt toista mieltä! Haavoille parasta on puhdas lumi, joka puhdistaa ja kylmää samalla kertaa! Ja sitähän onneksi riittää vaikka muille jakaa.



Liioiksi ponin treenejä ei ole tarvinnut perua ponin takia, mutta ei tätä nyt tavaksi tarvitse silti ottaa. Talvessa vihaan vain hokkeja! Kotti on itse aiheuttanut haavansa, sillä muut kaverit ovat ilman kenkiä. Siispä säästöpakkaus pumpulia tilaukseen! Sitä ennen harkitsen bootseja, niiden hyötyjä ja haittoja. Nämä haavat bootsi olisi estänyt kyllä, mutta olisiko ne aiheuttaneet hiertymiä enemmän kuin estäneet haavoja? Kottilla on tosi herkkä iho, joka hiertyy rikki pienestäkin hankauksesta.

Arg ja vielä kerran arg! Että osaakin suututtaa, mutta eihän näille mitään voi. 

7.2.2019

Me maastoillaan!

Elänkö lapsuuden poniunelmaani lasteni kautta? Sitä toisinaan mietin. Mutta toisaalta, kun tytöt tykkäävät poneista, niin haittaako se, jos vähän eläisinkin. Siinä vaiheessa, kun karjun verkka-alueella pää punaisena, voitonkiilto silmissä - poniäidin roolissa - tiputtakaa minut takaisin maanpinnalle, kiitos! Yhdessä tekemisen riemu, sitä on vaalittava. 


Eppo, tiimimme uusin tulokas, joka tuntuu nyt jo siltä kuin olisi aina ollut meidän, on virallisestikin kotiutunut meille täysin. Poni kulkee sisälle ja ulos itsekseen, saattaa joskus tarhamatkalla jäädä moikkaamaan pihalla leikkiviä lapsia ja tapsutella hetken päästä omaan karsinaansa. On aika suuri ero siihen poniin, joka viikon jälkeen lähti portista karkuteille, kun olin ottamassa sitä kiinni. Ponia, joka ei antanut kiinni tuosta noin vain. Ensimmäiset ratsastukset meni ponin jännittämiseen, kun ulkona tuuli hieman kovaa. Eppo ei luottanut meihin, jonka vuoksi alku oli jokseenkin hankalaa. Vaikkei se silloin hankalalta tuntunutkaan. Mutta kun vertaa nykyiseen Eppoon, joka talvituiskeessa seisoo paikallaan pihalla, kun tyttö ihan itsekseen päättää pysäyttää ponin ja tehdä maailman ympärysmatkan. Ero on aika huima. Pienistä arjen asioista on oikeasti muodostunut aika suuria, ne tajutakseen pitää vain muistella muutamia kuukausia taaksepäin.

Talvimyrsky, ei houkuttele ratsastamaan. Kotti napottaa päivän pihatossa, sillä on suorastaan kuuluisa siitä, että vihaa huonoja kelejä. Talliin päästessään Kotti ei meinaa astella takki päällä takaisin ulos. Heitin vitsillä, että jos saisi ratsastusseuraa. En uskonut kenenkään tarttuvan ajatukseen, keli huomioon ottaen. En todellakaan olisi yksin lähtenyt ratsastamaan, enkä kyllä muutoinkaan. Ennen kuin sain takkia päälle, oli tyttö jo tallissa odottamassa, taas. 

Eppo satuloitiin, Kotti vain loimitettiin, sillä ajattelin mennä Kottin elämän toista kertaa ilman satulaa. Tarkoitus oli mennä kentällä, sillä ei mieleenikään tulisi lähteä Kottin kanssa, etenkään lapsen ollessa mukana, maastoon satulatta. Mutta luonto oli kasannut lunta kentälle liioiksi, joten maastoonhan lähdettiin. Me neljästään, kaksi ponia ja kaksi ratsastajaa. Aivan järkyttävässä kelissä. Takaa kuului vain "Eppo niin kovasti tahtoisi ravata.. " Ja kun ponit jotain tahtoo, ponien on saatava se!



Pieni tyttö ja pieni poni. Siinä vähän äidin sydän suli. Ja Kotti, se suorastaan kiehui loimensa alla halusta ottaa pieni kilpailu, kumpi poneista on nopeampi. Seuraavana päivänä osasin varautua paremmin, satuloin ratsuni. Ihan siltä varalta, että allani kuitenkin on aikamoinen sähköjänis. Ja taas me kaksistaan lähdimme maastoilemaan, aivan mielettömän kauniissa, mutta kylmässä kelissä. Poneilla oli hauskaa ja niin oli meillä ratsastajillakin. Tästä edes minun ei tarvitse enää yksin maastoillakaan, mikäli en välttämättä niin halua. Aika nastaa! #ponit

27.1.2019

#HFG käytössä jalostukseen kesällä 2019

Tarjotaan New Forest -ponijalostukseen II-palkittu ori Hillside Forgotten Gold 52NF 



Frodo on kaksivuotiaana New Forest -ponijalostuksen pääluokkaan (vuosiksi 2018-2020) hyväksytty poniori. 
Pisterivi: 8-8-8-8-8-7-8-7,5-7,5-6-7,5-9 
Kantakirjalausunto: Ryhdikäs ja suurilinjainen ori. Sillä on ilmeikäs, hieman pitkä pää. Kaula on hyvän muotoinen. Säkä on hyvä. Lanne on hieman pitkä. Lapa on hyväasentoinen. Lautanen on pitkä. Jalat ovat sivusta hyväasentoiset. Vasen etujalka on suppuvarpainen ja meloo ravissa. Liikkeet ovat edestä ahtaat, takaa suorat. Käynti on matkaavoittavaa. Kävelee hieman suorin jaloin. Ravi on tahdikasta ja kevyttä, vielä voimatonta. Laukka on vielä voimatonta, laukkaa suorin jaloin. Rakennepisteiden keskiarvo 7,6.  Linkki sukupostiin. 

Frodo on erittäin hyväluonteinen ja yhteistyöhaluinen kolmivuotias ori. Se on käytössä jalostukseen kesäkuun loppuun asti, kotonaan Virolahdella, jossa se astuu luomuna kädestä. 
Tiedustelut ja varaukset maaliskuun loppuun mennessä joko puhelimitse tai sähköpostilla. 
Puh. 040 4107132 / Mari Kettunen
email. mkriding@hotmail.fi

Hinnat:
Astutusmaksu 250€
Varsamaksu 400€

Frodo edustaa hyvää englantilaista sukulinjaa isänsä puolelta. Frodon isänisä Fijal Jupiter on Englannissa mukana orilinjojen säilytysohjelmassa. Frodon emälinja on tuottanut suomeen useita suoritusponeja joka lajiin aina mestaruustasolle asti. 


Frodo keskittyy vuonna 2020 muihin juttuihin, jonka vuoksi se ei ole tuolloin käytössä jalostukseen. Ori tullaan näyttämään ponioripäivillä uudelleen viisivuotis keväänä ja jatko jalostuskäytöstä selviää paremmin sen myötä. Tulevaisuudessa siintää kuitenkin pääasiassa urheiluponin elämä, jonka vuoksi jalostuskäyttöön oria ei tänä aikana tulla tarjoamaan.  

22.1.2019

Varsastani on tullut nuori poni


Ennen kuin tämän nuoren miehen elämässä alkaa ne nuorten ponien jutut, voi hetken vielä fiilistellä varsakuvilla. Samalla kasvattaa ehkä kevään yleisintä kuumetta, johon tosin itselläni on vahva ennaltaehkäisy! Käsittämätöntä, että tuosta pienestä rääpäleestä, joka se ihan hetki sitten oli, on kasvanut jo iso, iso mies. Vaikka vieläkin ollaan täysin vauvanpyöreitä. 


Miten itsevarma, rohkea ja jäntevä varsani on ollut. Ei sillä, on se nytkin, mutta odotan sitä hetkeä, kun se kuoriutuu tuosta varsakropasta täysiin muotoihinsa. Tuleeko siitä yhtä ylvään ja itsetietoisen oloinen kuin yllä olevassa kuvassa. Frodon ollessa varsa, otin paljon kuvia. Monet kuvat siltä ajalta ovat hyvässä tallessa kiintolevyllä, josta en saa mitään ulos. Nämä kaikki kuvat ovat olleet blogissa jo kertaalleen näkyvillä. Kiitos blogini, minulla on paljon kuvia hevoskavereistani, ihan siltä varalta, jos en koskaan saa kiintolevyä avattua. 


Tämä on yksi lempikuvistani. Kolme sukupolvea samassa kuvassa, samassa tahdissa. Frodo, Frodon emä Hillside Yavanna ja sen emä Elbereth. Kaikki saman kasvattaja tuotoksia. Kunhan rikastun, teetätän tästä kuvasta taulun kasvattajalle. Kuvaillessani Frodoa varsa-aikana, tiesin, että se on parhaimmillaan silloin. Noin kolmen kuukauden ikään varsa oli hyvän näköinen, kaikki palikat paikallaan. Ja silloin kirjoitin blogiini, että seuraavan kerran näen yhtä hyvännäköisen ponin vuosien päästä. Olisi mahtavaa sanoa, että nyt kolmivuotiaana voisi olla se hetki, kun varsastani kuoriutuu upea otus. Mutta katsellessani Gottfridin vanhoja kuvia, täytyy todeta, että ehkä kahden vuoden päästä minulla on yhtä upean näköinen otus, kuin mitä näissä varsakuvissa. Nuoret hevoset, vaikka kehittyvät ja kasvavatkin silmissä, ovat valmiita vasta lähempänä kymmentä ikävuotta. Se on pitkä aika odottaa varsan kasvua täyteen mittaan. Mutta nuoren kanssa se aika on vain jaksettava odottaa. 


Varsasta on jo kasvanut iso otus. Erittäin lempeä ja kiltti pieni jättiläinen. Vaikka Frodo onkin täysin ponikokoinen, säkäkorkeus on ehkä 145cm tienoilla, on se tallin jätti kahden pienen ponin rinnalla. Frodo on kookas joka suuntaan ja sillä on erittäin hyvä luusto. Kengittäjämme hämmästelee aina Frodon ulkomuotoa, hänen mieleensä Frodo vaikuttaa vuotta vanhemmalta, kuin mitä oikeasti onkaan. Itsehän katson varsaani päivittäin ja vähän ruusuisin lasein, tai no ehkä enemmänkin liiankin kriittisesti, joten en ole pätevä sanomaan nuorestani juurikaan mitään kantaaottavaa.   


 Frodon vuosikalenteriin suunniteltiin tälle vuotta tapahtumia. Viime vuonna poninäyttely jäi välistä, ja mielelläni olisin sen tänä vuonna vienyt näyttelyihin. Mutta asioita täytyy priorisoida. Tällä hetkellä Kottin kisakalenteri sanelee pitkälti menot ja etenkin jos mielimme kisata sarjakilpailussa, joka nyt tavoitteeksi otettiin, olemme juuri tuolloin kilpailemassa Helsingissä. Frodo ei siis tänäkään vuonna pääse poninäyttelyyn, mutta eihän se ponia pahenna. Laatuponikilpailut ovatkin tälle vuotta Frodon päätavoite, johon on tarkoitus mennä, ellei nyt aluemestaruudet satu samalle päivälle. Olisi niin kiva käydä Frodoakin näyttämässä ammattilaisten silmänalla ja saada vähän mielipiteitä sen suorituskyvyistä. Eikä nuorelle oriille tekisi pahaa käydä katselemassa maailmaa. 


Frodolle on suunniteltu sisäänratsutuksen ajankohta. Viikolla 10 oli tarkoitus viettää itse talvilomaa ja ratsuttaa Frodo, mutta jouduinkin siirtämään hevostelujen vuoksi talviloman myöhemmäksi. Mutta olin jo asennoitunut siihen, että Frodo tuolla viikolla ratsutetaan, joten silloin se pyritään tekemään. Toki olosuhteiden mukaan. Mikäli Frodolla on juuri silloin paha kasvupyrähdys tai sääolosuhteet eivät ole suotuisia kengättömälle, niin sitten siirretään myöhemmäksi. Sitä varten onkin tehty jo yksi oleellinen valmistelu. Satula. Frodolle on testattu Kottin satulaa, siltä varalta, etten vain joudu satulakauppaan. 


Kottin estesatula istui Frodon selkään kuin nakutettu. Prestige Roma jumpilla on ratsutettu useampi foresti, ja kaikille satula on ollut kuin nakutettu. Frodon kohdalla vain tallin kaikki vyöt ovat liian lyhyitä, joten joudun käymään vielä ennen ratsutusta vyö-ostoksilla. No ehkä budjettini antaa sen verran myöten, kun ei kuitenkaan satulaa tarvitse ostaa. Onneksi. Satulasta sinällään Frodo ei tietenkään sanonut mitään, onhan se ollut lukuisia kertoja valjaissa, eikä poni osaa erotella satulan ja valjaiden eroa.  


Ennen ratsutusta edessä on hammaslääkäri. Nuoren ponin suun kanssa on syytä olla liiankin ahkera. Hampaiden vaihtuminen saa helposti suuhun ongelmia, jonka aikaan on turha yrittää tehdä kuolaimien kanssa tuttavuutta. Nopealla reagoinnilla hampaiden hoidossa välttää helposti suuriakin ongelmia jatkossa. 

Tällainen pieni söpölainen minun varsani on joskus ollut. Nyt se on enää söpöläinen, pienestä ei voida enää puhua. Mutta erittäin ihana nuori poika se kuitenkin on. Äärettömän kiltti ja kärsivällinen, vähän sellainen norsu posliinikaupassa, sillä ei vielä hahmota ulottuvuuksiaan aivan täysin, mutta eiköhän siitä hyvä tule! 

Tänään allekirjoittanut aloittaa yhden koulunkäynnin työnohella, 
keväälle on luvassa vielä hevospuoleltakin koulunkäyntiä, kouluratsastuksen oheen! 

15.1.2019

Ponitädin säästövinkit

Vuoden alku on aina pelkkiä laskuja! Mäenlaskua, painonlaskua (ainakin sitä toivotaan monesti) ja sitten niitä valkoisia kirjeitä postilaatikossa. Jokaisen yhdistyksen ja jäsenyyden vuosimaksut, kausikortit jne. Lista on loputon. Vain tilipussilla on rajansa. Ponitädin tilipussilla raja tulee yllättävän äkkiä.

Muutama säästövinkki, elämänhallinta ohje tai mitä näitä nyt on. Koska ponien hoidossa ei voi koskaan säästää, on parempi säästää jossain muussa. Eikö totta? 



1. Älä kuvittele olevasi isompi, kuin mitä olet!

Allekirjoittanut on ala-asteikäisestä asti katsonut h&m kuvastosta naistenvaatepuolta.  Koska lapsena se oli tosi cool! Juu, silloin ei ollut vielä internettiä, vaan kotiin tuli paksut kuvastot. Onko niitä vielä muilla kuin Hööksillä?  Ja ihan tähän päivään asti on käyty ostamassa vaatteet aikuisosastolta. Kunnes löysin Hööksistä alennuksesta takin, jossa oli kokona M sekä lasten 164cm. Juuri se minun tarvitsemani xs/s koko puuttui täysin. Kahdesta väärän kokoisesta päätin kuitenkin kokeilla molempia. Mukaan tarttui erittäinkin sopivana lasten koko. Ponitädithän ovat lasten kokoisia, sillä ponithan ovat lasten ratsuja! Niinpä sitten jatkoin valitsemallani tiellä. Pikeurin pöksyt tulevat huokeammalla hinnalla, kun ne ostaa senttimetri koossa ja näin voin jatkaa harrastustani halvemmalla, laatuvermeissä! Ja seuraavaksi aion mennä henkkamaukkaankin lapsieni kanssa, shoppailemaan lasten osastolta vaatteet kaikille meille! 

2. Personal trainer - ja muut elämäntapavalmennukset!

Tsiisus, niihin saa upotettua rahaa äärettömiä summia! Ja lopulta itse joutuu kuitenkin tekemään kaiken sen työn tuloksien eteen. Mutta, kun yhdistää elämäntapamuutoksensa mielekkään harrastuksen kanssa, säästää pt-maksut, kuntosalijäsenyydet, matkakulut, ajasta nyt ei varmasti tarvitse edes mainita. Hankkikaa siis poni ja lapsia. Naapurin lapsia voi lainata, jos omien hankkiminen tuntuu työläältä. Lapsi ponin selkään ja menoksi! Siinä pienen ponin kipittäessä vauhtipäällä, saa todentotta sykkeet nousemaan itselläkin. Ja ulkoilusta, urheilusta sekä lasten kanssa vietetystä laatuajasta tulee aivan toisenlainen kombo. Mikä parasta, poni-pt ei pidä sinua huonona ihmisenä, joka on päästänyt itsensä naurettavan huonoon kuntoon. Ei katso onko jenkkakahvoja tai muita kurveja. Eikä huuda vieressä väärällä ajoituksella "jaksaa, jaksaa!" Poni ei kysele, mikä fiilis, tai laita laskua perässään. Ponille et ole vain yksi lisätulonlähde. Ja poni takaa, että liikut vapaa-ajallasi vähän useamminkin tallin ja talon väliä, ettei liikunta jää vain salitreeneihin. Ei kannata miettiä, sitä rahan määrää, jonka ponin pitoon menettää, vaan kaikkea sitä hyvää, mitä ponin pidosta saa. Koska jokainenhan tietää, että hyvään harrastukseen laitettu raha on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 

3. Kaiken maailman jäsenyydet

On ehkä jopa ikävä sanoa, mutta nautin olostani, kun olen vastuussa vain omasta toiminnasta ja harrastuksestani. Olin yhdistystoiminnassa mukana aktiivisena jokusen vuoden. Ja se oli loppujen lopuksi perfektionistille erittäin stressaavaa ja kuluttavaa. Etenkin, kun mitään ei oikein onnistuttu toteuttamaan kunnolla, tai ollenkaan. Nyt olen vuoden ollut vain oman seurani aktiivi (joskin hyvin antiaktiivinen siinäkin!) Ja erittäin tyytyväinen valintaani. Vuosijäsenyyksiä maksaessaan kannattaakin miettiä, mitä minä hyödyn tämän maksamisesta. Ja toisaalta menetänkö jotakin oleellista, mikäli en maksa tätä? En kannusta ihmisiä eroamaan mistään yhdistyksestä, mutta kannattaa miettiä, mitä ja mihin maksaa. Tarvitseeko kuulua seuraan, rotuyhdistyksiin, lajiyhdistyksiin, neulontapiririin ja postimerkkikeräily -tiimiin jne. Miksi maksan ja kuulun tähän? Lisäksi jäsenyysmuoto kannattaa myös laittaa tarkastuksen alle. Onko täysjäsenyys välttämättömyys vai voisiko olla vaikka kannatusjäsen, joka usein on huomattavasti huokeampaa. 

Itse aion maksaa vain seuran jäsenyyden, sillä kisaaminen ei ole mahdollista ilman sitä. Kaikki muut jäsenyydet olen punninnut olevan minulle aivan turhia ja nopealla laskulla olen säästänyt jo yhdet aikuiskoon pikeuritkin! Aika hurja summa ylimääräisiä kuluja, eikö? Vaikka postimerkkikeräilyn tiimijäsenyys onkin hevosharrastuksen kanssa vähän sama, kuin työttömyyskassa. Koskaan ei voi tietää, milloin siitä olisi hyötyä. Mutta otan riskin postimerkkien kanssa, työttömyyskassan kanssa riskiä kannattaa puntaroida vähän tarkemmin.. 


Lisää ponitädin säästövinkkejä voi lukea tästä. Sillä pianhan alkaa talvimalliston poistomyynnit, ystävänpäivä tarjoukset ja muut alennuspäivät! 

3.1.2019

Missä mennään vaihtojen kanssa?

hertjekker.net

Vuoden 2018 viimeiset valmennukset on vielä täysin käsittelemättä täällä blogissa. Käsittelemättä on muuten varmaan 90% viime vuoden valmennuksista. Jossain kohtaa viime vuotta blogiin kirjoittaminen omista treeneistä oli valtavan työlästä.  Meillä on ollut pakka ehkä koko viime vuoden todella hajalla. Olemme yrittäneet kovasti opetella uusia asioita ja välillä on tuntunut siltä, että menemme vain taaksepäin. Vaikka näin ei oikeasti tietenkään (tai ainakaan toivottavasti) ole. Kaiken kaaoksen keskellä oma itsetunto kuitenkin horjuu kovasti. Ja sen vuoksi kirjoittaminenkin on ollut vaikeampaa ja blogi on kärsinyt jonkinlaista hiljaiseloa. 

Valtavan prosessin keskellä on vaikea pukea ajatuksiaan selkokielen sanoiksi. Ja me todella ollaan valtavan prosessin keskellä. Oppiminen, ymmärtäminen, kokonaisuus. Kyse ei ole pelkästään ponin oppimisesta, vaan myös minun. Minä joudun opettelemaan samalla, kun yritän opettaa ponia. Yksi suuri projekti on ollut opettaa poni vaihtamaan. Se ei todellakaan ole ollut helppoa. Pieni, sievä ponini ottaa sadasosasekunnissa kymmenen jalkaa alleen ja sitten mennään, kovaa, korkealle, kukin jalka omaa askellajiaan. 

Aluksi riitti yhdet puhtaahkot vaihdot suuntaansa. 

Kotti vaihtoi helposti edestä, mutta takaosan mukaan saaminen on ollut työn takana. Pieni ohjus kykenee menemään ristilaukkaa kootusti, lisätysti ja kaikkea siltä väliltä, horjumatta tasapainoltaan laisinkaan. Sanomattakin kai jo selvää, että se onnistui hyvin niin kaarevilla kuin suorillakin urilla. Koko syksy työstettiin sitä, että poni vaihtaa ristilaukan takaakin puhtaaksi. Vähän kerrallaan ponin takaosa alkoi selvittelemään ristilaukat myötälaukaksi. Ponihan oli oikein mestari vaihtamaan takajalat ravin kautta myötälaukaksi, joten ensin täytyi saada raviaskeleet poistettua vaihdoista. Ihannetilanne olisi opettaa vaihdot puhtaiksi heti kättelyssä, mutta ponin kanssa mentiin tällainen tie. Se ei vain ymmärtänyt takaosan mukaan ottoa. Luontaisesti puhdas vaihto oli sille jotain hepreaa. 

Ensimmäiset puhtaat vaihdot tulivat päivää ennen vaativan debyyttiä. Lisää tehtiin ponibreederssin jälkeen. Ensin vain yhdet, sitten pikkuhiljaa vaadittiin lisää vaihtoja. Henkinen työvoitto tuli valmennuksessa, jossa teimme kolmikaarisella vaihtoja ensimmäistä kertaa. Keskihalkaisijaa ylittäessä piti tehdä vaihdot. Ensimmäinen vaihto tuli puhtaasti, menin hämilleni. Kiitin vuolaasti ponia ja sain kuin sainkin kerättyä sekä itseni, että ponini keskimmäisen kaaren aikana takaisin onnenhurmioista töiden tekoon ja palkinnoksi vielä toisen puhtaan vaihdon. Olin kyllä sen jälkeen eniten onnellinen siitä, kuinka sainkaan pakan kasattua siihen jälkimmäiseen vaihtoon. Eli toisin sanoen siihen, mitä vaihtojen välillä tapahtui..

Nyt poni on jo aika mestari kotikentällä vaihtamaan, sen lisäksi sillä voidaan jo vähän leikkiä vaihtojen kanssa tehden sarjoja. Mutta kun menimme maneesille, oli pakka taas vähän sekaisin. Koko valmennuksen ajan meillä oli hakusessa vähän kaikki palikat, mutta muutama ihan ok vaihtokin saatiin tehtyä. Takajalat olisi saaneet työskennellä paremmin, jotta vaihdot olisivat olleet tyylipuhtaita. 


Onneksi on vielä aikaa treenata vaihtoja muuallakin kuin kotona, ennen radalle menoa. Kottin kanssa aloitamme kisakauden näillä näkymin aluehallimestaruuksista, jossa ensimmäistä kertaa kilpailemme seniorimestaruusluokassa. Tosin kisakalenteri huokuu tyhjyydellään. Pakka meillä on sekaisin vieläkin ja tulee varmasti olemaankin vielä pitkään. Mutta ollaan me aikamoinen matka muutamassa vuodessa kahlattu eteenpäin, ettei se nyt mikään ihme olekaan. Täytyisi vain osata antaa itselle, sekä myös ponille armoa. Kaiken ei tarvitse onnistua heti, ei edes kohta, päästäksemme silti Roomaan asti. Me olemme kuitenkin taaplanneet kaikista epäilyistä ja "pyh, poni" -tokaisuista huolimatta jo tähän asti. Se on seitsemän vuotiaaksi kääntyneeltä ponilta todella paljon. Paljon enemmän kuin moni poni tulee koskaan kulkemaankaan, koska etenkään pikkuponien ei tarvitse. 

hertjekker.net

Lappeenrannan kisoissa kesällä vaihdoin muutaman sanan tutun ratsastajan kanssa. Hänellä on yksi Suomen hienoimmista suomenhevosista. Oli lohdullista kuulla, ettei vaihdot ole heillekään olleet niks ja naks -tyylillä nielaistut. Se toi vähän lohtua ja ymmärrystä siihen, ettei vaihdot ole niin helppoja ja luonnostaan tulevia asioita, niin kuin ne monelle puoliveriselle on. Simokin oppi vaihdot lähes kerrasta. Eikä niitä mitä ilmeisemmin opi muuten kuin vaihtamalla. Kovasti toistoja, onnistuneita toistoja. 

Treenit jatkukoon. Epätoivon kynnykseltä olemme vähän päässeet jo eteenpäin. Tiedättekö, jopa niin paljon, että valmentajan kanssa kerratessamme kauden tavoitteita, helppo A ja vaativa B tasoa, valmentaja totesi vain, että eikös 7v. hevoset mene vaativa A -luokkia. Niihinhän meidän on tietenkin tähdättävä! Juuri kun olin saanut kortteja kerättyä kasaan, tuuli vei pakan mukanaan.. 

hertjekker.net

1.1.2019

Paleleeko nakkisi? Jaossa ilmaisia vinkkejä

Vanha vuosi päätetään monesti nakkien ja perunasalaatin kera, 
joten eikös uuden voi aloittaa samalla kattauksella? 



Vinkeistä parhaimmat ovat niitä, joiden kokeileminen ei maksa yhtikäs mitään. Niiden toimivuus ei tietenkään ole 100% varmaa, mutta toimimattomanakaan et kokeilullasi ole menettänyt mitään. Oikeastaan en voi taata edes 50% mahdollisuutta toimivuuteen, mutta yrittänyttä ei laiteta. 

Itse kuulun niihin, joiden nakit ja potut on jäässä heti heinäkuun jälkeen. Sormet on tunnottomat, valkoiset ja jäykät yhdeksän kuukautta vuodesta. Varpaista puhumattakaan. Palelen muutenkin todella helposti ja talvisin ratsastellessa itkua vääntäen koitan kärsiä niistä kivuista, jotka seuraa jäätymisestä.


Löysin itseni taas ponin selästä, ilman hanskoja, 
vaikka pakkasmittari näytti kahdeksaa pakkasastetta. 
Eikä minulla ollut laisinkaan kylmä saati tietoakaan siitä, 
että sormia palelisi yhtään.

Minä jos joku olen testannut ihan kaikkea. Lämmitystyynyjä hanskojen sisälle, back on trackiä, kaiken maailman lampaankarvavuoria, ihan kaikkea. Mikään niistä ei ole ole ollut toimiva, jos mieli ratsastaa muutenkin kuin löysin ohjin. Hyvään ohjastuntumaan ei vaan voi tumpata itseään täyteen toppavaatetusta tai sitä lammaskarvaa. Back on trackillä oli täysin vääränlainen vaikutus. Kun verenkiertoa ei ole riittävästi, josta paleltuminenkin johtuu, ei keho, tässä tapauksessa nakki ole lämmin. Botin teho perustuu kehon lämpötilan heijastukseen. Kylmissä nakeissa ne suorastaan pikajäädyttivät nakkini. Hakatessani useita ja useita vuosia päätäni seinään, sain yhden ilmaisen, helposti toteutettavan vinkin. 

Vesi vanhin voitehista.


Paleluni lisäksi olen ollut erittäin huono kaatamaan kurkustani alas nesteitä. En ole juonut vettä oikeastaan koskaan, sillä en pidä veden hieman rautaisesta mausta. Mutta otinpa asiakseni aloittaa vedenjuonnin alkeet. Keho tarvitsee nestettä, joten sen juominen muutoinkin on todella tarpeellista, mutta enpäs uskonut, että sillä todella voi olla näinkin suuria vaikutuksia.

Kylmällä kelillä veri virtaa kehon ääreisosista keskikroppaan lämmittämään sitä, samalla verisuonet kutistuu ja niistä puristuu nestettä virtsarakkoon. Josta johtuen kylmällä myös pissattaa helpommin. Tullessamme takaisin lämpimään, verisuonet laajenee, mutta menetetty neste ei palaudu, vaan se vaatii tankkaamista, sillä elimistössä on nestevaje. Nestevajaus heikentää kehon ääreisosien kudosten verenkiertoa, jonka vuoksi mm. Itselläni ne nakit palelevat tosiaan heti helteiden hellitettyä.

Kannattaa oikeasti kokeilla! Puolikin litraa vettä ennen ratsaille lähtöä auttaa jo kivasti, mutta mitä enemmän sitä kurkusta alas nielaisee pitkin päivää, sen parempi! Ja kun keho oppii luottamaan nesteiden säännölliseen tankkaamiseen, se ei enää pidä kiinni kynsin ja hampain olemassa olevasta nesteestä -> voi näkyä positiivisena yllätyksenä myös vaa'alla!


Kokeilu ei maksa kenellekään mitään, ehkä aivan minimaalisesti vesilaskussa, mutta senkin voi säästää, kun viettää suihkussa aavistuksen lyhyemmän aikaa, mikäli sitä oman kaivon onnea ei ole. Ja tämän kokeilun jälkeen itse olen kyennyt ratsastamaan koko syksyn tähän asti ohuissa kesähanskoissa tai ihan vaan ilman hanskoja. Ennen se ei ollut laisinkaan mahdollista. Pakkasten kiristyessä joudun etsimään vähän paksumpaa hanskaa käteen, ohuiden kesähanskojen tilalle. Mutta ehkä selviän tästä talvesta aiempia vuosia paremmin. 

Nyt kun nakit ja potut on pelastettu heti vuoden ensimmäisenä päivänä, 
voi loppuvuoden ottaakin oikein rennosti! 

29.12.2018

Tämä vuosi meitä suosi!



Vuoden ensimmäisenä päivänä kävimme Gottfridin kanssa katsomassa moottoritie E-18 keskeneräistä työmaata. Siinä tuumimme yhdessä, että me ollaan ennemmin vaativassa Beessä, kuin tuo tie on valmis. No ihan niin ei mennyt ja vitsillähän se heitettiinkin. Ikuisuusprojekteja kumpikin, me tuumimme.

Helppo b - tasolta vaativaan. Kutakuinkin vuodessa. Onko se edes mahdollista?

Olen ratsastanut koko ikäni, mutta tasolta seuraavalle nouseminen on tyssännyt aina, eikä pelkästään hevosen vuoksi. Minulta on puuttunut valmentaja, se joka ymmärtää ja neuvoo. Asettaa riittävät haasteet, ja auttaa niiden saavuttamisessa. Ennen kaikkea se, joka tulee säällä kuin säällä, ja on aidosti kiinnostunut muustakin kuin rahasta. Ja joka vähintään yhtä intohimoisesti haluaa olla mukana meidän tiimissä, nostamassa Kottia, ja myöhemmin myös Frodoa, vaikeisiin luokkiin. Taidolla, ja tiedolla siitä, kuinka nuoren tie tähtiin tehdään. Kaikenlaisia valmentajia matkamme varrella on ollut, mutta nykyisestä, jo kolme vuotta kestäneestä valmennussuhteesta haluan kiinni pitää. Ja syitä ei tarvitse kauaa edes miettiä, ne löytyvät mm. Tämän vuoden tuloksista.

Vaativan temput ja sitä rataa..

Olen ratsastanut helppo b tasolla kauan. Se on hyvin vakaalla pohjalla, se ruohojuuritason perusratsastus. Hevosen ratsastaminen rennoksi, peräänantoon kaikissa askellajeissa. Se onkin ollut erinomainen pohja, jonka avulla pääsimme helposti helppo A tasolle. Nostetaan vain vähän kokoamisastetta. Helppo A tasolla kilpailimme jo viime vuonna, pääasiassa nh-luokkia, mutta tänä vuonna kisasimme myös avoimia. Sijoittuen lähes jokaisessa startissamme ja tehden tulosta poikkeuksia lukuun ottamatta aina yli 65%. Samalla ymmärsimme, ettei tämä taso ole sen kummempi kuin b tasokaan. Luonnollinen jatkumo nuoren ponin kehitykselle talven aikana. 

Kevään edetessä valmennukset painottuivat enenevissä määrin avotaivutuksiin, sulkutaivutuksiin ja vaihtoihin. Ja pian olimmekin vaativa b radalla. Tähän väliin mainittakoon, että moottoritie oli kokonaisuudessaan avattu maaliskuussa. Vielä radalla ratsastaessanikin odotin, missä kohtaa tulee ne ns. Temput. Myynti-ilmoituksissa lukee usein: "osaa vaativan temput". Ja niitä mä odotin, aina lopputervehdykseen asti. Mitä ne temput on?

Radalla minulla oli ihan sama helppo fiilis, kuin helppo b radallakin. Odotin jotain vaativan tuntuista. Tulokseksi herui yli 70% joten siitäkään ei jäänyt kiinni, että olisimme fuskanneet jossain kohtaa. Kaiken lisäksi olin vielä melkoisessa flussakuumeessa. Missä muussa urheilulajissa lähdetään kisaradalle sairaana? Ja ratsastajat väittävät itseään vielä urheilijoiksi.. Jaiks! Mutta ponin selässä uskoin kykeneväni ja kykenin! Taas tajusin, ettei temppuja ole olemassakaan, on vain luonnollinen jatkumo ponin koulutuksessa ja kehityksessä. Sekä ehdottomasti myös ratsastajan taitojen kehittymisessä. 

Loppukaudesta saimme juhlia ansaitusti vielä kerran kruunuamme. Nuorten hevosten aluemestaruutta, jo kolmatta kertaa peräkkäin. Gottfrid on voittanut tittelin neli-, viisi-, sekä kuusivuotiaana! Moni ei pysty samaan. 

Vuoden aikana oma ratsastustaito on parantunut mielettömästi. En voi edes käsittää sitä määrää, miten paljon olen saanut oppia ja ymmärrystä. Ja kuinka alussa sitä vasta ollaankaan. Olen kuitenkin eniten oppinut itseluottamista. Sitä, että radalle mennessäni ei tule fiilistä "no tämä nyt on tällainen, anteeksi, että ollaan täällä. Ihan pikaisesti vain tässä pyörähdetään.." 

Vaikka koimmekin yhden oikeusmurhan ponibreederssin viimeisenä päivänä, olen silti erittäin tyytyväinen kauteemme. Voittoja ja sijoituksia napsahti 16 /19 startistamme. Eli melkoisen hyvin. 

aaveen.net

Frodon vuosi on ollut myös erittäin antoisa. Vaikka matkalle on mahtunutkin epäonnea, olemme saaneet nauttia onnenkyyneliä koko rahan edestä. Ehkä parasta kaikessa oli ponioripäivien anti. Varsamme Hillside Forgotten Gold sai nimensä perään järjestysluvun ja rotumerkinnän 52NF. Luku kertoo sen, että Frodo on Suomessa hyväksytyistä nf- oreista 52. Ja perässä oleva NF kertoo mistä kantakirjasta on kyse. Frodo sai jalostukseen käyttöluvat määrä-ajaksi ikänsä vuoksi. Vasta viisi vuotiaat ja sitä vanhemmat voivat saada pysyvät luvat. Jalostukseen Frodoa ei kuitenkaan ole tänä vuonna tarjottu.

Frodon kanssa pyörähdettiin myös rotunäyttelyssä, jossa allekirjoittanut ulkoisti esittämisen miehelleni. Hyvästä syystä toki, sillä reväytin reisilihakset muutamia päiviä aiemmin. Frodo palkittiin I-palkinnolla ja luokkavoitolla. Sen lisäksi isäoriin Vernons Visionin jälkeläisryhmä palkittiin I-palkinnolla. Ja lopuksi Frodo oli vielä koko näyttelyn kolmanneksi paras eli BIS III. Edelle kiri vain isäori ja vuotias tammavarsa, joka oli yllätys yllätys, myös Vernons Visionista. Jouduin kuitenkin esittämään ponin agilitykilpailussa, jossa olimme peräti kolmansia. 



Loppuvuosi Frodoa on opetettu ajolle. Se on ollut erittäin helppoa ja mutkatonta. Ja nyt Frodolle ajellaan pohjakuntoa ratsun uraa varten. Siitä onkin ensi vuonna tulossa blogiin paljon juttua. Pysy siis kuulolla!

Vuoden parasta antia kuitenkin kaikesta menestyksestä huolimatta oli löytää talliin puuttuva palanen. Simon lähdön jälkeen meillä on ollut talli kyllä täynnä, mutta se on täytetty aina vieraalla. Ja vaikka meillä olleet vieraat ja etenkin niiden omistajat ovat olleet erittäin mukavia, on vieraissa aina oma stressinsä.



Kunnes tuli Eppo. Eppo Mainio. #TaikaPasi. Rakkaaksi tulleelle ponille on tullut paljon nimiä, ehkä osuvin on tämä uusin Taika-Pasi eli TP. Nimen muodostumiselle on oma tarinansa, mutta ehkä kerron sen myöhemmin. Siis Eppo. Mitä siitä sanoisi? Nelivuotias ratsastaa pitkin kenttää käyntiä ja ravia ihan itsekseen. Vanhempi hyppii jo esteitä ja on saanut kisakokemustakin. Voiko parempaa ponia löytääkään?

Olen aina sanonut, että Kotti on kuin lottovoitto. Nyt täytyy sanoa, että perheellemme on osunut lotto-onnea useamminkin. Meillä on tallissa kolme lottovoittoa! Tallissa on ensimmäistä kertaa täydelliset asukit. Siellä on ollut täydellisyyksiä aiemminkin, mutta nyt se on aivan täynnä niitä. Tiedän olevani etuoikeutettu ja olen äärimmäisen onnellinen siitä. Tätä hetkeä on odotettu monia, monia vuosia, ja nyt se on vihdoin totta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ensi vuodelle toivoisin ripauksen onnea ja tuuriakin matkaan, jotta pääsemme tavoitteeseemme tulevanakin vuonna!