Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

16.5.2019

Esikoulu lähestyy loppuaan


Päivä päivältä enemmän alan tykätä tästä ponista. Rehellisesti sanottuna minua ei motivoi ratsastaa sellaisia hevosia, joissa ei ole laatua tai kapasiteettia tavallista enempää. Minua ei motivoi ratsastaa ikuisia, vain  helppo b tasoon yltäviä ratsuja, eikä sellaisia joilla voi joskus onnistua saamaan hyväksytyn tuloksen helppo a radasta, muttei asiaa menestyä. Niitä on Suomi pullollaan. Niitä olen ratsastanut elämäni aikana määräni täyteen. On totta, että ratsastajalla on suuri vaikutus hevoseen ja sen tasoon, mutta kapasiteettia ei ratsastajakaan voi hevoselle antaa. Liikemekaniikka ja laatu tulee luonnostaan, sitä joko on tai ei.  

Frodo ei ole mikään varhaiskypsä kaveri. Se on itseasiassa ollut pitkään pieni sisäinen pettymys, olen sanonut monille, etten näe tässä ponissa laatua. Se näytti erittäin hyvältä maitovarsana, mutta sen jälkeen se on ollut tähän asti vähän sellainen, josta enemmän on tullut mieleen pettymys. Ei sillä, onhan se osoittanut olevansa ihan kivasti liikkuva, kiltti ja kaikin puolin hyvä, mutta enemmänkin sellainen tavallinen, ei poikkeuksellisen hyvä. Vähän sellainen, josta olen miettinyt onko siihen järkeä panostaa taloudellisesti peruskoulutusta enempää. 


Mieheni on saanut maastoilla Frodolla, kun itse olen ollut seurana Kottin kanssa. Muutamat maastolaukat ja oikeasti eteenpäin päästelyt ovat tehneet tehtäväänsä, ponista on alkanut kuoriutua se, jota varsana oli näkyvissä. Se, että se kuitenkin saattaisi olla poikkeus, hyvässä mielessä. 

Jokaisella meistä on ne omat asiat, jotka motivoi. Ja vaikka kuinka ihania kaikki hevoset olisikin, minua ei motivoi uhrata perhe-elämää, vapaita iltoja ja aikaa joka on lapsiltani pois, ihan tavalliseen hevoseen tai poniin. Eikä sen puoleen enää hevosiin, joilla on vain ongelmia toisensa perään, oli kuinka hyvä tahansa. Se on nyt minun motivaationi ja resurssieni raja. Hevosessa on oltava oikeasti paljon jotain, jotta uhraan siihen aikaani, joka on pois perheeltäni. Pelkkä usko siitä, että joskus - ei riitä, vaan hevosen on kyettävä sitä myös näyttämään. 


Frodo on iso. Jos se olisi hevonen, se olisi sellainen 170+ cm kasvava, massava otus. Jokainen sen kokoisen nuoren hevosen selkään kiipeäjä voi samaistua fiilikseen, jonka tuo poni antaa. Se on sellaista valtamerilaivan ohjailua.  Sellainen, josta huokuu, että tasapaino on puutteellista, voimaa tarvitaan ihan sikana ja askeleen pituus on suurta. Se on erilaista, kuin minkä isosti liikkuva pieni poni antaa, jolla on tasapaino ja kroppa täysin hallussa. 


Sen näkee myöhemmin, mihin tämän ponin laatu tulee riittämään, mutta kyllä pienoinen lasti on harteilta tippunut, kun ponin liikkeisiin on löytynyt niveliä, eikä liikkuminen enää ole pelkkää suorin jaloin harppomista. Ponille on löytynyt eteenpäinpyrkimystä, jonka seurauksena siitä on tullut miellyttävän herkkä ratsastaa.  Ja samalla olen vahvistunut siitä, että tähtäin todella on syksyllä laatuponikilpailuissa.


Tästä on vielä pitkä matka kouluratsuksi, mutta ainakin esikoulun päättötodistuksen tämä pieni mies tulee kuun lopussa saamaan, se on varmaa se. Kesäkausi vierähtää kivasti laiduntaen ja maastossa voimaa ja kuntoa hankkien, jotta ykkösluokka on kiva aloittaa syksyn tullen. 


Poni sai ensimmäiset kengätkin etujalkoihin, jotta maastoilu ei kuluta kavioita liikaa. Kengittäjältä ori sai taas mielettömästi kehuja käyttäytymisestään. Olin varautunut henkisesti siihen, ettei mustelmilta ja kolhuilta ehkä vältytä. Nuoren ponin ensimmäinen kengitys ja omistajan asenne "hupsista, en ole kerenyt sen kavioihin kajota totuttamisajatuksissa" toimenpide olisi voinut olla mutkikkaampaakin. Mutta todellisuus oli sitä, että kengittäjä sanoi pojalle "nosta" ja "laske, hyvä - kiitos" kengät jalassa. 


Onhan tuo kaiken lisäksi myös äärimmäisen nätti ja silmää hivelevä poni muotoineen. Se on kuitenkin ihan oikeasti vasta reilun kuukauden päästä kolmevuotias ja näyttää tältä pyöreine muotoineen. Mitä tämä onkaan kolmen vuoden päästä? Tai kymmenen. Voi apua!

14.5.2019

Jos et ratsasta hyvin, älä ratsasta ollenkaan


Postauksen kaikki upeat kuvat ovat Laura Taimioja Photographyn käsialaa.

Kotti on valmentautunut ahkerasti. Ahkerammin kuin allekirjoittaja, sillä ponihan käy myös mm. estetreeneissä, mutta sen lisäksi me olemme saaneet tiimiimme ihkaoikean poniratsastajan ja tavoitteet tottakai tappiin asti! Niinpä poni on saanut olla poniratsastajan kanssa valmennuksissa. 

Olen pyrkinyt valmentautumaan viikoittain. Toisinaan olemme valmentautuneet useitakin kertoja viikkoon, toisinaan ei sitten kertaakaan. Loppujen lopuksi taloustilanne sanelee paljolti sen, kuinka paljon voidaan valmentautua. Minähän roudaisin ponia joka ikisenä päivänä valmennuksiin, jos se olisi mahdollista. Mutta olemme ottaneet kannan, mieluummin vähän, mutta laadukkaasti - tässäkin asiassa.


Valmennusten tarkoitus ei ole saada parasta antia ulos, vaan löytää heikkouksia, joita parantaa. Tämän olen oikeastaan vasta tänä vuonna todella tajunnut. Yleisesti ottaen olen saanut ratsastettua ponin hyväksi valmentajien silmän alla, mutta se seuraavan päivän yksin työskentely, viikosta puhumattakaan on ollut enemmän itkupotkuraivareita ja mietteitä miksi en saa ponia yhtä hyväksi. Olen liian kunnianhimoisesti halunnut mennä porras kerrallaan ylemmäs, mutta en ole halunnut tulla alemmas. Jos olen saavuttanut jotain, en ole hyväksynyt sitä, että seuraavana päivänä minulle ei ehkä olekaan sitä jotain. En tiedä onko se todella niin, mutta näin olen nyt itselleni järkeillyt tämän asian. 


Minulla on aivan mieletön kombo valmentajien suhteen. Heidi tietää poniratsujen vaatimukset erittäin hyvin ja on oikeastaan alusta asti puhunut valmennuksissa niistä "näitä poniluokissa tulee vastaan ja ne täytyy sujua! Ponit tekevät 8 metrin voltit jne." Jo siis kauan aikaa sitten, ennen kuin meillä poniratsastaja oli mukana kuvioissa ja ennen kuin edes ajattelin jakavani ponia muille ratsastajille. Tainalla taas on taito auttaa nuoren hevosen koulutustason nousussa ja niiden eteenpäin viemisessä. Ja ylipäätään siinä, että kaikki se laatu saadaan ratsastettua ulos. Ilman häntä me ei oltaisi tässä, meillä ei olisi näitä meriittejä ja saavutuksia, mitä ponin kanssa olemme saavuttaneet. Tainan ansiosta minulle on mahdollistunut laadukas valmentautuminen viikoittain.



Tänä vuonna pääsimme Villen valmennuksiin ja häneltä olemme saaneet aivan toisenlaista näkökantaa tekemiseemme. Ville ei tunne ponia tai minuakaan entuudestaan, jonka vuoksi hän näkee ratsukon, jolla on ongelmia tuossa ja tässä, mutta hänellä ei varsinaisesti ole mitään ennakkoajatuksia meistä. Edellisessä valmennuksessa saimme tehtyä jonkin asteisen läpimurron meidän tuntumaongelmaan, joka oli kuin varkain hiipinyt keskuuteemme. Sen jälkeen meillä ei varsinaisesti ole ollut ongelmaa, vain hetkittäisiä kommunikaatiokatkoksia, mutta ei tuntia, päiviä, viikkoja tai kuukausia kestävää reppua selässämme. Niinpä tällä kerralla pääsimme työstämään uusia ongelmia, joita en itse ollut niin pahasti ongelmana pitänyt. Villen kanssa olemme palanneet taas aivan ruohojuuritasolle, sinne josta kaikkien valmentajien kanssa olemme aina aloittaneet, mutta josta muiden kanssa olemme päässeet jo etenemään seuraaviin juttuihin. Sinänsä on hauskaa huomata, että vaikka toisen valmentajan kanssa treenaamme jo oikeasti vaativia asioita, tuntuu toisen silmän alla olo siltä, kuin ei osaisi ratsastaa yhtä ainoatakaan siirtymistä.


Villen kanssa keskityttiinkin viime tunnilla siirtymisiin. Siirtymiset alaspäin. No joo, onhan ne etenkin laukasta raviin olleet viime aikoina vähän hankalia, mutta laukka - käynti sujuu erittäin hyvin. Testatessamme ravista käyntiin siirtymistä, totesimme, että meillä ehkä on kuitenkin pieni ongelma myös niissä, tai ainakin selkeästi asia, jota täytyy korjata. Ponilta ikään kuin sammuu takajalat siirtymisissä alaspäin, jonka takia niistä ei tule täydellisiä.


En saanut saman tien vastausta "tee näin" sain vain ohjeet "on aivan sama mitä teet, kunhan et tee samalla tavalla kuin äsken." Loppujen lopuksi aika oleellinen ja täsmällisin neuvo, jonka olen koskaan saanut. Jos asia x ei onnistu tällä tavoin, tee jotain toisella tavalla, kokeile - erehdy- kokeile uudestaan - lopulta onnistut. Niinhän sitä on kaikki tehty tähänkin asti, nyt vain joku uskalsi pukea sen suoriksi sanoiksi. Eihän niitä eläimiä ole ohjelmoitu nappuloiksi, joita painamalla ne suorittavat asiat näin, vaan jokainen nappula on pitänyt itse rakentaa, kokeillen - kiittäen - toistaen.


Työskentelimme siirtymisten parissa koko tunnin. Saimme hyviä ravi - käynti -siirtymisiä ja laukka - ravi -siirtymisiä. Sekä keskiaskellaji - harjoitusaskellaji -siirtymisiä. Sain omaan ratsastukseeni apuja, fiiliksiä ja selkeitä työkaluja. Ponin ratsastus on aina ollut ihanaa, mutta nyt, kun sitä ratsastettavuutta on oikeasti työstetty paljon ja hiottu pieniä yksityiskohtia kuntoon, on sen ratsastaminen aivan uskomattoman miellyttävää. Poni on hyvin miellyttämisen haluinen, erittäin herkkä ja kuuliainen, ja aina suorittamassa täysillä mukana.
  

13.5.2019

Vaativa B:0

Ratavideo vaativa B:0 luokasta Ypäjä spring dressage kilpailuista. Enkä raaskinut poistaa kuvaajan mukana elämistä, sillä aina näitä ratavideoita kuunnellessa tulee hyvälle mielelle.  


Kotti jatkaa seuraavaksi lauantaina Hyvinkäälle poniratsastajansa Meten kanssa. Edessä on 3-tason kilpailut, joissa ponien PM -katsastusluokkanakin toimiva FEI helppo A joukkueohjelma poneille. 

1.5.2019

Kisaturnee takana

Pitkä viikonloppu vierähti Ypäjällä spring dressage kilpailuissa. Mukana oli tietenkin Kotti, joka majoittui ykköstallissa oikein mallikkaasti. Meillä oli startteja sekä lauantaina että sunnuntaina, joten matkaan lähdimme jo perjantaina. Neljä kansallista starttia tasolla helppo B - vaativa B. 



Kovasti on kuviteltu, että töitä on tehty ja sen mukaan kehitystä olisi tapahtunut, mutta täällä uskomukset käyvät sitten käytäntöön. Katsellessani muiden suorituksia, verryttelyitä ja ylipäätään heidän ratsujaan ja ratsastustaan, mietin, mitä hittoa minä täällä ponin kanssa oikein teen?! Olin onnistunut saamaan molempien päivien nuorten luokkiin lähtölistan loppupään. 30 ratsukon joukossa kerkeää moneen kertaan katsoa online tuloksia, suorituksia ja hienoja hevosia. Ja todeta, ettei tämä nyt oikeastaan ole meidän paikka lainkaan. 

Lauantai aloitettiin 5-7 vuotiaille avoimella helppo B luokassa, jossa oli 24 osallistujaa. Helppo B:3 on Kottille jo niin tuttu rata, että se osaa sen ulkoa. Radalla oli tasaista, vähän hätäisillä siirtymisillä varustettua suorittamista.   Toinen tuomareista antoi meille 68,182% ja toinen 65,227%, joiden loppusummaksi jäi 66,705% joka oli sama tulos kolmanneksi tulleen ratsukon kanssa, mutta C tuomari pisteytti meidät huonommaksi, jonka vuoksi sijoituimme neljänneksi. 

Illalla starttasimme vielä kaikille avoimen helppo A luokan, jossa ratana oli lasten henkkari. Alkutervehdyksessä poni otti askeleen taaksepäin, jonka seuraukseni koko paketti hajosi pääni sisällä ja ratsastamisesta tuli hätäistä ja huolimatonta. En osannut rauhoittua yhteen tehtävään kerrallaan ja suorittamisesta tuli tehtävistä toiseen läpijuoksua. Tulokseksi 60,898% jolla luokassa 16/25. Jäi hieman kaivelemaan, jonka vuoksi prosessoin epäonnistumista koko illan. Mikä meni vikaan? Oli täysin selvää, etten ollut tyytyväinen suoritukseen. Jos matkustan puolikkaan päivän kisoihin, niin haluan onnistua jokaisessa suorituksessani. 
  • Rata oli uusi, en ollut ratsastanut sitä koskaan edes treeneissä. 
  • Henkisesti valmistauduin suoritukseen huolimattomasti 
  • Aamun onnistuminen pudotti suorituspaineet harteilta ja otin liian rennosti - keskittymiskyky herpaantui
Onneni tapahtuneessa oli se, että sain nenilleni. Osasin kasata itseni ja keskittyä seuraavan päivän suorituksiin aivan toisella tapaa. Ja niinpä tuli sunnuntai, jolloin me kilpailimme 5-7 vuotiaiden Prestige cup -kilpailun ensimmäisessä osakilpailussa Helppo A FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelman. Vastassa meitä oli tähän astisen kilpailuhistoriamme tasokkain joukko - ammattilaisia ja ikäluokkansa kärkihevosia. Joten otin realistiset tavoitteet, huippua olisi jos olisimme 10 parhaan joukossa! Ratsastin luokkani viimeisenä, ainoana ponina oikeasti huippuhienojen puoliveristen joukossa. Tuomarit olivat nähneet kaikki ne muut ja viimeisenä pienen, söpön ponin. Ratsastin mielestäni hyvin, olin tyytyväinen rataan, vaikka kaksi aivan pientä virhettä radalle mahtuikin, yksi hapuilu raviin käynnissä ja ensimmäisen laukannoston ennakointi. Muuten aika siisti, rennon letkeä ja helpon oloinen suoritus. Toinen tuomari antoi meillä 64,130% Hän ei oikeastaan nähnyt mitään hyvää, mutta pienet rikkeet hän näki valtavan suurina. Päätuomari näki jotain muutakin, sillä antaessaan 70,652% (joka olisi kirkkaasti riittänyt toiseen sijaan!) lopputuloksemme oli 67,391% jolla olimme luokkamme ensimmäiset ei sijoittuneet eli 6./17. Olin äärimmäisen tyytyväinen suoritukseen ja tulokseen, mutta kieltämättä meidän pienet virheet kostautuivat nyt karvaasti, muutoin olisimme sijoittuneet tässäkin luokassa!

Ennen kotiin lähtöä meillä oli vielä ihka ensimmäinen kaikille avoin kansallinen vaativa B. Ylipäätään meidän molempien kolmas vaativa koko elämässämme. Pitkän, kuuman viikonlopun jäljiltä alkoi jo kaikkia vähän väsyttämään, joten tähtäsin vain rentoon, helppoon suoritukseen. Pidin kokoamisasteen maltillisena ja helpotin taivutuksien vaatimusta. Halusin antaa sekä itselleni, ja etenkin itselleni, mutta myös ponille sellaisen kivan "tämäkin taso on helppoa" - fiiliksen. Vaihdot tuli puhtaasti ja poni tuntui kivalta. Rata itsessään sujui mukavasti. Mainintaa tuli siitä, että saisi olla kootumpi ja saisi taipua enemmän, mikä oli toki odotettavaakin. Mutta silti tuloksemme oli 60.375% jolla 22./29 Olin tyytyväinen, tavoitteeni oli päästä 60% paremmalle puolelle ja siihen pääsimme. Kärkisijoja ei tuollaisella suorituksella tavoitella, mutta eipä se tässä kohtaa ollut vielä tarkoituskaan. 

Kaikkiansa oikein onnistunut kilpailureissu. Poni suoritti hienosti ja jaksoi koko viikonlopun. Kotiin kerettiin puolituntia ennen vuorokauden vaihtumista, joten ihan koko pitkä viikonloppu oltiin kyllä reissun päällä. Nyt ollaankin vain lepäilty ja Kottilla on jo kolmas vapaa menossa. Tänään oli tarkoitus kyllä ottaa poni jo ratsuilemaan, mutta itselleni tuli vuosisadan flunssa päälle, joten levätköön vielä.  

Tässä vielä video helppo B:3 radasta. Latailen joskus myöhemmin muutkin radat somen ihmeelliseen maailmaan. Minkä niistä haluaisit erityisesti nähdä? 


24.4.2019

Eppoteamin ponivlogi starttaa

Tyttäreni (8v.)  toistaiseksi vielä virallisesti 7 vuotta, on ollut jo useamman vuoden erittäin kiinnostunut vlogien seuraaja. Ja kovastipa he ovat pikkusiskon kanssa kuvanneet omia videoitaan, tänään mm. kenkäkriisistään. Hei kelatkaa nyt oikeasti, kenkäkriisi viisi- ja seitsemän vuotiailla, mihin näiden kanssa oikein vielä joutuukaan. Joka tapauksessa, sitä katsellessamme mietimme, miksemme tekisi omaa vlogia, kun allekirjoittanut äiti kirjoittelee jo paljon blogiinsakin. Aiheeksi ei kuitenkaan haluta ottaa arkista elämäämme kenkäkriisien parissa, sillä tokihan ponityttö tekee vlogin omasta ponistaan, koska miksi ei? 


Äidin rooliksi jää tässä kohtaa vielä paljon, mutta uskoisin, että roolini pienenee ajan myötä. Tänään kuvattiin ensimmäinen osa vlogista. Laitteet tarvitsevat kyllä päivitystä, vinkvink hammaskeijulle, mutta näillä mennään toistaiseksi. 

Ja katsokaapa kuinka hienosti pieni poni liikkuikaan tänään! 




Muistakaa myös IG & fb.



20.4.2019

Mitalikannassa kiinni tänäkin vuonna!

Moniponi Gottfrid nappasi tänäkin vuonna aluehallimestaruuksista mitalin ratsastajan kaulaan. Ihan kultaa ja kunniaa ei vielä tullut, vaikkei se kaukana ollutkaan, sillä toinen tuomari laittoi ratsukon ykköseksi. Mutta henkisesti voittajina, hopean kanssa kotiin. Eikä mistä tahansa mestaruuksista, vaan ihka oikeista ponimittelöistä! 


On kai aika todeta, että poni on saanut ratsastajatiimiinsä ihka oikean poniratsastajan Meten, jolla Kottin kanssa yhteisiä ratsastuksia kerkesi ennen kisoja olemaan jopa viisi kertaa! Mutta niinhän sitä sanotaan, että lahjattomat treenaa. Toinen sija on huippu juttu etenkin, kun edelle kiiri vain monin kertainen Suomen mestari Jenni ja Hazelber's Macho, ja hänkin vain niukasti.


Minun oli tarkoitus ratsastaa ponilla myös vaativa b seniorimestaruuksien merkeissä, mutta kirjoitan tätä tekstiä jo kotona, vaikka luokkani ei ole vielä edes alkanut. Ollaan lusittu kotona jo useampi tunti, joten ei liene perusteluja enempää tarvita. Aikataulut oli tehty niin tympeästi, että Kottin poniluokka oli aivan ensimmäinen ja senioriluokka illalla, jossa Kottin kanssa olisimme kaiken lisäksi olleet lähtölistoilla viimeisiä. Päätin säästellä ponia, tuoda sen kotiin nauttimaan kevätsäästä ja valmistautua ensiviikon kisaturneeseen Ypäjälle. Seuraavaksi alkaakin kahden uuden radan opettelu. 

Kaakkois-Suomen ponimestaruushopeaa ratsukolle 
Mette Kauppila - Gottfrid!
Lämpimät onnittelut!

18.4.2019

Hiljaisuus on vain viitta hälinän päällä


Sanotaan, ettei vahinko tule kello kaulassa. Voinee pitää paikkaansa, sillä se kello ainakin kaulasta puuttui. Reilun kahden viikon ajan elämää on ponien sijasta tahdittanut perheen vanhempi tytär. Kävi vahinko, josta seurasi pakollinen tarve kotihoitoon. Ei siksi, että tytär olisi niin kipeä, vaan siksi, että lääkitykset vaativat. Ja siksi, että tilaa on seurattava koko ajan.

Poneista Eppo on saanut olla aivan rauhassa, ison pyöröpaalin äärellä. Luojalle kiitos, että juuri muutama päivä aiemmin pyöröpaali oli taas pitkän talven jälkeen päätynyt tarhaan. Pikavisiitti Helsingissä meni yön yli reissuksi. Eipä hätiä, kun poneilla oli ruokaa nenän edessä ja yöksi pääsivät vielä talliinkin ihan normaalisti. Ensimmäisen viikon aikana Eppo seisoskeli usein tarhassa kohdassa, josta näkee talomme ovelle. Aiva kuin odottaen, milloin pieni tyttö tulee ja ottaa hänet yhteiselle seikkailulle. Se saattoi seisoa katsomassa taloamme useita tunteja hievahtamatta mihinkään. Eräänä päivänä kävin jo hätistelemässä sitä liikkeelle, kun pelkäsin sen olevan kipeä. Sitten seurasi se päivä, kun poni sai vihdoin ystävänsä huomiota harjauksen merkeissä. Voi sitä riemua, en tiedä kummalla oli suurempi, tytöllä vai ponilla.


Frodolla kerettiin ottamaan laukat kumpaankin suuntaan ennen tyttären tapaturmaa, joten se jäi tosi hyvälle mallille. Ja todellakin jäi, ei tässä nyt ole ollut aikaa, eikä resursseja kahden ihmisen lähteä liikuttelemaan yhtä ponia. Frodon ulkoinen olemus hehkuu paalin siirtymistä tarhasta sen vatsaan. Nyt ratsutreenit ovat tauolla ja ponin kanssa työstetään liikkuvuutta kroppaan maastakäsin.

Kotti on valmistautunut kisaturneeseen kaiken hälinän keskellä. Alunperin minun piti lähteä I-tason valmentajakouluun pääsiäisen jälkeen, mutta se ei nyt tyttären vuoksi ole mitenkään mahdollista. Kottin kisasuunnitelmat kuitenkin ovat ja pysyvät. Tulevat kolme viikkoa on viikonloppureissuja kisoihin. Ensin Lappeenrantaan hallimestaruuksiin, seuraavaksi Ypäjälle kahden päivän ja neljän startin vuoksi. Viimeinen rutistus tehdään vielä Porvooseen 2-tason kisoihin. Yhteensä kahdeksan starttia kolmen viikon sisälle. Siinä onkin pienoinen työmaa, mutta sen jälkeen edessä onkin pidempi palauttelujakso.


Tällaista tänne hiljaisuuden keskelle oikeasti kuuluu. Tytär voi jo hyvin, joskaan ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, etenkin kun kyse on niinkin herkästä osasta kuin silmästä. Mutta toipumassa ollaan! 

31.3.2019

Ponini on < 3



Saako sen sanoa ääneen, vai loppuuko se siihen? Vähän pelottaa nousta uudelleen satulaan, mutta toisaalta en malttaisi olla poissakaan. Meillä menee aivan super hyvin! *kop kop*

Olimme maanantaina kolmatta kertaa Ville Vaurion opissa. Teimme jonkin sortin läpimurron minun ja ponin yhteiseen työskentelyyn. Se vaati niinkin paljon, että Ville nousi ponini pieneen satulaan ja testasi ponia. Onko se nyt oikeasti niin huono kuin annan ymmärtää, vai olenko kenties vain liian kriittinen itselleni ja ponille. Täydellisyyden tunteen tavoittelu saattaa joskus mennä yli, mutta nyt niin ei ollut käynyt, vaan poni ihan oikeasti oli huomattavan huonompi ratsastaa etenkin ravissa vasempaan kierrokseen. 

Kaikki ne "sun täytyy vaan löytää se keino" - ohjeet oli jo käytetty. Olen tehnyt puolivuotta hammasta purren töitä, uskoen, että joku päivä ponini on taas täydellinen ja antaa sen mahtavan pehmeyden tunteen käteeni. Ja tottakai tiedostin koko ajan, että vika on varmasti vain ja ainoastaan omassa ratsastuksessani, en kuuna päivänä syytä ponia huonosta fiiliksestä, joka meillä ravissa koko ajan on ollut.

Oli aivan käsittämätön tunne, kun sain ratsastettua ponini taas pehmeäksi vasempaankin kierrokseen. Se fiilis, jota ollaan etsimällä etsitty, tunne, kun poni vain "tipahtaa" pehmeäksi avuille. Se oli jotain niin ihanaa, että melkein itku pääsi. Enkä oikein tiennyt uskallanko ratsastaa ponia seuraavana päivänä ollenkaan. Mitä käy pilvilinnalleni, jos se romahtaa. Niinpä jätin ratsastamatta. Halusin iloita tällaisesta asiasta muutaman päivän ajan.

Kun seuraavan kerran keskiviikkona ratsastin poniani, sain sitä samaa fiilistä. Ei niskastaan kireää, vasemmasta jäykkää ponia, vaan rentoa ja pehmeää menoa. Loppujen lopuksi kireys vaikutti aivan kaikkeen. Minun omaan ratsastukseeni, asenteeseen ja ennen kaikkea poniin. Teimme muutaman vaihdon laukassa, eikä ne nyt aivan tyylipuhtaita olleet, mutta mikä rentous ja tekemisen ilo niissä oli. Ja heti perään torstaina meillä oli oman valmentajamme valmennus, jolle tottakai hehkutin maanantain valmennusta. Tainakin totesi, että eron edellisiin kertoihin huomaa selkeästi. Saimme ensimmäistä kertaa todella hyvät avotaivutukset, sellaiset, joissa sai sisäohjan heittää täysin pois, ja poni jatkoi tasaista taivutustaan, koska oli niin hyvin läpi ulkopuolelta. Ja vaihdot, tällä kertaa myös tyylipuhtaasti, rennosti ja letkeästi. Sillä tavalla, kuin ne olisivat aina olleet ponille helppoja ja täydellisiä.

Mitä me sitten oikein Villen kanssa teimme? Syötimme ponille taikapulveria, joka takaa ponin muuttumisen täydelliseen harmoniaan. Mitäs muutakaan? No, totuuden nimissä ei mitään kummallista, vain sen, että ratsastamme ponin ensin kunnolla läpi ulkoavuille. Kunnolla on enemmän kuin se, mitä olen aiemmin tehnyt. Villen mukaan ratsastan ponia liian varovaisesti, peläten että se menee rikki, jos vaadin liikaa - Totta, se on niin nöyrä, että joskus todella pelkään, että vaadin siltä liikoja, jonka vuoksi päästän sen liian helpolla. Toisaalta olen liian helposti periksi antava, en odota loppuun asti, että poni on 100% läpi, vaan myötään jo paljon aiemmin. Josta on sitten tullut oravanpyörä. 

Nyt tuntuu siltä, että meillä asiat taas todella hyvin. Kisakausi näyttää heti selvemmältä, kun poni tuntuu hyvältä ja minulla on ne keinot, joilla saan sen itse ratsastettua hyväksi. Ehkä parasta, mitä valmentaja voi ratsukolle antaa! 

21.3.2019

Elämä opettaa

Mutta poni opettaa vielä enemmän!


Poniäidin rooli on toisinaan tuskastuttavan ihanaa. Poniäitinä olen saanut kokea mm. Hööks -kuvaston selaamisen uuden ulottuvuuden. Siinä kohtaa kun poniäiti oli kymmenen vuotias, oli Hööksin sivut A4 -kokoisia ja niitä tutkittiin samalla kaavalla kuin nyt. Ainoastaan sillä erotuksella, että kaverina oli toinen kymppivee tyttö, eikä meillä ollut poneja, tai mitään muutakaan kuin hullut unelmat. Nyt katselen tyttärieni kanssa kuvastoa kuunnellen "oooi, Eppo tahtoo tuon, ja tuo sopisi Eppon tyyliin.." Ja poniäiti joutuu tylysti toteamaan, ettei poni todellakaan tarvitse, eteenkään turkoosia timanttiotsapantaa ja huopaa. 


Mutta näppärä tyttö keksii keinot ja hankkii mummilta rahat otsapantaan, jonka Eppo todella tarvitsee! Sitähän äidin ei oikeastaan enää käy kieltäminen, kyllähän sävysävyyn pukeutuminen on ratsastuksen kaltaisessa harrastuksessa erittäin tärkeää. Täytyy oppia arvostamaan omaa arvokasta lajiaan siinä määrin, että ymmärtää sen vaativan arvoisensa pukeutumisen. Eikä äidin auttanut muuta kuin pyytää ponigroomia kääntämään auton nokka kohti Helsinkiä. Pikainen pyörähdys Hippo-Sportin kautta, jossa komeili todella hieno turkoosi timanttiotsapanta 198€ hintalapulla sai miltei ponin omistajat toteamaan, että tuo kyllä sopisi.. Mutta onneksi poniäidin refleksit ja tilannetaju on kohdillaan ja onnistuin muistuttamaan riittävän ajoissa Hööksin kuvastossa kimaltelevasta, hieman huokeammasta otsapannasta. Huh.. 


Siispä matkasimme Hööksiin, josta pieni tyttö osti pienelle ponilleen kauan haaveilemansa otsapannan ja vielä pienempi tyttö osti samaan sävyyn huovan. No eipä paljon tyylikkäämmäksi mustahkon sävyn omaava ponipoika voisi enää muuttuakaan. Vai mitä olette mieltä? Turkoosi kyllä sopii tuollaiselle tummalle ponille oikein hyvin. Ja uskon, että Eppokin arvostaa sinistä enemmän kuin pinkkiä. Tosimies ei pukeudu pinkkiin vaan turkoosiin! 


Eppo on käynyt muutaman kerran treenaamassa tyttöjen kanssa maneesilla. Mutta tänään oli niin mainio keli ja kenttäkin todella kivassa kunnossa, että otimme ponin treeneihin kotikentälle. Kevät on ihan pian täällä, kentästä näkyy jo hiekkaakin. Siinä missä kevät tulee, tyttö kasvaa. Tänään sain pidentää jo jalustinhihnoja reiällä pidemmäksi, kun polvet meinasivat olla kainaloissa. Ja kuvissakin ratsukko alkaa näyttää ratsukolta, eikä pelkästään ponilta jolla on pieni ratsastaja selässään. 

vertailuksi viime kesän kuva ensimmäiseltä ratsastuskerralta omalla ponilla. 

Eppo on erityinen. Siinä missä käsivarttani vihloo vielä Eppon hampaiden jäljet eläinlääkärin käynnin jäljiltä #casehampaidenraspaus. Sekä uhmakkaat pyllyn käännöt, kun ponitäti olisi halunnut sovittaa Lemieuxin lampaankarvalla täysin vuorattua riimua, jota poni pelkäsi kuollakseen, on se kuitenkin tyttöjen kanssa kuin enkeli. Eppolla on selkeästi ymmärrystä ja näkemystä siitä, että pieni tyttö on kaikista turvallisin ja paras ihminen mitä pieni poni voi saada. Poni on elementissään tyttöjen kanssa. Siitä oikein huokuu viisaus ja arvokkuus. Ponimaisen pilkkeen lisäksi.. 


19.3.2019

Kausi avattu!


Kisakauden avaus Lappeenrannassa 2-tason kilpailuissa.

Postauksen kaikki kuvat  Emilia Nerg





Helppo A:2 luokasta rusetin kanssa kotiin. Toinen sija napsahti suorituksella, johon mahtui pukkeja, vastalaukan rikkominen ja loppuradasta lukuisia huonoja siirtymisiä. 62,931% johon ei tietenkään voi olla tyytyväinen, mutta radalla esitetyt ylimääräisyydet selventäköön sitä. Kiitosta tuli tarkkaan ratsastetuista teistä. 




Helppo A radan jälkeen meillä oli vaativa b:1. Lohikäärmeen sukulaiseksi yön aikana muuttunut poniini ei meinannut pysyä nahoissaan. Sain sen kuitenkin ratsastettua verryttelyssä kivaksi ja avuille. Ennen toisen luokan alkua meillä oli kuitenkin palkintojen jako, verryttelyn jälkeen. Kiva ja avuilla oleva poni häipyi samantien, kun perässämme heti kolmantena ja neljäntenä oli kaksi suomenhevosta. Poni pelkäsi niitä aivan hulluna kunniakierroksella. 





Radalla sain ponin kuitenkin taas kivasti avuille. Vähän sähköjäniksen oloinenhan se oli, mutta saimme suoritettua kaikki tehtävät asiallisesti. Ensimmäinen vaihto tuli takaa tasajaloin, josta 4 sekä 4,5 kertoimella kaksi. Toinen vaihto oli jotain sekoitusta ponin ennakoinnin ja siitä johtuneen räpellyksen vuoksi. Yllättäen se oli tuomareiden mielestä kuitenkin saman arvoinen kuin edellä esitetty siisti vaihto. Tulokseksi 58,229% jolla luokan kolmanneksi. 








Paljon jäi parannettavaa ja hienosäätöä, mutta kuitenkin hyvällä tiellä ollaan. Seuraavan kerran ponin kanssa tanssahdellaan alueen hallimestaruuksissa kuukauden päästä. Sen jälkeen matkataankin neljään starttiin Ypäjälle spring dressage kisoihin. 







Yllä helppo A:2
Alla vaativa B:1



Lisää treeniä vaan, jotta saadaan tulostaso paremmaksi! Alkukausi on Kottille ollut aina vaikeaa, joten siihen nähden tämä kausi lähti yllättävän hyvin käyntiin.