Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

27.2.2014

Nuorikko kaksikko

Maanantai iltana, tehdessäni yhdeksän jälkeen iltatalleja, sain puhelun. Puhelun joka muutti kaikkia suunnitelmiani. Tällaisia puheluita ei saisi ihmisille soitella, ne pitäisi kieltää laissa!

Puhelu koski yllättäen nelijalkaista kaveria, joka olisi tulossa myyntiin, mutta johon minulla ei ole varaa. Kaiken hyvän lisäksi, se olisi juuri sellainen ystävä, joka täytyisi saada, kymmenestä miljoonasta syystä; mutta yksikin syy on riittävä, eikö?

Niinpä menetin yöunet, mietin mistä saisin miljoonat jotta ko. ystävän pystyisin ostamaan. Ainoa ratkaisu on yrittää myydä Uuno. Joka tosin on hyvin epätodennäköistä tässä kohtaa, kun hevonen on kuusi, eikä vielä kisakunnossa. Harrastaja ratsastajille se on liian nuori ja arvokas, kilparatsastajalle se on liian jäljessä - vieras hevonen on vaikeampi saada kisakuntoon nopeasti kuin tuttu, yhteisen sävelen löytyminen voi viedä aikaa. Toisaalta kilparatsastajille tämä olisi erittäin edullinen, mutta suurimmalla osalla on jo kisaratsut ensikaudelle.

Joka tapauksessa Uuno on nyt myynissä. Helppo a tasoinen, kiltti ja kaikessa toimiva ratsu, sopii niin harrastamiseen kuin kilpaurheiluunkin. Aktiiviseen käyttöön laadukas hevonen, eritäin halvalla.

Tiistaina olikin tämän takia kuvausyritys, sillä ostaja ehdokas halusi saada siitä tuoreempaa materiaalia. Yritykseksi se kyllä jäikin, sillä ratsastaja ei ole työstänyt hevosta muuten kuin maastoillen, eikä heiltä kentällä sujunut oikeastaan mikään, sillä hetkellä kun minulla oli kamera kädessä. Kun heitin kameran pois ja aloin neuvomaan, oli meno erittäin kivan näköistä, mutta en saanut sitä videolle. Huonoa materiaalia taas ei toinna käyttää yhtään mihinkään. Lisäksi Uunokin oli seisonut puoli viikkoa liukkaassa tarhassa, joten senkin liikkuminen oli hiukan jäykkää aluksi.

Eilen Nemon liikutuksen jälkeen ratsastaja oli niin mutainen, ettei sitä voinut laittaa ratsastamaan Uunoa, toisaalta ei sitä olisi likaisissa vaatteissa ja varusteissa voinut kuvatakaan, joten nappasin hevosen liinanpäähän ja lähdimme maastoon lenkille. Lisäksi meillä oli neljä koiraa mukana ja totesimme, että eläinharrastus on ehkä lähtenyt käsistä :)

Toisaalta tänään koitti päivä, jolloin yksi koirista lähtisi pois. Laina terrieri, joka oli ns. koeajalla, erehtyi ärähtämään hevoselle väärässä kohtaa, siinä kohtaa kun minä talutan räjähdysherkkää varsaa talliin. Seuraukset jäivät onneksi vain järkyttävän suureksi säikähdykseksi, mutta totaaliset katastrofin ainekset olivat sopassa. Niinpä päätös oli nopea, koira ei jää meille. Mielessä jälkeen päin kävi, monta mitä jos kysymystä?

* Tyttö olisi ollut lähettyvillä, niinkuin normaalisti (nyt onneksi sattui olemaan mummolassa)
* Hevonen olisi onnistunut tallomaan minut tai saamaan edes jonkinlaisen osuman minuun
* Olisin kaatunut tai mahani olisi saanut tärskyn

Onneksi mitään ei sattunut. Koira oli tähän asti ollut ihan hiljaa aina, ja siis ollut jo useamman viikon meillä, eikä ikinä päästänytkään ääntä hevosen kohdalla. Nyt sitten aivan puuntakaa, juuri sen hevosen kohdalla, siinä hetkessä kun ei missään nimessä pitäisi. Hevoset ja raskaus, etenkin tässä vaiheessa,  kun laskettu aika on tänään, alkaa olla jo vaarallistakin. Niinpä päätimme nyt jättää Simon talli-tarha roudaamiset vain mieheni hartioille, itse saan vain heitellä heiniä ja rehuja, sekä tarinoida karvaturvan kanssa.

Simo joutui tai pääsi, miten vain, purkamaan tiistaina energioitansa kentälle, liinanpäähän. Ja niitähän sillä pojalla sitten riittikin. Kyllä oli ihana katsoa hyvin liikkuvaa, eteenpäin pyrkivää energistä varsaa, joka nautti liikkumisesta ja tekee sitä läpi koko kropan. Aivan ihana nuori ratsun alku, en malta odottaa, että sen selkään kipuaminen alkaa.

Tapaus Nemo

Tiistaina oli ahkera hevosten liikutuspäivä. Nemo oli viimeisenä vuorossa ja nuorison temmellyksistä väsynyt varapilottini ei jaksanut enää ratsastaa Nemoa. Niinpä Nemo pääsi purkamaan kevät ilojaan kentälle ilman ratsastajaa.

Sairashistoriansa vuoksi sädeluuontuma- ja kavioruston luutuma ympyrätyöskentely on pääasiassa kielletty. Ts. hevosta ei saa juoksuttaa liinassa. Ohjasajo olisi voinut olla liikutusmuoto, mutta pitkän pakkoloman vuoksi energisellä hevosella se ei kaikken järkevintä ole, ennenkaikkea, kun kyseessä on muutenkin tempperamenttinen tapaus ja edellisen kerran ohjasajoa on harrastettu neljävuotta sitten.

Niinpä Nemo sai iloitella ilta-auringon paisteessa kentällä, irtona. Ja iloittelua se todella oli. Hevosesta oli niin ihanaa saada hyppiä ja pomppia, että alkuun ei oikeastaan eteenpäin menty, ja senkin jälkeen vajavaisin jalkalukemin, kun etu- tai takapää oli ilmassa. Lopulta löytyi eteenpäin meno vaihdekin, ja pahimmat höyryt päästettyään päätyi vielä piehtaroimaankin, ihanassa kosteassa hiekassa, joka varmasti tarttuu turkin syvimpiin syövereihin, puhumattakaan niistä juuri pestyistä suitsista.

Tiistain ilottelun jälkeen eilen oli ratsastuspäivä. Laitoin muutaman ravipuominkin ratsukolle. Nemo näytti jäykältä, hyvin jäykältä. Onko se ihmekään? Seisonut liukkaalla, ja sen jälkeen vihdoin liikkumaan, vähän liiankin railakkaasti. Ravi näytti ihan siedettävältä, oikeastaan erinomaiselta opetusmateriaalilta hevosen ostajille. Harkitsin jo käyväni kameran, jotta saisin kuvattua, millätavalla ravaavaa hevosta ei pidä ostaa! Valitettavasti tiedän tälläkin hetkellä markkinoilla olevan hevosia, jotka liikkuvat juuri näin. Pahinta kaikessa on, että harrastajan silmissä ravi näyttää ihan hyvältä, hevonen liikkuu puhtaasti, nostaa jalat maasta ja liikuttaa vuorojalkojaan tasaisesti yhtäpaljon. No, en kuitenkaan jaksanut lähteä enää kävelemään kentältä hakemaan kameraa, kun ratsukko ei kuitenkaan olisi kauaa enää ravannut.

Ravi hetken jälkeen otin kentältä puomit pois, jotta laukkaaminen olisi mahdollista. Hevonen oli niin jäykän näköinen ravissa, että laukka olisi varmasti jotain tilaa vaativaa. Ja niin olikin. Tässä kohtaa täytynee sanoa, että olen nähnyt jopa lämminverisen ravihevosen, jota ratsuksi on treenattu, laukkaavan laadukkaammin. Laukka oli aivan jotain hirveää. Niinpä päätimme, että ratsukko lähtee vähän tienpäälle, maastoon, suoralle uralle laukkaamaan.

Nemon maastoiluongelmat ovat olleet kauan poissa, se on pääasiassa liikkunut halukkaasti juuri sinne minne ratsastaja haluaa, mutta tänään taas kaikki vanha tuli takaisin. Ensimmäinen stoppi heti alkuun, toinen kohta perään. Lopulta kun hevonen suostui liikkumaan eteenpäin ja saamaan laukkavaihteen päälle teki Nemo perustyypilliset oharit, tälläkertaa vain ikävin seurauksin. Katsoin kentältä koko ajan ratsukon menoa, kuuntelin laukan tahtia, sillä näin heidät vain takaa päin. Laukka kuulosti paremmalta, siinä tosiaan oli tahti, kunnes yht'äkkiä näin sieluni silmin, kuinka hevonen tekee käännöksen ratsastajan vastusteluista huolimatta, liukkaalle pellolle, epäonnistuen siinä. Nään kuinka hevonen kaatuu, ratsasta ei pääse alta pois. He liukuvat yhdessä, liukkaalla pellolla hevonen maassa, ratsastaja ja aivan uusi satula allaan.

Hetken päästä hevonen nousee hölmistyneenä pystyyn, ratsastaja heti perässä. Yritän huikkailla, sattuiko heihin, mutta ratsastajan toimesta päätellen, uskoisin ainakin ratsastajan olevan kunnossa. Pian matka jatkuu, ratsastaja hevosen selässä, laukalla eteenpäin.

Odottelin kentän laidalla heidän takaisin tuloaan, ihan siltä varalta jo, jos sattuisi, että hevonen tuleekin yksin kotiin, toisaalta siksi, että järkytyin niin kovasti, etten pystynyt liikkumaan. Eikä aikaakaan kun letkeää ravia poksutteleva poni ratsastajineen alkaa tulla näkyviin. Ratsastajaan ei ollut sattunut, vaikka jalka oli jäänyt täysin hevosen alle, satulaan ei ollut tullut likaa kummempaa, naarmuakaan ja hevonen.. Hevonen onnistui kaatumaan jo kerran murtaneelle jalalleen, ei ontunut, ei ollut kipeä. Alkoi jo vetristyäkin.

Jälkihoitona ratsu sai takaosaansa arnikaa, ratsastaja suklaata ja varusteet pesun. Hetken kelattuani mielessä vuodenaikaa, totesin taas olevan helmi-maaliskuun vaihde - ei ole vuottakaan jottei tässä kohtaa olisi Nemon kanssa joku terveydellinen ongelma.


Kelatakseni taaksepäin vuonna 2008 poskiontelotulehdus, 2009 kuljetuksessa takajalkojen teurastus, 2010 ontumiset etujalkojen vaivoihin, 2011 takajalan murtuminen, 2012 sydän vika epäily, 2013 hmmm. olisiko sittenkin ollut yksi vuosi ilman suurempaa vaivaa? 
 
 Tänä aamuna hevonen olikin sitten aivan jumissa, kun se tarhaan talutettiin. Liikkui kuitenkin täysin kaikilla jaloillaan, eli toivon mukaan takajalkakin olisi kunnossa, lihaskipuja lukuunottamatta. Tänään onkin sitten käyntipäivä, ihan vain kentällä.

 Kaikkien tapahtumien ja arjen mietinnän jälkeen, on Nemon elämässä tehty päätös, joka jokaisen hevosen omistajan täytyy joskus tehdä. Hevoselle on nyt asetettu kevät aikaa, (olettaen että kelit pysyvät kengättömälle ratsastuskuntoisena) rueta vetristäytymään. Pelkkä kesäkunto, ei enää riitä. Suomen talvet ovat pitkiä, ja muutaman kuukauden kesä siihen sivuun ei ole riittävä aika olla hevosen kunnossa. Mikäli Nemo nyt osoittautuukin loputtomaksi projektiksi pelkkään vetreytymiseen, karsina/tarha elämän aikana, ei se ole oikein hevosta kohtaan. Eilinen laukkaaminen kentällä sai olla viimeinen kerta tuollaista laukkaa.

Jokainen hevosen omistaja haluaa, että hevosen huonoin kunto on ollut silloin ennen, ennenkuin hevonen on tullut nykyiselle omistajalleen. Josta omistaja sitten marttyyrina parantaa hevostaan aina paremmaksi ja paremmaksi. Niin alkoi Nemonkin tarina, mutta nyt ollaan pohjalla, aivan pohjalla. Tästä on tie vain ylöspäin tai aivan pilvilinnoihin asti, mutta yhtään alaspäin ei hevonen saa enää mennä, vaikka voisikin. Kaikesta huolimatta hevonen on pääasiassa terve, ts. se pystyy elämään normaalia elämäänsä; tarhailemaan, syömään, juomaan ja nauttimaan elämästä. Mutta, ratsastaessa hevonen on aivan karmea. Toki eiliseen vaikutti niin paljon edellispäivän riekkuilut ja sitä edeltäneet liukkaat olosuhteet yms. Mutta, en silti hyväksy tuollaista laukkaa, en millekään hevoselle. Jos kyseessä olisi joku muu hevonen, olisin sen jo kuopannut aikapäiviä sitten, mutta Nemon kohdalla olen katsonut asioita läpisormien.

Toivon todella, että kaikki jäykkyydet ja ongelmat ovat lähtökohtaisesti korjattavissa säännöllisellä liikunnalla. Se jää nyt nähtäväksi. Terve hevonen vetristyy kyllä nopeasti kuukaudenkin aikana. Nemo on nyt siirretty liikutusprioriteetin kärkeen, ennen Uunoakin, maaliskuun ajaksi. Onneksi ratsastajakin on jäämässä lomalle, joten ajasta ei todellakaan ole kiinni kaikkien hevosten liikuttaminen.

Tällaisia kevät kuulumisia Nemolta!

24.2.2014

Kevät

Kevät! Se on vihdoin täällä, tai pitäisi varmastikin sanoa jo. Ja mistä sen tietää? No ainakin siitä, että meillä on sula, kuiva kenttä sekä tarhat. Olipa ihanaa puhdistaa tarhat puhtaiksi, kun normaalin kahdensadan kottarin sijaan tarhoista lähti yhteensä vain kymmenen kottaria. Ihana talvi, tällaisia lisää kiitos!

Toki tällaisessa keväässä on huonot puolensakin, etenkin kun säämies ei osaa päättää ollakko pakkasta vai plussaa. Tiet, pihat, kenttä ja tarhat olivat hetken aivan järkyttävän liukkaat. Tuli jo mieleen, mitä jos kengätön kaverukseni päättää pahasti liukastua ja murtaa jalkansa uudelleen? Sitä se ei tulisi kestämään. No onneksi hiekoitus auttoi, pahanonnen poikakin pysyi nelinjaloin.

Tokikaan hevosia ei ole voinut liikuttaa normi helmikuun mukaan, eli suunnitelmat meni uusiksi poikien kunnon kasvatuksen ja liikkumisen suhteen. Nemolla ja Simolla oli alku oikein loistavaa, itseasiassa Simolle  tämä löhöilyjakso saattoi tulla ihan oikeaan kohtaankin, sillä se toimi aivan äärettömän hyvin liinanpäässä. Nemolle taas loma ei koskaan ole hyvästä, tai mielelle kyllä mutta kropalle ei niinkään.


Uuno on melkolailla säännöllisesti pystynyt maastoilemaan mieheni kanssa. Niillä onkin ollut vallan kivaa maastossa, tai ainakin hevonen on aina niin innokkaasti lähdössä ja hymy korvissa takaisin tullessa. En malttaisi enää odottaa sitä hetkeä kun pääsen takaisin hevosen selkään. Mutta minkäs teet kun ei tämä maha-asukki halua poistua pesästään. Onneksi pystyn lohduttautumaan sillä, että viimeksikin olin kahden viikon päästä synnytyksestä hevosen selässä. Ja hevonen on muutoin siinä kunnossa, että sen kanssa voi lähes tulkoon mennä suoraan radoille, tai voikin, eriasia on sitten oman kropan tasapaino ja kehon hallinta.
  
Huomenna olisikin sitten taas kaikkien hevosten urheilupäivä, sillä tänään sain kuivatettua kentän ja pihamaat sulivat siihen kuntoon, että kengättömätkin voivat turvallisesti astella tallilta kentälle, joka ei vielä eilen ollut laisinkaan mahdollista. Nemolla luvassa kevyttä kenttähölkkää, Simolla juoksutusta ja Uunolla rento maastolenkki.

Toivoa vain sopii, ettei tästä enää talvemmaksi keli muuttuisi!  On ihanaa, kun ei tarvitse jokapäivä loimittaa muita kuin Uunon. Simo ja Nemo ovat saaneet aurinkoisina päivinä tuuletella turkkiaan ja todella nauttivan lämmöstä, mikä ihaninta, niillä irtoaa jo karvatkin. Uuno saa nauttia loimittomista hetkistä vain lämpiminä öinä, sillä sen selkä menee heti jumiin. Olen kuitenkin halunnut Uunonkin turkkia tuulettaa, joten se on parina yönä voinut olla ilman loimea tallin lämmössä ja vedottomassa tilassa.

13.2.2014

Uusi tuttavuus ~ Premiera


Kun asiat alkaa repsahtaa, niin ne repsahtaa usein suuremmassa erässä. Näin kävi myös rakkaille ja kauan vaalituille Uunon suitsille. Neljä vuotta sitten Hihsissä tehty löytö, stübbenin ihanat, ruskeat perussuitset tulivat tiensä päähän; ensin poskiremmien katkeamisella ja lopuksi turparemmin hajoamisella.

Huonoksi onneksi Uunolle on muutenkin jo riittävän vaikeaa löytää sopivia suitsia, sillä sen pää on niin eriskummallisen kokoinen, mikään aikaisemmista yrittämistäni suitsista ei ole istunut ollenkaan Uunon päähän, paitsi nämä jo varsa aikana ostetut stübbenit.

Ihastuin netissä selatessani hollantilaisen Hypostoren sivuja, jossa oli megahienon näköisiä suitsia. Merkki oli minulle täysin tuntematon, Premiera. Kuvissa suitset vaikuttivat upealta, ihanan säihkyvällä otsapannalla ja leveällä turpahihnalla. Hintakaan ei ollut paha, alle 100€. Lisätietoa hakiessani näitä suitsia on suomessa myynnissä n. 150€. Sattumalta löysin facebookin kautta myynnissä olevat, aivan uudet Premiera imperia suitset, jotka pääsivätkin sitten meille.

Eilen Uunolle pikatestauksena suitsia sovitin, vaikka väri onkin tummanruskea, (olin siinä uskossa että kyseessä oli mustat suitset) ovat ne mielettömän hienon näköiset! Nahka on erittäin pehmeää, mutta pintavärjättyä, mikä aiheuttaa värin kulumisen nopeasti solkien kohdalta. Otsapannan säihkeistä yksi timantti oli jo tippunut, vaikka suitset tosiaan ihan täysin uudessa paketissaan, mutta onneksi se nyt ei sitten sen koommin näy, eikä kotioloissa haittaakaan. Koko osui täysin nappiin ja ratsastaessakaan hevonen ei ilmoittanut suitsien epäsopivuudesta. Nämähän ovat cob kokoiset. Yleensä cob koko on Uunolle pieni turparemmistä ja otsapannasta, mutta näissä kokoa riittäisi hiukan isommallekin hevoselle, joten full koko vastaavissa voinee olla valtava.

Kaikenkaikkiaan hinta/laatu suhde on ihan kohdillaan, itse 70€ köyhempänä, olen tyytyväinen ostokseeni ja aikomus on kyllä ostaa kisasuitsiksi samat suitset, mutta tokikin mustana. Suitset ovat erittäin kauniit, pyöreiksi ommeltua nahkaa. Turpahihna on oikeasti leveä ja paksu, sekä kunnolla pehmustettu; oikeasti pehmeä. Nahkan laatu on ehdottomasti parempaa kuin Nemon Kiefferin tai Simon Shöckemöhlen suitsissa, jotka tosin ovat huomattavasti kalliimpia. Erityisesti kiitosta täytyy antaa turparemmin pehmusteista, ne ovat oikeasti pehmeät, eikä lisä lampaankarvaa tarvita.

Voinen lämpimästi suositella kaikille merkkiä harkitseville. Edullinen hinta, laadukas nahka ja kauniit, ehkä jopa överit timantit. Ja ohjat kuuluvat mukaan! Mikä on ehdoton plussa!

7.2.2014

Kuntotreeniä - Uuno

Uuno on treenannut vähän kentällä, pienessä hangessa "kevyttä hölkkää". Uuno on talven, tai oikeastaan sykyn aikana, sillä talvea täällä ei ole, niinkuin lumen määrästä voi päätellä, muuttunut hirvittävästi, parempaan suuntaan. Siitä on tullut eloisa ja vireä, eikä se haukottele jatkuvasti. Uunon varsa ajan bravuuri oli jatkuva haukottelu, joka on iän myötä tässä vähentynyt, onneksi.


Haukottelu ja hevosen muutkin heikot kohdat, kuten huono karva, pinnan keruu, nuivelo olemus ja epämääräisen kiltti ja kaikki käy luonne joka asiaan ovat olleet seuraus jostain suuremmasta ongelmasta. Hevosta on tutkittu paljon eläinlääkäreiden toimesta, eikä siitä ole löytynyt fyysistä vikaa tai puutostiloja; verestä, lihaksistosta eikä mahasta /suolistosta.


Ainoa selitys löytyy siis hevosen henkiseltä puolelta. Se on varsasta asti ollut stressaavassa ympäristössä.  Lauman alinpana ja jäänyt silloin ilman tarvittavista kiven- ja hivennäisaineista ja vitamiineista. Nyt kun hevosen stressitaso on vähentynyt, ja Uuno on saanut viettää melko leppoisan syksyn, on sen karva ja yleisilme parantunut huomattavasti. Lisäksi seura on sellaista, ettei hevonen ole pahnanpohjimmaisena ja alistettuna koko aikaa.


Toki ruokinnallakin on oma osansa, ja kaikella muullakin. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen. Tänä vuonna meillä on ollut pelkästään kuivaheinä käytössä, edellisvuosina on ollut säilöä tai puolikuivaa. Nykyistä heinää saa syöttää vapaasti, se on paksu kortista, joten hevoset joutuvat oikeasti pureskelemaan ennen nielaisua. Ainut miinuspuoli kuivassa heinässä on, että se on hieman kalliimpaa, onhan se haastavampaa tehdä, ja tarvitsee säilytystilat katon alta. Kivennäisen vaihto näkyi kaikissa hevosissa hyvin nopeasti. Nykyinen st.hippolytin kivennäinen on merileväpitoinen, ennenkaikkea kuivaheinän kanssa hyvin sopiva, ihanalle tuoksuva ja erittäin maittava kivennäisseos. Tallimme siirtyi ko. kivennäisen kuluttajaksi keväällä. Kaikkien hevosten kavioiden laatu muuttui yllättävänkin nopeasti, lisäksi karvan laatu parani huomattavasti.





Hevonen ei vieläkään ole sen näköinen kuin haluaisin sen olevan, mutta parempaan suuntaan se on menossa.
Ennenkaikkea olen tyytyväinen siihen, että Uuno on löytänyt sisäisen eteenpäinpyrkimyksen. Maastoilu ja leppoisa treenaaminen saa siis jatkua.
 Alla vielä pikkupätkä videota eilisestä hölkkäilystä.


Varsasta ratsuksi - Simo


Simo on harjoitellut liinan päässä tällä viikolla kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla työskenneltiin vasempaan kierrokseen, joka on Simolle helpompi. Pääasia oli vain kulkea ympyrällä, sillä Simo ei ole vielä sisäistänyt juoksutuksen tarkoitusta, eikä siis ole osannut kulkea kokonaista kierrosta ilman ylimääräisiä kokeiluja kääntyä omavalintaiseen suuntaan. Viime juoksutuskerrasta olikin vierähtänyt aikaa, mutta se ei haitannut. Olemme aina lopettaneet työskentelyn onnistumiseen, ja se olikin tuottanut tulosta. Simo oli heti ajan tasalla siitä, mitä piti tehdä. Muutaman pukkihypyn ja energian ilopurkauksen jälkeen Simo kulki liinassa kuin vanha tekijä, ympyrän muotoista uraa.


Tässä vaiheessa pojalta ei vielä löydy askellajit käskystä, mutta pääasia onkin vain mennä innolla eteenpäin, ei niin väliä onko kyseessä laukka vai ravi. Olihan tämä Simon ensimmäinen kun hevonen osasi kulkea ympyrä uraa, liian paljon vaatimuksia yhdellä kertaa saa nuoren nopeasti tympääntymään hommaan.


 Kymmenen minuutin juoksutus kävelyineen olikin ihan riittävä, hevonen sai taas palkinnon tekemästään oikeasta asiasta ja pääsi työnteosta vapaalle. Juoksutimme vain yhteen suuntaan, sillä toinen kierros olisi tuottanut turhaa verenkaivuuta nenästä. Hevonen suoriutui vaaditusta oikein mallikkaasti, miksi siis pilata onnistumisen tunteet heti epäonnistumisella? 


Eilen Simo työskentelikin sitten liinassa toisen kerran tälle viikkoa. Tällä kertaa oikeaan kierrokseen. Se tuottikin alkuun hiukan hankaluuksia, sillä hevonen ei olisi millään ymmärtänyt kulkea valittuun suuntaan.






Muutaman neuvottelu hetken jälkeen hevonen kuitenkin ymmärsi, ettei aina tarvitse mennä samaan suuntaan. Ja niinpä homma näytti taas oikein hienolta, fiksu nuori herra!


Tässä vaiheessa emme Simolla vielä käytä mitään apuohjia, sillä haluan hevosen löytää oman tasapainonsa avoimena ja vapaana. Sen lisäksi näin vähän tehdyllä nuorella on usein sanottavansa asioihin ja kaikki ylimääräiset  härpäkkeet olisivat vain riski, jos hevonen sattuisi kaatumaan tai muuten heittelehtimään holtittomasti.


Simolla on osoittautunut olevan erittäin hyvä koordinaatio kyky sekä tasapaino. Sille on luonnollista ja helppoa nostaa kierroksiin oikeat laukat  ja jatkaa laukkaamista pienehkölläkin ympyrällä.




Simo tarvitsee kyllä uudet suitset, sekä erilaiset kuolaimet. Remonttiturpahihna on hakusessa ja kuolaimiksi fullcheekit, jotta kuolaimet edes auttaisivat kääntymistä ympyrän oikeaan suuntaan. Remonttiturpahihna on tässä vaiheessa sen takia, että hevosella on hyvin lyhyet suunpielet, joten kaksoisturparemmi ei oikein istu päähän, ainakaan tässä vaiheessa, ja remonttihihna on oikein hyvä nuorelle, se ei sido leukoja liikaa.

Tällaista menoa täällä tällä kertaa, pahoittelen huonoja kuvia, sää ei ole otollisin huonolle kameralle :)

Viikonloppuna on Simolla vielä yksi työskentelykerta, sillä silloin meillä on mahdollisuus tehdä ohjasajonalkeet kahden ihmisen voimin. En koskaan lähde yksin työstämään nuorta, sille aivan uuteen asiaan, turvallisuus ennenkaikkea. Sen takia haluan, että minulla on vaivattomasti apukäsi saatavilla, kun nuorta opetetaan uusiin asioihin.

4.2.2014

Hevosesittelyssä Simo ~ pieni paholainen!




Singleton
s.2011
ori
Suomalainen puoliverinen
I. Sancisco
EI. Weltmeyer

 


Simo on tällähetkellä tallin nuorin ja edustaa vielä hetken aikaa myös orikantaa. Pieni, suurella egolla varustettu kouluvarsa, joka vuotiaana liittyi joukkoomme. Simo on ostettu kouluhevoseksi, oikeaksi kilpahevoseksi. Sillä on luonne, suku ja ennenkaikkea liikkeet kuin luotu siihen hommaan. Kaikki on siis kiinni koulutuksesta, ainekset ovat valmiina.
 

Simo on saanut viettää varsan elämää varsana. Sen kanssa on vältetty kaikkea turhaa käsittelyä. Sukurasitteena on luonne, jonka kanssa ei voi leikkiä eikä kokeilla, asiat on tehtävä kerralla, jos ne välttämättä on tehtävä. Siksipä Simon koulutus on toistaiseksi vielä alkutekijöissään, lähinnä suunnittelu asteella. 

Keväällä, huhti-toukokuussa on sisäänratsutus, sitä ennen maastakäsin työskentelyä ja rutinoitumista työstekoon, jotta selkään on turvallista nousta. Kesäksi on laidunlomaa ja kasvamista, syksyllä jatkoa ratsunopissa. Jos kaikki sujuu hyvin ja hevonen kehittyy toivotulla tavalla, on harkinnassa kolmivuotiaiden ryhmäratsastusluokka Ypäjällä syksyllä. Päätavoite tällä nuorella miehellä on kuitenkin vasta 5-6vuotis kaudella nuorten luokissa, ja sen jälkeen juniorin ratsuna toivottavasti menestyksekäs ja pitkä kilparatsun ura.

Simon helmikuun tavoite on työskennellä maastakäsin kaksi kertaa viikossa, liina- ja ohjasajon alkeita.  

Simon helmikuun ruokalista: 
Vapaa heinä
2l. racing prix
gemuse Krauter kivennäinen
Valkuaislisä ja proteiini

Tavoitteena on saada Simolle riittävästi massaa ja hyvät lihaksen rakennusaineet kehoon. 

3.2.2014

Hevosesittelyssä Uuno ~ Ruma ankanpoikanen


Rozeroy
s.2008
ruuna
Suomalainen puoliverinen
säkä n. 165cm
I. Rosenstolz
EI. Royal Olymp

 Sieltä mistä rima on matalin, tai mieluiten kiertäen!

Rozeroy, eli Uuno on toinen hevoseni. Uuno on tullut minulle tammikuussa 2010, eli silloin ku se on kääntynyt kaksi vuotiaaksi. Ruma, laiha ja muutenkin onnettoman näköinen orin koltiainen löytyi silloisen työnantajani kautta. Kilpahevoseksi tätä ei myyty, eikä sitä siihen tarkoitukseen ostettukaan. Uuno, täysin nimensä veroinen kaveri, josta on kuitenkin kehkeytynyt ihan kelpo ratsu, vai voiko huono hevonen saada viisivuotiaana helppo A luokasta yli 70%? 

Uuno on koulutettu ja ratsutettu täysin itse. Vieläkään tämä ratsu ei täytä kilpahevosen vaatimuksia eikä ole valmis. Mutta kovaa vauhtia tästäkin rumiluksesta on kasvamassa ihan nätti, silmää miellyttävä moderni urheiluhevonen.

Uuno on hyvin kiltti, vaikka suvussa onkin täyttäverta, näkyy se lähinnä turhana päällä säheltämisenä ja kevyillä linjoilla. Hevonen ei tähän päivään mennessäkään ole saanut riittävästi massaa, näyttääkseen hyvältä. Uunolla on kolme puhdasta, laadukasta askellajia, käynti on arvosteltu jopa 9 arvoiseksi. 

Ratsun ura alkoi kaksivuotis syksynä, jolloin noustiin selkään ja maastoiltiin kaverin kanssa käynnillä ja ravilla. Kolmivuotis keväällä laukka otettiin mukaan kuvioihin, edelleen vain maastoillen. Syksyllä aloitettiin työskentely sileällä. Nelivuotiskaudella otettiin mukaan hypyt, valmisteltiin laatuarvosteluihin. Kesällä kävimme nelivuotisluokassa, helppo B 70%, syksyllä nuorten hevosten festivaaleilla kahdesta helppo B luokasta yli 62% molemmista sekä muutamat estekisat ihan vain harjoituksen kannalta, hevonen pelkäsi kaikkia erikoisesteitä ja värikkäitä puomeja. 

Laatuarvostelut jäivät välistä, vaikka hevonen olisi ollut niihin valmis. Ikävä päänsähellys oli saanut seurauksensa, turpa verillä, useamman tikin kera. Joten tähtäimet asetettiin seuraavaan kauteen. 


Viisivuotiskaudella Uunon kanssa kisattiin alkuvuosi esteillä aluetasolla 80-90cm sekä kouluratsastuksessa alue-ja kansallisella tasolla he B-he A 62-73%. Kesäkuussa taival katkesi ontumiseen. Klinikkareissun, nivelpiikitysten ja pitkän loman ja kontrollikäynnin jälkeen alkoi kuntoutus. Kisakausi menikin sitten sivusuun. Loppuvuodesta satulaongelmatkin astuivat kuvioihin.

Nyt Uuno on jo palannut normaaliin treeniin; tällä hetkellä peruskuntoa kasvatetaan maastoillen, sileällä työskentely hoidetaan ohjasajaen, siihen asti että itse kykenen taas hevosen selkään. 
Tavoitteet tälle kaudelle ovat 6-vuotis kansallinen koulusarja. Pääpaino olisi pyrkiä säilyttämään tulostaso nykyisellään; kaikki yli 60% Sekä nostaa hevosen koulutustasoa, jotta seuraavalla kaudella se on valmis ikäistensä vaativiin luokkiin sekä avoimiin helppoihin luokkiin.


Uunon kunnossa pidossa käytämme Back on Track- sekä Magnet Healt tuotteita, arnikaa ja säännöllistä hierontaa, unohtamatta venyttelyä. 

Helmikuun tavoite on saada hevoselle hyvä peruskunto, laukkatreeniä maastossa ja hankea. Maastakäsin väistöihin vapautta ja elastisuutta. Sekä saada hevosen ongelmallinen ristiselkä kuntoon. 

 
Uunon ruokalista näyttää helmikuussa tältä:
Vapaa heinä
4l. racing prix
1l. spillers conditioning mix
gemüse krauter kivennäinen.  
E-vitamiini

Hevosesittelyssä Nemo ~ Kun uudet aamut toivat pettymykset tullessaan..

 Vaan sinuun pettynyt en yhtä kertaakaan! 


Nemo
s. 2000 Tanska
Ruuna
Tanskalainen puoliverinen
173cm pikkujätti

Korkealta ja kovaa, tai ainakin kovaa kera suurten pukkien! 

  Kun tytön unelmien päivä toteutuu, muistaa sen kuin eilisen, vaikka aikaa on kulunut jo seitsemän vuotta. Matkan varrelle on mahtunut paljon onnistumisia, rakkautta ja onnea. Valitettavasti jokaisessa rakkaustarinassa on myös huonot puolet, niin tässäkin. Blogi seuraakin Nemon kohdalla elämää kaviorustonluutumaisen, sädeluuontumaisen ja kerran jalkansa murtaneen hevosen arkea. Lisätään soppaan vielä laitakammo. Nemo oli estehevonen henkeen ja vereen.

 
 Estehevosen ura päättyi alkuvuodesta 2010. Hevoselta löytyi röntgenissä kavioruston luutumaa sekä sädeluuontuma. Estehevosena Nemo kerkesi opettaa minua valtavasti, edellissyksyllä asetettiin tavoitteita seuraavalle kaudelle kansallisiin luokkiin. Ja kaikki romuttui hetkessä, sillä halusin pitää elämäni hevosen kunnossa; kertaheitolla hevosen kanssa hyvästeltiin esteet ja kouluratsun ura sai alkunsa.



Oli tiedossa, ettei Nemo mikään liitokavio sileällä ollut. Eikä se oikeastaan osannutkaan mitään kouluratsun juttuja. Ikänsä estehevosena, siihen hommaan hyvin vannoutuneena oli koulupuoli jäänyt kieltämättä ratsastajallakin vähemmälle. Sileän työskentely oli aikaisemmin ollut vain kontrollin hakua, voiman työstöä ja rentoulua. Ei kouluratsastusta sellaisessa muodossaan, kuin kouluratsut sitä tekevät. Tasoltaan hevonen oli helpon C:n luokkaa. 

Onni kääntyi pian, sillä löysimme uuden valmentajan, joka sai meistä ratsukkona melko pian mukiin menevän kouluratsukon. Nemo osoittautui ponimaisen töpöistä liikkeistä huolimatta fiksuksi ja oppivaiseksi. Maaliskuussa aloitettu kouluratsun ura poiki jo laukkapiruetteja toukokuussa. Toki vahvuutena oli estehevosen voima, laukka ja kokoamiskyky, joka helpotti hevosen työskentelyä ja nopeutti oppimista. Saman kevään aikana löytyi nappulat piaffiin ja passageen. Eihän ne koskaan töpöllä ole sellaiset, että niitä pystyisi missään näyttämään, mutta pääasia ei ole ollutkaan kisaaminen millään tasolla, vaan pitää hevonen terveenä ja kouluttaa sille kaikkea mihin se on kykenevä oppimaan. Kouluratsun uralla Nemon kanssa edettiin samana keväänä helppo A luokkiin ja syksyllä voitimme seuramme seniori-mestaruuden. Se onkin jäänyt meidän viimeisiksi kisoiksi, laitakammon takia.  


2011 Kevät talven liukkaat tekivät maastolenkillä räjähdysherkälle hevoselle sen, mitä siinä kohtaa vähiten toivoi. Hevonen liukastui hypätessään pystyyn ja kaatui ratsastajineen selälleen. Ratsastaja selvisi säikähdyksellä, aluksi näytti siltä että hevonenkin selvisi. Seuraavana aamuna kaikki ei ollutkaan enää hyvin, hevosen takajalka oli täysin poissa pelistä. Eläinlääkäri määräsi 3kk karsinalevon, mutta perui sen saman tien. Hevonen kaatoi hetkessä karsinan oven maahan, sillä tämä kaveri inhoaa turhaa sisällä oloa. Niinpä hevosta paranneltiin tarhassa suuren heinäkasan ääressä päivät. Onneksi kaverilta löytyy pohjaton ruokahalu.

Nemo alkoi parantua, laitumella olo ja omaan tahtiin liikkuminen auttoi, hevonen oli taas terveiden kirjoissa. Samalla tiellä olemme jatkaneet tähän päivään asti ja samaa tietä yritämme edetä päivä kerrallaan eteenpäin. Kaviorustonluutuma ja sädeluuontuma eivät ole tähän mennessä vaatineet muuta hoitoa, kuin kengättömyyden ja tarkan kavioiden lyhyenä ja korkeana pidon. 

Nemon tämän vuoden tavoite on pysyä terveenä, ennenkaikkea. Ratsastuksellisesti tavoitteena on kunnon kasvatus ja hevosen yleinen voimistaminen, sillä edellisvuosien sairaslomat ja oloneuvoksen rooli ovat heikentäneet hevosen peruskuntoa ja lihaksistoa paljon. Tavoite on maastoilla kerran viikossa ja tehdä sileällä kaksi kertaa viikkoon selästä töitä, kerran viikkoon puomi-/kavaletti treeniä. Joulukuussa toivoisin näkeväni Nemon hyvässä peruslihaksistossa ja elämänsä kunnossa. 

Helmikuuksi hevosen tavoite on notkistelua, sillä nyt hevonen on jäykkä ja se näkyy liikkeessä myös epäpuhtautena. Pitkä lumeton syksy, jäätyneet kovat maat ja sen vuoksi lomailu ovat tehneet hevosesta hyvin jäykän.  Nemon perus liikutuksesta vastaa pääasiassa mieheni.

Nemon ruokinta koostuu helmikuun ajan lähes vapaasta heinästä, 2l racing regular sekä gemüse krauter kivennäinen. 


2.2.2014

Tervetuloa MK riding-blogiin!

Blogi seuraa perheellisen nuoren ratsuttajan arkea hevosten ja ponien parissa. Seuraa kanssamme kuinka varsoista kasvaa ratsuja; risuineen ja ruusuineen!




Blogissa tähtinä ovat omat hevoset, joista jokainen on omanlaisensa projekti, erilaisilla lähtökohdilla ja tavoitteilla. Lisäksi blogissa seurataan kaikkea muuta, aiheena vahvasti hevoset.

MK riding aloittaa uudelta pohjalta blogin. Ratsutan ja valmennan edelleen myös kotikäynnein, uusia asiakkaita mahtuu vielä.

Toivottavasti viihdyt blogissa ja saat täältä ideoita ja vinkkejä omaan tekemiseesi!