Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

28.4.2014

Ratsutuspaikka vapaana!

Oman hevosmäärän vähentyessä vapautuu lauantaina ratsutuspaikka täysihoidolla.
Niin sisäänratsutettava kuin jatkokoulutettava poni tai hevonen on tervetullut. Myös jo pidemmälle edennyt kilpailtava ratsu voidaan ottaa työn alle.

Laidun mahdollisuus, karsinapaikka ja laadukkaat rehut, täysihoidolla. Kysy lisää!
Sähköpostilla mkriding@hotmail.fi tai puhelimella 0404107132/ Mari Kettunen

26.4.2014

Varsasta ratsuksi ~ Simo




Simo on aloittanut ratsun uran mallikelpoisesti. Ratsastaja on mennyt selkään istumaan kolme kertaa. Tässä kuvia ja videoita viimeisimmältä kerralta, eiliseltä. Pääsimme ratsastamaan käyntiä, ensimmäistä kertaa.
Tai oikeastaan ensimmäiset käynti askeleet otettiin jo toissapäivänä, mutta silloi käveltiin vain muutama askeleen avustajan kanssa. Avustaja oli kuitenkin turha, tai oikeastaan siitä oli vain haittaa, sillä Simppa turvautui täysin maassa olijaan. Niinpä eilen teimme homman kokonaan ilman avustajaa, jotta hevonen reagoisi selässä olijaan ja oppisi heti alusta asti luottamaan ratsastajaan.

Nyt Simo viettää muutaman vapaapäivän, se alkaa olla vähän väsynyt, kun energiat laitettiin ruokinnasta minimiin ja liikettäkin on tullut kolmen päivän putkissa kahdella vapaalla (3/2/3) joka yht'äkkiä on varsan elämässä suuri muutos. Simo on kuitenkin osoittautunut erittäin fiksusti käyttäytyväksi ja oppivaiseksi oriksi, joten energiat lisätään ruokintaan pikkuhiljaa takaisin, jotta työinto ei laannu puuttellisen energian takia.












Ihan fiksun näköinen nuori ratsun alku, luonnostaan kevyt ja pyöreä edestä.

Simolla olisi edessä ruunaus ja hammashuolto. Tänään yritin saada eläinlääkärin kiinni, mutta ainakaan tämä meidän hammaslääkäri ei ollut tavoitettavissa. Eläinlääkärille oli akuutimpaa tarvetta ja yritin saada hoidettua useamman asian kerralla, mutta ainakin toistaiseksi epäonnistuin.
Todennäköisesti hampaat mennään hoitamaan klinikalle samalla, kun pojasta tehdään ruuna, mikäli saadaan tuo poika ruunaukseen tälle keväälle.

17.4.2014

Kuulumisia ~Uuno


Uunon kanssa painitaan erinäisten ongelmien kanssa. Varsinaisesti mitään ongelmaa ei olisi, jos en niitä itse etsimällä etsisi, mutta olen tuon otuksen kanssa niin kriittinen tarkka, että olen itselleni päänvaivaa taas turhastakin nyhjäissyt.

Nyt kun hevonen on taas täydessä treenissä, on ensimmäisenä edessä ruokinta.
Uuno on aina ollut hyvin huonosti massaa, niin rasvaa kuin lihastakin, keräävä ja päällänsä pitävä hevonen. Nyt hevonen on saanut mukavasti itselleen talvenaikana lihaa luittensa ympärille, mutta käytön lisääntyessä se ei pysty ylläpitämään massaansa, saati lisäämän sitä. Lisäenergiakin tuppaa tulemaan vain korvista ulos, ei imeytyä kehoon.

Toinen suuri ongelma, jonka hevosessa on, on sen lihaksisto. Uuno vetää helposti selkänsä ja lapansa jumiin. Etenkin ristiselkä on ollut hevosen heikko kohta aina.
 
Hevosen kanssa on nyt treenattu vain pyöreyttä ja eteen alas- ratsastusta, jotta se saisi selkänsä ja takaosansa kunnolla töihin. Myös voimanpuutteen vuoksi pienet jumppasarjat on lisätty Uunon viikko-ohjelmaan





Nemo sotanorsu :)


Nemon eilispäivän treenailua, kevyttä "kenttähölkkää" lähinnä suoralla uralla. 
 






Mallioppilas ~Simo

Kolmivuotias ori Singleton, aloitti eilen ratsujen esikoulun. Simoa on käsitelty minimaalisen vähän. Sille on elämänsä aikana tehty vain välttämättömät toimenpiteet, kuten kavioiden hoito sekä päivittäiset tarhaukset. Ylimääräistä hääräilyä tai totuttelua asioihin sillä ei ole harrastettu. Simo on luonteeltaan sähäkkä, herkkä ja hivenen jopa häijyn tuhma. Se ei kuitenkaan ole ilkeä.

Tämän pienen energia pakkauksen kaviot saivat tiistaina ensimmäiset kengät, tosin vain etujalkoihin. Kengitykseen varustauduttiin rauhoitusaineen kanssa, sillä tahdon nuorten saavan positiivisen kokemuksen ensi kengityksestä. Rauhoitusta ei kuitenkaan tarvittu, sillä Simo osasi olla oikea mallioppilas.

Eilen olikin ensimmäinen oppitunti ratsastajaan. Toinen tennari lensi alku juoksutuksessa, mutta se ei menoa haitannut. Juoksutus on Simolle jo tutuksi tehty, tosin sitäkään ei olla treenattu monesti. Kevyen juoksutuksen jälkeen, laitoimme satulan selkään.

Tykkään totuttaa nuoret molemmin puolin selkään nousuun, niinpä hypin ja pompin hevosen molemmilla puolin. Simo ei ollut moksiskaan ihmisen hyppimisestä kyljensä kupeessa, joten oli aika nostaa tasoa. Jalustin jalkaan. Ensin vasemmalta puolen, sillä se on luonnollisesti myös itselleni helpompaa. Nousin hitaasti hevosen selkään roikkumaan mahalleni. Sama toistettiin myös oikealta suunnalta.

Simo oli rento ja suvaitsevainen koko ajan, joten päätimme lopettaa siihen.

Edessä oli vielä kengän laittoa ja olipa kannalle tullut polkeamasta haavakin, joka vaati hoitoa.

Tänään jatkettiin, satula laitettiin jo tallissa selkään, sillä hevosella ei enää ylimääräistä pöllöily energiaa niin paljon ollut. Hetken juoksutus molempiin suuntiin ja taas ratsastaja hääräilemään. Tänään noustiinkin jo melkein istumaan. Seisoin jalustimella pystyssä, jotta hevonen tajuaisi ihmisen olevan yläpuolellaan. Simo ei ollut moksiskaan äänestä tai ihmisestä muutenkaan. Siedätin hevosta pyllyn yli menevään jalkaan, en kuitenkaan vienyt jalkaani yli, sillä hevosella ei ollut ollenkaan ohjia, vain liina toisessa kuolainrenkaassa.

Huomenna juoksutus tapahtuu löysien sivuohjien kera ja ratsastajan kanssa laitamme ohjat, noustaan selkään ja otetaan ensimmäiset askeleet. Se onko askeleet käyntiä, ravia vai laukkaa, jää nähtäväksi. Pääasia on, että hevonen liikkuu eteen, ei taakse tai sivulle.

Tähän asti Simo on ollut juuri niin selväpäinen ja simppeli kuin odotettavissa olikin.

16.4.2014

Meillä laukataan! ~ Nemo

 Liikunta, tuo ihmelääke! 

Ei tarvitse olla lääketieteenmaisteri, osatakseen määrätä lääkkeeksi liikuntaa, kun oireena on maailman luokan jäykkyys. Tuo erittäin halpa, helppo ja nopeavaikutteinen lääke takaa käsinkosketeltavat tulokset nopeasti. Ja täysin ilmaiseksi.


tammikuu 2013
 Niin meilläkin tuota ihmelääkettä testattiin, profiililla "hevosen viimeinen mahdollisuus." Ei mennyt rahaa ulkomaisille lisäravinne valmistajille, ei mennyt rahaa edes suomalaisille. Rahaa ei mennyt minnekään. Aikaa on kulunut maaliskuun lopusta tähän päivään, eli n. kolmisen viikkoa.

Hevonen aloitti pelkällä 10 minuutin kävelyillä, pikkuhiljaa nostettiin vaatimusta toissaviikolla raviin. Eilen teimme jo laukkaympyröitä ja vastalaukka harjoituksia loivalla kiemurauralla, molempiin suuntiin.  


Hevonen ei ole vielä hyvä, ei edes lähelläkään. Mutta se kykenee jo laukkaamaan kentällä, tekemään laukassa ympyrät ja vastalaukkaa. Laukka on kolmitahtista, joskin vielä tasapainotonta ja täysin voimatonta.

Vielä ei kuitenkaan olla selvillä vesillä. Tavoite ei ole alkujaankaan ollut pelkkä laukkaaminen, ei edes vetristyminen. Tavoite on saada hevonen harrastehevoseksi. Tarkoittanee sitä, että hevosen terveyden on myös kestettävä käyttöä. Se tuleeko hevonen kestämään säännöllisen käytön, ratsuhevosen roolissa jää nähtäväksi.

Kesä 2012

Nemon toipuminen on siis äärettömän hyvällä mallilla. Seuraavaksi olisi edessä lihaksiston hankintaa. Sellaistahan hevosella ei tällä hetkellä ole. Tarkoitus ei ole saada Nemolle hirveitä muskeleita, jolloin eteen tulee paljon muita lihasongelmia, vaan perusratsastukseen riittävä lihasmassa.

Kouluratsastus - arvostelulaji

Kouluratsastus, kaiken ratsastuksen perusta ja katsojan, lajista mitään tietämättömän ihmisen roolista kaikkein tympeintä ja tylsintä, kouluaitojen maalin kuivumisen katsomista. Lukuunottamatta gp-tason freestyle ohjelmia, joissa hevosen liikkeitä ja tahtia mukaileva musiikki saa siihen sitä jotain, katsojallekin kiinnostavaa.


Kouluratsastus on arvostelulaji, niin hyvässä kuin pahassa. Joka'ikisellä tasolla, tuomarit antavat

toisille enemmän anteeksi kuin toisille. Jopa GP-tasolla, jossa mitalisijat MM-kisoissa vei ratsukot, jotka jokainen ratsasti ohjelmasta poikkeavan tehtävän, eli väärin. Siitä seuraa -2 pistettä, kyseessä olevan tehtävän numeroon ja sen lisäksi sen kuuluisi näkyä tulospaperissa myös numeroissa, joissa arvostellaan kokonaisuutta.

Olin taannoin rataharjoituksissa, joissa oli kolme helppoa luokkaa: raviohjelma, C-merkin kouluohjelma sekä aikuisohjelma. Ratsukot olivat pääsääntöisesti n. 10 vuotiaita, osa nuorempia ja osa vanhempia, kuitenkin aloittelijoita suurin osa. Raviohjelmassa sai käyttää avustajaa mukana.

Nuoret ratsastajan alut suoriutuivat tehtävistä hienosti, kaikki ratsastivat oikein ja hevoset pysyivät kouluaitojen sisällä. Kukaan ei ratsastanut virheellistä rataa. Kaikki istuivat hevosen selässä hienosti, mitään jauhosäkkejä ei ollut, vaan ryhdikkäitä ratsastajia, joilla katse meni edellä, käsi oli kannettuna ja ohjat pysyivät käsissä. Ratsastajat kevensivät silloin kun ohjelma sen vaati, hevoset pysyivät vaaditussa askellajissa ja siirtymiset olivat hyviä. Siltikin vain muutama sain 50% tuloksen koko rataharjoituksissa ja loput saivat 48-32%

Missä menee tiukan tuomaroinnin ja kouluratsastuksen totaalisen innon polkemisen raja?
En omaa tuomari oikeuksia vielä, mutta aikomus on hankkia, jotta voin tuomaroida seurakisoja. Tuomari oikeudet puuttuivat myös rataharjoituksen tuomarilta. Mutta ymmärrän kyllä, mistä numeroiden kuuluu koostua ja mitä milläkin tasolla vaaditaan. Harjoituskisoissa, raviohjelmassa hevosten ei kuulu kulkea kuin gp-radalla.
Uuno Ypäjällä nuorten hevosten festivaaleissa 2012

Itsekin ratsastin Uunolla aikuisohjelman, tuloksena hieman yli 50%
Tulospaperissa oli vitonen lähes jokaisessa kohdassa, yksi nelonen ja pari kuutosta.
Suurimmaksi osaksi selityksen kohdalla oli tyhjää. Muutamassa kohdassa, jossa oli selitys, luki vain jotain negatiivista. Missään kohtaa ei ollut mainintaa mistään hyvästä. ts. paperini perusteella en osaa yhtään mitään, kaikki meni väärin ja olen laittanut pienen omaisuuden aivan turhaan, koska yksin kertaisesti olen täysi paska.

Itse kestän tuollaisen paperin, sillä osaan sen jättää aivan omaan arvoonsa. Eihän meillä ollut tavoitteena tehdäkään mitään muuta, kuin näyttää Uunolle kouluaidat vuoden tauon jälkeen. Tiedän myös että tulos olisi oikean tuomarin silmän alla aluetasollakin ollut tiukallakin tuomaroinnilla 60-65%

 Mutta mitä käy niille nuorille, jotka eivät pysty asiaa käsittelemään samalla tavalla kuin minä? Osalle heistä tuo tapahtuma oli ensimmäinen kilpailutapahtuma. Ei heillä ole mitään edellistä, realistisempaa tulosta alla, johon verrata suoritustaan ja miettiä oliko tulos realistinen.

Ei ole ihme, että kouluratsastus on tylsää, ja monelta loppuu into koko harrastukseen. Tuomari ei nähnyt heidän ratsastuksessaan mitään edes kohtalaista, vaikka kaikki ratsastivat tasoonsa nähden oikeasti hyvin!

Numero 5 on välttävä, 4 heikko, 3 melkohuono.
tällöin 40% suoritus on heikko ja 30% suoritus melkohuono!

Hillside Gimli 2013
Viimevuonna, jolloin nelivuotiaan ponin kanssa kävimme maailmalla, saimme oikealta koulutuomarilta tulokseksi heikon ja välttävän väliltä. Tällöin poni pelkäsi aitoja kuollakseen, oli kokoajan poistumassa kouluaitojen ulkopuolelle, eikä kulkenut lainkaan reittien uraa seuraten. Askellaji ei säilynyt vaadittuna ja suoritus oli oikeasti juuri sellaista ettei siitä voi saada enempää. Poni oli kaikkea muuta kuin rento ja avuilla. Se pelkäsi kuollakseen. 

Eihän tuollaista tulosta ratsastajan aluille anneta! He tekevät parhaansa, kaikesta jännityksestä huolimatta ja saavat arvosteluksi - ratsastat melko huonosti, kaikkein alimmalla ja helpoimmalla tasolla mitä suomessa on! Ja olet melko huono.

Oli erittäin ikävää nähdä ne pettyneet kasvot, osa lapsista lähti itkien kotiin. Onko tuomaroinnin tosiaan tarkoitus etsiä vain virheet ja kaikki negatiivinen, ja perustaa numero sen perusteella? Eikö positiivisista asioista saa palkintoa edes raviohjelmassa?

Muistan itse, 12-vuotiaana ratsastaessani ensimmäistä koulurataa. Olin silloin jo ratsastanut seitsemän vuotta ja hallitsin hevosen kaikissa askellajeissa. Pelkäsin kuollakseni kouluradan ratsastamista. Jos olisin tuolloin saanut tulokseksi vain kirjallisena virheet ja numeroiksi melko huonoa, olisin lopettanut ratsastuksen kokonaan. Tuomarointi oli kuitenkin kannustavaa. Positiivisia kommentteja ja numerot 4-6 välillä. Vaikka olin varmasti tuloksissa viimeinen, se ei haitannut, sillä sain itselleni positiivista palautetta, joka kannusti jatkamaan.

Tuomareilla on erittäin suuri vaikutus ratsastajan alkutaipaleella. Tuomaroinnin on oltava kannustavaa ja positiivista. Virheiden keskeltä on löydyttävä jotain positiivistakin lasten papereihin. Ei aikuiset ihmiset saa olla niin pahansuopia, ettei edes lasten suorituksista haluta nähdä mitään hyvää!

6.4.2014

Kevyt kosketus - räjähdys ja..

Tuloksena ei niin kevyt kosketus maahan. Kentän hiekka testattu ja maistettu. Hyvä on!

Uuno tammikuu -13
Tapaus Uuno, jonka kanssa treenasimme koulurataa, joka ehkä lauantaina käydään tuomarille esittämässä. Ratsastin pelkän raipan kanssa, ilman kannuksia, sillä niin olemme hevosta ratsastaneet koko ajan, syksystä asti. Vaikka Uuno on laiska työntekijä ja mielellään jää pohkeen taakse, jolloin kannus on ollut hyvä apu hevosen reaktioiden nopeuttamiseksi, olen halunnut hevosen saavan "lepoa" kannuksesta.


Eilen rataa harjoitellessa hevonen oli vähän hidas reagoimaan, etenkin laukassa. Niinpä mieheni otti hevosen liinan päähän, jotta itse sain vain keskittyä herättelemään hevosta eteenpäin ajaviin apuihin.

Mieheni on lähinnä juoksuttanut ilman ratsastajaa, ja hevosena yleensä Simo. Joten hän oletti, että pienestä ääniavusta on tultava reaktio eteen. Tässä kohtaa tarkoitin sen vain takaosan kannustamiseksi, joten silmiinpistävää eteenpäin räjähdystä ei tapahtunut. Hän kuitenkin ajatteli, että näin olisi pitänyt tapahtua, joten ystävällisesti hän päätti avustaa maasta. Vähän liinan päällä kannustusta, ja sekös riitti saamaan atomipommin räjähtämään. Uuno veti kannustuksesta herneen palkoineen nenäänsä. Rauhallisesta ravista päädyimme aropupun pakojuoksuun. Hevonen sinkosi armottomaan pukilla varustetun loikan kautta laukkaan, ja oma tasapaino hävisi hypyn aikana. Tästä ei ollut enää tietä muualle kuin maahan, naama edellä.

Onneksi kroppa kesti naamautumisen. Pieni ripitys liinan päässä olijalle siitä, milloin avustetaan pyynnöstä ja milloin otetaan omatoimisesti kaasu haltuun. Ei siis silloin, kun kyseessä on tiedettävästi tuollaisesta räjähtävä hevonen, eikä silloin kun menen rauhassa rentoa ravia.

Sen jälkeen takaisin selkään, hetki ravailua, hieman laukkaa ja loppuverryttelyn kautta lopetus.


Tänään omilla hevosilla on viikon toivottavasti ainut vapaa päivä. Sen sijaan itse kävin aamu sateessa mini Totilaksen luona.

5.4.2014

Keväisiä kuulumisia!

Kevät = vuorokauden tunnit loppuu kesken, energiaa ja intoa on vaikka muille jakaa, suuria suunnitelmia ja auringosta nauttimista. Meillä on ollut hyvin aktiivista omien hevosten treenaamista ja ompa tullut itsellekin pian valmis kesäkroppa saavutettua. Pihamaiden loputonta raivaamista, joskaan en ole tyytyväinen tulokseen laisinkaan. Satulahuonekin sai energia purkauksessani uutta, siistimpää ja valoisampaa ilmettä. Kohta olisikin aika käydä laidunaidat läpi. Ensimmäiset ratsutettavat tulevatkin jo ensikuussa: sisäänratsutettava 3-vuotias suomenpienhevosruuna sekä jatko-koulutettava 4-vuotias cob ruuna.

Uunon kanssa ollaan päästy melko mukavaan vireeseen. Lähinnä haettu suoruutta, väistöjä ja hivenen jo kokoamistakin. Käynnissä ja ravissa kootumpana kulkeminen on jo helppoa, mutta laukassa hevoselta puuttuu vielä täysin voima kantaa itseään. Laukannostotkin ovat tarvinneet paljon hiomista etenkin vasemmassa laukassa, sillä Uuno on hyvin laiska käyttämään vasenta takajalkaa nostoissa.

Nemon kuntoutusprojekti etenee rauhassa. Hevosen kanssa on lähinnä selästäkäsin vain kävelty kentällä ja samalla taivuteltu. Nemo on saanut itse päättää vauhdin, joka aluksi oli  hitaampaa kuin etanalla. Vetreytyessä käyntiin on kuitenkin tullut jo askelpituutta ja tempoa. Vähän ollaan päästy uraa pitkin ravaamaankin. Olen kuitenkin hyvin rauhassa halunnut edetä ja kuulostella hevoselta itseltään, mihin se on kykeneväinen. Nemo on aina ollut vauhtia rakastava hevonen, ja tällainen hiimailu hevosen tahdosta kertoo vain sen, ettei hevonen ole kunnossa raskaampaan työskentelyyn. Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja kesällä hevosen pitäisi olla täydessä harrasteluratsu-kunnossa.

Simo on päässyt ajoittain kentälle vähän höyryjä päästelemään. Nyt ori-hormoonit ovat valloillaan, eikä tuolta oriilta puutu orileimaa. Ruunaus on ajankohtaista, mutta vasta toukokuussa tai ehkä jopa syksymmällä, riippuen vähän, minkälainen kevät on tulossa. Märkään aikaan en hevosta tahdo ruunata. Siispä kuivaa kevättä toivomme.

Huomenna palaan työnääreen kotikäynti asiakkaideni kanssa. Aloitellen vaatimattomasti super-poni mini Totilaksen avulla. Huomenna onkin vain läpiratsastus ja tsekkaus missä ponin kanssa tällä hetkellä mennään, jotta tulevaisuutta voidaan suunnitella realistiselta pohjalta.

Omat hevoset jatkaa työntekoa; Uunon kanssa treenit jatkuvat kokoamisharjoituksilla ja voiman hankinnalla. Nemo jatkaa päivittäistä vetreytymislikuntaa, pikkuhiljaa lisäten ravipätkiä ja Simo. Simo saa kengät etujalkoihin ensiviikolla ja siitä alkaakin sitten projekti sisäänratsutus ennen laidunkautta. :)