Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

30.5.2014

Lauman jatkoa

Tänään saapui uusi ratsutettava. Kolmivuotias suomenpienhevosruuna Obbis, "suoraan pellosta".

Poni liittyi lauman jatkeeksi, vähän kummissaan väen paljoudesta ja uudesta paikasta. Ensimmäisenä ponin kanssa on tehtävä töitä kunnioituksen saralla. Poni ei välitä ollenkaan ihmisestä, vaan jyrää kuusi-nolla juuri sinne, minne itse haluaa, vaikka ihmisen yli.

Huomenna alkaa Obbiksen osalta koulu, ihmisten tavoille ja kohti harrasteratsun uraa.

Huomenna jatkuu myös Simon koulutus. Aloittelemme pelkällä kevyellä juoksutuksella ja muistuttelemme mieleen työntekoa.

28.5.2014

Ihanat sadepäivät!

Kaakkois-Suomen hevosihmiset huom!
Käykääpä vastaamassa alueen toimintaa koskevaan kyselyyn, jotta saadaan tällekin alueelle oikeasti jotain aktiivista toimintaa.



Viikonlopun suunnitelmat ponin osalta meni uusiksi, sillä ponit esiin tapahtuma peruttiin. Todella ikävää, olisi ollut mukava saada ponin liikkeistä ja hyppykyvyistä arvostelua ja samalla näyttää ponille lisää maailmaa. 

Onneksi kelit viileni, pääsi Nemo heti eilen baanalle. Nemolle on kertynyt pieni "varsa maha" laitumella. Ja se todellakin näyttää tiineeltä tammalta. Hyvä rehun käyttökyky. Nyt onkin projekti, varsa maha pois ennen seuraavia helteitä. 
2012


24.5.2014

Ruokinnalla tuloksiin

Kun tallin- ja varustehuoneen nurkat täyttyivät rehulaatikoista, eikä kaikille rehuille löytynyt edes laatikkoa, oli aika tehdä jotain toisin. Huhtikuussa havahduin, ja mietin miksi ihmeessä meillä on näin paljon kaikkea. On yhdelle oma säkkinsä, kahdelle useampi säkki, sen lisäksi heinää ja kivennäinen.
Vaikka rehulasku ei kuukaudessa paljon ollutkaan, olin päättänyt muuttaa ruokintaa. Lähinnä jo sen takia, että vaikka hevoseni näyttivät silmään hyvältä, olisivat ne voineet näyttää paremmaltakin, niinkuin aina.

Päälähtökohtana ruokinnan muutokseen oli Uuno. Hevonen joka kaikista kokeiluista huolimatta ei vain lihonut eikä käyttänyt energiaa oikein (ts. työntekoon tai kehon massaan), vaan enemmänkin energia tuli korvista ulos tallissa potkimalla ja päällä härväämisellä.

Täysrehusäkit, nuo autuus onneen, olivat täyttäneet rehuvaraston. Lähinnä kotimaista Racing-sarjaa, mutta mahtui joukkoon myös ulkomaista hippolyt ja spillers- rehuja.

Heinä, tuo kaiken a ja o. Joka meillä on kuivaversiona ja analysoimattomana, on silminnähden hyvää sekä tuoksuu hyvältä. Olen skeptinen analyyseihin, sillä en usko koko pellon olevan tasalaatuista ja joka korren sisältävän saman määrän kaikkea. Niinpä en perusta ruokintaa numeroihin ja teoreettisiin laskuihin vaan omaan silmään. Kun hevonen näyttää ja tuntuu hyvältä, ei ruokinta voi kauheasti väärin olla. Lisäksi analyysillä en mitään täysrehusäkin kanssa tekisi, säkissähän on ruokinta ohjeet..

Ruokinta on ollut aina asia, joka on minua kiinnostanut, mutta kuitenkin liian vähän, että siihen omien hevosten kanssa olisi paneutunut suurella motivaatiolla. Niinpä otin aikaa itselleni ja paneuduin omien hevosteni ruokintaan oikein kunnolla.

Lähtökohdaksi otin sen, ettei hevoseni laita suuhunsa mitään turhaa ihmisen toimesta. Olen aina syöttänyt rehuja sen mukaan mille on ollut tarve. Käytännössä se on toteutunut lähinnä niin, että huonolla ylälinjalla olevalle hevoselle on treenin oheen lisätty mm. spillersin conditioning mix. Miksi? No, sen on luvattu auttavat ylälinjan rakennuksessa. Selvittämättä sen kummemmin vaikuttavaa ainetta. Tässä kohtaa on mainittava, että mm. lääkkeiden kanssa olen tarkka siitä, mikä vaikuttava aine on.

Niinpä täytyi aloittaa suunnistus sekametelisopassa, rehupussien sisällössä. Se jos mikä on oikea labyrintti.

Aloitin hevosteni ruokinnan muuttamisen sillä, että karsin kaiken turhan pois. Haluan ennalta ehkäistä ruokinnallisia ongelmia kuten mahahaavaa ja ähkyä, joten olen aina pitänyt heinän määrän suurena ja väkirehuannokset ovat tähän asti olleet litran tai pari päivää kohti. Niinpä tässäkin kohtaa kuidut ja karkearehu olivat tärkeimmässä roolissa. Heinämäärä sai pysyä samanlaisena eli niin paljon kannetaan heinää, kuin hevoset syö. Kuitenkaan ihan vapaalla heinällä meillä ei olla. Hevosta ei ole luotu seisomaan paikallaan nenä kiinni paalissa, vaan liikkumaan ja syömään pieniä määriä useita kertoja päivässä. Ensimmäisenä edessä olikin analyysi. Vaikka luontoni on aina ollut analyyseja vastaan, teetätin nyt laajan analyysin heinästäni, jotta näin mitä se todella sisältää.

Yleisin syy syöttää täysrehuja on niiden helppous. Niin meilläkin. Kaura ei ole meidän hevosilla ollut toimiva, ja energiaa ei pelkällä heinällä ole ollut riittävä. Yhden pussin helppous, joka loppupeleissä ei meidän hevosilla toiminut, sillä yhdenpussin rinnalle tuli toinen ja kolmas "lisäaine". Kyllä, minulla on ollut käytössäni erittäin taitavia rehumyyjiä, ja minä olen mennyt kyseenalaistamatta ostamaan säkin.


Kun heinäanalyysi oli käsissä ja oli aika jatkaa eteenpäin suunnittelussa, oli aika tarkastella tallin asukkaita yksitellen.

Nemo - kevyttä työtä tekevä hevonen, jolle ylimääräinen energia on ratsastajalle haudan kaivamista. Energiaa kuitenkin tarvitaan, sillä pelkällä heinällä hevonen ei jaksa tehdä töitä ja samalla kasvattaa vielä lihaksistoaan. Kaiken lisäksi hevoselta löytyy nokkosrokko, joka rajoittaa mm. kauran pois kokonaan.

Simo - kasvava nuori, jolla hormoonitoiminta kuluttaa energiaa, sekä kaiken päälle aloitettu treenaaminen.

Uuno - Joka tarvitsi reilusti enemmän täytettä luittensa ympärille kaiken treenin lisäksi. Uuno ei selvästikään pysty käyttämään hyväksi niitä rakennusaineita, mitä se on tähän asti saanut, eli viljapitoista ruokintaa.

Koska heinässämme on puutetta valkuaisesta päätinkin kokeilla Racing greenline sinimailaspellettiä joka on osoittautunut hyväksi. Kuiva-annos on ollut tällähetkellä litran verran, joka siis turvotetaan veteen ennen syöttämistä. 

Koska hevoseni selvästi tarvitsivat lisää energiaa, täytyi energian lähdettä miettiä. Viljoista ei meillä ole apua. Halusin energian, joka on käytössä nopeasti. Energian lähteeksi valitsin öljyn. Pieni määrä eli alle desin verta riittää treenipäiville edellisenä iltana greenlinen sekaan ja vapaapäiviksi öljyn voi nollata kokonaan, jolloin turhaa pöllöily energiaa ei hevosiin tule.

Kivennäisten kanssa mietin kauan mitä syöttäisin, sillä kevään ja karvanvaihdon yhteydessä vitamiinin tarve lisääntyy ja heinän vitamiiniarvot ovat laskeneet. Ennen syötin st.hippolytin gemuse krauteria, mutta sen saatavuus on meille ollut heikko.Loppujen lopuksi päädyin chevinal plussaan sekä ruokintakalkkiin.Chevinal plus sisältää hevosten tarvitsemat vitamiinit, joten erillisiä vitamiinipurkkeja ei enää talliin kerry.

Toistaiseksi ruokinta on pelkästään näin tuottanut tulosta. Syksyksi täytyy katsoa taas uudelleen ruokinnan tarve ja tehdä muutoksia sen mukaan.

Ikäviä kokemuksiakin täytyy jakaa ja niitä minulla riittää. Suomen oma Black Horse-rehut ovat tuottaneet suuren pettymyksen. Greenmix, jota jossakin vaiheessa markkinoitiin sinimailaksena onkin vain viherjauhoa. Josta ei siis hevoselle ole muuta hyötyä kuin mahan täytettä. Kaikenlisäksi Greenmix säkistä, joka talliin joskus oli tullut, löytyi kokonaisia kauranjyviä. Valmistajalta täytyi tarkistaa asia, kun pussin kyljessä ei mainintaa ollut suuntaan tai toiseen. Greenmix EI saa sisältää kauraa!

Sen lisäksi eräänkerran täysrehun säkin sisältö pelletin sijasta olikin jauhoa. Valmistajan mukaan tässä ei ollut kyse mistään kummoisesta ja rehu on ihan käyttökelpoista. Valmistajan mielestä ei siis kuluttajalle ole niin väliä onko rehujen laatu tasaista! Tässä kohtaa vaihdoin pysyvästi rehuvalmistajaa!


Aion jatkossa olla skeptisempi täysrehusäkkien kanssa ja pitää niiden määrän mahdollisimman pienenä tallissani. En itsekään syö einesruokia vaan valmistamme kaikki  ruuat laadukkaista raaka-aineista, miksi hevosellenikaan syöttäisin einestä?

Hyvää matkaa kaikille rehujen labyrinttiin!

22.5.2014

Voittajan on helppo hymyillä!

Lauantai 17.5 oli tarkoistus käydä BB.n kanssa kouluaitojen sisällä, jotta poni saisi totutella koulukisojen saloja. Ratana oli aikuisohjelma, eli perussimppeli rata. Haasteita toi tuomaripääty, jota poni pelkäsi ja yritti kipittää alta pois. Radalla poni oli jännittynyt, mutta suoritti kuitenkin kaikki tehtävät. Tällä kertaa opetustilaisuudeksi meidän osalta kaavailtu suoritus tuotti voittopotin!



Kuvat: Ravijärven ratsastajat


Kilpailut järjesti Ravijärven ratsastajat ja kilpailujen päätukijana toimi hevostarvike Pikant. Palkinnot olivat mitä parhaimmat! Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi 25€ lahjakortti ompelimoon, kouluraippa sekä muontain horsen lippis.

Hieno poni, hieno päivä ja hienot palkinnot!

17.5.2014

Orin viimeinen painajainen

Keskiviikkona, tuo kauan odotettu ja suunniteltu ruunausaika koitti. Olin soitellut eri klinikoille tiedustellen hintoja ja ylipäätään sitä, missä ja miten ruunaus kannattaisi tehdä. Yhden kotiruunauksen olen teettänyt ja se sujui nopeasti, helposti ja halvalla, päälle 300€. Jälkihoitona oli kävelyä, letkutusta ja penisiliinin pistoa.

Tässä tapauksessa, kun nuorelta orilta löytyi oikeasti ananaksen kokoinen kives ja tiedossa oli maitovarsan aikaan käynyt tapaturma, ja sen seurauksena hematooma, ei kotiruunaus tullut kysymykseen.

Klinikan valintaan vaikutti lähinnä aikaisemmat kokemukset, tiesin hevosen olevan hyvissä käsissä. Alunpitäen sain ruunauksen hinnaksi 520€, nukkuttaen.

Niinpä aamulla auton nokka kohti Porvoota. Aika oli varattu klo. 12.00 ja sopivasti perille ajoissa päästiin. Ori matkusti hyvin. Klinikalla se oli hyvin peloissaan, mutta asiallisesti. Ensimmäiset rauhoitusaineet ori sai ollessaan pakkopilttuussa, jotta eläinlääkäri sai kuunneltua sydänäänet. Sydän jätti joka kolmannen lyönnin välistä, mikä tarkoittaa suurempaa riskiä päätyä nukutuksessa ikiuneen.

Rauhoitusaineilla on erinäköisiä vaikutuksia hevosiin. Yleisin esimerkki on ne, jotka eivät yksinkertaisesti tainnu aineesta. Sitten tapauksia, niinkuin meidän ori, josta tuli hoitavaa eläinlääkäriä kohtaan äärimmäisen vihainen. En ole eläissäni nähnyt niin agressiivisesti käyttäytyvää hevosta. Onneksi eläinlääkäri omasi nopeat refleksit ja pystyi väistämään orin vihaisen hyökkäyksen.

Sen jälkeen sanoimmekin hevoselle heiheija jätimme sen toimenpiteeseen. Puoli neljän aikaan menimme hakemaan ruunaa, sillä klinikalta ei ollut tullut soittoa suru-uutisista.

Menin klinikalle, jossa ensimmäisenä eläinlääkäri totesi, ettei kaikki mennyt niinkuin yleensä. Hevonen saa kotiin mukaan kipulääkkeitä sekä toivottua suunkautta annettavaa antibioottia, koska tapauksella on suonet niin pinnassa, etten sitä pistää halua.

Sain kuulla, kuinka vaikea ruunaus oli ollut. Hematoomasta oli jäljet, jotka vaikeuttavat operaatiota. Paksut uudissuonet sekä kalvot olivat tuottaneet ongelmia ja runsaan verenvuodon. Lisäksi ympärillä oli paljon arpikudosta, jota oli jouduttu poistamaan.

Sain myös arvion paranemisesta, joka voi olla pitkä ja tarvita operaatioita vielä vuosienkin päästä, mikäli arpikudosta kasvaa liiaksi.
Pääasia kuitenkin on, että hevonen toipuu ja Se ylipäätään on elossa. Ja mikä tärkeintä, ruunaus tehtiin nyt, sillä orina olisi ollut toisenlaiset huolet kiveksen kanssa edessä.

Ruuna on nyt ollut karsinalevossa, ulkona on käyty kävelyllä ja aurinkoa paistatellessa. Hevonen voi hyvin. Lysti tuli maksamaan tässä vaiheessa yli 600€.

Se niistä helpoista rutiini toimenpiteistä. Suuri kiitos Porvoon hevosklinikalle ja eläinlääkäri Leena Karmalle. Heidän ansiosta hevoseni on elossa ja ruunana. Jos olisin erehtynyt säästämään ja tekemään kotiruunauksen, olisin menettänyt hevosen.

Kotimatka klinikalta sujui hyvin. Tokkurassa olevan ruunan kanssa täytyi ajaa hyvin rauhallisesti.

2.5.2014

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa, on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa.

Viikko sitten, hevosen rimppuilut kivusta taivutuksissa ja eläinlääkärin päänpyöritykset, kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Hevonen ei kaikesta hoidosta ja yrityksestä huolimatta kestä käyttöä tässä määrin.

Uuno lähtee huomenna ylläpitokotiin, kevyeen maastoilukäyttöön ja ennenkaikkea terapeutiksi energiapurkaukselle. Toiveena olisi, että Uunon rauhallinen olemus rauhoittaisi kaveriakin. Ja ennenkaikkea, että hevonen saisi rauhassa levätä ja nauttia elämästään. Tulevaisuus näyttää sitten, tuleeko hevonen koskaan kestämään edes harrastehevosen elämää.


Onneksi sopiva koti löytyi läheltä, jotta pääsen seuraamaan itse Uunon elämää ja toivottavasti parantumista edes harrastekäyttöön tulevaisuudessa soveltuvaksi hevoseksi. On todella ikävää, että nuori, vasta 6-vuotias hevonen jää "eläkkeelle". Kaikista meistä löytyy vikaa ja virheitä, niin meidän iki-ihanasta ja hellyyttävästä Uunostakin. Jos hevonen olisi päätynyt varsasta asti johonkin leppoisan rauhalliseen harrastuskäyttöön, ei viat ehkä koskaan olisi tulleet ilmi. Toisaalta tässä käytössä viat tulivat ilmi ja tiedostaen ne, niitä osataan ja pystytään hoitamaan ja huomioimaan. Päällepäin hevosesta ei vikaa löydy, viat ovat sisällä, etujaloissa. Alanivelten väärä asento, sekä siihen yhdistettynä kinnerpatin alku. Hevonen ei kestä rasitusta etujaloille -> etupainoisuus, mutta kinner ei anna periksi siirtää painoa taakse, aktiivivaiheessa. Mikäli kinnerpatti luutuu hyvin, on asiat valoisia. Edessä on kuitenkin todennäköisesti kaksi kinnerpatin tuloa, tällä hetkellä se on tulossa vasta vasempaan jalkaan.

ISO KIITOS NÄISTÄ ANTOISISTA NELJÄSTÄ VUODESTA RAKKAALLE HEVOSELLE!

Keskiviikkona tuleekin sitten ratsutettava poni, mutta vieläon vapaana yksi ratsutuspaikka.