Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

30.6.2014

Pienen miehen unelmii

Simon ratsu-ura on jatkunut hienosti.

Perjantaina ratsuttajan kanssa hevonen liikkui kivasti kaikissa askellajeissa. Avustin vähän aikaa maasta käsin, mutta Simo oli niin mallikkaasti taas, ettei minua oikeastaan tarvittu.

Laukka sujui jo hienosti kaarteissakin, niin että koko kenttää pystyi laukkaamaan ympäri.
Lopuksi Simo pääsikin vielä ratsastajineen "maastoon" eli käveli kentältä takaisin tallille ratsastajan kanssa. Matkaa ei kauheasti tule, parisataa metriä. Mutta onpahan sekin tehty.

Viikonloppu olikin ansaittua vapaata, josta Simo nautti laiduntamalla.

Tänään jatkoimme ratsuhommia. Ohjelmassa olikin kaikkea uutta, sillä matkustimme ratsuttajan työpisteelle, maneesille. Oikeasti tarkoitus oli mennä isolle kentälle, mutta sade oli tehnyt kentästä kahluu altaan, niinpä päädyimmekin maneesiin.

Simo on kerran käynyt maneesissa, yksivuotiaana. Tämä oli siis pojan toinen kerta maneesissa ja toinen kerta ylipäätään muualla kuin kotona, lukuunottamatta klinikkareissua. Matkustaminen ja lastaus on Simolle kuitenkin jo hyvinkin tuttua.

Uudet hevoset laittoivat poikaan vähän show-energiaa, pitihän tammoille vähän esittää. Maneesissa ei Simoa huolestuttanut muu, kuin peilikuva. Jonka kohdalla piti vähän jäädä äijäilemään.
Ratsastus, ja oikeastaan koko reissu sujui kuitenkin oikein mallikkaasti. Olin varautunut siihen, ettei hevosen selkään välttämättä kiivettäisi ollenkaan, mutta hevonen ottikin asian hyvin. Vaikka keskittyminen olikin vähän enemmän peilikuvassa kuin ratsastajassa. Maneesissa tuli oikein hyvää ravipätkää ja laukkakin sujui hyvin.
Ravi on kuitenkin tällä hetkellä ruunan vahvinta osaamisaluetta, siinä se näyttää jo laatuaankin.

Vaikka jo kerkesinkin jättää festari-haaveet pois tältä vuodelta, on asiaa harkittava kuitenkin vielä uudelleen.
On kuitenkin miltei kaksi kuukautta aikaa työstää hevosta, ja se menee jo neljännellä kerralla oikein hienosti, ja vielä aivan vieraassa paikassa.

Huomenna jatketaan, katsotaan saisinko kameraakin vihdoin jo mukaan. Ehkä, ehkä en!

26.6.2014

Kesäkuvia

 Viikonlopun rakenne kuvaus yrityksen lopputulosta
































25.6.2014

Positiivinen yllättäjä

Simon ratsuopit jatkuivat tänään.  Simo pääsi ennen työntekoa sisälle hetkeksi ja käyttikin tilaisuuden hyväkseen, leväten.


Jouduin vähän lahjomaan hevosta porkkanalla, jotta päivänokosten keskeytyksestä ei jäänyt hapanmieli.
Kentälle kävellessämme keskeytyneet unet olivatkin jo unohtuneet ja hevonen oli oikein positiivisella mielellä lähdössä töihin.

Aluksi ratsuttaja kävi maasta läpi eteenpäin ajavan käskyn sekä ohjastuntuman. Simo oli oikein asiallisesti, reagoi nopeasti apuihin. Sen jälkeen ratsuttaja nousikin selkään. Tänään jouduin itse olemaan maasta apuna. Eli hetken aikaa pidin ratsukkoa liinanpäässä. Kaikki kuitenkin sujui kuin kauan ratsuna olevan hevosen kanssa, joten pian ratsukko jatkoikin yksin matkaa. Olin kentän keskellä vain tarvittavana hätäapuna eteenpäin ajamassa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että olin tarpeettomana huulipyöreänä katsomassa, kun hevonen meni ravia kuin vanha tekijä. Vähän ravilisäystäkin esitti. Kierroskierrokselta meno vain parani ja hevosen ymmärtäessä, ettei tässä tämän kummempaa ole, sen itsevarmuus kasvoi silmissä ja raviin tuli eteenpäinpyrkimystä.

Eteenpäinpyrkimystä löytyi niin hienosti, että hevoselta sai nostettua laukkaakin. Ensin vasenta useampaan kertaan ja sen jälkeen oikeaa laukkaa. Hevonen nosti laukat tasapainoisen näköisesti, hallitusti ja joka kerralla myötälaukan. Oli ilo seurata maasta, kun pystyi itse katsomaan, kuinka hevonen nautti kiitoksesta ja jatkoi yrittämistä entisestään.

Ratsuttaja kehui hevosen työmoraalia, tasapainoa ja suoruutta. Harvoin näin nuori pystyy uralla kulkemaan suoraan, tasapainossa molemmille ohjille. Hevostahan käytännössä on ratsastettu kaksi kertaa.

Sekä omistajat että ratsuttaja olimme yllättyneitä hevosen oppimisen suhteen. Kukaan ei uskonut, että ihan näin helppoa työ tässä vaiheessa olisi. Tässä vahvistui vain tieto siitä, että teimme hevosen kanssa oikean ratkaisun, kun emme sitä nuorenpana käsitelleet turhaan. Sen kanssa ei tehty käytännössä yhtään mitään, ennen kolmivuotiskautta. Eikä sitä ole tympäännytetty ihmiseen liiemmin tänäkään vuonna, eikä työstetty lihaksistoa ja kroppaa vinoksi turhalla ympyrän höyläämisellä.

Hevonen on nyt positiivisella mielellä lähdössä ihmisen kanssa töihin, se on silminnähden ylpeä itsestään, kun se onnistuu ja saa kiitosta. Se on itsevarma ja yritteliäs. Simo antaa varmasti tulevaisuudessa paljon takaisin, kunhan sen kanssa malttaa tehdä rauhassa ja vähän, ilman tympäännyttämistä.

Huomenna on Simolla täysin villivapaus päivä, ohjelmassa on rauhallista laiduntamista vuorokauden ympäri perjantaihin asti, jolloin on tämän viikon viimeinen treenipäivä ennen viikonlopun viettoa.

Vaikka hevonen oli tänään Super, isolla S-kirjaimella, on jotenkin saatava tämä mahtava fiilis pois, ettei perjantaihin lähdetä liian suurin odotuksin. Täytyy laittaa jäitä pakkaseen, jotta pipon voi perjantaina täyttää niillä.

Olen kyllä niin tyytyväinen ratsuttajan työhön. Hän on erittäin rauhallinen ja tekee asiat juuri niinkuin itse tekisin, hevosta kuulostellen ja kovasti kiittäen.

24.6.2014

Ravia, ravia

Simo-Petterin ratsukoulutus alkoi tänään, omistaja on varsin täpinöissään ja tyytyväinen.

Eilen oli ohjelmistossa illalla juoksutus; ylimääräiset energiat pois. Noh, energiaa ei pojalla liiemmin ollut. Ratsutusta varten yötä-päivää ulkona olo ja rehujen nollaus on tehnyt tehtävänsä. Hetken aikaa liinassa "humputtelu" oli hevoselle kuitenkin varsin mielekästä ja vaihtelua ohjasajoon.

Aamulla, kymmenen aikaan ratsuttaja saapui, kiitosta täytyy antaa täsmällisyydestä. Sillä itse tuppaan aina myöhästymään, vaikka kuinka lähtisin ajoissa matkaan. Hevonen olikin kutakuinkin jo valmiiksi varusteltu.
Eilen ostetut uudet kuolaimet, jotka olivat tosin jo eilisessä juoksutuksessakin päässä, oli hevosen mielestä varsin mussuteltavan arvoiset. Nivelfullcheekistä vaihdoimme normaaliin kolmipalaan.

Aluksi taas vähän liinanpäässä juoksua, mutta hevonen ei näyttänyt ollenkaan sen energisemmältä kuin eilenkään. Ei mitään ylimääräisiä räjähdyksiä suuntaan tai toiseen. Niinpä ratsuttaja pääsi nousemaan hevosen selkään turvallisesti, mieheni avustaen maasta. Itse halusin tietenkin keskittyä vain katsomaan, kun minulle tällainen tilaisuus on suotu. Toisekseni olin niin jännittävässä mielentilassa, että minun tosiaan oli parempi pysyä kaukana herkästä hevosesta ja olla tartuttamatta jännitystäni siihen. En ole koskaan joutunut jännittämään tällaista tilannetta, sitä että joku muu nousee hevosen selkään ja itse katson vain tumput suorina aidan toiselta puolen. Kokemus se on tämäkin.


Simo käyttäytyi tapansa mukaan asiallisesti. Ei ollut moksiskaan uudesta ratsastajasta. Hieno poika!
Ensin liinanpäässä käyntiä ja ravia mieheni avustaen maasta. Kummassakin kierroksessa hevonen meni varsin upeasti ja ravasi kuin vanhatekijä ratsastaja selässään! Itse olin varautunut suurempiin reaktioihin, mutta luonto hoitaa kyllä tehtävänsä ja hevonen oli varsin seesteinen.

Kun kummatkin suunnat liinanpäässä sujuivat hienosti, pääsi ratsukko irti. Lopputuloksena oli vielä varsin hallittua rauhallista ravia kenttää ympäri, mikä parasta, hevoselle vaikeampaan suuntaan. Olin kyllä niin iloinen hevosen käytöksestä. Vaikka siellä välillä tulikin pieniä etuosan kohotuksia ja turhia peruutteluja, oli se varsin mallikelpoinen kokonaisuudessaan.

Huomenna jatketaan!

En enää malttaisi olla poissa selästä, mutta lohduttaudun sillä, että minulla on koko hevosen elämä aikaa olla sen selässä.

Olen sitä mieltä, että sisäänratsutus täytyy tehdä saman ihmisen loppuun asti. Satulaan ja ratsastajaan voi totuttaa eri ihminen, mutta kun hevoselta aletaan vaatia selästä jotakin, on tärkeää, että vaatimukset ovat alkuvaiheessa aina samantapaiset, eli saman henkilön tekemiä. Vaikka kuinka osaisi ratsastaa samalla tavalla, ei kaksi eri ihmistä pysty käyttämään kroppaansa samoin ja ratkaisemaan mahdollisia ongelmia samalla tavalla. Hevoselle kaikkein selkeintä on, kun alkuvaiheessa avut tulevat aina samalla tavalla, saman ihmisen toimesta. Näin välttyy monilta ongelmilta ja se on vähintäänkin reilua hevosta kohtaan.

20.6.2014

Ohjasajoa kuvin




















Suu kuntoon

Tiistaina kävi hammasteknikko hoitamassa Simon hampaat. Sama lääkäri on hoitanut Simon hampaat alusta alkaen. Viime kerralla, reilu puolivuotta sitten, suu olikin melko huonossa kunnossa, sillä hampaat olivat kasvaneet eritahtiin. Samaisella kerralla poistettiin samalla jätti-suuret sudenhampaat.

Nyt olikin sitten edessä rutiinitarkastus, raspaus ja seuranta siitä, kuinka hampaat lähtisi kasvamaan.

Simo sai heti alkuun "kiitosta" ulkonäöstään. Eläinlääkärimme pitää sitä tuhman näköisenä, silmissä vilkkuvien valkuaisten takia. Tottahan se toki osittain on, ei Simo kilteimmästä päästä ole.

Pieni rauhoitusannos, jonka ruuna antoi pistää tapansa mukaisesti hyvin. Hetken odottelu aineen vaikuttamiseksi, jonka aikana täytimme papereita hevosen perustiedoista, sillä raspauksen jälkeen ne lähtevät hammaskuvineen Amerikkaan, jossa lääkärimme opiskelee hammashuoltoa.

Suun hoito sujui hyvin, vaikka rauhoitusainetta olisi voinut olla enemmän, hevonen oli operaation ajan lähes tajuissaan. Hampaissa oli vain pieniä piikkejä ja koukkuja, jotka lähtivät helposti käsipelillä pois, sillä nuoren hampaat olivat niin pehmeät, ettei sitä sähköllä voinut käsitellä.

Oikean puolen ylärivistössä oli vasta vaihtunut maitohampaita, jonka vuoksi hammasrivistö ei ollut täysin siisti. Mutta muuten suu oli hyvässä kunnossa.

Nyt eletään ohjasajolla ja leppoisalla laiduntamisella ensiviikkoon, jolloin jatkuu varsahepan esikoulun ratsastusosio.

16.6.2014

Etsinnässä poni!

Tyttären kasvaessa on sen innokasta hevosharrastusta vanhempien tuettava!
Minun nuoruudessani hevosharrastusta tuettiin vasta yhdentoista harrastusvuoden jälkeen, silloinkin negatiivisella sävyllä. En halua, että omat tyttäreni saavat innostuksen kohteeseen samanlaista kannatusta vanhemmiltaan.

Tässä kohtaa toki lähtökohdat poikkeavat omaan nuoruuteeni, sillä meillä vanhempina on vankka tausta alalta työn ja harrastuksen merkeissä. Toisaalta myös suuri ymmärrys lajin haastavuuteen ja panostustarpeeseen. Ja kun tyttäremme on aidosti kiinnostunut hevosista, on tallin hevoskaartiin saatava muutosta. Oli se sitten pois yhdestä äidin ratsastettavasta hevosesta tai ei, sillä onhan tilaa laajentaa tarvittaessa yhden (tai kahdenkin;)) ponin verran.

Etsinnässä onkin siis tyttäremme, kolmivuotiaan, käyttöön opetteluponi, sillä äidin nykyiset hepat eivät siihen käyttöön sovellu.


 
Haussa pitkäaikaiseen ylläpitoon ehdottomasti kilttiä ja pitkähermoista ponia. Mieluiten alle 135cm ratsu, joka ei ole liian herkkä, mutta kuitenkin kevyt ja lasten ratsastettavissa oleva. 
Perusterve ja fiksu poni. Oikean osuessa kohdalle myöhemmin osto mahdollista. Ei tarvitse kummoisia osata, mutta kolme helposti hallittavaa askellajia oltava. 

Ammattitaitoinen, kolmen hevosen koti tarjolla. Hyväpohjainen kenttä, tarhat ja noin. kuuden hehtaarin laitumet. Ponin pysyttävä sähkölangoissa! Tarvittaessa läpiratsastaja ja lisäliikuntaa tarjolla. Iällä ei väliä, kunhan on käyttöönsä sopiva. 

Tarjoa omaasi sähköpostilla tai puhelimitse! 
mkriding@hotmail.fi / 0404107132 Mari Kettunen