Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

24.9.2014

Laatuponikilpailut vaakalaudalla

Voi poni sentään! Kuukausi sitten, ilmoittaessani ponia laatuponikilpailuun se oli hiukan takakorkea ja vähän enemmän kasvu päällä. Uskoin kuitenkin sen tasoittuvan kuuden viikon aikana. No toisin on käynyt.
Oli eilen tippua silmät päästä, kun ponia käytävällä harjailin. Tilanne oli jotenkin niin kaoottinen, kun ajattelin aamulla, että katsotaanpas tänään ponia tarkemmin. Ei tarvinnut katsella sen tarkemmin, kun sokea Reettakin näkisi, että poni on hmm. voitaisiin puhua ehkä viidestä sentistä, takakorkea. Todellisuudessa viisi senttiä ei riitä mihinkään! Poni on ihan eriparia edestä ja takaa. Se on lautasilta kunnon liukumäki säkää kohti.

Kottero kuukausi sitten

Kaikkein kurjinta tässä on se, että laatuponi kisat olisivat viikonpäästä lauantaina ja meidän poni on kaikkea muuta kuin sinne sopivassa kasvuvaiheessa. Ponin kanssa on tehty nyt Simon lomalla hyvin vähän, oikeasti vain sen verran, että aamulla se tyrkätään nopeasti laitumeen ja illalla takaisin. Eipä siinä kukaan ole sitä sen tarkemmin katsellut. Keskuudessamme on puhuttu pienestä takakorkeudesta, mutta tuo on nyt kaikkea muuta kuin "pikkaisen takakorkea".

Meillä oli pari päivää sitten, matkaa varten lastausharjoituksetkin. Poniahan on meille tulon jälkeen kuljetettu vain kerran ja senkin teimme ilman väliseinää. Porin matka olisi kaikkiaan aivan järjetöntä lähteä kuskaamaan ilman väliseinää, joten treenasimme, tai oikeastaan vain tarkastimme tilanteen, kuinka poni lastautuu väliseinän kanssa. Siinä ei mitään ongelmaa ollut, yhtä hyvin suoraan koppiin käveltiin, kuin ilman seinääkin. Ja olin niin tyytyväinen, ettei reissu jää ainakaan siitä kiinni.

Kottero kuukausi sitten, n. sentin takakorkeana

Kyllä harmittaa jos reissu jää tekemättä. Tai oikeastaan voi jo puhua kun, sillä todennäköisyys reissuun lähtöön on hyvin pieni. Odotimme niin innolla reissua, poni olisi siihen valmis ja olisimme mieheni kanssa saaneet ensimmäisen lapsivapaan hetken, piiitkään aikaan.

Ei voi mitään, tällaista tämä on. En kyllä uskonut mitenkään ponin kasvavan tuolla tavalla. Mutta nuoret osaavat aina yllättää silloin, kun vähiten odottaa.

22.9.2014

Lomalta onnea onkimaan!

Totuttu Suomalainen tapaan; hakataan päätä seinään, saamatta tulosta paremmasta. Itse olen liian laiska siihen. Tai sitten vain olen todennut sen olevan täysin hyödytöntä, päin vastoin, siitä on vain haittaa. 


Hevoset ovat minulle kaikkea muuta, kuin väline huipulle. Ne ovat ystäviä, joiden kanssa työskennellään hyvässä hengessä. Meillä täytyy yhdessä olla hauskaa. Ei pelkästään itselläni, vaan myös hevoslla. Jos jommalla kummalla, oli se sitten minä tai hevonen, ei ole kivaa, on tehtävä jotain muuta. Kun tehdään yhdessä töitä, kumpikin on samanarvoinen onnellisuutensa suhteen. Hevosen täytyy olla onnellinen ja iloinen työssään!



Simo jatkoi työssään edelliskerran heikompaa menoa. Tai omalla mittapuullani se ei tuntunut hyvältä. Toki tämän hevosen kohdalla olen nostanut riman korkealle ja hevonen oli karvan verran riman alapuolella.
Mitään dramaattista heikkoa suoritusta hevonen ei ole tehnyt, se työskentelee mielelläänä ja oli oikein innoissaan, saadessaan pitkästä aikaa laukata ratsastajan kanssa. Laukka olikin parantunut huomattavasti, sillä sitä pystyi jo ratsastamaankin lyhyen sivun läpi.

pahoittelen laatua


Niinpä päätimme kokeilla onneamme jättämällä hevosen lomalle, sen sijaan, että olisimme jatkaneet työntekoa, etsien parempaa suoritusta. Hevonen ei selvästikään ollut saanut riittävää henkistä palautumista edelliskerran treeneistä. Toisaalta loman ajankohta oli otollinen myös laidunmahdollisuuden takia, sillä kelit vaikuttivat säätiedotusten mukaan laiduntamisen.

Simo onkin saanut latailla akkujaan laitumella. Ja kyllä sen on siitä huomannut, että nyt on tullut taas leikki-ikä takaisin, niin kovasti se on Kotteron kanssa päivät pitkät ottanut kilpaa. Aikaisemmin Simo ei jaksanut välittää Kotterosta sen koommin, mutta nyt ne leikkivät kuin pahaiset kakarat keskenään aamusta iltaan. Mikä on erittäin hyvä asia, että nuoret saavat purkaa itseään toistensa kanssa. Nemokin on välillä joutunut ottamaan osaa poikien leikkeihin, mutta vähemmässä määrin.

Lomalla ovat muutkini hevoset saaneet olla, syysflunssa saapui luokseni, mutta ei ole laisinkaan halukas poistumaan. Loppuviikosta pääsin jo liikkeellekin, kunnes se päätti tulla vielä uudelleen. Todella kivaa, NOT!

15.9.2014

Varusteostoksille, missä kannattaa säästää

Hevosharrastus on kallista lystiä. Rahaa saa palamaan ilman omaakin hevosta huikeita määriä. Hevosen omistajalla suuri meno erä on varusteet, joita saa olla ostamassa milloin mitäkin. Sanonta: "köyhän ei kannata ostaa halpaa." pätee melko hyvin tässäkin asiassa. Mutta kallis hinta ei ole laadun tai kestävyyden tae. Varusteita hankkiessa kannattaakin miettiä, mistä maksaa ja mistä se hinta oikein koostuu. Pelkkä brändi voi nostaa hintaa, jopa yhdellä nollalla, tuotteen olematta sen parempi kuin halvempienkaan.

Omassa tallissa on kaiken joutunut ostamaan itselle, sillä ei ole naapurikarsinan ystävällistä hevosen omistajaa, jolta voisi lainata tai ottaa edes sovitukseen ja kokeilla, toimiiko tuote edes meillä. Kestävyydestä puhumattakaan.

On varusteita, joihin kannattaa sijoittaa enemmän, mutta paljon on myös varusteita, joissa kannattaa säästää. Alle on listattu minun omasta näkökannastani muutamia vinkkejä näistä varusteista.

Ratsastajan varusteet, sijoita!

1. Kypärä.
Sopiva ja mieleinen kypärä voi löytyä edullisesti. Mutta kypärän ostossa kannattaa olla erittäin tarkka, siisä, että se istuu hyvin päähän. Kypärä on varuste, jossa ei kannata mennä muodin mukaan, vaan oman pään ja turvallisuuden mukaan. Huonosti istuva kypärä ei ole turvallinen. Kypärään ei kuitenkaan kanata laittaa älyttömiä summia, sillä ne ovat onnettumuuksissa ja tippumisissa kertakäyttö tavaraa. Mieti siis, kuinka paljon olet valmis laittamaan rahaa varusteeseen, jonka saatat joutua uusimaan heti ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen. Käytettynä kypärää ei missään nimessä kannata ostaa. 

Itse tilaan uudet kypärät täältä, sieltäkin vain niitä malleja, jotka tiedän istuvan päähäni hyvin. Huomattavasti edullisempia kuin Suomessa ja postituskulut, kotiovelle asti ovat viisi puntaa. Säästää voi siis kalliissakin varusteessa, ostamalla sen ulkomailta edullisemmin. 

2. Saappaat / ratsastuskengät
Kivalta näyttävät halppissaappaat, osoittautuivat oikeaksi sudeksi.
Itselleni ratsastusjalkineet ovat erittäin suuressa roolissa omassa ratsastuksessani. Etenkin nahkasaappaiden ja kenkien kohdalla, kannattaa miettiä pientä sijoitusta. Nahka on kallis materiaali, ja laadukas nahka on kestävää ja pitkäikäistä, mikäli tuote on tehty huolella. Kenkien kohdalla sovitus on tärkeää, sillä kengän on istutta hyvin. Käytettynä saa laadukkaita saappaita edullisesti, ja mahdollisuuden tullessa niitä kannattaakin harkita sovittavansa, jolloin voi säästää useita satoja euroja. 

3.Ratsastushousut

Ratsastushousut ovat asia, mihin myös kannattaa sijoittaa. Hyvät housut ovat pitkäikäiset. Housujen materiaali kannattaa miettiä omaan käyttöön sopivaksi, sillä materiaaliviidakko on melkoinen. Kalliimmissa housuissa kannattaa myös miettiä tarkoin housun väri. Sesonkivärit eivät välttämättä miellytä seuraavana vuonna, kuntaas klassiset värit ovat aina muodissa ja niitä voi yhdistellä minkä värin kanssa vain. 
Ratsastushousuissa itselläni on selvä ykkösmerkki Pikeur, eikä sitä ole kumonnut mikään vielä tähän mennessä. Niissä on paikat, jotka pitävät pitävyytensä, muuttumatta pesussa koviksi ja liukkaiksi. Itselläni on vanhimmat Pikeurin housut kestäneet käyttöä ja pesua jo yli viisi vuotta, muuttumatta miksikään. Muotiin tulleet grip-paikkaiset housut ovat hyvin hetkellinen tuote, sillä grip-paikat alkavat kulua melko nopeastikin, eikä housut ole viiden vuoden päästä samaisessa kunnossa kuin uudet.

Ratsastajan varusteet, säästä!

1. Hanskat
Hanskat, tuo älytön kulutustuote. Olen kokeillut hanskoissa laidasta laitaan eri merkkejä ja materiaaleja. Kalleimmat ovat olleet rsl-peurannahka hanskat, joiden hinta oli yli 70€ Myyjä vakuutti niiden olevan kestävät ja pitkäikäiset. Olihan ne uutena upean tuntuiset kädessä. Pehmeät ja taipuisat. Ja kyllähän niillä sai kivasti pidettyä ohjaakin kädessä. Mutta eivät ne hanskat kauaa kestäneet, parissa kuukaudessa ne olivat kuluneet puhki ohjien kohdalta ja olivat kovat ja koppuraiset. Roecklin hanskat ovat uutena myös todella kivat kädessä, mutta käyttöä ne eivät kestä sen pidempään kuin peruspuutarha hanskakaan, joka on 40€ halvempi. Hanskat ovat todella kulutustuote, ja itse käynkin kotihanskat hakemassa paikallisesta halpahallista 2,5€ hintaan. Välttämättä kaikkein kauneimmat ne eivät ole, mutta kestävämmät, kuin heppamerkin tuotteet, ja onpahan useammin varaa ostaa uudet hansikkaat. 

2. Ratsastustakit
Takit, niin kesä- kuin talvikeleille ovat vaatteita, joissa voi säästää paljon. Takki on varuste, joka ei koe samanlaista kulutusta käytössä kuin esimerkiksi ratsastushousut. Takin tärkein ominaisuus on istuvuus ja riittävän pitkät hihat. Huonosti istuva takki on epämukava. Takit ovat kausituotteita, ja ajoittamalla oston oikeaan paikkaan, alennusmyynteihin, saa takkeja erittäin edullisesti. Näissä kannattaa miettiä myös väri ja malli ns. ikituotteeksi. Oman kropan ja mieltymyksen mukaan, takeissa kannattaa miettiä, haluaako vartalon myötäistä, bomber-takkia vai pidempää takkia ja valita takkinsa sen mukaan. Takkeja kannattaa myös käydä katsomassa aivan muista liikkeistä, kuin ratsastusvarusteliikkeistä, sillä ratsastukseen käy mikä tahansa sopiva takki, ilman että se on heppamerkkiä. Monesti muualta voi löytyä myös paljon fiksumman näköinen takki, sillä merkkituotteilla on ainakin tällä hetkellä hirveä tarve mainostaa itseään suuresti, ja takit koostuvatkin lähinnä KL, HV-polo jne. teksteistä, olematta kuitenkaan enää millään tapaa hintansa arvoisia materiaaleilta ja istuvuudeltaan. 

3. Asusteet
Kuten muuhunkin, myös hevosurheiluun ja pukeutumiseen kuuluu olennaisesti asusteet, kuten pipot, huivit, vyöt. Heppakaupassa näilläkin on "heppa"extra hinnassa. Näissä voikin säästää paljon, valitsemalla sen ei-brändi tuotteen tai menemällä aivan toiseen kauppaan.


Hevosvarusteet, sijoita!

1. Satula ja suitset
Satula on varuste, joka kannattaa hankkia huolella. Miettiä, minkämallin satula palvelee ratsastajaa eniten, onko se yleissatula, vai koulu- tai estesatula. Satula täytyy valita käyttötarkoituksen mukaan ja sovittaa hevoselle huolella. Käytettynä satuloita on markkinat pullollaan ja niitä kannattaakin harkita. Käytetty satula kuitenkin kannattaa ostaa satuloita myyvästä liikkeestä, ei yksityiseltä. Vaikka yksityiseltä satulan voisi saada muutaman sataeuroa halvemmalla, on liikkeestä osto turvallisempi. Liikkeet ovat tarkastaneet satulan kunnon ja mahdollinen rikkinäinen satula on helpompi vaihtaa ja kaupat purkaa, kuin yksityisen kanssa. Ja liikkeellä on paljon rikkinäisiä satuloita! 

Niin ikään satulan kanssa myös suitset ovat tärkeä rooli ratsastuksessa, ja niiden istuvuus hevoselle on lähes unohdetun tärkeä. Pelkkä blingbling-otsapanta ei saa olla syy suitsien valintaan, vaan suitset täytyisi muistaa sovittaa yhtä tarkasti kuin satula. 

Nahkatuotteissa yleensäkin kannattaa vähän katsoa ja harkita sen merkkituotteen ostoa, jolloin olet tietoinen kuinka tuote on valmistettu ja minkälaisesta nahkasta. Hyvät nahkatuotteet ovat pitkäikäisiä ja tarvittaessa ne saa käytettynäkin myytyä. Merkkituote, hyvin hoidettuna on kysyttyä ja pitää arvonsa. 

2. Loimet
Loimet ovat varuste, joka on hevosen päällä usein tunneissa enemmän kuin satula, tai suitset. Loimien istuvuus onkin erittäin tärkeää. Huonosti istuva loimi kipeyttää hevosen lihaksistoa samalla tavalla kuin satula, sillä se kiristää ja puristaa inhottavasti pitkiäkin aikoja. 

Horzen avalance-loimet ovat märkänä todella painavia
Minulle materiaali, loimen hengittävyys ja istuvuus ovat tärkeitä, mutta myös loimien paino. En halua hevosen kantavan turhia kiloja päällänsä, etenkin ulkoloimet märkänä voivat painaa älyttömästi. 
Itse tilaan etenkin merkkiloimet, kuten Horse Waren takit ulkomailta, josta niitä saa alennuksessa "naurettavan" halvalla. Viimeksi toissaviikolla Simo sai 30€ hw.n sadeloimen kaulakappaleella, jota suomessa myydään 120€. Puolivahingossa tilasin vielä kaksi samanlaista, jolloin myymällä toisen sain omani käytännössä ilmaiseksi. Loimissa voi myös säästää ostamalla käytettynä, mutta etenkin suomessa, hyvät merkkituotteet ovat käytettynäkin kalliimpia kuin ulkomailla alennustuotteet.

Loimia kannattaakin katsoa kolmesta paikkaa. equestrian, hope valley saddlery sekä robinson.

3. suojat
Mikäli hevonen tarvitsee suojia, kannattaa suojiin panostaa. Suojia on markkinoilla monenlaisia, ja niissä kannattaakin olla tarkka, mitkä suojat hevoselleen valitsee. Sekä sisäpinta- että ulkopinnan materiaaleissa on paljon eroa, saman suojamallin sisälläkin. Perusjännesuojista löytyy variaatioita vaikka millä mitalla. Suojan ostajan kannattaakin perehtyä suojiin kunnolla, ja miettiä onko suoja kuinka tarpeellinen ja sitä kautta lähteä hakemaan sitä omaan käyttöön soveltuvaa suojaa. Omaan käyttöön soveltuvat suojat voi löytyä halvalla, mutta tarvittaessa niihin kannattaa olla valmis vähän sijoittamaan.



Hevosvarusteet, säästä

1. Huovat
Jouduin miettimään kauan, kumpaan kategoriaan huovat laittaisin. Mutta laitoin ne kuitenkin tänne. 


Satulahuovat ovat varuste, joissa yksi merkki on paljon edellä muita. Equiline. Se olikin ainoa syy, miksi mietin, kumpaan kategoriaan huovat laittaisin. Eli jos haluaa sijoittaa huopaan, kannattaa sijoittaa Equilinen huopaan, muutoin kannattaa säästää. Eskadron, Euro-star, Shöckemöhle jne. loputon lista merkeistä, joiden huovat maksavat yli 50€. Mitä sillä saa? Hetken kestävän brändituotteen, joka yhden pesun kestää. Toinen pesu onkin liikaa ja huopa menettää muotonsa, nukkaantuu ja näyttää samalta kuin 15€ horzen huopa. Niin, paitsi että kyljessä ei ole isoa logoa kalliista merkistä.
Hyvä mittari kestävän huovan valintaan, on katsastella käytettyjen huopien markkinoita. Mitkä näyttävät edustuskelpoisilta käytettynäkin?

2. Kuolaimet


Tämäkin kanssa mietin, kumpaan tämä kuuluisi. Kuolaimissa on kuitenkin niin paljon huonoja, kalliita kuolaimia, joten päätin laittaa tämän tänne. Perusnivel- tai kolmipalakuolaimesta on turha maksaa ylimääräisiä euroja, kun saman saa halvemmallakin. Kuolaimissa on paljon merkkivalmistajan valikoimaa, jossa hinta koostuu vain merkistä. Erikoiskuolaimien kanssa tarpeellisuus kannattaa miettiä moneen kertaan. Jos kuitenkin haluaa hifistellä ja satsata kuolaimeen, on sprengerin aurigan-kuolaimet sijoittamisen arvoisia. Jos hevonen kuitenkin toimii hyvin 15€ peruskuolaimella, ei kuolaimeen kannata merkin takia satsata turhia euroja. 

3. Riimut
Riimuja on erilaisia ja hintaisia. Näissä on hintaluokkia jokaiselle hevosharrastajalle. Joka hintaluokasta löytyy tarpeellinen, pehmusteet, pikalukot, rutvan alta-/päältä avattavuus yms. Ei siis ole tarve laittaa ylimääräisiä euroja vain merkin takia. 
Tämän riimun kulmikas metalliosa rikkoi hevosen ihon verille.
Meillä käytössä on vain nahkariimuja, mutta näissäkin voi säästää ostamalla käytettynä tai alennusmyynneistä.

14.9.2014

Oi minun ihanaa ja uljasta ratsua



Simo palasi työn ääreen lyhyen lomailun, tai oikeastaan vapaiden jälkeen. Työn teko aloitettiin tälläkertaa nopealla juoksutuksella ja sitten samantien selkään.

Jo aamulla hevonen vaikutti ulos päästessään hyvin levänneeltä, oikealta duracelilta. Ja sama meno jatkui iltapäivälle, sekä ratsastukseen. Ratsastuksessa se onneksi näkyi lähinnä suurena keskittymisvaikeutena.

löytyyköhän vielä joku nivel, josta käden saa enempi mutkalle? ;)

Vaikka Simo olikin todella mukava, se oli vähän kaikkea muuta kuin työ-orientoitunut. Vähän sellainen "nännännää"-ilme kasvoillaan. Ei oikein malttanut olla läsnä työnteossa, vaan kyttäili ja pälyili maisemia ja kaikkea ympärillä.


Toisaalta itsellänikin oli vähän sellainen kiire-fiilis. Vaikkei kiire mihinkään ollut, oli jotenkin hätäistä menoa sekä hevoselta että ratsastajalta. Ja ruokimme vain toinen toistaan kiireistä ja keskittymätöntä fiilistä kumpainenkin. Voi että kun tajuaisi aina siinä kohtaa huokaista syvään ja saada kiireinen fiilis pois, eikä vasta sitten jälkipuinneissa. Oppia ikä kaikki!


Ravailtiin kumpaankin suuntaan. Ravi tuntui ihan hyvältä. Yritin saada hevosta taas vähän avoimempaan muotoon, vähän enemmän alas ja pitkäksi. Vähän pidemmällä ohjalla ja pienemmällä tuella.

Simo on hevonen, joka on harvinaisen herkkä suustaan, mutta kuitenkin on halukas olemaan ohjalla melko paljon. Tai jos vertaa Uunoon, niin ei ollenkaan, mutta näin herkäksi otukseksi se on paljon. Se ei todellakaan paina käteen vaan tykkää, että ohjasta on tuki, josta saa turvaa. Kun sitten yritin hevosta vähän pidemmällä ohjalla ratsastaa, oli se kaiken muun kiireen ja sähellyksen päälle vähän huono kombinaatio. Hevonen ei rentoutunut, eikä saanut oikein sellaista hyvää tekemisen meininkiä päälle.


Sille jäi liikaa tilaa tehdä omiaan ja kyttäillä lisää maisemia. Samalla se oli vähän liiankin räjähdysherkkä pohkeelle, kuin tikittävä aikapommi, joka oikein odotti, koska pyydän enemmän eteen. En kuitenkaan halunnut lähteä keräämään ohjia ja hevosta lyhyemmäksi tällä kertaa, vaikka se olisikin voinut poistaa muutaman ylimääräisen kyttäilyn. Siitä on vain päästävä nyt pois ja hevosen oppia olemaan vähän itsenäisemmin työn teossa. Simolle uuden työskentelytavan kanssa menee varmasti aikaa, ennenkuin rentous siihen löytyy, mutta uskon, että se on loppujen lopuksi kannattava tie. On turhan myöhäistä alkaa työstämään hevosta pidemmäksi puolenvuoden tai vuoden päästä. Mitä nopeammin hevosen liikkumismuotoa voi säädellä, sen parempi.


Hetkisen aikaa ravailtuamme, alkoi yhteistyö löytymään ja työkin vähän maistumaan, kunnes
lopulta nuori herra päätti ykskaks yllättäen tehdä poistumisliikkeen, kentän ulkopuolella olevien puomien kohdalla. Tämä kaunis sivuttaisliike näkyy videolla. Ja juuri kun löysimme hetkeksi hyvän balanssin ja huikkasin miehelleni, että voisitko tästä hyvästä ravista ottaa videota. Siihen se balanssi sitten katosi.



Joskus on vähän heikompia päiviä, joskus on päiviä kun ei pitäisi tehdä mitään. Simolla on näitä heikkoja päiviä kerran kuussa, joten sallittakoon ne meille.



Kuvista kyllä näkee selvästi, ettei oma menokaan ole 110%, ihan hirveä könötys ja kädet miten sattuu. Jaiks! Nyt täytynee petrata omaakin menoa huomiselle.

10.9.2014

Hyvän mielen hevonen



Simo, tuo huononkin päivän piristäjä.

 Simo jäi "kesäkelien" takaisin tullessa laidunlomalle, niinkuin tallin muukin väki. Kahdestakin syystä; jotta se saa nauttia viimeisistä laidunpäivistä kunnolla. Ja siksi, että se oli viime työjaksossa, joka kesti kolme päivää, niin hyvä. Mielestäni on turha työstää nuorta siihen asti, että se on loman tarpeessa. Silloin ollaan jo pari askelta liian myöhässä. Olen aina ajatellut niin, että nuorta työstettäessä sen täytyy saada lomaa silloin, kun nuori hevonen on innolla mukana ja tuntuu hyvältä. Turha niiden kanssa on työskennellä siihen asti, että ne ovat loman tarpeessa, silloin ne vain oppivat, että ihmisen kanssa työskentely on rankkaa ja tylsää. Näille käy jossain vaiheessa niin, ettei työnteko enää maistukkaan.

Simo olikin muutaman viikon lomalla ja pääsi takaisin työntekoon. Ensimmäisenä päivänä oli taas liinassa pyörimistä. Hevonen vaikutti hyvältä, joten seuraavana päivänä oli ratsastuksen vuoro. En oikein osannut ennakkoon ajatella tai toivoa ratsastukselta mitään. Tuon otuksen kanssa olen oppinut olemaan täysin avoimin mielin. Sen positiivinen asenne ja yrittämisen halu on jotain aivan erikoista. Simon kanssa on ilo työskennellä aina, sillä se on hevonen, joka parantaa päivän kuin päivän, olemalla oma itsensä.

Jo selkään noustessa tunsin kuinka tästä tulee jollain tapaa hyvä päivä. Vaikka kentän vieressä olikin ensimmäistä kertaa häiriötekijöinä laiduntamassa Kottero ja Nemo, osasi Simo työ-orientoitua mallikkaasti. Oikeastaan kavereista se sai vain lisää intoa esittää itseään ja osaamistaan.


Alkuun työskentelin käynnin parissa, sen verran, että sain hevosen kävelemaan hyvin takaa eteen. Vaikka Simon käynti on parantunut ihan mielettömästi, on se sille vielä kovin työlästä ja rankkaa. Kun yhteisymmärrys käynnissä löytyi, oli ravin aika. Ravi tuntui hyvältä. Ajoittain todella hyvältä, ajoittain hevonen oli tyhjä edestä, vaikka se ravasikin muuten hyvin läpi kropan.

Ravit sujuivat kumpaankin suuntaan hyvin. Hevonen oli herkkä, kevyt ja eteenpäipyrkivä. Mitä muuta siltä voikaan vaatia? Myös ohjaus toimi, puoliympyrän merkeissä kumpaankin suuntaan.

Onneksi muistin napata kamerankin mukaan ja sain taas vaihteeksi itsekin konkreettisesti nähtyä hyviä- ja ongelmakohtia. Tähän asti hevosta on ratsastettu eteen kohti tuntumaa. Pääpaino on kuitenkin ollut koko ajan siinä, että hevonen hevonen ravaa, eikä juokse. Emme ole laisinkaan kiinnittäneet huomiota sen muotoon, sillä ei vielä merkitystä liiemmin ole, sillä hevonen liikkuu korrektissa muodossa koko ajan, vaikkei aivan kuolaimella olisikaan.


Simo on kropaltaan rakentunut hyvin, sen on helppo kulkea peräänannossa, melko korkeassa muodossa. Jännittyessään se menee helposti kuolaimen alle ja jää tyhjäksi. Simon perustyönskentely muoto on mielestäni kuitekin tähän koulutusvaiheeseen liian korkea ja koottu. Simo kokoaa itseään luonnostaan todella lyhyeksi ja korkeaksi, mutta se ei lähde veyttämään laisinkaan yhtä jouhevasti. Päin vastoin. Päivän otoksia katsellessani se näkyy selvästi.



Simo on kolmevuotias, eikä sen kuuluisi kulkea vielä yllä olevan kuvan mukaisesti. Vaikka tuo on sen luonnollisen ja helppo tapa liikkua, haluaisin tämän ikäisen hevosen kulkevan pidemmässä ja matalemmassa muodossa.



Kuvia katsellessani ratsastuksen jälkeen, olikin mietinnän paikka. Miten tästä jatketaan?
Oikeastaan oli heti selvää, miten tästä jatketaan. Ei ainakaan tähän suuntaan. Hevonen on oppinut muutamalla ratsastuskerralla kulkemaan oikein päin, takaa kohti tuntumaa. Mutta yrittämisen halussa se vain kokoaa itseään enemmän ja enemmän.


Haluan työstää nuoria matalammassa ja pidemmässä muodossa, joka onkin sitten seuraavaksi työn alla. Etsiä Simolle luontainen, mutta ikäistensä tasoa oleva muoto. Haluan ratsastaa hevosiani eteen-alas, niin että ne voivat venyttää itseään ja selkäänsä hyvin. Valmentajan silmän alle haluaisin heti. Mutta mitä minun valmentajani tekee? No, katsokaa subilta kymmeneltä. Ei siis ole ainakaan hetkeen käytettävissä.


Vaikka maailma on täynnä muitakin valmentajia, en lähde nuoren kanssa sooloilemaan ja kokeilemaan, minulle täysin vieraan tyylisiä valmentajia. Tahdon oman valmentajani silmän alle. Tahdon avun ihmiseltä, johon todella luotan ja tiedän, että homma tehdään kunnolla ja oikein. Joudun siis toistaiseksi kärvistelemään ja tekemään työtä yksin, mieheni avustuksella.


Onneksi kyseessä on nuori hevonen, jonka kanssa saa rauhassa olla laiska. Ei haittaa, vaikka jättäisin sen lomalle nyt ja ottaisin parin kuukauden päästä uudelleen hommiin. Nyt kuitenkin päätettiin hommien tekoa jatkaa seuraavana päivänä. Teema oli selvä, eteen-alas, mahdollisimman pitkäksi ja rennoksi.

Perusideasta hevonen saikin hyvin pian kiinni. Fiksu kaveri. Työntekoa teimme kymmenisen minuuttia, vain hakien hevosta pidemmäksi ja matalammaksi edestä. Hyvälle alulle päästyämme päätin lopettaa.

Nyt täytyy jatkossa olla tarkkana tuon otuksen kanssa, ettei en anna liian kasaan itseään kerätä, siitä ei seuraa mitään hyvää tulevaisuutta ajatellen. Kaikki ajallaan, nyt on vielä sen pitkän ja matalan työskentelymuodon hetki.

Tästä jatketaankin taas vapaitten pariin ja ensiviikolla katsotaan uudelleen, kuinka töitä tehdään.
Kova halu olisi lähteä maastoon, mutta nyt se on hieman hankalaa, sillä tiet ovat täynnä traktoreita, puimureita ja muita työkoneita, joiden kanssa en tahdo kohtaamisia ihan vielä.

2.9.2014

Viikon blogihaaste - huonot tavat


Tiian blogista löytyi mielenkiintoinen haaste. Olen aina ollut laiska tekemään haasteita, mutta tässä aihe on niin erilainen, mutta kuitenkin arkipäivää, joten päätinpäs itsekin osallistua.

OHJEET: Nyt paljastateaan meidän ihmisten "huonot tallitavat". Mitä tyhmiä tai liian ison riskin omaavia juttuja teet hevosten kanssa siitä huolimatta, että tiedät niiden olevan huono juttu.

Itselleni on pinttynyt paljon tiettyjä tapoja, joiden turvallisuutta ei edes ajattele, kun se on vaan niin arkipäivää.

1#  Ensimmäisenä mieleen tulee, joka aamu tapahtuvan loimituksen yhteydessä se, että hevoset ovat usein silloin irti karsinassaan. "Heitän loimen niskaan" siten mistä se on juuri silloin nopein tehdä.  Karsinan ovi on osittain auki, sillä meidän karsinoita ei saa sisäpuolelta säppiin. Samalla aamu kiireissäni, niin ovat hevoset kiireisiä, pyörähdän toiselle puolelle siitä mistä se käy kätevimmin. Yleensä takaa. Jos teen sen edestä, pujahdan hevosen kaulan ali, sen ollessa ruokakupilla syömässään. Toisin sanoen, kumpikin tapa on oikeasti todella huono, ihan yhtälailla kun takaa saatan saada takajalkaa, on edessä yhtä reippaasti huitovat etujalat, kaikille muilla paitsi Nemolla. Eikä hevosen kaulan ali saisi koskaan muutenkaan kulkea, vaan mennä pään edestä.

Samainen tapa kulkee mukana myös muussa karsinassa tapahtuvassa varustuksessa, jonka yleensä teen Nemolle, sillä muut laitan käytävällä. Hevonen on irti, ovi jokseenkin auki ja kiertelen toiselle puolen sieltä mistä nopeiten pääsen. Käytävällä ollessa kierrän myös helposti hevosen takaa. 

2#  Kengät. Minulla on oikeasti maailman huonoin tallikenkä varasto. Ratsastukseen olen petrannut varastoni, jotta sieltä löytyy jokasäälle kengät, mutta perustallaamisen olen oikeastaan unohtanut täysin. Koska ratsastuskenkiäni pidän jalassa vain silloin kun ratsastan, talsin tallilla muuten milloin missäkin. Joskus sandaaleissa, toisinaan avojaloinkin. Yleensä kuitenkin jonkinsortin lenkkareissa. 
Tallikenkävarastoni on kuin salaa pienentynyt, sillä mieheni on ottanut käyttöönsä kaikki minun tallikengät ja omalla leveämmällä jalallaan muokannut niistä minulle sopimattomia. 

3#  Hevosen talutus riimun solki auki. Tämä on tapa, joka johtuu kahdesta syystä. Hevoseni käyttävät samaa riimua, niillä on riimu päässä siis vain taluttaessa tallista ulos ja sieltä sisään. Vaikka se soljen kiinnitys ei työlästä olisikaan, jää se auki. Toisaalta riimun saa helpommin pois päästä. Toinen syy on se, että jossain vaiheessa käytössä oli ns.  kaulapannat, jotka oli hevosilla kokoajan päällä. Silloin niitä "hallittiin" vielä vähemmän kuin nyt riimu auki kulkiessa. Joskus kun oikein kiireesti hevosia esim. sisälle otetaan, saatan päästä hevosen kerrallaan irtikin talliin talsimaan. Se on tosi käytännöllistä silloin kun portilla on tungosta, etenkin, jos kaikilla on kiire sisälle. Mutta toisaalta, eihän se hevosen irti päästäminen mikään turvallinen asia ole, vaikka aidat ovatkin ympärillä. 

4# Kypärän käyttö. Käytän ehdottomasti AINA ratsain kypärää. Mutta kyllä se pää olisi hyvä suojata joskus muulloinkin. Silloin tällöin saatan sen laittaa päähän lastatessakin, mutta yleensä, kun kotoa ollaan johonkin lähdössä, on kamat, myyös kypärä pakattu sinne kaappiin siististi. Enkä ole kerrasta oppinut, sillä olen kerran jo käynyt tikkaamassa päätäni, saadessani kavion takaraivoon lastatessa. Usein kypärä on kuitenkin jostain kotiin lähdettäessä päässä, varsinkin jos olen ratsastanut, sillä en ole kerennyt sitä vielä laittaa takaisin kaappiin. Olisihan se kypärän käyttö hyödyllistä myös juoksuttaessa, niin usein kaviot ovat lentäneet kohti, mutta jotenkin se helposti jää laittamatta. 

5#  Hanskat. Todellinen paheeni on tehdä kaikki, siis oikeasti kaikki, myös ratsastus ilman hanskoja. Johtunee sekin siitä, etten ole löytänyt kestäviä hanskoja. Toisaalta sen syy on ehkä siinä, että yritän samoilla hanskoilla sekä ratsastaa, että tehdä kaikki muut hommat. Talvella minulla on kyllä hanskat kädessä, mutta kesät kuljen ilman. 

6#  Sallin Nemolta asioita, joita muilta en salli. Katson Nemon huonoja tapoja läpi sormien, mm. se saa hangata päätään jalkoihin suitset päässä. Sitä en salli muiden hevosten tekevän. Sallin sen myös naukkailla nurmea matkalla kentälle tmv. Toisaalta olen antanut hevosen tehdä sitä aina, ja muilta en ole sietänyt sitä koskaan, joten sallinen itselleni ja hevoselleni tämän pienen paheen. 

7#  Kavioiden puhdistus. Olen maailman laiskin puhdistamaan kavioita. Teen sen vain satunnaisesti. Toisaalta, kavioiden turha kovertaminen ja kaapiminen ei tee hyvää kaviolle, joten olen "oikealla" suunnalla. Mutta olisihan se hyvä tarkastaa kavio kivien tms. varalta, vaikkei sitä puhdistaisi muuten. Toki meillä hoidetaan kavioita muuten paljon enemmän ja tiheämmin kuin muualla. Mutta en todellakaan joka päivä nosta kavioita katsoakseni mitä pohjasta löytyy. 

Olisikohan siinä jo riittävästi huonoja tapoja, joita vähällä vaivalla saisi muutettua.

Valmistautumista laatuponikilpailuihin.


Kottero on viettänyt aikaansa valmistautuen laatuponi-kilpailuun. Se on koostunut lähinnä ruokapöydän äärellä olemisesta sekä satunnaisista iloittelu kerroista kentällä.

Ponin kanssa on jouduttu välillä muistuttelemaan säännöistä, siitä kuinka tallissa odotetaan omaa vuoroa rauhassa ja kuinka talutuksessa kuljetaan. Välillä nuori mies unohtaa näitä perusasioita.


Kentällä Kottero on osoittanut osaavansa juosta liinanpäässä. Samalla se on osoittanut olevansa äärettömän herkkä suustaan, mikä on mielestäni, tulevaa ratsu-uraa ajatellen erittäin hyvä asia. Ponihan on käynyt ajo-opetuksessa kasvattajansa luona, joten täysin opettamaton se ei ole.

Kotteron kanssa on treenattu käyntiä ja ravia. Jotta hevonen jaksaisi pitkän matkan ja rankan reissun lisäksi esittää parastaan, on asioita treenattava kotona. On turha kuvitella eläimen tekevänsä super suorituksia vieraissa paikoissa, jos se ei kotonaankaan niitä koskaan tee.



Hyvä käynti on pohjatyö kaikelle muulle. Näin nuoren kanssa käyntityöstö tarkoittaa maastoreissuja poni hihnassa. Samalla kasvaa myös kummankin kunto, sekä ihmisen että ponin. Ja mikä parasta, poni tottuu uusiin maisemiin ja tähän aikaan vuodesta myös mitä erikoisimpiin maatilan työkoneisiin, joita meidän tiet ovat pullollaan.

Ravia olemme treenanneet myös, sitä enemmänkin kentällä, mutta myös jonkin verran maastossa. Ponin rinnalla juokseminen onkin osoittautunut hyvin rankaksi, sillä pienestä koostaan huolimatta sillä on valtavan kokoinen ja menevä ravi.


Irtohypytyksessä olemme katsastaneet vähän sitä, mihin korkeusluokkaan poni ilmoitetaan. Sillä on korkeuden puolesta niin pieni ero, alle puoli senttiä seuraavaan ryhmään ja aikaa edellisestä mittauksesta kaksi kuukautta kasvaa. Jotta poni saisi esittää parastaan ja kapasiteettiaan, on tärkeää että se saa eteensä riittävän suuret tehtävät, muttei liian vaikeaa. Myös esteiden väleissä on eroja ja suuriliikkeisenä ponina tämä pieni pallero ei meinaa mahtua kunnolla edes isomman luokan väliin. Toki ne ovat vain viitteellisiä välejä, joita muutetaan tarvittaessa. Poni on osoittanut niin hyvää asennetta ja hyppykapasiteettia, että olemme sen päättäneet ilmoittaa isompien ryhmään, joka on tarkoitettu yli 130cm kokoisille.