Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

26.2.2015

Ihana, kamala klinikkapäivä



Aamuherätys, lapset ja hevonen kyytiin ja matka kohti jo miltei kodiksi käynyttä osoitetta; klinikkaa. Tänään oli viimein kontrolli, joka piti olla jo kaksi viikkoa sitten. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, ajattelimme kerrankin totuttaa hevosta "kisapaikkoihin" eli toimia saman kaavan mukaan kuin kisoissa. Koska paikka hevoselle alkaa olla jo tuttu, eikä siellä liiemmin häiriötekijöitä ollut, oli se varsin fiksu veto. Suitset päähän kopissa ja hevonen ulos. Ulkona riisuttiin suojitus ja loimitustakin muutettiin kevyempään. Hevonen kykeni jokseenkin seisomaan paikoillaan. Pintelit joka jalassa, on varsin fiksu veto.. 

Kävelytys klinikan parkkipaikalla oli sitten jotain muuta. Hevonen leikki lentokonetta, aropupua ja kaikkea siltä väliltä. Välillä oli sekä hevonen että taluttaja ilmassa, mutta eihän sitä muuten opi, jos aina vain tyytyy tekemään sen pakollisen siirtymisen kopista sisälle klinikan hoitotiloihin. Kisapaikoilla, kun kuitenkin on jokunen muukin häiriötekijä, kuin "uusi" paikka. 

Kun sitten koitti taas se hetki, elossa selvittiin sinne asti,  että oli aika mennä tutkittavaksi, sai hevonen ensimmäisenä pienen rauhoittavan. Jokseenkin kovasti kierroksia sai kerättyä ulkona ollessaan. Ja pian sitten olikin jo ulos taivutuksiin lähtö. Taas mieheni toimi hevosen kanssa, minä nautin sisätilan lämmöstä lasteni kanssa. 

Ensin liikkeet ilman taivutusta: 
Suoralla uralla puhdas käynti ja ravi, oikea takajalka ponnistaa heikommin. 
Taivutus: 
Molemmat etujalat, alanivelet. Oikea etujalka 2/5 ei merkittävää aristusta, vasen etujalka ei arista 0,5/5

Oikea etujalka ei siis ollut vastannut hoitoon odotetulla tavalla, mutta vasen oli. Molempiin jalkoihin, vuohisniveliin  laitettiin vielä kortisoni ja hyaluronihappo, sekä oikean jalan kavioniveleenkin, sillä todellinen ongelma voisikin olla jopa siellä, jonka takia hoitoon ei ole tullut riittävää vastinetta. Kuitenkin taivutusarkuus oli siitäkin jalasta hävinnyt, joten oikeaan suuntaan olimme menossa.

Vasen jalka on nyt tältä erää hoidettu ns. kuntoon. Oikean jalan kanssa vielä arvuutellaan tulevaisuuden kanssa, tarvitaanko lisää hoitoa, vai vastaako tämä hoitokerta odotetusti. Sen näemme myöhemmin. Seuraava kontrolli on hevosen hoitoon vastaamisesta riippuen kahden viikon tai puolen vuoden kuluttua. Nyt on taas edessä huominen karsinassa ja seuraava viikko pakollista kävelyä. Mieluiten kaksi viikkoa, mutta jos se osoittautuu mahdottomaksi, niin sitten asialle ei voi mitään. Viikko on kuitenkin pakko, vaikka laudan pätkät kavioihin naulaten, käveltävä.

Olipa huojentavaa, että hoito oli ainakin toisesta, siitä pahemmin oireilleesta jalasta poistanut reaktion minimiin, 0,5 reagtio on käytännössä nollatulos. Nyt vain täytyy toivoa, että hoito tepsisi oikeaankin jalkaan, joka minun silmissä on aina ollut se vähemmän viallinen. 

On selvää, että meillä jää ainakin kevään karkelot välistä; kyvyt esiin. Mutta tärkeintä on saada hevonen terveeksi, jotta edessä olisi pidempi kisaura kuin Uunolla, vaikka joutuisimme aloittamaan vasta ensivuonna. 

Hevosia, hevosia, koko päivät hevosia!

Tiistaina ja keskiviikkona on ollut hevostäyteinen päivä. Tiistain kaatosateesta huolimatta jokainen karvainen kaveri pääsi uhmaamaan kuralammikoita ja syväsukeltamaan töihin. 


Kotti
Tiistaina Kotti pääsi liinan päähän vain suitset päässään. Ensin edessä oli irtokarvan kynimistä, jota oli keskiviikkonakin. Ponilla on ihan mahdoton karvan lähtö päällä. Suitset päähän ja ensimmäisenä uhmaamaan sadetta kentälle. Juoksuttajan roolissa voinen todeta, että siellä tosiaan sitä vettä tuli ennätysmäärät.

Kotti oli sateesta huolimatta oikein innokas liikkuja. Ensin hieman käynnissä, sitten ravissa. Ravi on ehdottomasti tällä hetkellä Kottin paras askellaji. Siitä löytyy lennokkuutta ja voimaa, ja poni saa pidettyä itsensä tasapainossa jotta kykenee myös ravia ulos päästämään. Laukka menee vielä ilotteluun, mutta siitä puuttuu vielä ylöspäin suuntautuminen. Lähinnä laukka on vielä vain malalana eteen, jalkoja käyttäen, ei koko kropan läpi. Hetki kummassakin suunnassa riitti kastelemaan meidät läpikotaisin ja poni saikin jäädä takkien alle talliin.

Keskiviikkona Kotti sai sai satulan selkäänsä, sillä tyttären oli tarkoitus taas ratsastaa. Ensin kuitenkin työt ja sitten vasta huvit. Niinpä Kotti pääsi taas liinan päähän. Laitoin ohjat solmuun päästä, ja tungin satulan alle loput. Ponillahan ei ole koskaan ollut apuohjia eikä ohjia juoksutuksessa. Laukassa ero oli huomattava. Vaikka ohjat olivat täysin löysällä, sidoin vain ylipitkät ohjat lyhyemmäksi, ettei jalan alle jäisi. Poni on niin herkkä, että pelkkä ohjan paino riitti kokoavaksi avuksi. Ongelma tosin on se, että poni on tuolloin aivan tyhjä edestä, kun kasaa itseään lyhyeksi, ettei kuolaimesta tule painetta. Tähän onkin ruettava paneutumaan enemmän, ja poni saatava hyväksymään maastakäsin tuntumaa, jotta myöhemmin selästä homma olisi helpompi. Juoksutuksen ilottelun jälkeen olikin taas ratsastusta, tyttären toimesta. Kotti osaa toimia mainiosti talutusponina käynnissä, ja ymmärtää jo selkeästi ääniavut. 

Nemo
Tiistain sadepäivä oli Nemon kanssa suurin kynnys. Nemohan ei tunnetusti pidä sateesta, eikä tuulesta. (niiden kymmenentuhannen muun inhokki asian lisäksi). Koska olin päättänyt ratsuni liikuttaa, sen myös satuloin ja nousin selkään jo tallin pihalla. Hevonen oli innokkaalla päällä, ja kentän kohdalla vain vauhti reipastui maastoon päin, joten sinne myös mentiin. Vastaan tuli auto, kuskina joku täysin tietämätön mersumies. Nemohan ei varsinaisesti pelkää autoja, eikä se tuotakaan pelännyt, mutta pieni opetus keski-ikäiselle miehelle oli paikallaan, kun ei malttanut pysähtyä tai odottaa. Hevonen osaa mahtavasti lukea ajatukseni ja käänsi persuksensa mahtavasti auton keulan eteen, jolloin auton oli pakko pysähtyä. Ja kun malttamaton kuski ei olisi malttanut odottaa, että pääsemme ohi, käänsi Nemo peppuaan autoa kohti uudelleen, kun auto liikahti. Fiksu heppa, mersukuski oppi nopeasti, kumpi meistä on "maanteiden kuningas" ja määrää kotitiellämme liikenteen kulun. Auto osoittautui myöhemmin ilmakuvakauppiaaksi, joka kauppasi meille mainion kuvan tilastamme, Kotti ja Nemo olivat kumpainenkin kentällä viettämässä päivää. Kotimatkalla perässämme tuli naapuri, jonka vuoksi hölkkäsimme koko pitkän matkan kotiin asti. Läpimärät sadevaatteet päällä, mutta niin onnellinen. Hevonen osasi käyttäytyä maastossa, ravatakin hallitusti kotiin päin. 


Keskiviikkona oli kentällä pieni työskentely päivä. Taas vähän ravia ja kentän kunto salli myös vähän laukkaa. Oikea laukka on huono, se ei oikein lähde rullaamaan, mutta vasen oli varsin mainion tuntuista. Oikean laukan heikkous voinee selittyä silläkin, etten hevosta lyhentänyt tarpeeksi. Nemo kuitenkin tarvitsee valtavan tuen edestä ja riittävän lyhyen kropan, jotta saa takajalkansa alle, eikä painu vain edestä alas. Laukasta innostuneina lähdimme vielä käymään ravissa maastolenkin ja kotiin päin kävelimme nauttien ihanasta auringon paisteesta. 

Simo
Simolla oli tiistaina ensin takajalan kengitys, jonka jälkeen Simo pääsi kentälle juoksemaan liinassa. Hevonen oli varsin "rauhallinen". Rauhallinen Simon kanssa on väärä sana, mutta nyt sillä ei ollut samanlaista ylimääräistä sängähtely energiaa. Kevyt liinassa juoksuttelu hetken aikaa sai riittää, sillä Simolla oli kaiken lisäksi Nemon suitset sekä kuolaimet, jotka on sille auttamatta pitkät. 


Keskiviikkona oli vuorossa pitkästä aikaa ratsastusta kentällä. Meille tuli tiistai iltana uudet suitset, joten pitihän ne kokeilla. Hevonen tuntui jäykältä suustaan, mutta kuitenkin mukelteli kuolainta. En osannut arvioida, mikä johtui pelkästään uusista, erilaisista suitsista ja mikä jostakin muusta, mutta selvää on että tarvitaan aikaa totutella uusiin suitsiin. 

Käynnissä teimme vain muutamia pysähdyksiä ja suoraa uraa, ei mitään väistön tapaista, sillä ne on nyt jäänyt hevoselle liiankin hyvin vähällä harjoituksella päähän. Hevonen tuntui hyvältä, joten ajattelin vähän ottaa ravia. No, kuinka ollakaan, hevosta on joutunut välillä jarruttelemaan enemmänkin, joten mitäs tapahtui kun ravipohkeen annoin? No, näette videolta. Hevonen ei todellakaan tiennyt, mitä siltä halusin, eikä se uskaltanut lähteä raviin, onhan sitä nyt kuukausi kielletty ravaamasta. Pikkuhiljaa rohkaisujen kautta saimme raviakin. Toinen kerta jäi videokuvaamatta, käytin raipan apuna ja palkaksi sain kuin sainkin sitä, miksi en sitä raippaa halua vielä käyttää -> pukkeja. Yrittänyttä ei lannisteta, joten uudestaan vaan pelkän pohkeen ja ääneen kera. Muutamia toistoja täytyi tehdä, jotta hevonen taas ymmärtäisi ja ennenkaikkea rohkenisi tehdä sen, mitä pyysin. Viimeisellä ravikerralla sain sisäpohkeesta laukan aikaiseksi. Tarkoitus ei ollut laukata, vaan vähän taivuttaa, mutta kun hevonen siitä laukan nosti, olihan sen annettava laukata. (Miehen mielestä se oli näyttänyt niin päättömän vaaralliselta, ettei uskaltanut edes kuvata!) Ja minusta se tuntui niin kivalta ja mahtavalta, vaikka hevonen vaikutti vähän tasapainottomalta ja holtittomalta, mutta meillä oli kontrolli koko ajan. (tai niin ainakin kuvittelen!)


Suitset eivät näytä niin rumalta, kuin ajattelin. Ehkä siksi, että Simolla on ollut remonttihihna, eikä nuo varsinaisesti näöllisesti paljoa eroa remontista. Mutta otsapanta menee kyllä vaihtoon!



 Ja sitten vähän ravikuvia! Meillä tosiaan on miltei sula kenttä. Mutta hevonen vissiinkin tarvitsisi ehkä bootsit kuitenkin jalkaansa, etenkin hokki aikaan,  vai mitä olette mieltä?



Sinällään ruma kuva, mutta nuo otuksen jalat!



 Hevonen saisi olla todella paljon rennompi ja kuva-analysoidessani itseäni, sain kilometrin pituisen korjauslistan, mutta ainakin tästä on taas hyvä jatkaa, sairaslomaa.. Tänään kävimme klinikka ;)



** Video tulee myöhemmin, hitaan latauksen vuoksi!

23.2.2015

Sula kenttä, olenko valmis?

Kyllä, olen valmis! Valmis liikuttamaan taas jokaista silkkiturpaani, myös niitä kengättömiä. Tänään pihatiet sulivat viimein siihen pisteeseen, että kentälle pystyi kohtuullisen turvallisesti kuskaamaan myös kengättömiä. Kenttähän meillä on 80% täysin sula, vain portin päädyssä lumikinokset estävät auringon lämmittämästä loput jäät pois. Pintahiekkakin on sulaa ja pehmeää, jonka ansiosta jopa Nemo pystyy liikkumaan.

Nempero huhtikuussa 2014
 Eilen oli Simon kävelytys liinan päässä, kentällä. Simosta kuitenkin oli hauskempaa ravata ja laukata, helpolla ja pitävällä pohjalla. Jotenkin onnistui tiputtamaan takakengän jalastaan, vaikkei mitään typeryyksiä eilen edes tehnyt. Tänään Simo sai vapaa päivän, sillä se on liikkunut nyt pitkän rupeaman putkeen. Sen sijaan tallikaverit Nemo ja Kotti pääsivät työn makuun.

Nemo on liikkunut viimeksi ennen joulua, muutenkin kuin ilman satulaa köpöttelyä. Tänään aloitimme taas kesä kuntoon -projektin. Nemo on hyvin köyhässä kunnossa, kaikkinensa. Joten aloitus on tehtävä rauhallisesti. Tänään siis vain käveltiin ja vähän ravailtiin uraa pitkin, rentoa hölkkää. Muutaman ympyränkin teimme, mutta hevonen on hyvin jäykkä, joten tarvitsee alle ensin vähän enemmän liikuntaa, ennenkuin taivutellaan sen enempää.

Ravi oli varsin miellyttävää, energistä ja eteenpäin pyrkivää. Nemon kanssa on eteenpäinpyrkimys ollut aina vähän ongelma. Se liikkuisi eteen mieluiten vain laukassa, mutta etenkin käynnissä se on tahmea ja hidas ja ravikin on hyvin työlästä.

Edellinen ratsastus kerta
Syksyllä työstimme eteenpäin pyrkimyksen parissa paljon. Aloitimme aivan alkeista, siitä, että pieneen pohkeeseen reagoidaan ja siitä liikutaan eteen, ilman että jaloilla kokoajan pumpataan. Aluksi meillä oli maastakäsin apua, juoksutusraipan kanssa, jotta hevonen todellakin liikkuisi muustakin kuin joka askeleella jalasta. Syksyn edetessä Nemosta tuli varsin miellyttävä ratsastaa. Sillä oli hyvä eteenpäin pyrkimys, eikä ratsastaja ollut väsyksissä ensimmäisen vartin sisällä.

Nemon kanssa jatketaan työskentelyä rauhassa, ensin vain vähän ravaillen ja kävellen. Kunhan kenttä sulaa viimeisiä neliöitä myöten, pääsemme myös laukkaamaan.

Nemon jälkeen oli Kotti. Kottin isompi omistaja olikin jo harjannut ja satuloinut ponin, kun olin Nemon kanssa kentällä. Tullessamme Nemon kanssa talliin, näimme ponin vilahtavan satula selässään laitumella. Mielessä kävi, ettei kai vaan poninkin suitset ole rikkoutuneet. Onneksi ei. Kotti on vain hyvin herkkä päästään, ja ohjien kaulalle laitto, oli saanut ponin hätääntymään ja poni oli peruuttanut paniikissa. Onneksi riimu oli luiskahtanut päästä, eikä mitään paniikkia kiinni jäämisestä näin ollen päässyt tulemaan. Tallin ovet olivat vain auki, ja poni juoksikin sitten aitaukseen. Kotti ei onneksi tahallaan karkaile, sille vain joskus sattuu riimun luiskahduksia. Jokseenkin fiksuna ponina se usein juoksee suoraan tarhaansa, mutta tällä kertaa laidun oli parempi vaihtoehto, sillä Kottin tämän hetkinen tarha ei ole Kottille tutulla reitillä.

Eikun uusi yritys, onnistuneemmin ja sitten kohti kenttää. Kotti juoksi hetken aikaa liinanpäässä, jonka jälkeen pienen tytön uurastus palkittiin, ja ratsastus hetki oman ponin kanssa alkoi. Tyttäremme 3,5v. Harjoitteli äidin ja isin avustuksella pysähdyksiä ja liikkeille lähtöjä. Koska olen tarkka kädestä ja tuntumasta, ei lapsi saa ottaa ohjia muuten, kuin päästä kiinni. Joten ponin kanssa harjoiteltiin ääniapuja. Maiskautus eteen ja prrrista seis. Varsin fiksu poni! 

Huomenna jatketaan! 

Kevät ja karvan lähtö

Aika hyvästellä pörrökarvaiset talviturnakkeet, nyt tilalla on irtokarvaiset keväthurjakkeet! Ihana kamala karvan lähtö, luonnon luoma laihdutuskuuri ja puutostilojen multihuipentuma! Nyt jos koskaan niillä vähänkin kurvit vähemmän kunnossa oleville nelijalkaisilla ystävillämme vilahtelevat myös kylkiluut. Hereillä ollut omistaja on tietenkin osannut varautua ilmiöön, lisäämällä heti joulupuurojen sulatuskuurin jälkeen muutaman lisäsäkin ruokintaan; makua tuosta, lihasta tuosta ja kolmannesta kuumentamatonta massaa ja tahmatassun tassun liikuttajaa.


Hevoset vaihtavat karvan kahdesti vuodessa, kesäksi kesäkarvan ja talveksi talvikarvan. Karvanvaihto on sidoksissa luonnon valoon, ei niinkään ilman lämpötilaan. Valosta riippuvaiset hormonit: käpylisäkkeen melatomiini ja aivolisäkkeen prolaktiini säätelevät karvan kasvua. Talvikarvan saa aikaan melatoniini, jota erittyy runsaasti pimeän aikaan. Keväällä lisääntyvä valo estää melatoniinia ja lisää prolaktiinin eritystä, jonka uskotaan saavan aikaan keväällä karvan lähdön.

Vitamiinilisät tarvittaessa
Jos olet erehtynyt joskus kysymään, mitä kaverisi syöttää hevoselle, tulee vastaukseksi pitkä litannia erinäisiä rehuja ja lopuksi, viimeisiksi sanoiksi vitamiinit tarvittaessa. 

Koska on se tarve? Keväällä, karvan vaihdon yhteydessä moni syöttää B-vitamiinikuurin, esimerkiksi Shy feederiä. Pelkkä vitamiini kuuri ei kuitenkaan korvaa kaikkea, sitä mitä karvan vaihto kuluttaa. Uusi karvaa vaatii sekä energiaa, että valkuaista, jonka takia ruokintaan olisi muistettava lisätä myös valkuainen. Esimerkiksi rehuhiivassa on kumpaakin, sekä B-vitamiinia, että valkuaista. 

Lisäruokinnan kanssa ei saa jäädä odottelemaan tippuvaa karvaa, sillä karvan vaihto alkaa jo joulu- tammakuussa, jolloin myös ruokinta olisi muutettava. Muuten on jo myöhäistä! Jotenkin talvikarvan poistaminen saa hevosihmiset enemmän miettimään tarvittavaa ruokintaa, vaikka yhtä lailla hevonen tarvitsisi lisäruokinnan kesäkarvasta talvikarvan vaihtoon.

Irtokarvaista kevättä kaikille lukijoille!

22.2.2015

Illan tulos = Hankinta listalla uudet suitset, suojat ja bootsit..

..Ehkä myös aivot hevoselle, kiitos! 



Nyt se kattila kiehui yli, niin että savusi. Päivä alkoi kivasti, hepat ulos iloisesti, tallit ja tarhoja puhtaaksi. Kottin tarha osoittautui ponille vaarallisen liukkaaksi, joten Kotti pääsi ennen tarhansa puhdistusta Simolle tehtyyn sairastarhaan, joka on siis pieni. Se ei ole ollut käytössä koko talvena, sillä Simo ei sitä tarvinnut, joten sen pohja on hyvässä lumipeitteessä, eikä siis ollenkaan liukas. Kotti mahtuukin siinä iloittelemaan oikein hyvin, ja ennenkaikkea turvallisesti. 

Ajattelin antaa Simo-Petterille lepopäivän, ei niinkään kropalle vaan mielelle, mutta kun Kotti pääsi kesken päivän muuttamaan uuteen tarhaansa, paljastui, ettei todellakaan hevoselle anneta yhtään mitään vapaata! Koska liukkaassa tarhassa sujui varsin mallikelpoisesti laukkaaminen, pukittelu, 180 asteen käännökset ja liukustopit, ajattelin, että hevonen kyllä voisi turvallisemmin lasketella liinanpäässä vaikka hangessa. 

Pestasin mieheni liinanpäähän, ihan vain siltä varalta, että voin simputtaa, jos jotain sattuu. Hevoselle suojitus, suitset ja liina, ja eikun hankeen. Kerkesin vain laittaa portin kiinni ja lähteä vanhemman tyttären kanssa siivoilemaan Simon tarhaa, kun hevonen jo juoksikin irrallaan pitkin peltoa, liina perässään. Ja sitten kuului raps, suitsista oli enää niskahihna ja otsapanta jotenkuten paikallaan, muut roikkuivat nätisti mukana. Hevonen ei meinannut antaa edes kiinni, vaan uhosi mennä aitojen läpi. Kyllä vähän alkoi vitutuskäyrä nousemaan.. Siinä meni ainoat Simon, jo varaosista tehdyt suitset, mitäs nyt? 

Oli turvauduttava Nemon suitsiin, sillä hevonen oli saatava nyt juoksutettua oikeasti kunnolla. Suojista oli revennyt tarroja irti, hevosella oli yönsilmästä revennyt palanen, niin kivasti että vertakin tuli, ja ne suitset. Otsapanta oli rikki, remonttiturpiksen solki oli irti ja niskahihnasta oli katkennut useampi remmi. Poskihihat tuusannuuskana.. Joo, ne ei päädy edes varaosalaatikkoon, sillä mikään irrallinen osa ei ollut ehjänä. 

Niinpä jouduin säätelemään Nemon suitsista Simolle sopivat varasuitset. Ei mikään nättinäky, suorastaan ällöttävä! Simolle ei ikinä mitään oranssin rusehtavaa nahkaosaa, ei edes toppausten verran. Nemolle ne käy, mutta ei Simolle.

Eikun uudet suojaukset jalkoihin, tällä kertaa bootsit, pintelit ja takasiin suojat. Ja hevonen pellolle, liinan sijasta vaihteeksi ohjasajo-ohjat, että tarpeen tullen on hivenen enemmän pelivaraa. Tuli todettua, että hevosella on varsin hyvä kunto, tuolla märässä, raskaassa hangessa jaksoi painaa ja uhoilla vielä pitkän tovin. Juuri kun olimme lopettelemassa päätti ruuna vielä tehdä Simot: korvat luimussa kohti hyökkäyksen. Ja eikuin lisää kiertämään ympyrää, että vähän nöyrempi asenne löytyisi, jotta arki olisi sujuvampaa. 



Talliin tuli varsin märkä nuori hevonen, joka sai päästä varpaisiin takkeja niskaan. Nöyrästä asenteesta ei ole enää tietoakaan, yöllä oli remontoitu karsinasta suolakiviteline pois ja aamulla näytettiin hyvin hapanta naamaa. Kiukkupetteri on palannut talliin. Toisella yrityskerralla oli hajonnut vielä toinen bootsikin. 

Eilen ajattelin, että ompas kiva saada hevoselle uudet suitset. Tänään olen jo toista mieltä. Mistä sellaiset oikeasti löytää? Nyt on selattu niin monet nettikaupat, Suomesta ja ulkomailta, että epätoivo iskee. Suitsia olisi vaikka millä mitalla, mutta en tahdo laittaa satasta huonoihin, sellaisiin joissa on jotain puutteita. Ja kolmen sadan suitset, nimenomaan nivel suitset ovat kyllä aivan liian kalliit. Vai onko? 

Vaatimuksena on muotoiltu niskaosa, sillä Simon korvat ovat herkät. Niskaosan pitäisi olla leveä, jotta paine tasaantuisi laajalle alueelle. Perfection sit of swedenillä on unelma niskahihna. Mutta pic'n mix mallistosta on loppu kaikki mustat full kokoiset. Siihen tietenkin tarvitsisi hankkia otsapanta ja kurkkuremmi erikseen, sekä poskihihnat. Jo ilman turparemmia hintaa tulee lähemmäs 200€ Sitten täytyisi vielä erikseen se turparemmi hankkia. Simolla on remonttiturpis, sillä hampaiden vaihtumisen takia, se on oikeastaan ainut, mistä tykkään nuorella hevosella. Psos:llä ei ole irrallisena remonttiturpista. Ongelmaksi muodostuu tarve saada turpis, jossa olisi kummallakin puolella soljet, ilman niskahihnaa. Sellaisen löysin Passierilta, ja suitsilla olisikin silloin hintaa jo likipitäin 300€ Että olipas kallis juoksutuskeissi..

Suojat ovat olleet hankinta listalla jo kauan. Onneksi tallista löytyy vielä varasuojia ja pinteleitähän on vaikka muille jakaa. Suojien kohdalla vaatimustaso on korkea, jonka vuoksi niitä ei ole vielä hankittu.

Hirvittävän hauskaa omistaa hevonen!

20.2.2015

Joko saa auttaa kesää?

Uuno, sitä alkaa olla jo ikävä. Huhtikuu on ihan pian, kesä on siis lähellä!
 Tilanne 6-0 ratsastajan hyväksi! Paskasta nauraa hypertelen koko loppupäivän, eipäs ähäkutti onnistunut, vaikka yrityksessä ei puutteita ollut.. Huomenna en ehkä enää naura, saatan itkeä, jos hevonen miettii yön aikana strategiaansa paremmaksi!

Nyt se vihdoin on täällä, se aika jota olen enemmän tai vähemmän kauhulla odottanut. Se hetki, kun nuori ratsun alkuni alkaa sanomaan poikkisanoja. Hevosen ilmeestä pystyi lukemaan, kuinka se huikkasi: mene ämmä yksinäsi. Ajankohta on huono, sillä meillä on vielä tuskastuttava kevyt kausi päällä. Lähinnä siis kävelyä. Nyt tarvittaisiin vähän energian purkamista ja ilottelua, vaikka radalla laukkuuttamalla. Huonoa ajankohtaa kannattaa myös liukkaus, kaikki paikat ovat peilijäässä ja tallille kävelykin oli tuskien taival. Olisin käynyt nostamassa henkivakuutusta, itselleni, jos autolle kävely olisi ollut sen helpompaa.

Tämä käyntijakso alkaa pursua jo korvista ja sieraimista ulos, sekä hevosella että ratsastajalla. Joka päivä on miettimistuokio, mitäs tänään? Ratsastanko, kävelytänkö maasta vai annanko olla. Mikä olisi turvallisinta, kummallekin. ARG! Vielä miltei viikko, jonka jälkeen edessä on varmasti vielä jokunen hetki lisääkävelyä!

Plussakelit ja vesisade sai tämän ikävän, hengen vaarallisen liukkaiden aikaan, sekä kaikille auratuille piha/tie alueille että myöskin kentälle. Kentällä tosin on jo paljon hiekkaa näkyvissä, jee! Jos paljon pahaa, niin myös hyvää. Sillä peltojen hanki on taas baanailu kunnossa. Lisäksi märkä lumi on raskasta, eipähän jaksa poika kauaa kukkoilla.

Tänään oli siis hankipäivä. Menin yksin tallille, varustin ratsuni ja suuntasimme pellolle. Tykkään nuoren kanssa touhutessani siitä, että jokunen ylimääräinen silmäpari on koko ajan näköetäisyydellä, turvallisuuden vuoksi. Nyt kuitenkin hetki sitten aloitimme sen maastoilun, eikä meillä sielläkään voi kokoajan olla joku katsomassa, joten päätin ylittää kotipihassanikin tämän maagisen rajan ja mennä yksin.

Satuloidessa suloinen ketun värinen ruunani oli itse pääpiru. Aloin miettimään jo satulan sopivuutta, mitä jos toppaus huonontikin satulaa? Mutta pian paljastui, että Simo-Petteri oli noussut ylös väärällä jalalla. Pellolle päästiin suht' asiallisesti, selkäänkin ihan ok. Mitä nyt ratsuni lähti pukittelemalla eteenpäin ennenkuin sain jalkani edes toiselle puolen nostettua. Ratsu täytyi rauhoittaa roikkuen yhden jalustimen varassa, jotta pystyin nousemaan selkään. 1-0 voitin tämän erän.

Pääsimme liikkeelle jännittyneessä käynnissä. Jännittäminen on Simon mielestä nyt muodissa. Kaikkea täytyy kyttäillä, säikkyä ja jännittää. Rentous on so-last-season. Laitan sen täysin energian piikkiin.

Eipä mennyt aikaakaan kun ratsureimani päätti yrittää tasoittaa tilannetta 1-1, hyppäämällä pystyyn ja aloittamalla hervottoman tärinäjännitysampaisenpoispaikalta -lähtölaskennan. Simon kanssa yleensä riittää ääni, yksi murahdus tai karjahdus ETEEN, tänään ei riittänyt. Tänään täytyi ensimmäistä kertaa käyttää apuna raipan hipaisua hännän tyveen. Ratsureimani on hyvin herkkä. Siinä vaiheessa kun se aloittaa hysteerisen lähtölaskennan, ei pohjetta ole lupa käyttää, ei edes lähellä kylkeä, sillä muuten päädyt varmasti tantereeseen. Hevosen ilmeistä pystyi lukemaan, kuinka se oikein odotti että teen sen virheen ja käytän jalkaa, jotta se saa laskennalleen viimeisen pisteen. Mutta ei, niin en tehnyt. Sen sijaan hipaisin raipan lörppäpäällä vähän hännän tyvestä, josta seurasi vauhdikas eteenpäin ampaisu. Taas voitin 2-0. Hevonen teki sen, mitä siltä pyysin, vaikka vähän liiankin räväkästi.

Simpa kolme vee!
 Hevonen lopetti varsinaisen temppuilunsa siihen, tappion niellen tallusteli lähes kuuliaisesti seuraavan puolituntisen hangessa. Ainoastaan muutamia metrin sivuloikkia, ja tasajaloin ylös loikkia tuli, sillä jostain kuului aina sopivasti jokin pelottava suhahdus tai muu vastaava ääni, jota viulun kireä ratsuni säikähti. 

Jalkauduttuani selästä, oli hevosen saatava tehdä kuitenkin pikkujäynä, siellä pellolla, jossa lunta ihan mukavasti oli. Pikku heppa avasi pintelinsä tarrakiinnityksen, hyvin taitavasti, aivan kuin olisi treenannut joskus. Onnellinen ilme kasvoilla naureskeli minulle, kun sumplin miten ihmeessä saan tuon pintelin nyt pois jalasta tai kiinnitettyä. Mur, kuinka äkkiä yksi pinteli voikin levähtää!!

Ratsastuksen jälkeen oli projektin "tervetuloa kesä!" aloitus, eli tarhojen puhdistusta. Lumen syönti aloitettu!


19.2.2015

Kokeilussa Neue Schule Turtle top with flex

Tämä postaus on tehty täysin omasta halusta, ilman minkäänlaista yhteistyötä minkään liikkeen kanssa! 

Hain tänään matkahuollosta paketin, jossa oli minulle kokeiltavaksi uusi kuolain. On mukavaa, että hevostarvikeliikkeet antavat nykyisin myös kuolaimia sovitettavaksi ja kokeiltavaksi, ennen ostopäätöstä. Kuolain on asia, jonka sopivuutta ennen kokeilua on mahdoton sanoa. Meiltäkin on kaapin pohjilta myyty monet ja monet kerran tai pari käytetyt kuolaimet eteenpäin, koska ovat osoittautuneet epäsopivaksi ja hukkaostokseksi. Monesti kuolainten kohdalla, niin kuin alusvaatteidenkin, lukee, ettei palautusoikeutta ole. On siis ostettava sika säkissä. Kyllä se pistää kismittämään, jos joutuu kalliimpia kuolaimia ostamaan omaksi ja nielemään tappionsa, jos kuolain ei jostain syystä ole sen oman, hemmotellun mussukan mieleen. 

Kiinnostuin Neue Schule kuolaimesta, heti kun se Suomen markkinoille rantautui. Kyselin kuolaimista, eri vaihtoehdoista ja ominaisuuksista paljon, ennen kuin tämä malli oli edes Suomeen tullut. Ostopäätös oli kuitenkin suuren luvun, euromerkin edessä, takia jäänyt tekemättä. En todellakaan halua ostaa yli sadan euron kuolainta vain kokeillakseni, eroaako se normaalista nivelestä mitenkään. Toki käytin googlea apuna, mutta kaikki tieto mikä kuolaimista löytyy, löytyy oikeastaan vain englanniksi. Se, että jotenkuten tulen toimeen arkipäivän sanastolla, ei tarkoita että ymmärtäisin, edes sanakirjan kanssa, kuolaimen ominaisuuksia ja sitä, miksi se on niin paljon kalliimpi normaaliin kolmipalaan verrattuna. Edes kuvat eivät saaneet minulle avautumaan, mikä tästä kuolaimesta teki niin erikoisen. 

Horse care corner lähetti minulle kuolaimen sovitukseen, sillä en millään päässyt sitä hakemaan pikana liikkeeltä. Halusin Simolle kokeilla tätä kuolainta, tai oikeastaan minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joita kokeilla. Tällä kertaa päädyimme tähän. Heti avattuani pakettia, löytyi kiva pussukka, jonka sisään kuolain oli paketoitu kuplamuoviin. Siinä vaiheessa ajattelin, että tossa se nyt on. Tuon pakkauksen ja pussukan takia se kuolain on niin kallis, vai kultaako tuo metalli on? 

Pikaisesti paketti auki, kuolain esille, varovasti. Jos se täytyy kuplamuoviin pakata, miten ihmeessä sitä voi hevosen suuhun laittaa? Kuolaimen ominaisuus tai erikoisuus tuli heti esille, kun sen sain vapaaksi pakkauksestaan. 

Tänään ratsastin Simolla tämän kuolaimen kanssa. Heti suitsimisen jälkeen kävi selväksi, että kuolain on ainakin parempi kuin nykyinen kolmipala, mutta onko se sitten yhtä hyvä ratsastaessa? Normaaliin tapaan Simo otti kuolaimet suuhunsa ja mutusteli niitä hetken aikaa. Sen sijaan, kuin yleensä, kuolaimella älytön pelaaminen jäi kuitenkin tekemättä. Pelkkä hetkellinen mutustelu riitti. Simo pelaa kuolaimella yleensä niin paljon, että välillä mietin sen tarvitsevan kohta lusikkakuolainta. Alku fiilikset olivat kuolainta kohtaan siis varsin positiiviset. 

Tallustelimme kentälle, hevonen oli suunsa kanssa hyvin rauhallinen. Ei pelaamista tässäkään vaiheessa. Kentällä työstin ratsuani taas hetken aikaa maastakäsin, sillä ensimmäisenä oli ajatus, että hevosen täytyy saada vähän tunnustella kuolainta ennen selkään nousua. Sitten selkään ja kokeilemaan kuolainta selästä. 

Ensimmäisenä kuolaimesta tuli tunne, että se on hyvin vakaa ja rauhoittaa hevosen suuta huomattavasti, jonka vuoksi Simo uskaltautui pysymään tuntumalla ja pehmeänä edestä. Kuolain tuntui olevan sen verran vakaana suussa, että tasoitti vähän jopa oman käden epävakauttakin. Vakaudesta kertoi myös se, ettei reilusti ohjasta myödätessä hevonen ottanut tilaisuutta pelata taas kuolaimella ja häipyä tuntumalta. Varsin mukavan tuntuinen kuolain siis. Täytyy vielä testailla vähän lisää, mutta pakko todeta, että olen myyty! 

Jotta kuolaimen toiminta avautuisi vähän paremmin, yritin ottaa havainnollistavia kuvia. 
Ensimmäinen suurin ja selkein ero kuolaimessa on se, ettei se mene linkkuun samalla tavalla, kuin nivelkuolain. Ja muodoltaan se on pyöristetty, nimensä mukaan kilpikonnan kuoren muotoiseksi. Kuolain on suunniteltu 3D-ohjelmalla hevosen suuhun. Kuolaimen luvataan vähentätävän painetta kitalakeen, hampaisiin sekä kieleen!


Tässä keskipalassa lienee se koko kuolaimen idea. Keskimmäinen pala ei pääse liikkumaan joka ilmansuuntaan, jonka vuoksi kuolain pysyy vakaana, eikä mene linkkuun.



Kuolain suoranakin on kaareva, kilpikonnan kuori.



Kuolain on tosiaan hyvin vakaa. Se pysyy muodossaan, vaikka kuolainta pitäisi pystyssä vain toisesta kuolain renkaasta. Alemmassa kuvassa näkyy, miten normaalille kolmipala kuolaimelle käy, se ei pysy pystyssä, vaan kaatuu.


 Älä laita kieltä jäiseen metalliin! Kuolaimessa on myös muita ominaisuuksia, kuin vain muotoilu. Neue schule kuolaimet valmistetaan salox gold -metallista, joka on suunniteltu erityisesti hevosia ajatellen. Se on materiaalilta ns. heti valmis. Voit unohtaa pakkasellakin kuolainten lämmittämisen, sillä tämä materiaali ei kylmä samalla tavalla kuin normaali. Materiaali on pehmeämpää metalli, kuin normaaleissa kuolaimissa. Neue schule kuolaimet ovat eläinlääkäreiden suosittelemia, ja niitä löytyy yhä useammalta huippuratsastajalta ympäri maailmaa.

Blogikirppis osa I

Myynnissä kaikkea kivaa hevoselle ja ponille, sekä ratsastajalle. Meille tarpeettomat kaapin täytteet. Kaikkia on enemmän tai vähemmän käytetty, mutta täysin käyttökelpoisia. Kysy lisää! mkriding@hotmail.fi

LOIMET
Suurin osa kokoa 105-110cm tai 155cm



Riding Housen Himalaya Winter, ulkotoppaloimi. Kokoa 105cm (alahelma 155cm). Veden pitävä ulkovuori, 200g täyte. Hyvä kuntoinen ja siisti loimi. 25€ Alla lisää kuvia loimesta. 







Horsewaren underblanket, alusloimi. Kokoa 110cm. Täyte 100g. Edessä yksi solkikiinnitys, takana D -soljet häntäremmille tai muulle kiinnitykselle. Pidetty ponin päällä ainoana loimena loimivyön kanssa. Kuvassa likaisena, voidaan pestä ennen lähetystä/noutoa. 30€ Alla lisää kuvia;



Riding housen himalaya sadeloimi. Puuvillavuori. Paikkailtu, mutta pitää vettä. Kokoa 105cm. 10€ VARATTU!


Requisite tallitoppaloimi, kokoa 6'0 /135cm. Tarkka selkämitta 130cm. Täyte 180g. Vain muutaman yön Simo-Petterin päällä ollut takki. Sisällä puuvillavuori, lapojen kohdalla liukas pinta, estämässä hiertymiä. Ulkopinta likaa hylkivä. 40€ Lisää kuvia alla: 





 



 Best on horsen paksu fleeceloimi. 155cm. Kolmipistekiinnitys edessä. 20€ Lisää/parempia kuvia tulossa myöhemmin.

Lisää loimia tulossa myöhemmin, kunhan saan kuvattua:

  • Eskadron focus, sininen fleeceloimi. 145cm 25€
  • Requisite tallitoppaloimi, 6'0 (selkämitta 130cm) vaaleansininen. 100g täyte. 35€
  • Hansbo event rodeo basic, 400g fullneck ulkotoppaloimi. Kokoa 155cm. Vanhempaa mallia, jossa siis metalliset soljet myös kaulakappaleessa. Hyvässä kunnossa. Viininpunainen, ruskealla alaosalla. 80€
  • Hansbo event rodeo basic, 400g fullneck ulkotoppaloimi. Kokoa 135cm. Uudempaa mallia, kaulakappaleen muovihärpäkkeet tuhansen palasina, tee-se-itse korjattu, toimivaksi. Hyvä kuntoinen. Sininen, punaisella alaosalla. 70€
  • Bucas sunshower, sadeloimi. 155cm. Vanhaa mallia, ei kk-kiinnitysmahdollisuutta. 30€ 
Näistä saa kysellä lisätietoja!

RATSASTAJALLE
 

PIKEUR Lugana, valkoiset kisapöksyt, kokopaikoilla. Tarralahje ja ribbikuosi. Käytetyt ja pesussa tarra tehnyt haaraan nukkaantumaa, mutta ei näy käytössä. Kokoa 72, eli pieni 36, pitkällä lahkeella. 30€ Alla lisää kuvia:



 




Gersemi Freja, ratsastushousut kokopaikoilla. Kokoa 36, pitkällä lahkeella. Toisesta etutaskusta lähtenyt yhden napin vastakappale, muutoin hyvässä kunnossa. Tarralahje. Ei enää mitkään uudet, väri haalistunut yms. mutta täysin käyttökelpoiset. 15€




Euro-Star kisatakki. Musta kokoa 36. Taskuissa koristetimantit, vaalean punaiset, pari timanttia lähtenyt omille teillekin. Muutoin oikein hyvässä kunnossa. 35€ Alla lisää kuvia
 





Lisää tulossa, kunhan pengon kaappejani. Saa myös tarjota! Postikulut luonnollisesti ostajalle, saa myös noutaa. Kulkeutuu Helsinki Horse Fair-tapahtumaan, Kyran klinikalle 21.3 Ypäjälle, sekä Pohjois-Karjalaan Ilomantsiin. Etelä-Karjalaan Lappeenrantaan ja Kymenlaaksoon Miehikkälä, Hamina, Kotka välillä. Posti tuo minne vain ;)