Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

28.11.2015

Koska huomenna..

..esiinnymme yleisön edessä, oli tänään siistiydyttävä!

Ritva Waris-Wörlin
 Virallisesti omistan Simosta vain 50%. Tässä kohtaa tulee se toisen osaomistajan roolin konkreettinen puoli, hevosen huolittelu. Minä kulkisin vain kuraisissa ryysyissä siellä sun täällä, ja hevoseni yhtä laittautumattomana, jos se olisi minusta kiinni. Tottakai tapahtumaan, jossa on maksava yleisö, täytyy tulla siistimpänä, mutta yleensä mieheni on ollut se joka on ollut kaiken siisteyden ja asiaan kuluuvan varustautumisen takana. Rehellisesti voin sanoa, etten ole ikinä pessyt tuon hevosen jalkoja kimoshampoolla ja kiillotellut turpakarvoista hännänpäähän koko hevosta! Ehei, minä olen aina tyytynyt pelkkään vesipesuun ja harjalla huiskimiseen. Kaiken shine-efektin takana on aina ollut mieheni, jolle on tärkeää, että hevonen näyttää huolitellulta ja siistiltä. Minä en omistaisi edes kimoshampoota (saati chestnutshampoota..) ellei mieheni niitä olisi ostanut. Sen sijaan letitys on ollut aina minun juttuni. Vaikka en siinä mikään hyvä olekaan, olen meistä kahdesta kuitenkin se parempi vaihtoehto siihen hommaan.

Tänään jouduin ensimmäistä kertaa tilanteeseen, jossa mieheni ei ollut se joka kiillottaa ja kuuraa läsipäätä tuntitolkulla, vaan jouduin siihen hommaan itse. Täytynee sanoa, että olin aika nopea, sillä selvisin hommasta alle kahdessa tunnissa, mutta en oikein usko, että jälki on aivan sellaista, mihin mieheni pystyisi. Pesuun joutui sukat ja läsi, ei puhdasta vaan yllätyspuhdasta, tai jotain sinnepäin. 

Kesken pesuoperaation (lähtötilanne ennen tätä hetkeä oli kuvauskelvoton ;) )
 

Lopputulos


Ja pesun jälkeen oli aika suihkia spontaanisti showshinea kaikkialle ja ottaa kiillotuskinnas kätöseen, jonka jälkeen harjan pariin!


Näillä mennään!

27.11.2015

Maneesilla taas..


Simon kanssa ei olla päästy maneesille taas pieneen hetkeen, mutta nyt oli aika käydä, sillä sunnuntain klinikka on aivan kohta ja minä sekä hevoseni täysin epävireessä! Maneesilla oli kuin tilauksesta lisä-ärsykkeenä toinen ratsukko. Aivan mahtava asia, sillä juuri sellaista treeniä tarvitaan, ennen kuin ryntäämme yleisön eteen..


Hieman nostatti omia sykkeitä ajatus, kuinka se pölvästi nyt käyttäytyy, mutta nyt on kai todettava, että se on tosiaan muuttunut. Ehkä henkinen kasvu, vatsan hoito tai Kottin kanssa tarhailu, tai ehkä ne kaikki yhdessä ovat saaneet hevosesta niin paljon lunkimman kaverin! Mutta se ei todellakaan höseltänyt tai ottanut kaverista pulttia, mitä se vielä viime kerralla teki! Ei edes silloin, kun kaveri kesken kaiken meidän treenien lähti pois maneesista! Tässä kohtaa täytyy kai todeta, että siinä oli jo päivän treenihetkeen positiivisuutta kerrakseen. Kauhallinen kerrallaan tuo hevonen antaa luottamusta takaisin.


Tarkoitus ei ollut tehdä mitään kummoisempaa, vaan nimenomaan käydä ratsastamaan hevosta eteenpäin isossa tilassa, jossa onnistuimme oikein hyvin. Toki vieläkin on pieniä ongelmia raviin lähdössä ja laukannostossa, mutta vauhtiin päästessään Simo puhkuu intoa ja menohaluja, niin kovasti, että välillä on jarruteltava. 


Treenin vähyys näkyy epätasaisuutena edestä, hevonen on olkuun hyvinkin jäykkä eikä rentoudu niskastaan ollenkaan. Jotenkin se liikkuu myös lavoistaan hyvin jäykästi, ennen kuin alkaa rentoutua ja liikkua läpi koko kropan. 

Kaikkinensa pikainen pyörähdys maneesilla oli varsin mukava. Hevonen käyttäytyi hienosti, se liikkui eteenpäin ja teki mitä pyydettiin.  Vaikkakin meno oli melko hätäistä kummaltakin osapuolelta. 

 Loppukevennykseksi vielä vähän liikkuvaa kuvaa..

24.11.2015

Talven ilot


Kottin kanssa nautiskelimme lumesta, jota saimme vihdoinkin tänne meille. Laitumella oli hiukan enemmän tilaa baanailla ja pikkuruinen ponipallero otti siitä kaiken ilon irti. Vaikka ponilla on ratsastettukin syksyn aikana yhden käden sormilla laskettavan määrän verran, ei se estä ponia olemasta luokan priimus. Aika kiva kolmivuotias, vai mitä?

 
Ikäisekseen ponioriksi Kotti käyttäytyi uudessa tilanteessa varsin mallikkaasti. Uusi tilanne oli lähinnä siksi, että työmaa ei ollut tutuksi käyneellä kentällä, vaan sen vieressä. Onhan ponilla toki myös maastoiltu, mutta tällaista enemmän kouluratsastuksen näköistä työntekoa ponilla ei olla tehty kuin kentällä.


Jos päivässä tunnit olisivat riittäneet, olisi höyrypää Simo-Petterikin päässyt nollaamaan aivoituksiaan laidunlaukoille, mutta ehkä huomenna on Simon vuoro. Simo on muutoin liikkunut jo melko normaalina omana itsenään, eli eteenpäin pyrkimystä on taas riittämiin.


Ja huomasittehan, että jouluun on enää tasan kuukausi! Nyt on poninpalleroiden ja herra hevosten ryhdistäydyttävä, jottei pukki poroineen aja tallin asukkaiden ohi vierailematta! Seuraavan kuukauden ajan odotamme priimaa käyttäytymistä ja erittäin kiltisti täytyy olla, korvat kiinteiksi hörö-asentoon ja paljon iloisia hörähdyksiä.


Talvisissa tunnelmissa Kotti toivottelee kaikille hyvää joulun odotusta!

21.11.2015

Siellä mekin olemme!


Joskus on niin kovasti kehuja saatu ryhdikkäästä istunnasta,  hiljaisesta jalasta ja mukautumiskyvystä. Hah,  niistä on aikaa, toisista enemmän, toisista vähemmän, mutta kovin paljon ei kehuja voi istunnastani enää saada. Se on mennyt koko ajan huonommaksi, eikä se siitä itsestään parane, ei vaikka tiedostan ongelmakohdat. Ongelman tiedostaminen ei auta, se on sama asia, kuin toteaminen, että ovi on lukossa. Et saa ovea auki sillä,  että tiedät sen olevan lukossa. Tarvitset avaimen, jotta saat lukon auki. Sama koskee minun istutaani.  Tarvitsen avaimen tai avaimia, jonka avulla voin lähteä muuttamaan istuntaani paremmaksi.  Minulla ei niitä avaimia ole itselleni antaa, vaan ne täytyy saada jostain muualta.

Ei riitä, että minulle todetaan "istu pystyssä, jalka alas, rento käsi" koska kyllähän minä itsekin sen tiedän, että niin pitäisi tehdä ja olla. Tarvitsen ne avaimet, jolla pystyn istumaan pystyssä, jäntevänä,  mutta rentona. Jos koitan vain kurkottaa kaulan kirahviksi taivasta kohti, koska täytyy olla pystyssä, jännittyy koko muu kroppa kaulasta alaspäin. Se ei oikein ole kuitenkaan se tarkoitus.

Istuntani on mennyt huonommaksi toisen lapsen jäljiltä. En ole saanut kroppaani täysin haltuuni, löytänyt niitä keskivartalon lihaksia, eikä ryhti ainakaan pientä nyyttiä kantamalla parantunut. Minun istunnassani on paljon puutteita. Siellä on korjattavaa ihan pikkuvarpaasta silmäripsien kaarevuuteen ja kaikkea siltä väliltä. Eikä se yhdellä istuntaklinikalla tule kuntoon, se on  selvä juttu. Mutta avaimia sieltä voin saada tulevaisuutta varten ja töitä se vaatii jatkossakin.

Olemme siis Simon kanssa 29.11.2015 Aulangolla playsson.netin järjestämällä istuntaklinikalla viimeisessä ratsastusryhmässä. Meitä saa tulla moikkaamaan paikan päällä.

Saas nähdä kuinka Simon kanssa selvitään, mutta ennen kaikkea tämä on taas hevoselle äärettömän hyvä tilaisuus tulevaisuutta varten.

Onko joku teistä lukijoista tulossa paikalle katsomaan? 

20.11.2015

Tää on vain elämää


Jotain sellaista se suustaan sitten lopuksi päästi, ratsuttaja,  joka päivällä Simon selässä kävi. Kävin muuten itsekin ja jos onnesta ja ilosta voisi haljeta,  olisin taas pirstaleina. Mamman mussukka kyllä kuuli siitä kyllästymiseen asti jalkojen kylmäyksen ja loppuhoitojen ajan. Että osasikin taas piristää oikeaan aikaan, eikä siihen ihmeitä vaadittu.

Mitä ilmeisemminkin Cavalorin gastro 8 pasta on auttanut ja miksei auttaisi? Meillä on vielä pastaa muutama tuubi jäljellä ja täytyy varmasti jauheen lisäksi ostaa jokunen tuubi varastoonkin varmuuden vuoksi. On niin mahtava nähdä tuossa eläimessä se muutos, kuinka niin kiukkuisen kärttyisästä sähköjäniksestä voikin tulla niin positiivinen ja rauhallisen leppoisa kaveri. Voiko kaikki olla noin pienestä kiinni, vatsasta?

Simo oli siis tänään koeajolla, "vähän" enemmän ongelmanratkaisukykyä omaavan ratsastajan alla. Ja alun takkuilun jälkeen hevonen liikkui varsin kivasti. Ei siltä nyt mitään yber suoritusta odotettukaan,  pääasia, että eteenpäin mennään kaikissa askellajeissa. Ja vaikka vieras ratsastaja aiheuttikin hevosessa pientä ja suurta ihmetystä, osasi Simo kuitenkin tsempata rohkeutensa ja näyttää mistä se neljä vuotias ratsu on oikein tehty.

Eteenpäin liikuttiin, ei vielä 110% varmuudella, vaan enemmän kuulostellen onko se kivaa vai ei,  ja loppua kohden vain parantui, joten se kertonee riittävästi vatsan tämän hetkisestä tilanteesta. Tulipa taas todettua, että hevoseni ei ole vuosisadan mulkku, vaan sillä oli oikeasti asiaa temppuillessaan.

Pääsin itsekin vielä selkään, kokeilemaan ratsuttajan antamia ohjeita siitä, miten ensin houkuttelen hevosen raviin jollain muulla tapaa, kuin pohkeella. Esimerkiksi käyttäen ulkoisia ärsykkeitä, kuten tuuli. Tai sitten vain ääntä, mutta ilman painostusta ja jahtaamista.  Siis juuri silloin, kun hevonen tosiaan tuntuu, että nyt se  olisi lähdössä, jos saisi tsemppauksen. Simolle on jäänyt vähän päälle pohkeesta ärsyyntyminen, etenkin alun käynneissä ja ensimmäisissä siirtymisissä. Nyt täytyy vähän työstää hevosta niistä pois. Ja kun vauhti vihdoin saadan päälle, täytyy minun muuntautua päinvastaiseksi, jos pohkeen edessä jo liikutaan ja jalka alkaa yht'äkkiä ärsyttää, jätetään se kylkeen ja hellitetään heti, kun hevonen reagoi pohkeeseen eteenpäin menevästi. 

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä, Kottikin pääsi vihdoin taas maastoilemaan. 

16.11.2015

Tilannekatsaus

Kuinka auttaa cavalor gastro 8?
Mitä kuuluu Kottin satulan etsintään?
Kuinka pojat viihtyvät samassa tarhassa? 

Simo aloitti cavalor gastro 8 pastan lauantaina ilta-annoksella. Ensimmäisen  viiden päivän ajan tuubeja annetaan kaksi kertaa päivässä. Liikkeen myyjä, josta kävin tuotteen ostamassa (Horse care corner) kertoi tuloksen näkyvän jo neljässä päivässä. Tänään päivällä hevonen on siis saanut 4 annosta, eli kahden päivän annokset. Jotenkin minun matikallani sain uskotella itselleni pojan syöneet jo kolmen päivän annokset, ja vasta kirjoittaessani nyt tätä tekstiä huomasin laskeneeni täysin väärin.. 

Mutta elin vielä pari tuntia aiemmin toisessa uskossa, jonka vuoksi hevonen pääsi ratsastukseen, ihan  vain kokeiluun, onko tuotteesta apua vai ei. Koska pimeys tulee jo aikaisin ja töistä kotiuduttiin melko myöhään, oli otettava kaksi ratsua kerralla käyttöön. Niinpä laitoinkin mieheni Simon selkään. Viimeksi hän on ratsastanut Simolla, kun testasimme onko satulan ongelmat minussa vai satulassa. Eli ei kovinkaan pitkä aika sitten. 

Minä seuraulin Simon menoa ja ilmeitä ponin selästä ja yritin koko ajan viestiä informaatiota miehelleni siitä, miltä hevonen tuntui viime kerralla ja mistä se reagoi mitenkin. 

Selkään noustessa hevosella oli täysin haistatus ilme päällä. Se näytti suorastaan jo siltä, että tämä ottelu on nyt pelattu meidän  tappioksi. Hetken aikaa kävelykin näytti siltä, että hevonen odottaa sitä hetkeä, kun tuntuu inhottavalta ja on syy pysähtyä. Mutta kentän ongelmallisinkin pääty meni kävellessä, ilman stoppailua! 

Hevonen alkoi taas ilmeeltään parantua, käynnissä se liikkui jo jotenkin siedettävän näköisesti. Mutta sitten oli aika ravata.  Ensimmäisestä pyynnöstä stop, persus sivulle ja potku. Sama seurasi muutaman pyynnön verran, jonka jälkeen hevonen kuitenkin lähti ravaamaan. Korvat pyörivät kuin helikopterin ropelit. Hevonen kuulosteli joka askeleella, onko ravi ihan ok, vai tuntuuko jossain pahalta. Ja ravi vain parani kierros kierrokselta, sen verran, että lopulta ratsastaja joutui jo pidättämään. Toiseen kierrokseen meno oli ihan toisen näköistä, hevosen ilme kirkastui ja se oikeasti uskalsi taas liikkua eteenpäin itseään kantaen. 

Lopputulema on siis se, että toistaiseksi näyttää varsin valoisalta. Koskaan ei saa nuolaista,  ennen tipahdusta,  mutta jos edes vähän. Ja tämä täti oli niin onnellinen hevosestaan. 

Kottin satulan etsintään on saatu edistystä. Ponille on löytynyt toistaiseksi käyttökelpoinen satula, stubbenin koulupainoitteinen ponisatula, jonka kanssa se liikkui tänään varsin mallikkaasti.
Poikien tarhauskin sujuu mallikkaasti, ne ovat kuin paita ja peppu, syöden samalta kasalta turvat vastakkain heinät.
Jotenkin kaikki asiat on taas menossa ainakin hetkeksi parempaan suuntaan!


15.11.2015

Magneettiterapiasta apua hyvinvointiin


 Simo-Petterin kintut ovat yksi murheenkryyni. Samalla, kun hevonen vastaa hoitoihin mitä parhaimmalla tavalla, *kopkop*, mietin aina mitä voisin tehdä vielä enemmän? Kuinka voisin hoitaa ratsuni jalkoja paremmin, ennaltaehkäistä muita ongelmia ja hoitaa nykyisiä aavistuksen enemmän?

Vaikka minulla onkin jo melko vahvalla pohjalla hevosen jalkojen hoito, ahdisti minua tilanne kuitenkin. Heinäkuussa aloin mietiskelemään jotain lisää. Seisoskelu yön yli karsinassa ei ole se kaikista paras tapa hoitaa ratsun jalkoja, vaikkakin se samalla oli eläinlääkärin määräys. Hevonen ei saanut olla jatkuvassa 24/7 liikkeessä, jota se laitumella olisi ollut, vaan sen täytyi päästä rauhoittumaan ja lepäämään, jottei jalat rasitu liikaa.

Painin vaakakupin kanssa, jossa toisella puolen oli Back on trackin keraamiset tuotteet ja vastassa magneettituotteet. Loppupeleissä voiton vei magneetit, sillä olin kuullut magneettiterapiasta pelkkää hyvää.
Postaus on tehty yhteistyossä Sporthorse magnetsin kanssa!

Sporhorse Magnetsilta tuli tilattua suojat ja bootsit, mutta mukaan tuli vielä niskakappale, sillä ensimmäisestä paketista olikin erehdyksissä unohtunut bootsit. Mikä mahtavinta, mietin pitkän aikaa, otanko bootsit vai niskakappaleen, joten oli todella mahtavaa, että sain lopulta vielä kummatkin!

Magneettituotteet ovat olleet minulla käytössä nyt jo reilun kolmen kuukauden ajan. Lupasin kirjoitella blogini puolelle magneettituotteista kokemuksia, mutta minusta on aivan yhtä tyhjän kanssa kertoa käyttökokemuksia vain muutaman käyttökerran jälkeen. Niinpä olenkin tutustunut tuotteisiin taas tapani mukaan pidemmän kaavan kautta. Testannut niitä käytännössä, useammalla hevosella ja olen edelleen tyytyväinen päätökseeni, että valitsin magneetit.

Valitettavasti postauksen kaikki kuvat ovat otettu myös kolmen kuukauden käytön jälkeen.  

 
"Magneetteja on käytetty terapeuttisesti jo tuhansien vuosien ajan. Nykyisin magneettiterapia ja lääketiede täydentävät toisiaan. Magneettiterapiaa käytetään nopeuttamaan paranemista kipeytyneillä alueilla, poistamaan lihasten jäykkyyttä,  tulehduksiin, venähdyksiin sekä nivelongelmiin. Magneettiterapia sopii yhtä hyvin ihmiselle kuin eläimellekin. 

Magneettiterapia vilkastuttaa verenkiertoa ja vaikuttaa soluihin – elvyttää niiden hapenottokykyä ja parantaa aineenvaihduntaa. Solujen aineenvaihdunnan paraneminen estää solujen ja kudosten rappeutumista sekä auttaa myös uusien solujen muodostumisessa. Verenkierto paranee solujen saadessa enemmän happea ja ravinteita eli vitamiineja sekä mineraaleja ja proteiineja. Kuona-aineet ja myrkylliset jäämät poistuvat nopeammin ja paraneminen nopeutuu. Magneettiterapia lisää aineenvaihduntaa kudoksissa, siksi se on erinomainen apu särkyyn. Magneettiterapiasta on ollut apua mm. selkäsäryn, reumatismin ja iskiaksen hoidossa sekä stressin, migreenin, päänsäryn ja univaikeuksien hoidossa. Magneetteja käytetään erityisesti lisäämään energiaa ja poistamaan stressiä. Usein ensimmäinen merkki magneettiterapian hyödyistä on kohonnut energiataso sekä yleinen hyvänolon tunne. Magneettiterapia auttaa, jos magneetteja käytetään säännöllisesti." -Infinita.fi


Pääasiassa Simolle tuli siis Magneettiset talli- ja kuljetussuojat, jotka ovat olleet meillä tallisuojien roolissa, yleensä yön yli jaloissa. Suojissa on myös keraamista kuitua, jonka vuoksi nämä tuli valituksi. Suojissa on 20 kappaletta 1000 gaussin magneettit, jotka ovat aseteltu ympäri suojaa, jotta vaikutus ylettyy mahdollisimman laajalle alueelle. Valitsin suuremman koon, sillä ajattelin sen paremmin yltävän myös polven päälle. Mahtavan ja käytännöllisen näistä suojista tekee se, että vaikka koko onkin L ne menevät silti hyvin myös pienen ponipalleron jalkoihin, hyvän säätövaran ja runsaiden tarrojen ansiosta. Niinpä Kottikin on saanut nautiskella silloin tällöin magneettiterapiasta. 

Suojat on helppo asetella jalkaan sisäpuolella olevan tarran ansiosta, joka mahdollistaa hyvän istuvuuden ja tukevan kiinnittämisen. Ulkopuolella on vielä viisi todella vahvaa tarraa, joten suojat eivät kyllä itsestään aukene kovemmassakaan menossa, kuten piehtaroidessa, vaan pysyvät hyvin paikallaan. Yön aikana tapahtuu pientä valumista, suoja ei ole aivan siinä mihin sen illalla laitan, mutta niin on kyllä kaikki pintelitkin valuneet yön aikana. Suojat ovat kuitenkin sen verran jämäkät, että ne pitävät muotonsa, eikä koko suoja löydy yhtenä myttynä vuohisesta, vaan on edelleen suojana, tosin hieman vähemmän polven päällä. Tähän olisi voinut olla apuna se pienempi koko, mutta minä halusin kuitenkin myös polven päälle ulottuvat suojat. 

Ovathan nämä olleet myös kuljetussuojien roolissa, juurikin hyvän kokonsa ansiosta, jossa ne myös toimivat mainiosti. Se mikä pinteleiden ja huonosti ilmastoitujen suojien kanssa on ollut ongelmana, että hevosen jalat ovat hiestä märät ja punainen iho paistaa karvan alta, ei näiden kanssa ole ollut samanlaista ongelmaa. Simo on etenkin jaloistaan hyvin herkkä, ja sen jalat punottavat heti, jos suojat vähänkin hiostavat.


Koska jalat ulottuvat kavioihin asti, tuli meille myös magneettiset bootsit, joissa on 20 kappaletta 800 gaussin magneetteja. Näissä ei kokoluokassa ollut valinnan varaa, joka tuottaa minulle usein vaikeuksia. En vain löydä sopivan kokoisia bootseja tuon otuksen jalkaan. Kottin pienille kavioille en ole edes sovittanut bootseja, sillä ne ovat varmasti sille isot, mutta Simon kavioihin ne istuvat vallan mainiosti, heti kun hoksasin, kuinka ne tosiaan saa pidettyä kavion päällä tiiviisti. Oikella, "tai mistä minä tiedän onko se oikea!!" kiinnitystekniikalla bootsit pysyvät kavion päällä pyörimättä koko yön. Näissä on magneetit sijoitettu kavion etuosaan, joten tarraosassa, jonka itse olen kokenut tarkoitetuksi kantaosalle, ei ole magneetteja. Minun bootsit eroavat sivuilla olevista bootseista hieman, olemalla kokonaan mustat ja tarra on yksiosainen, joka on ehdoton plussa, sillä se nopeuttaa ja helpottaa pukemista ja riisumista.

Näissä on yksi huono puoli. Vaikka pinta on likaa ja hiekkaa hylkivää, tarttuu ulkopinnalle puru ja hamppu todella tiiviisti. Kaikki postauksen kuvat on otettu vasta kuukausien testien jälkeen, jonka vuoksi tuotteet eivät ole uuden veroisessa puhtaudessaan ja mm. hampun jäämiä on sekä suojissa, että erityisesti bootseissa.



Mukaan tuli sitten extrana vielä Magneettinen niskapanta, jossa on viisi kappaletta 800 gaussin magneettia. Meillä tämä päätyi ehdottomasti Simon riimuun. Niskapannan sanotaan auttavan etenkin päätä ravistelevien ja suutaan aukovien hevosten kanssa. Meillä Simon kanssa on huomattu etenkin suun aukomisen ja narskuttelun väheneminen, toki samaan aikaan on hoidettu myös mahahaavaa pois, joka sekin osaltaan auttaa asiaan. Otankin niskapannan käyttöön Kottille, sitten kun Kottin työt kunnolla alkavat, sillä on selvästi silloin tällöin huomattavissa pään ravistelua. Tuo on niin helppo ja nopea vaihtaa niskahihnasta toiseen, että sen käyttö onnistuu hyvin useammalla hevosella, jos ei nyt sentään yhtä aikaa yritä käyttää. 

Itse olen kokenut magneettituotteet hyödyllisiksi meillä. Simon jalat ovat yön jäljiltä kuivat ja vetreät, eikä aamulla tarhariekkumiset pelota jalkojen puolesta niin paljoa, kuin ennen. Hevonen ei ainakaan ole magneettituotteiden käytön aloittamisen jälkeen mennyt huonommaksi, päin vastoin. Mutta toki hevosen parantuneessa olotilassa on monen muunkin tekijän summa. Mutta uskon, että nämä tuotteet parantavat ja täydentävät meidän kokonaisvaltaista hoitoa ja hyvinvointia.

Sporthorse magnetsilla hinnat tuotteille ovat kohtuulliset
Meillä olevat talli-/kuljetussuojat  89€
Bootsit 39€
Niskasuoja 39€

Huomioitavaa tuotteen käytöstä ja säilytyksestä:
* Suojissa on todella vahvat tarrat, joten alkuun niitä on avattava varovasti. 
* Magneettituotteita ei saa säilyttää kuumassa, sillä kuumuus heikentää magneettien tehoa
* Maksukortit, joissa magneettijuova sekä muut tuotteet pidettävä erillään toisistaan. 
* Magneettituotteisiin täytyy antaa rerilusti tottumisaikaa.  

Hyvästi mutaleikit!


Aamulla pojat eivät tienneetkään, minne tarhamatka vie. Simo sai eilen illalla ensimmäisen annoksen gastro 8 pastaa, joka tuoksuu houkuttelevan hyvältä. Eikä se liene maistuvan niin pahalle, kuin gastrogard, sillä yhtä takkuilevasti sitä ei suussa pyöritelty, ennen nielemistä. Aamulla oli siis toisen annoksen vuoro, joka meni varsin näppärästi vatsaan.

Loimi niskaan, jonka sateisesta kelistä huolimatta valitsin kaulaosattomaksi, sillä vähiten harmittaa juuri tuon loimen rikkoontuminen. Kotti sai lähteä nakuna, sitä ei muutenkaan olla loimitettu, kuin todelliseen tarpeeseen. Aamulla keli oli vielä varsin no, ei niin kostea.


Tallin ovelta ei käännyttykään tarhojen luo vaan aivan toiseen suuntaan, kohti kenttää. Tarhamatka sujui Simolta varsin mallikkaasti, se tallusteli hitaamman puoleisesti taluttajan rinnalla. Kotti sen sijaan oli revetä liitoksistaan heti tallin ovelta käännyttäessä, niin intona se oli.

Pojat pääsivät yhdessä kentälle, sillä tarhat olivat tänään työmaana ja kentällä on tarvittaessa enemmän tilaa ottaa mittaa toisistaan. Heinät laitettiin jo valmiiksi kahteen ämpäriin, reilulla välimatkalla toisistaan, jottei sotaa syttyisi. Mutta mitä vielä, nämähän ovat kuin paita ja peppu, heti kavereita sulassa sovussa. Välillä toki pitää vähän painia ja leikkiä, mutta ei mitään pahempaa. Jopa samalta kupilta pystyttiin syömään.


Mikä helpotus. Pojat tulevat siis varsin mallikkaasti toimeen keskenään, joten uskoisin niiden pystyvän jatkossakin tarhaamaan yhdessä. Se tarkkoittaa siis kummallekin lisää tilaa liikkua ja onhan niillä nyt sitten motivaatiotakin liikkua tarhassa enemmän. Kottin laihdutusta ajatellen se on ihan äärettömän hyvä asia. 

Sitten oli tarhojen vuoro. Aluksi suunnittelemani visio oli vain Kottin ja Simon nykyisten tarhan pohjien kunnostus, sillä tammahan lähtee kohta kotiinsa. Mutta siinä koneen saapuessa pihaamme suunnitelmat muuttuivat täysin. Kaikki langar päädyistä pois ja koko tarha-alueiden pohjat uusiksi. Niin ne suunnitelmat ja visiot päivän aikaan muuttuivat myös tarhojen osalta. Huomenna marssii allekirjoittanut tolppakauppaan, jotta saadaan tamman lähdettyä pohille vielä suurempi alue tarhailuun. 


Meillä on ollut aikaisemmin kolme pientä tarhaa ja yksi sairastarha Simon leikkauksen takia. Kesällä muutimme jo tarhoista kolme normaali kokoista kahdeksi ja toiseen otettiin vielä lisää kokoa laajentamalla sitä toiseenkin suuntaan. Ja syksyn myötä tuli vielä neljäskin tarha, sillä tammaa ei voinut sairastarhassa pitää. Niinpä tarha-alueet ovat laajentuneet syksyn aikana paljon. Ja kunhan tamma poistuu jouluksi kotiinsa, saa pojat koko alueen käyttöönsä. Siis ihan mielettömän paljon telmimistilaa. 


Pohjasta tuli varsin hyvä, johon hevoset pääsivätkin jo tutustumaan ja nautiskelemaan marraskuisesta kaatosateesta. Mutta mikä parasta, pojat saavat nyt olla samassa aidassa, telmiä ja nauttia toistensa seurasta. 


Nyt tämä täti on iloinen ja onnellinen hevostensa puolesta!
Kaikki postauksen kuvat otettu aamulla kentältä.