Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

29.2.2016

Onni on sitä, kun saa olla ylpeä nuorista ratsuistaan


Kuluneen viikon aikana on koettu oivalluksia. Simo-Petteri on ollut varsin miellyttävällä tuulella ja sai myös pedikyyrin joka kavioon, sillä takaa kenkä lähti jo omille teille ja etusetkin olivat laittoa vailla. Kengitys alkoi olla muutenkin ajankohtainen, sillä hevonen alkoi kolisemaan jaloillaan ja etusten liikkeestä alkoi hävitä joustavuus. Popot uuteen uskoon ja meno palasi jälleen joustavaksi ja lennokkaaksi.

Ratsastaessa olen yrittänyt keskittyä käsiini ja hevosen asettamiseen. Elän käsillä liikaa, siis aivan liikaa. Ja vaikka Kyrakin havainnollisti viimevuotisessa klinikassa asiaa niin, että jokainen, jopa ne huiput, elävät käsillään aivan liikaa, ei se tee asiasta sen hyväksyttävämpää. Käsien kuuluu olla paikallaan, mutta joustaa hevosen liikkeen mukana kuin kuminauhat, pitäen koko ajan tasaisen tuntuman kuolaimeen. Käden ei kuulu keventää kevennyksen mukana, vaan käsi pysyy paikallaan hevoseen nähden, ei nousta ja laskea kropan liikkeen mukana. Vaikka kuinka uskon ja huomaan parantaneeni käsieni kanssa leikkimistä, en ole lähelläkään sitä täydellisyyttä, jossa kuuluisi olla. Tuskin koskaan saavutan sellaista taitoa hallita kroppaani, että käteni pysyisivät pehmeinä, joustavina ja tasaisina, sellaisena, etten missään koskaan antaisi epäreiluja ohjasapuja hevoselle. Kaikki ylimääräinen, kevyt ja pienikin apu, on turhaa ja epäreilua hevosta kohtaan.



En kuitenkaan ajatellut tehdä itkuvirttä käsistäni, sillä niissä on myös paljon hyvää, eikä asiat aina ole niin mustavalkoisia. Täydellisyyden etsimistä täytyy vain itsepäisesti jatkaa, vaikka matka tuntuisi välillä todella turhauttavalta.

Olen kuitenkin menneen viikon aikana saanut rauhoitettua käsiäni huomattavasti, sillä olen keskittynyt niihin tosissani. Taina on koko ajan jankannut minulle siitä, että suunpieli on tunnuttava pehmeästi kädessäni, eikä ohja saa roikkua hölskyvänä, vaan hevosen on haluttava liikkua kohti tuntumaa, jonka pehmyt tasainen käsi tarjoaa. Minulle on ollut vaikea saada käsitystä siitä, miltä sen todella pitäisi tuntua. Ai miksi muka tuntuu, että aloitamme ruohojuuri tasolta? Simon kanssa olen ollut äärimmäisen varovainen, niin jalan kuin kädenkin kanssa, koska se on niin herkkä.. Samalla olen ruokkinut sen herkkyyttä entisestään, sillä en ole käyttänyt jalkaa enkä juuri tarjonnut edes tuntumaa, etten vahingossakaan tee turhia pidätteitä. Tässä sitä sitten ollaan, harjoitellaan tuntumaa, jalan käyttöä ja sen sellaisia. Ihan perusjuttuja, jotka toisaalta pitäisi olla jo ihan selviä asioita.

Suurin muutos kuitenkin näkyy suoranaisesti hevosessani. Simosta on tullut paljon rennompi ja luottavaisempi suustaan ja se liikkuu huomattavasti tasaisemmalla tuntumalla, läpi kropan. Meillä onkin ollut varsin rattoisat viime päivät, sillä ruuna on vihdoinkin alkanut taipumaan rehellisesti kropasta,  kantaen itseään myös ympyröillä, ainakin satunnaisesti. Olen päässyt ratsastamaan sitä jalalla kohti tuntumaa, olen päässyt vaikuttamaan siihen. Kaikkeen tähän on kuitenkin rämmitty pitkä viime vuosi ja tarvittu valmentaja, joka oikeasti ymmärtää myös hevostani.




Kehitystä on tapahtunut paljon, jopa liian nopeasti. Aina, kun menee nousujohteisesti, tulee jossain kohtaa se stoppi ja alamäki alkaa. Niin se vain tässäkin harrastuksessa tuppaa menemään, sitä siis pelolla odotellessa..

Meillä oli valmennus perjantaina. Lisää asetusta, taivuttamista, harjoitusravia ja ja pysähdysharjoituksia. Herra herkkämieli oli varsin antoisa, se kesti paljon treeniä, korjauksia ja pyyntöjä. Se kesti hölskyvää ratsastajan selässään ja saimme hetkittäin sen flow'n aikaiseksi, kunnes tuli muuttujia. Pystyin ratsastamaan pitkän aikaa harjoitusravia, kun vain pidin mielessä, että täytyy myös hengittää. Teimme pituushalkaisijalla pysähdysharjoituksia: ravissa sisään - seis. Ravista pysähtyminen ei ole meille ongelma. Ongelma on paikallaan seisominen. Simo mielellään siirtää jalkojaan useaan kertaan, ensin leveämpään haara-asentoon ja sitten takaisin kaviot vieri viereen. Samalla hevonen pelaa kaulansa kanssa, se ei malta odottaa. Niinpä pysähdyksissä seisottiin niin kauan, että hevonen rentoutuu ja jää paikalleen, josta lähdimme käynnin kautta takaisin raviin.  Simo kesti useita ja useita toistoja, joka kerta nopeammin ja paremmin paikalleen seisten, ennen kuin lopulta imaisi herneen nenäänsä. Niinpä herra herkkämieli heitti hanskat tiskiin ja alkoi kiukuttelemaan heittämällä peräpäätään. Hetken, jos toisenkin, sai hernettä kaivella ulos pitkästä nenäontelosta ja lepytellä herkkämieltä. Lopulta yhteisymmärrys löytyi ja meno saattoi jatkua, tosin tehtävää helpottaen. Lopuksi herkkämieli ravasi jo varsin miellyttävästi, ilman herneen aiheuttamaa rohinaa hengityselimistössään..



Simo on kaiken kaikkiaan ollut mahtavalla asenteella työnteossa ja treeneissä mukana. Tarhassa se kuitenkin painii ponin kanssa niin kovasti, että päivittäin saa olla hoitamassa haavoja. Toistaiseksi mitään vakavampaa ei ole käynyt, mutta poikien leikit rajuuntuvat päivä päivältä enemmän, jonka vuoksi olenkin alkanut taas harkita yksin tarhausta. Meillä on toinen tyhjä tarha odottamassa ja poni on huomenna menossa ruunattavaksi, jonka takia se joka tapauksessa joutuu hetkeksi eroon Simosta. Ehkä nyt olisi hyvä aika myös pitää langan verran etäisyyttä kaveriin, ennen laidun kautta, ettei satu mitään vakavia haavereita. Hokit saavat hyvin nopeasti karmivaa jälkeä aikaiseksi.

Sen lisäksi, että Kotti on todellakin menossa huomenna Viikkiin laser-ruunaukseen, on sekin saanut haavereita ja upouuden rhinon rikki. Tai jos tarkkoja ollaan, niin Simohan sen repi..  Kotti on käynyt myös satulan alla, tosin harvakseltaan, sillä en näe suurta tarvetta rassailla sitä liikaa. Ponin kanssa kävimme kokeilemassa hankitreeniä, mutta pienen ponin pienet jalat sekä paljon lunta = yhtälö on melko hankala, sillä ponin jalkojen pituudelle lunta on jo auttamatta liikaa. 


Ponin kanssa olemmekin harjoitelleet kentällä taivuttelua. Se on niin pieni paketti, että alan helposti vaatimaan aivan liikaa taivutusta, johon poni ei vain yksin kertaisesti edes kykene. Siispä vähemmän on enemmän, tässäkin asiassa. Kotti on ollut varsin hyvän tuntuinen, sen ruokintaan on lisätty hampunsiementä, josta se saa riittävästi energiaa, sillä pieni poni ei meinaa enää pysyä vähäisissäkään villahousuissaan, kun menojalkaa vipattaa. Laukasta on alkanut pikkuhiljaa löytyä vaihteita, ponilta on aina löytynyt kaasu eteen -> askeleen pidennykset, mutta niistä takaisin ei voinut kuvitellakaan aiemmin. Nyt se kuitenkin tulee jo hienosti takaisin harjoituslaukkaan ja säilyttää hyvin tahdin. Ponin kanssa olemme siis varsin hyvässä vaiheessa, joten tässä kohtaa on varsin oivallista ruunata se.



Kuvissa Kotti viimeisen kerran satulassa orina, toivottavasti meillä on pian yhtä hieno ruuna! Jos kaikki menee hyvin ja poni paranee odotetusti, pääsee ponikin hallimestaruuksiin huhtikuussa.

25.2.2016

Helsinki Horse fair -arvonta


 Emmitkö vielä ensi viikonlopun (4.-6.3.2016) rientoja? Hyvä menovinkki on messukeskus ja siellä järjestettävät messut, jossa on mm. Helsinki Horse Fair, sekä kuusi muuta messutapahtumaa golf, fillari, kunto, outdoorExpo, ball sport sekä kuva&kamera. 

Allekirjoittanut on paikan päällä lauantaina. Suurin jännityksen aihe itselläni on se, näenkö kauan eri teitä kulkeneen entisen ponimme areenalla. Tajuntani ehkä räjähtää, jos ja kun niin on päässyt käymään, että meidän pienestä, maailmaa pelkäävästä ponioristamme on tullut isojen areenoiden tähti. Yritin udella tuntomerkkien kera, minua paremmin tietävältä, portaalimme johtajalta Peninalta, onko maailman söpöin, liinakko poniruuna, jolla suuri pilke silmäkulmassa, tulossa sinne? Vastaus oli "juu, sen näköinen siellä taisi olla.." Mutta realistisesti ajateltuna, russeillahan on kaikilla pilkettä silmäkulmassa ja kauneus on katsojan silmissä. Elän tässä epätietoisuudessa lauantaihin asti, jolloin joko tapaan Tepe tepposen (Dadi), tai sitten en. Minulla on ainakin melko luotettava lähde, josta tuollaista huhua kuulin..

Minulla on kuitenkin ilo jakaa tätä jännitystä teille blogini lukijoille, sillä arvon lippupaketin sisältäen kaksi lippua, jotta saat kaverisi mukaan, Helsinki horse fair tapahtumaan 4.-6.3.2016. Lippu oikeuttaa osallistumaan koko messukeskuksen alueelle, joten pelkästään hevosia ei tarvitse koko päivää pällistellä. Lippu oikeuttaa yhteen päivään.

Osallistuminen on helppoa ja vaivatonta, laitat vain toimivan sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään. Muista, etten velvoita sinua mihinkään ylimääräiseen. Sinun ei siis tarvitse edes olla blogini rekisteröitynyt lukija, sillä osallistuminen on avoin ihan jokaiselle! Aikaa osallistua on tiistaihin 1.3.2016 klo 16.00 asti. Liput lähtevät postiin heti keskiviikkona, joten varaudu seuraamaan voittajan tiedotusta facebook kanavallamme ja tarkastelemaan sähköpostiasi heti tiistai iltana.

23.2.2016

Luonnollinen E-vitamiini - hevosesi parhaaksi


 Minä kuuluin siihen hevosharrastajakuntaan, joka on aina ennen lukenut vain pussin- tai purkin kyljen. Jos siinä on nätti kuva ja kiva teksti, joka saa heti mieleeni ajatuksen "hevoseni tarvitsee tätä", ostan sen, lukematta sen enempää sitä, mitä tuote oikeasti sisältää. Syynä on varmasti se, etten yksinkertaisesti olisi ymmärtänyt tuoteselosteesta sen enempää kuin perusraaka-aineet "vehnä, ohra tai kaura." Syötin siis hevosiani monta vuotta käytännössä tuotteen esittelytekstin perusteella, etenkin sen  "sopii hevosille, jotka.."  Bloggaamiseni on avannut minulle uusia ulottuvuuksia, ei pelkästään tuotetestauksia, joissa yhteistyö konkretisoituu. Bloggaamisen kautta saadut yhteistyöt ovat avanneet silmäni, herättäneet minut. Etenkin luonnonmukainen ruokinta on saanut minut oikeasti miettimään, mitä sille silkkiturvalle laitan ruokakuppiin ja ennen kaikkea miksi? Vitamiinien viidakossa sitä vasta sekaisin meneekin. Hevostarvikeliikkeiden hyllyt notkuvat eri purkkia ja purnukkaa, joissa on nimessä yksi kirjain eroa. Mitä vitamiinia se hevoseni nyt sitten tarvitsisi ja minkä näistä kymmenestä eri valmistajan vitamiinista nyt valitsisin.

 Postaus on tehty yhteistyössä Vetcaren kanssa. Sain marraskuun lopulla Vetcarelta tuotteita, jotka he olivat meille katsoneet tarpeelliseksi. Tuotepaketti sisälsi luonnollisen E-vitamiinin. Testieläimeksi omien esitietojeni perusteella ajattelin Simon,  sillä kerroin pienen hevosen, lyhyen elämän, pitkän  vikalistan. Mutta suunnitelmathan muuttuvat aina matkalla ja tässä kohtaa siinä ei tuskin haittaa syntynyt. Niinpä E-vitamiinia lorahti yhden kupin sijasta kahteen kuppiin. 

Postausta varten apua antoi hevoshieroja Anne Piirainen,
 jolta sain valtavasti tietoa E-vitamiinista. 

Vitamiineja löytyy aakkosista toisensa perään, 
mikä tekee juuri E-vitamiinista niin tärkeän ja välttämättömän?

E-vitamiini eli alfatokoferoli on elimistölle tärkeä antioksidantti. Antioksidanttien tehtävä on suojata soluja haitallisilta vapailta radikaaleilta. Vapaat radikaalit ovat välttämättömiä atomeja ja molekyylejä elimistössä, mutta niiden liiallinen esiintyminen elimistössä voi johtaa soluvaurioihin ja sairauksiin. Eli E-vitamiini on yksi tärkeimpiä vitamiineja antioksidanttisuutensa takia. Hevoset eivät itse valmista E-vitamiinia elimistössään, vaan sen on tultava ruokinnasta.

E-vitamiinin puutostilat näkyvät monella eri tavalla. Yleisimpiä puutostilaoireita hevosilla on anemia, väsymys ja lihasheikkous. Tämän voi huomata myös kiristyneinä lihaksina. Varsinkin lopputalvesta näitä oireita esiintyy useilla hevosilla ja monesti annetaankin vain rautakuuri tai ADE-kuuri, jossa e-vitamiini on synteettisenä. Myös maksan rappeutuminen on yksi hyvin yleinen sairaus.

Minulle E-vitamiinin tärkeys konkretisoitui edellisen nuoren hevoseni kanssa, jolloin hieroja kertoi, että pystyn välttämään monet hieronnat ja lihasongelmat pelkästään sillä, että lisään E-vitamiinin hevoseni ruokavalioon. Syyksi hän kertoi sen, että sisäisesti syötettynä E-vitamiini auttaa hevostani ja sen syviä lihaksia paremmin, kuin hänen kädestään lähtöisin oleva hieronta, sillä hieroja ei pääse käsiksi kuin pinnallisimpiin lihaksiin.

Mikä erottaa luonnollisen- ja synteettisen E-vitamiinin

Hevosten ruokinnassa luonnollinen ruoka on nousevassa kysynnässä. Yrtit ovat alkaneet kiinnostaa meitä hevosenomistajia enemmän ja enemmän. E-vitamiinin kohdalla luonnollisuudella on kuitenkin merkittävä rooli, sillä synteettinen E-vitamiini imeytyy luonnollista E-vitamiinia huomattavasti heikommin ja on todettu myös hevosia, joilla se ei imeydy ollenkaan. Synteettistä E-vitamiinia tarvitaan myös huomattavasti isompia määriä. Koska synteettisen vitamiinin imeytymismäärästä ei voi olla varma, ei omistaja voi koskaan tietää, johtuuko jokin oire esim. E-vitamiinin puutoksesta. Luonnollinen E-vitamiini imeytyy lähes 100% ja siinä on 4-6 kertaa korkeampi biosaatavuus kuin synteettisessä. 

Kuluttajan on oltava tarkkana E-vitamiini ostoksilla, sillä sana "luonnon" ei tee tuotteesta luonnollista. Luonnon E-vitamiini on RRR-alfatokoferoli ja synteettinen alfatokoferolien raseeminen seos. Mikäli tuotteessa esiintyy jokin muu kuin RRR-alfatokoferoli -nimitys E-vitamiinin kohdalla tai RRR-alfatokoferolia ei ole ilmoitettu, on kyseessä lähes poikkeuksetta synteettinen E-vitamiini. Valmistajat, jotka käyttävät luonnollista E-vitamiinia, ilmoittavat siitä normaalisti tuoteselosteessa tai vitamiinianalyysissä.

Ruokinnassa huomioon ottamisen arvoista

Mikään ravintoaine ei yksistään kumoa E-vitamiinin imeytymistä, varsinkin jos se on luonnollista. E-vitamiini tarve kuitenkin lisääntyy, mikäli hevoselle syötetään öljyjä.

Hevosen E-vitamiinin tarve on yksilöllinen ja asuinmaasta riippuvainen. Ruokintasuositukset sanovat 1000mg harrastehevosilla, kilpahevosilla jopa 3000mg/vrk, mutta koska heinän e-vitamiinin määriä ei pysty mittaamaan vuoden ympäri, täytyy omistajan itse tunnustella, mikä omalle hevoselle on riittävä määrä. Yleinen suositus on kuitenkin hyvä lähtökohta kaikille hevosille. E-vitamiini on ns. haihtuva vitamiini heinästä, eli näin lopputalvesta heinän E-vitamiini pitoisuus on heikompi kuin juuri korjatusta heinästä ja tämä taas lisää e-vitamiinilisän tarvetta etenkin kevättalvella. Laidunruohossa on erittäin korkea luonnollinen E-vitamiini pitoisuus ja siksi monet hevoset voivatkin paremmin heti laitumelle pääsyn jälkeen.

E-vitamiinin liikasaanti ja oireet ovat hevosilla oikeastaan tuntematonta, sillä määrien pitäisi olla niin valtavia, että myrkytysoireita tulisi. Hevosen tulisi saada E-vitamiinia purkista ympäri vuoden, mikäli se ei pääse laitumelle.

Vetcare nestemäinen E-vitamiini on lisätty vehnänalkioöljyyn ja pakattu pumppupulloon, josta sen annostelu on vaivatonta. Vetcare E-vitamiini on valmistettu Suomessa.

Omat kokemukset tästä tuotteesta ovat varsin positiiviset. Olen saanut laitettua marraskuun lopusta aina tähän päivään asti, kummankin hevosen kuppiin E-vitamiinia joka päivä. Nyt ollaan jo pullon loppupuolella, mutta kolme kuukautta kahdelle hevoselle, yhdestä pullosta - voisi siis sanoa tuotteet olevan riittoisa ja annoshinnaltaan edullinen. Meillä on 200ml pullo, mutta näitä saa myös 100ml pulloissa, joka on kätevä yhden hevosen kanssa sekä koirilla, sillä avattu pullo on käytettävä 3kk kuluessa.  

Ehdottoman plussan tuote saa mainiosta annostelusta, sillä eniten vihaan ylimääräisiä mittakuppeja rehuhuoneessa. Nestemäisillä tuotteilla mittakuppien käyttö on myös hyvin sotkuista. Pumppupullosta annostelu käy näppärästi ja siististi - vain painallus tai kaksi, riippuen hevosen annostuksesta. Ei sotkua, ei ylimääräisiä liikkuvia osia rehuhuoneessa. Minä tykkään juuri siitä! 

Testieläimissä E-vitamiinin saanti näkyi tai oli näkymättä. Minulla on heikko vertailukohta siihen, millaisia ne nyt olisivat, jos eivät olisi saaneet luonnollista E-vitamiinia viimeisen kolmen kuukauden ajan. Mutta voin sanoa millaisia ne nyt ovat; pirteitä, eloisia ja terveen oloisia. Innokkaana töihin lähdössä ja treenissä hyvin jaksavia. Palautuminen rankemmastakin työnteosta on nopeaa ja nuoren kanssa pidän erittäin tärkeänä sitä, ettei niiden lepopäivät mene pelkkään palautumiseen vaan siihen, että ne jaksavat telmiä ja leikkiä tarhassa - tehdä niitä omia juttuja, joista tykkäävät. 

Ennen E-vitamiinin lisäämistä ruokintaan hevoseni nuokkuivat suurimman osan ajasta tarhassa, pää alhaalla ja hieman apaattisena. Leikkiä tarha-aikaan toki sisältyi, mutta nyt se on selvästi lisääntynyt ja hevoset ovat huomattavan virkeitä koko päivän. Toki luonnon muutkin ilmiöt voivat lisätä hevosteni vireystilaa ja kohentaa mieltä, mutta hartaasti uskon, että E-vitamiinilla on oma osuutensa asiaan. 

Hintaa 200ml pullolle tulee n. 35-40€ riippuen ostopaikasta. Tuotetta myy eläinlääkärit, apteekit, hyvin varustellut hevostarvikeliikkeet sekä verkossa equinet.fi

Vetcaren esitteen tuotteesta löydät tästä linkistä.

19.2.2016

Vihdoinkin valmentautumassa


Meillä oli Simon kanssa tänään vihdoin ja viimeinkin valmennus, mutta ilman viime hetken empimistä ei sinnekään lähdetty. Simo ja Kotti pääsivät aamuksi tarhailemaan ja eikös herra herkkämieli ollut tiputtanut etukenkänsä juuri tänä aamuna tarhaan! Onneksi se löytyi suhteellisen nopeasti, sillä keli oli sellainen, että tilsakumi on pakko olla mukana menossa. Renkaanvaihto kävi lähes kuin formuloissa, joten valmennukseen kerettiin aivan ajallaan. 

Simo tuntui varsin pirteältä ja olikin mielellään lähdössä treenailemaan. Päivä alkoikin kävelemisellä ja kuulumisten vaihtamisella. "Enpä oikeastaan ole tehnyt juuri mitään.." -meiningillä. Toisaalta on parempi olla treenaamatta ollenkaan, kuin treenata huonosti, etenkin, kun hevonen oirehti lihasongelmia. 

Siinä sitä sitten aloiteltiin töiden teko ravailemalla. Ensin kevyttä ravia kumpaankin suuntaan, etsien tahtia ja rentoutta, pyöreää kaulaa. Tainassa mahtavinta on se, ettei hän pakota minua ottamaan ohjia tai tuntumaa enemmän ja vääntämään väkisin päätä alas taivaista. Vaan antaa meille, etenkin Simolle, sen tarvitseman ajan ja rauhan, jolloin rentoutuessaan hevonen tulee sitten aivan itsestään pyöreäksi, kohti tuntumaa ja ravaa läpi kropan. Kun tarvittava rentous oli saavutettu, aloitimme taivuttamisen ja asettamisen kaarteissa sekä isoilla ympyröillä. Taina painotti huomiotani hevosen päähän: Korvat on oltava samalla tasolla, sisäkorva ei saa laskea alas ja pää kallistua ulospäin. Korjaus nopealla, pehmeällä sisäkädellä "suunpieltä ylöspäin" ja käsi takaisin paikalleen. Oli tärkeää  myös huomioida se, ettei Simon kaula kaarru sään etupuolelta kahteen suuntaan. Simo pullauttaa mielellään kaulansa s-muotoiselle mutkalle, etenkin vasemmassa kierroksessa, jolloin hevonen ei taivu rehellisesti koko kropastaan ja tasapainoinen taivutus meneekin täysin kanttaamiseksi. Siispä oli tärkeää taas jatkaa lapojen siirtämistä ulospäin, ajatella muotti, jossa hevosen lavat ovat kummatkin yhtä korkealla, pystysuorassa, jolloin liike pysyy samankokoisena kummastakin etujalasta, vaikka olemme ympyrällä. Ympyrän ratsastus neljällä kulmalla auttoi paljon hahmottamaan minua hallitsemaan Simon kroppaa paljon paremmin, kuin pelkän ympyrälinjan ajattelu. 

Kun olimme saaneet varsin mukavat alkulämmöt, alkoi ehkä kaikista painajaisistani pahin asia -> harjoitusravi. Olen hyvillä mielin saanut keventää aina, sillä hevoseni on ollut nelivuotias, eikä niillä istuta alas satulaan. Taina kuitenkin muistutti kesän tulevan päivä päivältä lähemmäksi, ja allani on jo viisivuotias ratsu, en voi enää skipata harjoitusravia vuodella eteenpäin, mikäli mielin kisata ikäkauden tasolla. Harjoitusravi on suomeksi hauska käsite, sillä siitä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ravia jota istutaan alas satulaan.Vaikka todellisuudessa se on vain yksi ravin tempoista, eikä siinä millään tavalla viitata siihen keventääkö ratsastaja vai istuuko se alas satulaan. 


"Harjoitusravissa, joka on kootun ravin ja keskiravin väliin sijoittuva askellaji, hevosen tulee liikkua luonnollisessa tasapainossa ja tahdissa irtonaisena ja jäntevästi. Takaosan liikkeen on oltava tarmokasta ja kuolaintuntuman on oltava pehmeä ja tasainen. Harjoitusravissa ei vaadita kokoamista, mutta takaosan on työskenneltävä tarmokkaasti ja voimakkaasti." - SRL

Meillä kuitenkin tänään tarkoitettiin nimenomaan satulaan istumista, siinä ravissa jossa juuri sillä hetkellä etenimme. Simon ravi on hankalaa minulle. Minun on siinä hankala oikeasti jo keventääkin, sillä sen jousto ja liito on aivan toista, mihin olen tottunut aiemmilla ratsuillani. Simo oikeasti ravaa allani, niin että ravistakin löytyy todella liitovaihe. En ole vielä päässyt täysin sinuiksi hevoseni ravin kanssa. Harjoitusravi on siis ehdoton nou-nou! Mutta koska Taina sitä vaati, oli minun yritettävä. Istuttuani satulaan, hevoseni tarjosi laukkaa. No tottakai se tarjoaa sitä, mihin se on oppinut, kun täti tuuppaa persuksen satulaan ja heilauttaa vähän lantiota, täytyy nostaa laukka. Kun yritykseni istua satulaan ei tuottanut meille raviaskelia, täytyi minun muuttaa taktiikkaani. "Pidä lantio paikallaan" ja niin minä sitten jämäytin lantioni paikalleen, ettei hevonen vain tarjoaisi minulle laukkaa, samalla jännitin tiedostamatta koko kroppani, etenkin vatsalihakset ja Simo olikin jo siinä vaiheessa tulkinnut pyyntöni ja siirtyi käyntiin. Vain virheitä tekemällä voi oppia, täytyi siis olla lantion kanssa jämäkkä, mutta rentouttaa muu kroppa, oli lupa hölskyä ja heilua, kunhan käsi pysyi paikallaan. Tai ainakin täytyi pyrkiä siihen. 

Koska harjoitusravi osoittautui aluksi todella hankalaksi, saimme helpotusta ja istua vain lyhyet sivut satulaan ja keventää pitkällä sivulla. Pian sainkin ideasta kiinni, pystyin hetkittäin istumaan ravissa satulaan. Saimme tehtyä ympyröitä ja löysimme yhteistä rytmiä. Vasemmassa kierroksessa hallitsin itse kroppani paremmin, jonka vuoksi siihen suuntaan istuminen tuntui ajoittain naurettavan helpolta. Lisää treeniä, pienissä pätkissä, etenkin minulle!


Pienen happitauon jälkeen jatkoimme laukkassa työskentelyä. Aloitimme meille vaikeammassa eli siinä vasemmassa laukassa. Ensimmäinen nosto sujui kuitenkin hyvin, mutta laukasta puuttui eteenpäin pyrkimystä, joka lopulta päättyi pukkiin, sillä käytin pohjetta turhan ahdistavasti. Uudella yrittämällä keskityin vain istumaan liukumäkeen ja pitämään jalan rentona. Maiskutuksella lisää intoa laukkaan ja tasainen, pehmeä käsi. Ei tarvinnut välittää yhtään mistään muusta kuin siitä, että hevonen laukkaa iloisesti eteenpäin. Saimmekin aikaiseksi hyvän pätkän laukkaa vasemmassa kierroksessa, jonka jälkeen saimme ravata eteen alas -venyttäen. Suunnan vaihdon jälkeen oikeaa laukkaa. Oikeassa laukassa saimme tehdä myös ympyröitä ja keskittyä asettamiseen ja taivuttamiseen, hevonen tuntui todella hyvältä ja vastaanottavaiselta.
Laukan jälkeen jatkoimme hetken vielä käynnissä. Periaatteenani on ollut nuorten kanssa tehdä mahdollisimman vähän käynnissä töitä. Pääsääntöisesti siis käyntiä löysin ohjin. Tänään kuitenkin harjoiteltiin vielä keskikäyntiä tuntumaa kohti. Ei liian lyhyellä ohjalla, sillä kaulalle oli annettava tilaa, mutta kuitenkin niin, että minulla oli selkeästi ohjat kädessä ja määräsin hevoselle raamit, johon sen oli mahduttava. 

Varsin onnistunut valmennus, josta saimme taas paljon mietiskeltävää ja treenattavaa. Ensi viikolla uudestaan. 

18.2.2016

Kevättä kohti, suunpieliä ylöspäin


Olen viimeisen viikon aikana aktivoitunut. Minulla ei ole enää fiilis "pakko, koska valmennus on kohta" vaan enneminkin "jes, valmistaudutaan valmennukseen." Kieltämättä olen hyvin tunnepitoinen ratsastaja, mutta tämä lajihan on juurikin paljon sitä tunnetta. Täytyy oppia tuntemaan ja tunnistamaan jokaisen liikkeen ja asian kohdalla, mikä on hyvä ja mikä ei hyvä. Auton kanssa voi tuijottaa mittareita ja katsoa niistä milloin on oikea vaihe päällä, vielä parempi, jos omistaa automaattivaihteiston. Hevosen kanssa samanlainen mittareiden ja kaavojen tuijotus ei onnistu, hevonen on se mittari, se on se kaava -kokonaisuudessaan, mutta sen tulkinta on täysin tunnepitoinen asia. Et voi tietää miltä mansikka maistuu, jos et ole koskaan sitä maistanut! - Kyra Kyrklund

Minun tunnepitoisuuteni on kuitenkin laaja-alaista. Jos hevonen tuntuu huonolta, vaikuttaa se mielialaani pitkään, ei pelkästään ratsastuksen aikana vaan päiviä, jopa viikkoja sen jälkeenkin. Siksipä Simon pukittelu -episodi sai mieleni kovin matalaksi, enkä oikeastaan edes halunnut nousta hevosen selkään. Ehkä siksikin, että tiedostin jonkun olevan vinossa, kun hevonen noin kovasti yht'äkkiä protestoi. 


Maanantain hieronnassa hevoselta löytyikin sitten hoidettavaa ja paljon. Mistä moinen tarve lihashoidolle johtui onkin toinen juttu. "Ratsasta paremmin ja monipuolisemmin, niin pysyy lihaksisto kunnossa!"  Voi toki olla, että ratsastustapani, treenimme ja kaikki mitä teen hevosella kipeyttää sen. Olemme alkaneet treeneissä oikeasti keskittymään  biomekaanisesti optimaalisen liikkumatavan etsimiseen. Emme ole todellakaan puolivälissä tai edes alkusanoja pidemmällä, sillä oppiminen sekä hevosella, että minulla kestää kauan. Mutta olen ainakin tehnyt muutoksia kaikilta osin, niin oman ajatusmaailmani kuin tekojenikin kannalta. En voi sille mitään, etten osaa ratsastaa paremmin, mutta sille voin jotain, että opettelen koko ajan lisää!


Hieroja tosin lohdutteli jo, ettei Simon lihasongelmiin ole tarvinnut muuta, kuin liukastua. Eli minun ei vielä tarvitse vaipua epätoivoon oman ratsastukseni kanssa, vaan voin jollain tapaa hyvillä mielin jatkaa harjoituksia hevoseni selässä, pelkäämättä, että tuhoan aarteeni terveyden omilla teoillani. 

Hieronnan jälkeen olinkin varsin sekavin odotuksin menossa taas ratsastamaan. Toki hevonen sai lepopäivän hierontaa seuranneeksi päiväksi. Mutta sen jälkeen jatkoimme harjoitteluamme kevyesti hölkkäillen. On jollain tapaa jopa pelottavaa nousta hevosen selkään, kun ei tiedä mitä vastassa on. Onko hieronta oikeasti apu hevoselleni vai minun päälleni? Selkään noustuani tunnustelen hevosen liikkeitä hyvin tarkasti. Liikkuuko se suoraan, taipuuko se molempiin suuntiin, vai onko se kenties jopa huonompi kuin ennen hierontaa. 


Simo tuntui kuitenkin hyvin suoralta. Normaalisti se on vähän vino ja kaulastaan mielellään mutkalla, mutta nyt se liikkui koko pitkän linjansa korvien välistä häntään, suorana käynnissä. Ennen hierontaa oli myös havaittavissa, että kaarteissa hevosen käynnistä häviää tahti ja se alkaa hapuilemaan peitsin kaltaista sekoitusta. Simolle se on hyvin epätavallista, sillä sen käynti on todella hyvää ja tahdikasta. Nyt sellainen tahdittomuus oli taas tiessään ja hevonen selvitti pienemmätkin ympyräkuviot käynnissä tahdikkaasti kumpaankin suuntaan. 

Otimme myös vähän hyvän mielen ravia. Ajatuksena oli vain eteen alas -ratsastus. Simo ravaili varsin pontevasti ja mielellään eteenpäin. Se tuntui todella hyvältä ja sai oman mieleni varsin iloiseksi. 


Tänään jatkoimme Simon kanssa treenejä, sillä huomenna meillä on valmennus. Aloitimme kävelemmä pitkän aikaa, mutta sen jälkeen rikoin kaavojani ja nostin laukan. Laukkasimme isoa, lennokasta laukkaa pitkin uraa. Otin hevosta välillä vähän lyhyämmäksi ja päästin taas pitkäksi. Oikea laukka tuntui jopa mielettömän hyvältä. Sain keskittyä viime valmennuksen oppeihin, josta en ole saanut kirjoitettua vieläkään blogiini. Valmennus painottui laukkaan ja siinä minun istuntaani, kuinka lantion kanssa ajatellaan liukumäen laskua. 

Laukan jälkeen ravailimme hetken, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja otimme laukkaa vaikeampaan suuntaan. Pienesti jännitti, saanko tuntea rodeohärän paluun, vai onko sen tilalle tullut oikeasti hevonen. Ja niin vain kävi, että pelkästään korvan asento kävi ensimmäisen laukka-askeleen aikana "härkä asennossa", mutta matka jatkui eteenpäin laukalla, korvat hörössä. Tähänkin suuntaan leikin uraa pitkin laukatessa, hevosen pituudella. Välillä kokosin sitä aavistuksen ja päästin taas pitkäksi. Simo tuntui todella hyvältä myös ravissa, joten otin vielä toiseen suuntaan hieman laukkaa. Laukattuamme muutaman kierroksen pitkänä kuin nälkävuosi, otin hevosta paremmin avuille, istuin laukka-askelta lyhyemmäksi, menimme intuiitiomme vallassa lävistäjälle ja naps, pyynnöstä vaihdoimme laukan! Hupsista.. Tuon hevosen työmotivaatio ja yrittäminen on ihan mieletöntä, ja se tunne, kun se kasvaa kehuista. Ehkä lopulta se on sitä, mitä tämä koko harrastus on. - Toistemme palkitsemista.  


Kuvissa saa komeilla Kotti, joka tanssi tiistaina auringon kanssa. Eilen sekin pääsi ratsun hommiin, lähinnä vain askellajien läpi käyntiä ja vähän taivutteluja. Kotti on aina ollut kovin jäykän oloinen ja nyt siihen täytyy viimein puuttua ihan tosissaan, ponin kanssa jatkamme siis teemalla "vetreyttä pieneen kroppaan". Siitä lisää myöhemmin!

17.2.2016

Talvista luonteen lujuutta

Piehtarointi-ohjeet for dummies osa 2, ensimmäiseen osaan pääset tästä. 


Elämän pieniä nautintoja on kuralammikot kesäisin, siellä pieni pyllähdys saa paljon piristystä pienemmälle ja suuremmalle kaviokkaalle ja heidän omistajilleen. Talvi tuo kurja aika, jolloin ei tahdo etsimälläkään löytyä paikkaa, jossa pystyisi ottamaan kunnon vartalokuorinnan maa-aineksella. Ja juurikin nyt olisi tärkeää saada vartalo hoidettua, sillä takana on jo monta kuukautta loimen alla hikoilua. 

Olosuhteille ei pieni poni mahda mitään, joten tärkeintä on sopeutuminen. Ota tämä haastava tilanne vastaan ja tee kompromisseja. Paikan valinta on tärkeä, mutta miksipä hyväksi havaittua paikkaa vaihtaisi? Siispä, jos nautiskelit kesäkeleissä jossakin kohtaa piehtaroinnista, älä vaihda paikkaa!

Ilman turkkia lumi tuntuu kylmältä, joten älä jää mietiskelemään, vaan sukella suoraan vauhdista, mitä kovemmasta - sen parempi!


 Mitä nopeammin pyllähtää, sitä vähemmän kylmyys tuntuu, joten maatasolle päästyä, kasta koko vartalo.


 Ja muista nauttia!


Poistuminen on tärkeä osa, ehkä piehtaroinnin tärkein vaihe. Se, jossa ei saa epäonnistua, jos ei halua tulla nolatuksi!


Nouse ylös äkkiä, pakene paikalta railakkaasti! 
 



Ravistele pölyt ja hiutaleet myöhemmin!


Muista olla cool!

 

15.2.2016

Heppatytön monet puolet



Joskus täytyy ottaa pesäeroa normaaliin elämään. Omakotitalo mahdollistaa pientä ylimääräistä iltapuhdetta, hevosten lisäksi. Välillä onkin vaihdettava ratsastussaappaat pensseliin ja vasaraan. Kun talossa on kohta kuusi vuotta asuttu ja ideoitu, täytyy joskus ideoita laittaa käytäntöön. Kelit, Simon kiukuttelu, aika ja kaikki soti elämäntapaani vastaan ja yh'äkkiä silmien eteen ilmestyi tapetinpoistoaineet ja uudet tapetitkin olivat odottaneet kaapissa viitisen vuotta sitä hetkeä, kun se inspiraatio iskee. Hyvästi siis valkoiselle "unelmalle!"

Niinpä viime viikot on vietetty pääasiassa töissä ja sen verran minkä kotona on kerennyt käydä piipahtamassa on suti ja pensseli ollut käsissä. Nyt ollaan kuitenkin jo loppusuoralla, enää tarvitaan vain kalusteet, jotka odottavat vielä kaupan hyllyllä lottovoittoani. Minä olen meidän perheessä se joka mieluummin remontoi ja mieheni kokkaa. Tapetointi onkin varsin hauskaa ja helppoa puuhaa, sen oppii katsomalla kolmen minuutin opetusvideon youtubesta. Voi, kun ratsastus olisi yhtä helppoa!

Siksipä blogi on ollut pienellä hiljaiselolla, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja toisaalta minulla ei ole ollut mitään sanottavaa.

Simo ja Kotti ovat saaneet olla leppoisasti liikkeessä. Simon pukittelu on pikkuhiljaa taakse jäänyttä elämää, joka toki lisää omaakin motivaatiotani takaisin treenien pariin. Meillä onkin perjantaina valmennus, sillä yrityksistä huolimatta viime viikon valmennus oli pakko perua kelin vuoksi. 

Tänään Simolla oli hierontapäivä. Hartaasti odotettu hieroja pääsi vihdoinkin paikalle, hoitamaan mamman mussukan lihaksia. Eikä se hoito tänäänkään turhaan mennyt, koska en omaa hevosen anatomiasta rautaista tietoa, etenkään lihaksiston osalta, jätän tarkemman erittelyn ongelmista mainitsematta, mutta oikeassa lavassa ja SI-alueella oli oikeasti hoidettavaa. Ja mikä parasta, juuri sellaisia ongelmakohtia, jotka ovat varmasti olleet pukitteluunkin syynä. 

Meille on tulossa hampunsiementä testaukseen Gneisalta, jolla on muuten postikulut helmikuun ajan vain 5,90€ Eli nyt jos koskaan kannattaa tilata luonnonmukaiset superfoodit silkkiturville. Hampunsiemenellä kokeillaan saada mm. Simon vatsaa parempaan kuntoon ja Kottin kuivahtanutta harjaa kukoistamaan, sekä paljon muuta. 

14.2.2016

Minun ystäväni

Minun ystäväni on kuin villasukka joka talvella lämmittää.
 Minun ystäväni on kuin niitynkukka joka saa minut hymyilemään!




 HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!