Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

30.4.2016

Tuotetestaus yhteistyössä Chia de Gracian kanssa - Islanninjäkälä



Hevosen luonnollinen ruokinta, sen monimuotoisuus ja haasteellisuus kiinnostavat minua aina enenevissä määrin. Mitä parhaimpaan saumaan tässä kevättä eläessämme sain playsson.netin kautta mahdollisuuden tutustua minulle tuntemattomaan luonnontuotteeseen yhteistyössä Chia de Gracian kanssa. 

Jäkälät ovat minulle ihan tuttu juttu, olenhan luonnonhelmassa asunut koko elämäni, mutta tähän asti ne ovat kuuluneet vain osaksi metsää, ei minun saati hevosteni ruokapöytään. Kaikista vaihtoehdoista, joita tuotetestaukseen tarjolla oli, rohkenin kuitenkin avata suuni kohti sitä, mitä en ehkä muutoin tulisi kokeilleeksi. Kanervat, kehäkukat, punajuuret ja muut, enemmän arkipäivää olevat tuotteet ovat minulle jo hevosten ruokinnassa aikalailla tuttuja ja potentiaalisia vaihtoehtoja kokeilla koska vain, ilman suurta kynnystä. Mutta Islanninjäkälä ei ole laisinkaan niin tuttu, turvallinen ja hyväksi havaittu minun kohdallani, koska se on minulle luonnossa olemista lukuunottamatta täysin vieras.

Kokemuksia ei saa kuin kokeilemalla, joten päätin uskaltautua testaamaan hevosillani Islanninjäkälää.  

Useinmiten tuotetestaukset ovat kohdennettu Simolle. Kotti pääsee kyllä monista asioista nauttimaan itsekin, mutta itse testaukset ovat enemmän Simo painoitteisia. Johtuen varmasti Simon monista ongelmista ja siitä, että loppupeleissä se on minulle se tutumpi ja huomaan siinä muutokset helposti, sillä se on niin ailahtelevainen, herkkä ja suurieleinen. Kotti on kaikilta osin tasapainoisempi eikä siinä näy ruokintamuutokset samalla tavalla. Islanninjäkälän kohdalla kuitenkin oli selvää, että nyt on myös Kottin vuoro. 

Islanninjäkälästä sanotaan näin: 
 
"Islanninjäkälä sopii hevosille munuais- ja virtsa- sekä hengitysteiden hoitoon." - Bingo Kottin kohdalla. Ponilla ei ole ole munuais- tai virtsaongelmia, mutta hengitysteiden kanssa olemme hieman varpaillamme. Kottin hengitys oli etenkin talvella välillä kovinkin äänekästä treeneissä, lisäksi poni pärskii paljon, etenkin laukassa ja välillä heiluttelee päätään holtittomasti. Aivan kuten headshaking-syndroomainen, paitsi ettei ponin kohdalla HS-sydrooman merkit täyty muutoin millään tavalla, eikä heilutteluun ole yhtenäistä osatekijää. Eläinlääkäriä delegoidessa epäilyt ovat olleet jonkin sortin allergisen flunssan, ahtaan kitalaen ja äänihuulen halvauksen väliltä, joista todennäköisimpänä pidetään ensimmäistä vaihtoehtoa.

"Erinomainen kasvi myös suoliston ja vatsan hyvinvointiin runsaan pektiinipitoisuuden sekä limaominaisuuden vuoksi. Lievittää hevosen ärtyneitä limakalvoja, edistää ruuansulatusta ja lisää syljen eritystä." - Bingo Simon kohdalla. Simon vatsa ja sen kunnossa olo on riippuvainen kymmenestä muusta muuttujasta. Pelkästään satulan painaminen, lihasjumi tai ponin kilpailureissu laukaisevat Simossa suuren stressireaktion, jonka seurauksena vatsa alkaa oireilla. Välillä se ei näy muuten, kuin kiukun lisääntymisenä sekä ruuan imeytymättömyytenä -> laihtuminen, toisinaan hevonen kuitenkin antaa todella selviä merkkejä vatsan kipeydestä. Meillä on jatkuvasti ollut päällä vatsan hoitoon täsmennettyjä lisäravinteita, jotka ovat auttaneet hyvin tasaisen paksun arjen läpi, mutta yksi suuri muuttuja voi laukaista vatsaongelmat ennalta ehkäisystä huolimatta. Tässä kohtaa, kohta vuosi takana vatsan kanssa taistelua,  ei ole vielä tullut vastaan toimivaa apua, joka auttaisi myös stressitilanteiden kohdalla.
Ruokintaan Islanninjäkälää aloitin laittamaan muutama päivä sitten. Aivan pienellä annostuksella. Jokaisen uuden tuotteen kohdalla on tarkkailtava hevosten yliherkkyyksiä. Kaikki eivät sovi kaikille, jonka takia tuotteiden käyttö on aloitettava varovasti. Islanninjäkälä saattaa aiheuttaa mm. ripulia tai nokkosrokkoa, mutta meidän kohdalla mitään yliherkkyyttä ei ole tuotteen kohdalla tullut. Pikku hiljaa nostan siis haluttuun annoskokoon joka Simolla on 5rkl ja Kottilla 3rkl päivää kohti. 

Odotukset eivät ole suuret Simon kohdalla, pessimisti ei pety. Mutta Kottin kohdalla toivon, että Islanninjäkälästä olisi apua hengitysteiden kanssa. Eikä se poninkaan vatsa rautaa ole, joten vatsan hyvinvoinnin takaaminen ei ole myrkkyä ponillekaan!

29.4.2016

Kultaisia muistoja

"Meillä on kaksi omaa hevosta"


Se on ensimmäinen vastaukseni poikkeuksetta aina, kun minulta kysytään arjessa hevosmäärää. Tottahan se tietyllä tavalla onkin; minulla on kotona kaksi hevosta, jotka ovat meidän perheen omia. Mutta vaikka arjessa meillä näkyykin tällä hetkellä vain kaksi kaviokasta, on meillä kolmaskin hevonen. Tai oikeastaan minulla. 

Rozeroy eli Uuno, vuonna 2008 syntynyt fwb-ruuna, joka on myös ensimmäinen oma nuori hevoseni, sellainen, jonka olen alusta lähtien tehnyt itse ja vienyt kansalliselle tasolle. Hevonen, joka lopulta teki minusta kouluratsastajan, sillä esteratsuksi tästä ei ollut. 

Uuno, joka tuli minulle kaksi vuotiaana, oli varsin nimensä veroinen hevonen, aivan ihana, äärettömän kiltti ja hellyyttävä Uuno. Jos ei Simon kanssa olla kuljettu ruusuista tietä, ei sitä Uunonkaan kanssa tehty. Sen kanssa painittiin erilaisten ongelmien parissa vuosi toisensa perään. Jokaisella hevosella on aikansa ja paikkansa. Kun Uunolta lopulta löytyi kasvuhäiriö, joka meidän käytössä on alkava kierre kipeytymiselle, oli tehtävä raskas päätös. Uuno ei voi olla meillä, sillä minulla ei ole mahdollisuutta pitää tallia täynnä oloneuvoksia jos haluan oikeasti myös harrastaa. Onneksi Uunolle löytyi uskomattomalta kuulostava, täydellinen koti, jossa se on nyt majaillut aika tarkalleen kaksi vuotta onnellisena, tärkeässä roolissa. Uuno on ja pysyy kuitenkin minun hevosena. Vielä joku päivä se saattaa olla myös aktiivisessa osassa perheemme elämää, eihän sitä koskaan tiedä. Toistaiseksi Uuno saa kuitenkin jatkaa elämäänsä siellä, missä se nyt on, sillä se on paras ratkaisu hevosen kannalta.


Kaksi vuotta sitten olin päättää tämän upean otuksen elämän, mutta viime hetkellä sille löytyi koti, jossa sitä osataan arvostaa sellaisena kuin se on, jopa paremmin kuin minä osasin. Uunon kultaista luonnetta ei monelta hevoselta löydy. Se on jotain niin speciaalia, ettei sellaista usko elävältä eläimeltä löytyvän.Vielä joku päivä toivon löytäväni Uunon kaltaisen, kultaisen luonteen omaavan hevosen.

28.4.2016

Vappufiiliksissä

Vappu vietetään normaaliin tapaan töissä, joten Vappubileet oli järjestettävä pojille siis hiukan ennakkoon. Tai saahan sitä hassutella arkena muutenkin. Pienet vappuhatut oikein huusivat hevosteni päähän, joten pakkohan sellaiset oli ostettava. Pinkki tosiaan pukee punaista ferrariani. 




Simo ei ole ollut ratsastuksessa pitkään aikaan, sillä se on oireillut kovasti ja ollut haluton liikkumaan. Oireet ovat olleet sekavia ja niihin on aina löytynyt jokin järkevä selitys. Hoidoista huolimatta hevonen ei kuitenkaan ole parantunut ja samat oireet jatkuvat. Mikä hemmetti siinä on, ettei niistä pienistä kiukutteluista voi jo uskoa.  Päätin kuitenkin eilisen alati jatkuvan kiukuttelun ja närkästyneen ilmeen vuoksi lopulta uskoa, että vika on mahassa, jonka vuoksi aloitamme taas mahahaavan lääkityksellä.




Viimeksi käytössä ollut Cavalorin gastro8 toimi niin hyvin, että kokeilemme ensin sillä, onko itse tehty diagnoosi läheskään oikea. Tässä kohtaa en nää paastotusta, kuljetusta ja tähystämistä ensimmäisenä vaihtoehtona, jonka vuoksi kokeilen ensin viimeksi toimineella ratkaisulla. Jos ei tuloksia tule, niin kokeillaan sitten Gastrogardia. Saas nähdä, kuinka äijän  käy, neljän päivän päästä pitäisi olla tuloksia luettavissa hevosesta ja tämähän on niitä aina hyvin selvästi antanut, joten hevoseen uskotaan. 

Gottfrid sen sijaan on elämänsä kunnossa ja valmistautuu Paccellicupin ensimmäiseen osakilpailuun. 







Ponilta alkaa jo hetkittäin löytymään tasapainoisia askeleen pidennyksiä ravissa ja laukassa. Se on kehittynyt huimaa vauhtia eteenpäin jo pelkästään lomailemalla Simon kanssa. Kottin kanssa täytyisikin sitten aloitta kunnollinen valmistelu esteiden pariin, jos mielimme mennä laatuponikisoissa myös esteitä.

ongelmia ohjaustehostimessa







Mä niin rakastan tuon ponin laukkaa. Joka kerta poni alkaa enemmän ja enemmän esittämään laukkaa ratsastajan kanssa rennommin, rohkeammin ja isommin. Siitä löytyy aina yksi vaihde enemmän seuraavalla ratsastuskerralla.  




Kiitos tansseista herrasmiehet!

27.4.2016

Välillä on hyvä ihan sovinnolla olla hunningolla.








Kyllä koulunorsunkin on joskus saatava pitää hauskaa!

25.4.2016

Luonnollista hyvettä ystävilleni

 Ruusunmarja on kuulunut Simon ja Kottin ruokintaan syksystä lähtien. Se on varsin monipuolinen tuote ja kaiken lisäksi luonnollinen. Ruusunmarjoja olisi helppo itsekin kerätä ja kuivattaa, jos olisi ruusupensaita, jotka ruusujen lisäksi tekisi marjoja. Toistaiseksi joudun siis ostolinjalle tämän tuotteen kohdalla, sillä niin taitava hortonomi en ole, että saisin ruusuni tuottamaan marjoja. 

Rose canina
Ruusunmarja sisältää huomattavan määrän C-vitamiinia, jopa 1700-2000mg / 100g kuivattua tuotetta. Lisäksi se sisältää A- ja E-vitamiinia sekä antioksidantteja. Ruusunmarjaa käytetään moneen vaivaan mm. virtsatietulehdukseen, päänsärkyyn sekä pahoinvointiin. Lisäksi myös nivelvaivojen hoitoon. Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet Rosa canina -jauheen lieventävän kipua ja vähentävän muun nopea vaikutteisen kipulääkkeen tarvetta. Sillä on todettu olevan tehokkaasti tulehdusta rauhoittavia ominaisuuksia, jotka kenties selittävät jauheen tehon nivelrikon hoidossa. Nivelrikkoa ei voida parantaa, mutta liikunta on paras lääke nivelille. Kipu kuitenkin tekee liikkumisesta usein lähes mahdottoman, jonka seurauksena nivelrikko vain pahenee. Kipuihin on myös teollisia lääkkeitä, mutta niissä on aina haittapuolensa ja sivuvaikutukset. Tieteellisesti tutkittu ruusunmarjajauhe vähentää tai jopa poistaa särkylääkkeiden käyttötarpeen nivelongelmissa. Se ei aiheuta sivuoireita ja sopii hyvin yhteen myös muiden lääkkeiden kanssa. Ruusunmarjajauhe on tehokkaampaa kuin glukosamiini ja vatsaystävällisempää kuin inkivääri.
Ruusunmarjasta on apua mm. immuniteetin- ja kavioiden vahvistukseen sekä suolisto vaivoihin. Samalla tavalla, kun ruusunmarjaa annostellaan hevosen kippoihin, voisi sitä annostella myös omaan käyttöön. Markkinoilta löytyy paljon eri vaihtoehtoja ruusunmarjasta, monessa eri muodossa. On kotimaista ja tuonti tavaraa, jauhetta, rouhetta ja kokonaisia marjoja. Itse tykkään rouheesta hevosen käytössä. Meillä on ruokinnassa käytössä jo jauheita nivelten ja vatsan hoitoon, joten pyrin välttämään jauhemuotoa niissä, missä voin. Pelkkä jauhovesi ei uppoa kenellekään.

Ruusunmarjan ravintoainesisältö noin 10 grammassa kuivattua ruusunmarjaa
  • Valkuaisaineet 3,6 g
  • A-vitamiini (retinoliekv.) 400 µg
  • B1-vitamiini 0,06 mg
  • B2-vitamiini 0,07 mg
  • B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,75 mg
  • B6-vitamiini 0,05 mg
  • C-vitamiini 300 - 3000 mg
  • fosfori 56 mg
  • kalium 840 mg
  • kalsium 350 mg
  • koboltti 1 µg
  • kromi 3 µg
  • kupari 180 µg
  • magnesium 56 mg
  • mangaani 1,2 mg
  • molybdeeni <10g
  • pii 1 mg
  • rauta 0,52 mg
  • rikki 40 mg
  • sinkki 0,92 mg
Pojilla ruusunmarja on ensisijaisesti ruokinnassa C-vitamiinin lähteenä, sillä MSM imeytyy paremmin yhdessä C-vitamiinin kanssa. Hevonen tuottaa kyllä itse omaan tarpeeseen C-vitamiinin, mutta ylimääräisyyteen se ei sitä tuota. Ruusunmarja on edullinen ja näppärä tuote ruokinnassa.
Kotimainen luomu hampunsiemen
Sain Gneisalta tuotetestaukseen hampunsiementä, josta minulla ei aiempaa kokemusta ole. Olen kyllä kuullut ja lukenut siitä paljon hyvää, mutta en vielä itse kokeillut sitä hevosilleni. Kuivikkeena hamppu oli todella positiivinen ja hyvä ratkaisu, sillä tiellä olen edelleen, mutta käykö se myös ruokintaan? Postissa tuli muun tilaukseni yhteydessä helmikuussa iso säkki Chia de Gracian kotimaista luomu hampunsiementä, johon tutustuminen alkoikin samantien. 

Hampunsiemen sisältää runsaasti välttämättömiä rasvahappoja sekä arvokkaita gammalinoleenihappoja (GLA) ja stearidonihappoja (SDA). Gammalinoleenihappo auttaa tulehduksien ja ihosairauksien hoidossa. Stearidonihappo on elimistölle helppokäyttöistä omega-3 -rasvahappoa. Hampun rasvahapot ovat optimaalisessa suhteessa 3:1 (Omega-6 ja Omeja-3). Hampussa on paljon E-viramiinia, joka on tärkeä antioksidantti. 

Hampunsiementen proteiini sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Aminohappoja tunnetaan yli 500 erilaista, joista hevoselle välttämättömiä aminohappoja on 21. Terveen hevosen elimisto voi tuottaa itse 12 aminohappoa, joten loput näistä yhdeksästä välttämättömästä aminohaposta tulee saada ravinnosta. Hampun proteiini koostuu 65% edestiinistä ja 35% albumiinista, jotka ovat korkealaatuisia ja hyvin imeytyviä. Hampun proteiini ei sisällä soijalle tyypillistä imeytymistä haittaavia trypsiini-inhibiittoreita. Hamppu sisältää paljon arginiini-aminohappoja, jotka edesauttavat tärkeän typpioksidin muodostumista ja sitä kautta hyvää veren virtaamista.

Hampun sisältämä hiilihydraatti on kaikki kuitua. Kuidusta 24 g on liukenematonta ja 6 g liukenevaa kuitua. Runsas kuitupitoisuus auttaa tasapainottamaan vatsan toimintaa.

Hamppu sopii hyvin myös hevosille, jotka eivät kestä viljoja ruokavaliossaan tai jotka kärsivät metabolisesta oireryhmästä tai insuliiniresistanssista.  

Kummatkin hevoseni ovat helmikuusta asti syöneet hamppua. Ensin aivan pienellä annostuksella, sillä herkkävatsaisena Simo ei kestä minkäänlaisia suuria muutoksia ja kuulemani mukaan hamppu on sen verran tujua tavaraa, että sen aloittamisessa on oltava oikeasti todella varovainen. Ruokalusikka kerrallaan annostusta nostettiin kolmen viikon aikana desiin, ilman vatsaoireita. Kottin kohdalla edettiin hieman nopeammin totutuksessa, mutta todella varovasti senkin kanssa aloitimme.

Kottilla Hampun vaikutukset alkoivat näkyä heti maaliskuun ruunauslomalla. Simo nyhti ponin harjan aivan olemattomaksi talven aikana. Samalla myös kaulasta lähti karvat ja poni näytti kapiselta kesäihottumaiselta otukselta. Kolmen viikon syötön jälkeen, ja samalla myös Simosta hetken erossa olemisen ansiosta, harja pääsi kasvamaan hyvä kuntoisen näköisenä ja paljon vahvenpana kuin aiemmin. Myös karvan laatu on muuttunut oikein hyväksi ja kiiltäväksi. Nyt ponilla on täysi pitkä harja niskasta säkään, eikä siitä enää huomaa, että vain hetki sitten siltä puuttui puolet harjasta.

Simon kohdalla ulkoiset muutokset tulevat paljon myöhemmin, sillä sen ruuansulatus ei toimi samalla tavalla kuin ponin, jolloin myöskään ihmeitä ei tapahdu yhtä nopeasti. Karvan laatu on toki parantunut ja harjakin osittain parempi kuin aiemmin, mutta suurempi apu hampusta on Simon kohdalla ollut hyvänä proteiinilisänä, joka näkyy suoranaisesti lihaksistossa, kun treeni ja lepo on hyvässä suhteessa ruokinnan kanssa. Hamppu on osaltaan auttanut myös vatsan toiminnassa, joka on enemmän kuin tervetullut asia meidän arkeen.

Hampunsiemenet täytyy pureskella rikki, jotta ne toimisivat hyvänä ravinnonlähteenä. Hampusta on myös rouhevaihtoehto, jos hevonen ei malta pureskella ruokiaan. Vaihtoehtoisesti siemenet voi itse murskata, jos tuntuu, että ne muuten menevät vain suoliston läpi kokonaisena. Meillä annostus on n. desi turpaa kohti, joten yksi säkki riittää melko pitkän aikaa. Maistuvuudeltaan hamppu on oikein maittava, ainakin meidän nirsot otukset ovat tykästyneet ja syövät kupposet tyhjiksi hyvinkin nopeasti. 

Simon kohdalla hampun annostusta tullaan vielä lisäämään, kunhan se toipuu ensin treenikuntoon lihasongelmistaan. Kottin kohdalla desi on ollut oikein loistava annostus, joten sillä jatketaan ainakin toistaiseksi.

Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen Toimiiko hamppu myös ruokinnassa?  : Kyllä toimii, oikein mainiosti. Hamppu linjalla jatketaan niin kuivikkeen kuin ruokinnankin osalta. Hamppu on todellakin monikäyttöinen kasvi! 

Huom! Gneisalla on Huhtikuun loppuun postikulut vain 5,90€ 
ja tuotevalikoima on kasvanut mm. Hilton Herbs ja FortiNut tuotteilla!

18.4.2016

Ponin kanssa debytointi 3-tasolla



Edellisten kilpailujen jälkeen ratsastin Kottia vain muutaman kerran viikolla, ennen Mikkelin 3-tason kilpailuja. Ratana oli Helppo B FEI Lasten esiohjelma A, joka on melkolailla samanlainen kuin helppo b:3, mutta peilikuvana. Tarkoitus oli lähteä kisoihin ratsastamaan ponia isommin eteenpäin, vähän reippaanpi tempo ja suurenpi ravi. Sellaista, jota esitettiin viime kisoissa lopputervehdykseen tullessa. 

Suunnitelma oli vedenpitävä, jopa verryttelykin oli suunniteltu niin, että saan ponin verryltyä ja rennoksi -> verryttelen ulkona silloin, kun muut menevät maneesiin verryttelemään. Ja se oli aivan loistava keksintö. Kotti jännittää hirveästi isoja hevosia, jotka tanner täristen painavat menemään. Mitä pienempi tila, sitä suurempi ahdinko ponille tulee. Siksi sen kanssa oli ihan turha lähteä etsimään rentoutta muiden joukossa maneesiin. Verryttelin ulkona kaikessa rauhassa. Sain ponin hyvin avuille, rennoksi ja liikkumaan isosti. Kävin vielä näyttämässä maneesinkin muiden kävellessä siellä rauhallisesti, jottei Kotti nyt aivan paniikkia heittäisi päälle, joutuessaan suoraan yksin maneesiin. Kaikki sujui hyvin ja tilanne vaikutti lupaavalta. 


Olimme luokkamme kolmas ratsukko, joten verryttelyn jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa kävellä ja vetää henkeä ennen suoritusta. Pasmat menivät ensimmäisenä sekaisin jo ennen oman suorituksen alkua, sillä maneesin ovet avattiin ja minut pyydettiin ponin kanssa jo radalle, vaikka edellinen ratsukko oli vielä suorittamassa omaa rataansa. Tätä en tietenkään tiennyt, kun en nähnyt seinien läpi sisälle, eikä kukaan sitä ovella kertonut. Onneksi en sentään mennyt edeltävän ratsukon suoritusta pilaamaan menemällä aitojen sisälle heidän eteensä. Ikävää se ei niinkään minulle ollut, mutta toiselle ratsukolle varmasti kyllä ja kyllähän se vähän säikäytti minuakin, mennä nyt tuolla tavalla maneesiin, kun toinen on vielä radalla, etenkin, kun ylimääräistä tilaa ei siellä ollut vaan ratsastusalue on tasan pitkän radan pituinen. 

Omaa suoritustani ennen laukkasin ponilla hieman maneesissa, jotta saan sille taas päähän ajatuksen eteenpäin menosta. Yht'äkkiä olin miltei maistaa hiekkaa, sillä poni säikähti maneesin ikkunasta tullutta auringon valoa ja teki mahtavan sivuttaisliikkeen. Tästä kuitenkin jatkettiin uudelleen ja homma saatiin balanssiin. Kaikki oli hyvin ja maneesin pelokkeet nähty. Poni melko rentona ja innokkaana, joten lähdimme radalle. Alku alkoi aivan mahtavasti, A:sta sisään reippaassa ravissa, pysähdys melko suoraan ravista, ja vielä suoralla ponilla. Takaisin raviin ja käännös oikealle ihan ok taivutuksella. Lyhyen lävistäjän kautta suunnan vaihto, jossa tarkoituksella ratsastin vielä vähän enemmän eteen, vaikkei se kuulunut rataan, sillä isosti liikkuvana ropisee enemmän pisteitä,kuin pienillä ponin askelilla. Valmistautuminen A:sta nelikaariselle kiemurauralle, kun aivan yllättäen A:n viereinen kouluaita kaatuu urallemme edessämme ja poni säikähtää sitä aivan tolkuttomasti. Ja toki syystäkin. Siinä vaiheessa katosi luottamus ja rentous, kiemuraurasta ei millään voinut enää tulla symmetrinen, ja koska poni oli vetänyt päällensä oman kuplan, jonka se tekee aina jännittävän tilanteen jälkeen. Enkä päässyt ratsastamaan haluttua tietä, sillä aita oli edessämme. Oli selvää, ettei laukkakaan sitten nouse, sillä Kotti ei ole enää tässä maailmassa mielensä kanssa, eikä avuilla. Sain kuitenkin laukan nousemaan myöhässä, ensin väärän laukan ja korjauksen kautta oikean, joka oli jo armottomasti myöhässä, eikä ponilla ollut enää ajatusta eteenpäin, ainoastaan käsijarru ja jännitys päällä. Ympyrä laukassa ja lävistäjällä raviin siirtyminen. Uusi laukka ennen C-kirjainta. Laukkaympyrä ja kohti pelottavaa A-kirjainta. Siirtyminen laukasta raviin A:ssa, mutta poni pelkäsi kohtaa jo sen verran paljon, että oli pysähtyä niille sijoilleen. Käynti oli kaukana hyvästä ja rennosta, ravin kautta lopputervehdykseen pettyneenä suoritukseen, meistä riippumattomasta syystä. Kyllä rehellisesti vitutti, miksi juuri meidän ponin kohdalla sen aidan piti kaatua? Ja juuri nenän edessä. Juuri, kun olin saanut ponin  hyvään vireeseen, menee kaikki mönkään tuollaisen takia. 

Suoritus alkoi 6-6,5 numeroilla, mutta laskivat kuin lehmän häntä, jonka vuoksi tulokseksi tuli vaivaiset 56% ja risat. Ärsyttää kyllä, sillä poni olisi kyennyt helposti yli 60% suoritukseen, jos ei olisi kokenut agressiivisen kouluaidan hyökkäystä. 



Tästä jatketaan sitten pienellä lomalla, leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä Hyvinkäälle Äitienpäiväksi. 

Poniin sai kyllä olla tyytyväinen. Se käyttäytyi kisapaikalla todella mallikkaasti, lastaus sujui kummassakin päässä nopeammin kuin aiemmin ja se oli kaiken kaikkiaan niin paljon rennommalla mielellä menossa, ennen säikähtämistään. Ehkä ensi kerralla olisi parempi tuuri.

13.4.2016

Tuotetestauksessa Equitop Gonex

Olenkin jo kertonut, etä olen saanut Vetcarelta tuotetestaukseen tuotteita, tai oikestaan kaksi; nivelravinteen sekä E-vitamiinin. E-vitamiini on luettavissa täältä, mutta nivelravinteesta en yksinkertaisesti ole kerennyt kirjoittaa vielä aiemmin. 

Postaus tehty yhteistyössä Vetcaren kanssa.
Vetcaren yhteistyössä tuotteet meille valitsi Vetcare. Minä ja muut testiryhmäläiset kerroimme vähän hevosistamme ja ajatuksista, mitä tuotteita voisimme kokeilla. E-vitamiinin kohdalla valinta osui nappiin, vaikka itse en sitä aluksi ehkä uskonut. Nivelongelmien kanssa vuosia painiessani on loogista, että voisin olla optimaalinen nivelravinteiden testaaja. Tai siis hevoseni herkkämieli.

Simon sairaushistoria on pidenpi kuin käyttöhistoria, tai ainakin siltä se välillä tuntuu. Hevonen on viisivuotias ja se on pieneen ikäänsä ravannut klinikalla enemmän, kuin muut hevosemme yhteensä. Se ei ole kovin kehuttava asia, mutta fakta. Simon oravanpyörä alkoi syksyllä 2014, jolloin se ensimmäisen kerran röntgenkuvattiin ja taivuteltiin. Löydökset olivat perin käsittämättömiä, eivätkä kuvat ja taivutustulokset sopineet samaan hevoseen. Niillä rtg-kuvilla hevosen olisi pitänyt olla takaa jalaton, mutta etujalkojen kunnossa, mutta taivutuskokeet antoivat aivan toisenlaisen tuloksen.

Marraskuussa 2014 hevonen operoitiin takajalkojen irtopalojen vuoksi. Irtopaloja oli yhteensä neljä; yksi oikeassa kintereessä, kaksi vasemmassa ja yksi valtava, siis oikeasti järkyttävän suuri pala takapolvessa. Ja hevonen ei päivääkään ontunut ennen leikkausta, ei edes taivutusreaktioita.  Tammi-/helmikuussa vein hevoseni toiveikkaana klinikalle, saadakseni puhtaat paperit myös etujalkojen taivutusten osalta. Niin ei kuitenkaan ollut, sillä alanivelet reagoivat todella vahvasti -> niveltulehdus, jota hoidettiin ensin kortisonilla, kerran ja toisen kerran. Kun haluttua tulosta ei tullut ja kaivuri alkoi olla todellisempaa kuin paraneminen, päädyimme viimeiseksi vaihtoehdoksi kokeilemaan vielä IRAP-piikitystä, sillä varsinaisesti rtg-kuvissa ei ollut mitään, mutta rustovauriothan ei niissä näy. IRAP kuitenkin alkoi tehota siinä vaiheessa, kun usko oli jo loppunut. Hevosen alanivelten tulehdukset saatiin siis kuriin. 

Elämä ei kuitenkaan voi olla pelkästään piikkien varassa. Nivelten terveyttä täytyy tukea ja ongelmia voi ennaltaehkäistä. Meillä onkin sitten viime vuodesta lähtien kokeiltu vähän kaikenlaista, osa enemmän ja osa vähemmän toimivia valmisteita. Suuri ongelma meillä on myös vatsa, joka ei kaikkia valmisteita kestä, vaikka ne olisivat nivelten kannalta hyväkin vaihtoehto. Toki nivelterveyttä täytyy tukea muutenkin kuin pulvereilla, huolehtimalla hyvästä kylmäyksestä, pohjista ja suojauksesta. Kengityksen ollessa ensiarvoisen tärkeä asia.  

Vetcarelta meillä oli kokeilussa Equitop Gonex - vihersimpukkauute. Itse olen syönyt ihmisille tarkoitettua vihersimpukka -nivelravinnetta, joka omalla kohdallani toimi todella hyvin. Minulla oli jokunen vuosi sitten ongelmana öisin turpoavat sormet, jotka aamulla olivat niin pökkelönä ja puutuneena, etten kyennyt laittamaan kämmeniä nyrkkiin. Silloin sain hyvän avun vihersimpukka valmisteesta, joten uskoin sellaisen toimivan myös hevosilla.  

"Uuden seelannin vihersimpukka (perna Canalicus) kasvaa meriviljelmissä. Vihersimpukasta valmistettua uutetta on tutkittu laajalti eläimillä ja ihmisillä, ja tulosten mukaan uute ehkäisee ja lievittää niveltulehdusta. Vihersimpukkauute ehkäisi niveltulehdusta ja tehosti tulehduslääkkeiden anti-inflammatorista vaikutusta rotilla ja sioilla. Vihersimpukkauute suojasi vatsan limakalvoja aspiriinin ja indometasiinin haittavaikutuksilta. Vatsaa suojaava vaikutus perustuu vihersimpukkauutteen merellisiin rasvahappoihin (EPA, EPA ja ETA), jotka vaikuttavat edullisesti prostaglandiinien aineenvaihduntaan. Vihersimpukkauute sopii käytettäväksi yhdessä synteettisten lääkkeiden kanssa, jolloin on odotettavissa vähemmän vatsavaivoja, sanovat tutkijat. " - Tohtori Tolonen

Vihersimpukka on suosittu luontaistuote nivelongelmien hoidossa etenkin ihmisillä, mutta myös eläimillä. Se on vatsaystävällistä ja sopi hyvin myös herkkävatsaiselle Simolle, ilman vatsan reagointia. Tuoksu on mieto, tosin purkkia avatessa se kyllä tuoksahtaa "meren elävälle", mutta rehuun sekoitettuna upposi helposti hevoselle. Annostelu on helppoa ja koostumus on rakeita, jolloin se ei pölähdä ilmoille samalla tavalla kuin jauhemaiset valmisteet.

Equitop Gonex - Askel hyvinvointiin

Näin tuotteesta sanotaan: Hevosen nivelongelmiin on kehitetty vihersimpukkauutteeseen (Perna canaliculus) perustuva täydennysrehu Equitop® Gonex. Vihersimpukkauutteen positiivisista vaikutuksista nivelterveyden ylläpidossa on olemassa lukuisia tutkimuksia ihmisillä ja eläimillä, myös hevosilla. Valmiste on ollut koemarkkinoinnissa Suomessa. Eläinlääkäreiden ja omistajien palautteen mukaan etenkin vanhemmat kilpahevoset (sekä ravurit että ratsut) ovat siitä hyötyneet. Valmiste on ollut pidempään markkinoilla myös Saksassa ja Sveitsissä.

Eikä siihen sen enempää lisäämistä ole. Simo nautiskeli Gonexia kuukauden verran, jonka purkki kestää 500kg hevosella. Toki meillä on läpi vuoden parantunut liikkuminen ja siihen tietenkin vaikuttaa monen asian summa. Lihaksisto, kengitys, kentän pohjat ja kuun kierto. Sim
on liikkuminen on parantunut hurjan paljon tämän vuoden puolella, se on aivan kuin toinen hevonen, jos vertaa viime vuotiseen liikkumiseen. Enkä usko, että Gonexin syöttö ainakaan olisi ollut pahasta, vaan pikemminkin tukenut meidän hyvin alkanutta kehitystä ja terveyttä.

Suurimmaksi ongelmaksi Gonexin kanssa koitui saatavuus. Olisin halunnut syöttää Gonexia pidempään, mutta paikalliset maatalouskaupat, joilla tuotteen edustus täällä päin on, eivät sitä kuitenkaan pidä hyllyssä, eivätlä yhden takia ole valmiita tilaamaankaan. Minun täytyy siis metsästellä Gonexia jostain muualta.
Equitop Gonex -tuotekuva
Koostumus: Sokereita 78 %, kuivattua vihersimpukkauutetta 20 %, raakavalkuainen 9 %, tuhka 4 %, raakarasva 1 %, raakakuitu < 1 %, luonnollisia makuaineita 2 %, väriaine E141 <1 %
Käyttö: Vihersimpukkauute (Perna canaliculus) sisältää runsaasti glykosaminoglykaaneja (GAG), monityydyttömättömiä rasvahappoja ja erityisen glykogeeniyhdistelmän. Nämä ovat tärkeitä ravintoaineita hevosen nivelille. Equitop® Gonex on täydennysrehu kilpahevosille, tuki kroonisista nivelvaivoista kärsiville tai vanheneville hevosille.
Annostelu: Päivittäin yli 500 kg painaville hevosille yksi mitallinen ja alle 500 kg painaville ½ mitallista. Yksi mitallinen vastaa noin 25 grammaa. Annetaan 30 päivän ajan tai eläinlääkärin ohjeen mukaan. Equitop® Gonex maistuu hyvin valtaosalle hevosista.
Valmistuttaja: Boehringer-Ingelheim A/S, Tanska

Lisätietoja ja tutkimustietoa tuotteen tehosta Vetcaren sivuilla, johon pääset tästä. 

Simo saa nyt niveliä tukemaan msm, ruusunmarjaa, nokkosta sekä boswellia serrataa, mutta kuuriluontoisesti se saa jatkossakin Equitop Gonexia, sillä olin enemmän kuin tyytyväinen hevosen parantuneeseen liikkumiseen ja joustavuuteen, jota Gonexin syötön aikana oli havaittavissa. Suuren plussan saa myös purkin iso kierrekansi. On paljon nopeampaa ja helpompaa sulkea kierteellä oleva kansi, joka menee helposti kiinni, kuin painettava kansi, joka jää aina jostain kohtaa auki. 

12.4.2016

Ystävällismielinen atomipommi


Räjäytettiin tänään Simo-Petterin suussa. Tai ainakin jälki näyttää siltä. Veri yököttää minua, etenkin hyytymät. Suusta tuleva veri on kerrassaan ällöttävää ja, kun sitä vuodatetaan mamman mussukan suusta, on tunne varsin kuvottava. Onneksi olin hevosen suun paremmalla puolella, pitämässä ruunan päätä kiinni, niin vältyin näkemästä, miten eläinlääkäri viilteli ikenen auki ja kaivoi hammasta pois. Äänet silti kuulin ja voi yök.


Nyt ollaan onnellisesti yhtä hammasta kevyempiä ja toivottavasti elämänlaatu paranee moisen toimenpiteen avulla. Kiitos, mutta ei kiitos toista kertaa! Kolme tuntinen kaivelu-operaatio, vuotavan suun kanssa ei ollut se kaikkein hotein omistajuuden hetki. 


11.4.2016

Vanhan kansan viisautta, pullamössöjen mielenpahoitusta - Hevoset 2016

Olin Tampereen hevoset messuilla lauantaina, mieli avoimena, sillä olin ihan ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa. Minä todella lämpenen kaikelle uudelle hyvin hitaasti, oli kyse sitten hevosvarusteesta tai tapahtumasta. Mihin hevoskansa tarvitsee messuja, kenelle messut on tarkoitettu? Se ei minulle oikein selvinnyt. Mitä itse sain messuilta? No enpä juuri mitään, mutta toisaalta saisinko vene messuiltakaan? Ehkä en, toisaalta siellä olisi joka paikassa veneitä, kun taas hevosia hevosmessuilla oli  suhteessa vähemmän. Vieraantuminen hevosten luota alkaa näkyä jo kaikkialla. Lisääkö messut vieraantumista hevosista, kääntämällä katseet varustukseen ja kaikkeen muuhun, paitsi itse siihen hevoseen?

Oli kyse sitten mistä tapahtumasta tahansa; Horse fair, hyvinvointi foorumit tai vaikka tämä Tampereella järjestettävä hevoset, en täysin ymmärrä niiden tarkoitusta. Ketä ne palvelee, kenelle ne on? En ymmärtänyt messujen tarkoitusta vuosina, jolloin ne järjestettiin ensimmäisen kerran, enkä vieläkään. Minä olen käynyt Horse fairissa kaksi kertaa ja nyt ensimmäisen kerran Tampereella. Hyvinvointi foorumiin en osallistunut ollenkaan. Jokaista näistä tapahtumista yhdistää yksi ja sama asia - jäljelle jää vain kohu. 

Jokainen muistaa hetken mietittyään mitkä kuuluivat viimevuoden top3 puheenaiheisiin messujen jälkeen. Tänä vuonnakin on jo kummankin messujen jälkeen selkeästi erotettavissa, missä mentiin pieleen ja pahasti. 

Minulla oli messuille bloggaajapassi, mutta en ehkä sitä ansaitsisi. No, minulta löytyy kyllä yksi maksettu lippukin vielä, joten voin sen postilla laittaa, jos joku mielensä pahoittaa. Vaikka olinkin messuilla bloggaajana koen, että blogini on ääneni ja kaiken mitä kirjoitan, on oltava sitä mitä voisin suustani ääneen sanoa missä vain ja milloin vain. Mitä enemmän blogin kautta osallistuu tapahtumiin tai tekee jotain muuta yhteistyötä yrityksen tai tuotteen kanssa, sitä enemmän tulee velvoitteita. Yhteistyökumppanilla on oma ajatus siitä, millaisen mainoksen se tuotteelleen tai palvelulleen saa. Odotusarvo on se, että tekstistä tulee positiivinen ja ruusuinen, vailla negatiivin sävyä. Sellainen, jota voi jakaa eri someissa "lue tästä Marin ajatukset.."  Kukaan ei halua, että esille tuodaan muuta, kuin mainoskelpoista tuotosta.  Koen kuitenkin, että myyn itseni halvalla, jos lähden vain mielistelemään ja vääristelemään omia fiiliksiäni. Haluan seisoa sanojeni takana ja antaa teille lukijoille luottamuksen siitä, että suosittelemani tuote on todellakin suosittelemisen arvoista. Tai tapahtuma.  Siksi en kirjoita pelkkää "ihanaa, mahtavaa, täydellistä.." -sillä jokainen ymmärtää, ettei kaikki vaan voi olla täydellistä tässä todellisessa maailmassa, jota elämme.

Miten meni omasta mielestä Crisse? Ilmeisesti hyvin. Minä olen näinä vuosina valmentautunut monenlaisen silmän alla, eikä siellä ole ollut pelkästään hyvä hyvä -tule uudelleen, valmentajia. Niitäkin on jokunen ollut. Kaikella kunnioituksella jokaista valmentajaani kohtaan, on mukaan mahtunut myös toista ääripäätä, sellaista joka sanoo asiat juuri niin mustavalkoisesti kuin vain voi. Ja kovaäänisesti. Koskaan minua ei kuitenkaan ole halveerattu. Naamapunaisena noloudesta olen kuunnellut virheeni ja tekemättä jättämiseni, samalla nieleskellen kyyneleitä, mutta siitä on kasvanut selkäranka, joka ei enää ihan pienestä hätkähdä. 

Nyt se kuitenkin hätkähti. Kenenkään ei kuulu koskaan kuunnella moista p*skaa, jota messujen ensimmäinen klinikka tarjosi. Anti oli suoraan täysi nolla. Paitsi jos oli tarkoitus näyttää juurikin valmennustyylit, joita tulee välttää. "Hyvä, hyvä - tässä tytössä on sitä jotain" ja ääripää, "tuota en koskaan ostaisi"  -mutta itse ratsastajat eivät saaneet yhtään mitään. Eikä katsova yleisö. 

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Valmentaja valinta oli täysin väärä. Hänelle olisi voinut suoda oman nurkkauksen "Crissen elämän viisaudet" jossa hän olisi voinut kertoa näita vanhoja muisteluita ajoilta, jolloin kyse oli vain siitä, että puomit pysyvät ylhäällä, eikä kouluratsastusta tarvinnut sotkea ollenkaan esteratsastukseen. Tai ylipäätään ratsastajan tarvinnut osata mitään muuta, kuin pysyä selässä, keinolla millä hyvänsä. 

Ratsastusklinikkaan vaaditaan muitakin kykyjä, kuin 70-luvulla menestyminen lajissaan. En väitä, etteikö hän kykenisi olemaan hyvä valmentaja tänäkin päivänä, mutta nyt puhun vain tästä yhdestä julkisesta tapahtumasta, johon perustan mielipiteeni, näkemäni perusteella. 

Olen itse ollut ratsukkona kahdessa yleisöklinikassa, joten aivan mututuntumaa minulla ei aiheeseen ole. Yhden tunnin aikana ei voi muuttaa koko pakettia, mutta hyvä valmentaja osaa katsoa ne muutamat kohdat, joihin on mahdollista tehdä isokin muutos sillä tunnilla. Niin, että siitä hyötyy hevonen, ratsastaja ja maksava yleisö. Asian on siis oltava sellainen, jota jokainen voi kotonakin harjoitella ja johon katsojat voivat helposti samaistua. "Tule uudelleen"  ei anna mitään eväitä kotiin vietäväksi. Ei ratsukolle, eikä yleisölle. Tullaan siis uudelleen niin kauan, että tuurilla kerran askeleet osuu kohdilleen. Mites sitten esteradalla, kun on lupa yrittää vain kerran määrätyssä järjestyksessä? Ketään ei juurikaan palvele sekään, että tietäisi ostaisiko valmentaja jonkun hevosen, joka todennäköisesti ei ole juuri myynnissäkään. Ei hän varmasti ostaisi niitä muitakaan. Mutta oliko se nyt ihan oleellisin ja tärkeä asia tuoda esiin? Mitä me hyödyimme tästä tiedosta?

Minulle ei valjennut klinikalla muuta kuin ymmärrys siitä, miksi esteratsastajat ratsastavat rumasti, anteeksi yleistys. Mutta sen sijaan, että asialle tehtäisiin jotain, ollaankin sitä mieltä, ettei millään ole mitään väliä, kunhan puomit pysyy ylhäällä. Rohkenen kouluratsastajana väittää, että jos Anna-Julialta kysyttäisiin, onko nykyradoilla pakko osata myös sileällä ratsastaa, voisi vastaus erota Crissen vastauksesta aivan toiseen suuntaan. Ja lopulta, kummalla olisikaan se reaaliaikaisempi näkemys ja kokemus asiasta?! Voinhan toki olla täysin väärässä, keep it simple ja sitä rataa, ehkä ajattelen kaiken liian hankalasti, mutta tällä klinikalla minulle ei aiennut yhtään mitään. Ja haluaisin vastauksen vieläkin viimeiseen yleisön esittämään kysymykseen, miksi keskimmäiselle ratsukolle ei annettu mitään ohjeita tai neuvoja, miksi sen tekemiä virheitä ei noteerattu millään tavalla?

Perse edellä puuhun käynnistyi nämä messut. Eikä sitä enää pahemmin paikannut seuraavan päivän onnistunut klinikka, sillä mm. allekirjoittanut ei enää paikalla ollut. Tästä opin taas vain sen, että hyvin järjestetty klinikka on aina oma tapahtumansa, eikä liitoksissa mihinkään isompaan tapahtumaan. Kiitos Kyralle, joka onnistuu aina. Ja ensi vaikutelma on se, joka jää mieleen pitkäksi aikaa, siihen kannattaa todella satsata.

Ja sitten asiaan, mitä varten messut ovat? Yrittäjän näkökulmasta varmasti hyödyllinen tapa saada omalle yritykselleen mainosta ja uusia asiakkaita. Entäs kuluttajan? Kun lukeutuu kastiin köyhät, joilla ei ole vara ostaa halpaa, niin näkee varmasti maailman eri tavalla, kuin rikkaat, joilla on vara ostaa joka kevät uusi värimallisto, joita messuilla oli tarjolla joka kojussa. Hevosvarustemyyjien sekaan hukkui sitten myös ne muut yritykset, joilla olisi ollut muutakin tarjottavaa, kuin joka kojussa tarjolla olleet rökkelin hanskat ja spooksin liivit.
Bloggaajan ohje yrittäjille ensi vuodelle, erottukaa joukosta, tuokaa jotain omaa, mitä muilla ei ole. Messut ovat hyvä paikka tuoreille hevosenomistajille, joilta puuttuu vielä varustehuoneesta täysi kaaos ja yli pursuvat hyllyt. Mutta tällaiselle pidemmän kavioliiton omaavalle, jolla on jo kaikki mitä tarvitaan tullakseen toimeen arjessa, on suuri shoppailualue turha ja stressaava etenkin, kun siellä ei todella ole sitä yhtä ja ainoaa asiaa, jota tarvitsisi, koska sellainen ei juuri nyt ole kuuminta hottia, eikä kannata tuoda messujen pieneen tilaan turhaan.. 

Toki minussakin elää pieni korppi, joka on killtävän perään. Etenkin, kun mittatilaussaappaat piti saada jo viimevuonna, mutta rikki menneen jalan takia tilaus peruttiin. Makutuomarikin oli mukana. Vaikka Alberto Fascianin saappaat houkutteli kummasti, tutustuin kuitenkin myös Cavallon saappaisiin, joissa minun makuun on nätimpi varvasosasto, eikä lux mallin hinta hypännyt pilviin. Niinpä kahdeksan viikkoa piinallista odotusta, jonka jälkeen minun pitäisi olla onnellinen Cavallon saappaiden omistaja. Täytyihän messuilla katsoa kaikki muutkin saapasvaihtoehdot läpi, mutta makutuomari skippasi kaikki aikalailla nopeasti.

En väitä, että messut olivat huonot, ei todellakaan. Siellä oli paljon tarjolla erilaista ohjelmaa ja esityksiä. Toki mikrofonin eteen kannattaa laittaa joku, jolla on tarttuva ote puhumiseen. Naseva naisääni, joka kuulostaa enemmän tympääntyneeltä kuin iloiselta, ei ole paras tapa saada yleisöä kuuntelijaksi. Toisista on puhujiksi, toisista ei. Itse lukeudun jälkimmäisiin. Ohjelmia oli joka lähtöön, yleisöpaikkoja toivoisi vain olevan enemmän, sillä tällainen 160cm ei seisomapaikalla viimeisessä rivissä kuule muuta kuin laukan rytmin.

Messujen kohdeyleisö on kuitenkin jotain muuta kuin mitä itse olen. Ehkä katson maailmaa liian suppeasti tai olen sen verran vanhan kansan tuotos, etten ymmärrä messujen syvintä tarkoitusperää. Minä haluan oppia, oppia lisää hevosista. Sellaista mitä en jo tiedä, tai pysty lukemaan joka toisesta Hippoksen lehdestä. Sellaista messut eivät tarjonneet minulle, ehkä asetin riman liian korkealle.

Oli messuilla paljon hyvääkin, sai huoletta antaa miehelle alkoholiin luvan, sillä hinnat olivat niin suolaiset, ettei tämän talouden budjetti kestäisi yhtä ainoata olut lasillista. Mutta eipä voinut sanoa, etteikö lupaa olisi saanut.. Esillä oli paljon yrittäjiä ja hevosalan linkkejä, joita voi hyödyntää myöhemmin. Yhtä kokemusta rikkaampana pystyy taas muodostamaan maailman kuvaa omasta harrastuksesta.

Olenko ensivuonna menossa? Ehkä, jos rikastus ja tarvitsen todella polttavasti sen kevän kuumimman värimalliston. Tai jos messuilla järjestetään joku kunnollinen ratsastusklinikka, tai joku muu salatiedettä jakava esitys, joka veisi minua eteenpäin omassa lajissani. Sellaista minä haluan. Oppia, oppia ja oppia. En vain ihastella ylikalliita brändejä.
Järjestäjän näkökulmasta olen varmasti v-mäisinpiä yleisön edustajia. Sellaisia, jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta minä haluan enemmän konkreettisesti hevosia ja oppia. Ehkä joku rakenne arvostelu -luento. Kehään eri rakenteisia hevosia, joista sitten kerrottaisiin mikä on optimaalista ja toivottua millekin lajin edustajalle. Tai näin nostat prosentteja kouluradalla. Tai jotain sellaista - tietoa, jolla tällainen harrastaja tekisi jotain, oikeasti.

9.4.2016

Aluehallimestaruudet ja muuta mukavaa


Kottin kanssa on viime viikkoina valmistauduttu tulevaan kisakauteen samalla, kun Simo viettää lomaansa. Simolla tosiaan oli taas kropassaan ongelmia enemmän kuin laki sallii, onneksi saimme kraniohoitajan hoitamaan ruuna reppanan kropan kuntoon. Ilmassa on valmennuksen jälkeen ollut aistittavissa kiukkuisuutta, mutta nyt muutama päivä hoidon jälkeen on hevonenkin alkanut palautua normaaliksi omaksi itsekseen. Tärkein asia kuitenkin oli se, että hevosesta löytyi hoidettavaa ja paljon, joka taas selvensi minulle sen, ettei hevonen ollut valmennuksessa sika vaan yritti taas kertoa ongelmista. Piehtarointi ja karsinan seinälle kiinni jääminen ei ole terveellistä puuhaa.. 

Kottin kanssa onkin päästy hieman enemmän hommiin. Ponin päätavoite tälle kaudelle on laatuponikilpailu, johon sitä valmistellaan koko tuleva vuosi. Minulla olisi pieni haave saada se myös estepuolelle ratsastajan kanssa, jonka vuoksi treeneihin lisättiin alkeellinen esteratsastus. Sisäinen, kauan kadoksissa ollut esteratsastajani heräsi hetkeksi henkiin, kun yhteinen sävel ponin kanssa löytyi. Poni on innokas ja aina menossa oleva estehirmu, mutta täti selässä ei niinkään. joten kummankin meistä oli tultava toisiamme hieman vastaan, jotta homma toimisi. Poni on tosin kovin epävarma ratsastajan kanssa ja juuri ennen estettä se mielellään siirtyy raviin. Hyppykykyä ponilta kyllä löytyy, joten se ei ole ongelma, mutta nyt täytyy vain työstää molemmille varmuutta koko hommaan. Onneksi meillä on vielä paljon aikaa. 

Estetreenit päättyivät kesken kaiken, sillä yli-innokas estehirmu laukkasi paikalle niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi. Simo ei halunnut jäädä tästä kivasta paitsi ja osallistui treeneihin omalla luvalla. Seurauksena lopulta puolet kentän aidoista rikki ja pojat karkuteille. Kerkesin Kottilta onneksi riisua satulan ja suitset pois, ettei ole mitään, mistä jäädä kiinni, kun Simo tulee temmeltämään höyrypäänä viereen. Pojat ottivat omaa kivaa hetken aikaa, mutta onneksi suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta valitsin sen, joka tuntui turvallisemmalta - päästää poni irti. Simo on kovin jalkava ja huonolla tuurilla se olisi saanut itsensä kiinni Kottin varusteisiin. Oli selvää, että Simolla oli tarve päästä Kottin lähelle, saman aidan sisään, joten turvallisempaa oli riisua poni varusteista ja päästää irti, kuin pitää kiinni. Simo ei malttanut odottaa portin avaamista vaan rynni aidan läpi kentälle, jolloin kumpikin lähti hetkeksi laukkailemaan viereiselle pellolle.


Viikolla on tehty muutakin kuin leikitty Preerian villihevosia ja hurjasteltu esteiden parissa. Meillä on hieman puolivillaisesti valmistauduttu hallimestaruuksiin, joissa meidän alueella vihdoinkin järjestetään myös nuorille oma mestaruusluokka. Ratana oli helppo B:3, joka ei äärettömän vaikea ole, mutta en oikein tykkää pisteratsastuksesta nuorten kanssa. Poni on kuitenkin niin kovasti rataharjoitusten tarpeessa, että päätimme osallistua, vaikka oli selvää, ettei se kykene parhaimpaansa. Mutta eihän ne opi muuten kuin tekemällä. Ponin ongelma on jännittyminen, jolloin se menee aivan lukkoon ja pois avuilta.


Niinpä lauantaina lähdimme ponin kanssa kisoihin. Kisapaikalla poni käyttäytyi hyvin, mutta verryttely jäi taas lyhyeksi, sillä ponia jännitti kovasti muut hevoset. Enkä sikäli tykkää verrytellä ahtaissa tiloissa, sillä vierestä suhastaan aivan liian läheltä, jättämättä yhtään turvaväliä. Radalla lähdettiin siis hyvin lyhyen verryttelyn jälkeen, joka näkyi ponissä jännittyneisyytenä. Vasta ihan viimeisellä raviosuudella poni lähti oikeasti kunnolla ravaamaan. Laukat nousivat hieman hapuillen ja suoritus oli kaikkinensa aika juosten kustu. Kotti tarvitsee lyhyen, mutta hyvän verryttelyn, jotta se pystyy rentoutumaan ja suorittamaan omalla tasollaan. 

Minulla oli alunperin suunnitelma, että olisin verrytellyt ponin ulkona, mutta ulkoalueet olivat niin liejuiset, ettei siellä pystynyt sen enempää kävelemään, kuin seisomaankaan. Ensi viikolla suuntaamme kuitenkin Mikkeliin 3-tason kisoihin, jossa tiedän olevan hyvät alueet verrytellä ja paljon tilaa muutenkin. Tuloksena tänään oli nättiä riviä 6,0 ja 5,5. Jokunen 6,5. Pääasia, että itse olin tyytyväinen ponin suoritukseen ja koko poniin. Prosentteja 58,485.


5.4.2016

Tarvitseeko aina sattua?

Kypärä löytyy jo monen ratsastajan päästä, mutta kuinkas on muun kropan suojaus? Turvaliivit ovat vielä useammin jossain muualla kuin ratsastajan päällä, etenkin kouluratsastajilla. Ja tottahan se on, etten itsekään laittaisi tavallista turvaliiviä kovinkaan helposti päälleni. Enhän enää edes omista turvaliiviä. Hevoset messuilla oli Playsson.netin yhteistyökumppani Equestrial.net, joka toi näytille Helite paukkuliivit. Helite on maailman johtava airbag-turvatyyny -liivien ja -takkien valmistaja. 
Pääsin kokeilemaan Helite Air Shell Gilett -liivin toimivuutta käytännössä. Tällä kertaa en kuitenkaan tippunut yhtään mistään, mutta liivi pamautettiin päälläni. Kokemus oli varsin jännittävä, sillä minulla ei ollut mitään aikaisempaa käsitystä siitä, miten liivi toimii ja täyttyy. Alla video pamautuksesta. Lisää videoita löytyy playsson.netin ja equestrial.netin instagram tileiltä.
Helite liivejä on eri malleja ja niihin pääset helposti tutustumaan Equestrial.netin sivuilta. Siellä on nyt Helite tuotteille tutustumistarjous 50 euron alennuksella 9.4.2016 asti. 

Postaus tehty yhteystyössä Equestrial.netin kanssa. 

1.4.2016

Humantool arvottu!





Humantool satula on nyt arvottu ja voittajalle on laitettu sähköpostia. Odottelen vastausta viikon ajan. 
Alla vielä kymmenen kärki, loput jääköön salaisuudeksi. 

1. Sanna12/3/16 16:09
2. Eevi Niskanen
3. Saija Mustonen12/3/16 20:25
4. Heidi Mattila12/3/16 16:20
5. Karoliina Lintu
6. Suvi Känsäkoski
7. Sari Vasenkari12/3/16 14:27
8. Anna-Kaisa Näppä
9. Hanna Marianne Välitalo
10. Oona14/3/16 16:33

Kevätjuhlaliikkeet tsekattu valmennuksessa



Vaikka tänään onkin virallinen narrauspäivä, ei meidän osalta tarvitse aprillipäivää, jotta voisi kertoa valmennusten menneen hieman omien kuvitelmien vierestä. Meillä oli sekä eilen, että viime viikolla valmennus. Olemme Simo-Petterin kanssa päässeet hyvään rytmiin, kerta viikkoon valvovan silmän alla. Väliajat olemme humputelleet iloisesti, joskin hieman jopa liiankin vauhdikkaasti menemään. Tässä kohtaa se on kuitenkin ollut ihan sallittava asia, sillä loppuvuoden takkuiluja ei niin kaivattaisi.

"Aina, kun menee nousujohteisesti, tulee jossain kohtaa se stoppi ja alamäki alkaa. Niin se vain tässäkin harrastuksessa tuppaa menemään, sitä siis pelolla odotellessa.."

Ja nyt se pelko sitten on jollain tapaa käynyt toteen. Valmennukset eivät siis ole olleet oppikirjamaista menestystä ja kullankiillon näkemistä silmissä. Ehei, pikemmin ikävä äitiä ja itkupotkuraivareita. Miksei tuo otus anna mitään ilmaiseksi, ei edes mielelle lumetta?! 

Viimeviikon valmennus lähti hyvin käyntiin. Alkuverryttelyt kaikissa askellajeissa. Taivuttelua, asetusta, ympyröitä. Sitä perustyöskentelyä, joka vielä joku aika sitten oli kaukainen haave, sitten siitä tuli se tunnin onnistunein työnteko hetki. Ja lopuksi vain alkuverryttelyä. Joulukuusta maaliskuun loppuun on siis todella tapahtunut paljon. Pitkä nousujohteinen arkemme alkoi lupaavasti tunnin alussa. Alkuverryttelyn jälkeen jatkoimme laukassa ympyrällä. Ihan vähän enemmän vaikuttamalla hevosen laukkaan. Ihan vähän ja ihan vähän on suhteellinen käsite, ja minun ihan vähän oli Simon mielestä totaalisesti liikaa ja kone leikkasi kiinni. 

Laukassa tarkoitus oli vain saada hevosta hieman enemmän kantamaan painoaan takaosalla. "Kokoamista" kohti viisivuotiaiden ratalaukkaa, jonka kokoamisaste on todella minimaalinen. Yksi liian suuri pidäte, yhdistettynä jalkaan ja asettavaan sisäohjaan - peli oli pelattu. Tämä otus ei tosiaankaan siedä yhtään vahinkoja ratsastajan toimesta, ei epäselviä apuja eikä epäreilua kohtelua. On tottakai hyvä asia, että hevonen kertoo selvästi milloin tein virheen, eikä jää vain turtumaan. Mutta ihan vähän voisi myös sietääkin, sillä kumpikin tässä vasta opettelee, vaikka Simo selkeästi onkin sitä mieltä, että osaa jo just niin kuin pitää. Kyllä niitä hevosenkin virheitä täältä puolen hyväksytään ja katsotaan läpi sormien, että sikäli tässä ei nyt nallekarkit aivan tasan mene.. 

Joka tapauksessa yksi ainoa pidäte, ja siitä alkoi hyvin alaspäin luistava liukumäki. Stoppia, pukkia, lisää herneitä nenään ja hulluko luulet olevasi, jos kuvittelet että vielä laukataan, vaikka juuri olin tukehtua pidätteeseen!?! Lisää pukkia, stoppia ja jos et hallitse kättäsi laukassa, niin et varmasti myöskään ravissa, jos pystyisin, soittaisin jo eläinsuojeluviranomaiset, täällä pieni hevonen hätää kärsimässä julman, tappavan kovan käden omaavan ratsastajan kiusattavana.. 

Hevonen otti todella tilanteen dramaattisesti, eikä sen jälkeen enää tuohtumukseltaan kyennyt liikuttamaan jalkojaan eteenpäin, kuin askel kerrallaan, hyvin hitaassa käynnissä.. Koska eteenpäin meno ei maistunut, oli kokeiltava muuta. Siispä seisotaan, ja sitten muuten ihan oikeasti seisotaan paikallaan. Sekin oli herkkämielen aivokeskukselle lähes mahdoton tehtävä ja savu korvista suhisten se yrittii tarjota kaikkea muuta, paitsi seisomista paikallaan. Kun lopulta jo lähes siniseksi happivajeesta mennyt hevonen sai herneen suurempaan rööriin, jotta happea elimistöön pystyi hieman vetämään ja aivot rauhoitettua, seisottiin ihan oikeasti hetki hissun kissun paikallaan. 

Siitä me ei haluttukaan enää lähteä eteenpäin, vaikka Simo oli jo ihan valmis ottamaan edes semisiistejä käyntiaskelia. Me halusimme laittaa vihdoin ja viimein pakkivaihteen päälle. Peruutus, asia jota ei olla tehty ikinä selästä. Hyvin vähän maasta. Sen verran, että hevonen kyllä pääsee taaksepäin pyydettäessä, mutta ei muuuta. Nyt olikin jo aika opetella peruutuksen saloja. 

Kuva : Anna Weckman
 Simon tapa seistä on usein hieman erikoinen. Sen takajalat ovat visusti takana, ei rungon alla. Hevonen osaa kyllä seisoa paino neljällä jalalla, takajalat korrektisti kropan alla, mutta se mielellään menee tuollaiseen ajokoira-asentoon. Mitenpä siitä sitten lähdetään taaksepäin? No ei ainakaan oikeaoppisesti siirtämällä painoa takaosalle ja niiaamalla kintereistä. Hevoseni ei osaa peruuttaa, oikeasti. Taaksepäin pääseminen ja peruutus on periaatteessa samaa tarkoittava, mutta sen voi tehdä nähtävästi monella tapaa myös väärin. 

Hevonen lähti taaksepäin takajalka edelle, paino etuosalla. Tarkoitus on kuitenkin, että hevonen peruuttaa niiaten kintereillä, ottaen takaosalle painoa ja siirtyen takapuoli edelle, jalat rungon alla. Ei jalat kilometrin takana hapuillen.. Siinä me sitten askel kerrallaan opeteltiin, miten niitä jalkoja siirretään, jotta päästään taakse päin. Kun idea lopulta ymmärrettiin, jatkoimme matkaa melko sopuisasti eteenpäin. Kun meno ei eteenpäin maistunut, käänsin aivan pienen voltin ja jatkoimme taas eteenpäin. Heti, kun eteenpäin menoon tuli takkuilua, oli käännettävä voltti. Hevosella oli vaihtoehto joko liikkua helposti eteenpäin kaikissa askellajeissa, tai pyöriä pienellä voltilla. Arvaatkaa, kumman fiksu hevonen louplta valitsi? Valmennuksen loppupuolella viileteltiin taas turbomoottorilla eteenpäin kummassakin suunnassa, jokaisessa askellajissa. 

Mitä tästä opimme? 
* Peruutusharjoitukset ovat ihan hyödyllisiä, samalla hevosen päätä saatiin sotkettua edellisen kiukun jäljiltä.
* Patistaminen eteen ei tuota tulosta, tee jotain muuta, jotta saat haluamasi.
* Anna vaihtoehtoja. Fiksu hevonen valitsee kahdesta vaihtoehdosta lopulta sen helpomman. 
* Elämä oli valmennuksen loppupuolella taas todella valoisaa, voittajafiilistä, tässä henkisessä kaksintaistelussa. 

Viikko sujui hyvin humputellessa. Hevonen jäi yhtenä päivänä ratsastuksen jälkeen todella pahasti jumiin seinälle, piehtaroidessaan karsinassa. Olin jo soittamassa palokuntaa paikalle, sillä hysteerisen mamman mussukka oli todella pulassa. Mutta onneksi pelkkä naapuriapu riitti, ja saimme hevosen omin voimin pyöräytettyä väljemmille apajille, jotta hevonen pääsi nousemaan jaloilleen. Kylläpä säikäytti, minua, vaikka olen monta ja monta kertaa ollut hevosia seinältä vetämässä, ei kertaakaan sellaista ole sattunut oman hevoseni kohdalle. 

Valmennusta edeltävänä päivänä meillä oli valjasverstas Brida käymässä satula-asialla ja samalla meidän oma Zaldi lähti topattavaksi ja muutenkin runkotarkastukseen. Olin jo perumassa valmennusta, mutta valmentaja ehdotti satulan lainaamista häneltä, joten miksipä ei kokeiltaisi. Olisihan se kiva saada myös perspektiiviä muistakin satuloista, kuin omasta.. Olo olikin varsin vieras, kun Simon selässä istuin kaikkea muuta, kuin kuppimaisessa satulassa. Mutta kaikkeen tottuu, kun hetken tunnustelee. 

Simo liikkui taas alkuun varsin miellyttävällä energialla, mutta heti alkuverryttelyn laukassa iski karmea kiukku päälle ja hevonen alkoi hyppiä pystyyn. Sitä se ei ole tehnyt koskaan Äitien päivää lukuunottamatta. Koskaan. Tällä kertaa pystyyn hyppiminen ei tosin ollut mielentilaltaan samanlaista. Hevonen ei ollut paniikissa, se ei säikähtänyt tai kokenut muutakaan hätäpäivää. Tänään sitä ei vaan huvittanut liikkua eteenpäin, joten se päätti aloittaa kevätjuhlaan harjoittelun. Täti selässä oli jo hätää kärsimässä. Sen lisäksi, että kauhuskenaariot päälle kaatuvasta hevosesta pongahtivat elävästi mieleen aina, kun hevosen etupää keveni, oli minulla myös täysin turvattoman tuntuinen satula. Kun on tottunut siihen, että tukea on edessä ja takana, oli vieras satula täysi katastrofi positiivisen mielialani ylläpitämiseksi. Kun hevonen lopulta vähän rauhoittui, päätin kokeilla satulan istuvuutta, sillä Simo tekee turhamaisuuksia vain, jos jossain mättää. Etenkin silloin, jos kivasta laukasta vedetään liinat kiinni kaarteessa. Niinpä niin, romaania alle korjaamaan kuitenkin liian leveää satulaa. Miten se näyttikin istuvan kuin nenä päähän, alkuun..

En tiedä oliko vika loppupeleissä vain satulassa, mutta kerran kiukun päällensä saanut hevonen ei siitä liiemmin laantunut. Etuosan liiallista kevenemistä estettiin kääntämällä hevosta todella tiukasti sivulle, jotta se joutui takajaloillaan ottamaan ristiaskelia. Tällöin sillä ei ole mahdollisuutta ponkaista yläilmoihin. Kun hyppiminen ei enää ollut se juttu, ja tädinkin syke rauhoittui sallittaville lukemille, pääsimme askelia eteenpäin jopa ravissa. Mutta sitten intouduttiin pukittelemaan, pirusti. Taas oli ikävä omaa satulaa. Hevonen pisti täysin renttaliksi koko homman, milloin se uhmasi valmentajaa kohti korvat luimussa, milloin se vain kokeili tasapainoani ja pelkokerrointani. 

Lopulta koettiin paremmaksi palautella kevätjuhlista innostunut nuori mies takaisin nöyräksi pikkupojaksi, tekemällä maastakäsin töitä. Tai siis minä katsoin, valmentaja teki. Ensin hyvinkin uhmakkaasti pelotteleva iso äijä kokeili kuinka rohkea valmentaja todella on. Mutta lopulta nöyrä pikkupoika myönsi häviönsä ja oli aika maansa myynyt kaveri.

Meillä on kentän aidat hieman talvikunnossa, eli yksi pääty auki. Minä katsoin silmät pyöreänä, kun valmentaja irroitti kummatkin kuolainrenkaat ohjista ja laittoi ohjan kiinni miklemien turpahihnaan, leuan alle. Juuri, kun kerroin edellispäivänä, että nämä suitset on kestäneet jo vuoden, eikä mittatilaussuitsilla ole kiire.. Näin jo sieluni silmin, kuinka hevonen viilettää kohta pitkin pihoja Kottin tarhaan ja lopulta kumpikin nuorukainen juoksentelee kevät riennoilla.. 

Mutta mitä vielä. Siinä ne sitten kentällä olivat,  hevonen ja valmentaja, joka pienillä eleillä pyysi hevosta väistämään. Aluksi Simo oli haistattaa paskat, mutta huomasi pian, että nyt on kuitenkin parempi tulla alas pilvilinnoista ja totella. Tovin he siinä keskustelivat elekielellä, kumpi kertoo toiselle, miten ja kenen jalkoja siirrellään. Lopuksi kentällä seisoi varsin nöyrä, egonsa rikkonut pieni poika, joka katseli mamman suuntaan anovasti, kuin sanoen "sori, olen kiltisti ensikerralla".

Pohjimmiltaan Simo ei missään tapauksessa ole koskaan ollut tuhma, vain reaktiivinen ja kovin aktiivinen nuorimies. Se ei ole koskaan ollut ihmiselle tuhma, tehnyt ihmiselle mitään tai kiukutellut turhasta. Mutta nyt meni yli. Johtuiko se satulasta, keväästä tai ylimääräisestä energiasta? Ehkä kaikesta siitä. Tai jostain muusta. 

Koska ylihysteerinen omistaja ei voi käsittää, että mamman mussukka olisi vain keksinyt hauskan tavan pelotella mammaa, on etsittä taas vikaa muualta. Mitä jos? No nyt voin jo kertoa, että olen itsekin sen kannalla, että viisivuotias nuorukainen voi ihan vain kivasta, sateisesta kevätpäivästi riemaantua pelleilemään, sitä en missään nimessä pois sulje. Mutta onko väärin, jos kuitenkin tutkin ja etsin vaihtoehtoja muualtakin? Niinpä illalla, harjatessani hevostani huomasin, että sen lanneranka on koholla. Normaalisti se ei sitä ole.  Nopeasti mietittynä, hevosen kulunut viikko pitää sisällään pari päivää sitten jumiutumisen karsinassa, piehtaroidessa. Olisiko siitä kuitenkin tullut pieni sivuvaikutus, siihen yhdistettynä satula, joka meille hieman pitkä.. 

No, joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa, meillä on nyt oma satula taas käytettävissä, ja valmennukset aloitetaan seuraavilla kerroilla niin, että valmentaja kertoo hevoselle sen paikan tässä laumassa, ennen kuin nousen selkään. Lisäksi hierojan kutsuminen alkaa muutenkin olla jo ajankohtaista, joten siinä samalla saan teoriaani lannerangan ongelmasta joko kannatusta, tai sitten en.

Elämä on. Me ollaan ihan just valmiita kevätjuhliin, mutta kisat saavat jäädä vielä unholaan. Juuri nyt ollaan taas niin syvällä..