Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

18.4.2016

Ponin kanssa debytointi 3-tasolla



Edellisten kilpailujen jälkeen ratsastin Kottia vain muutaman kerran viikolla, ennen Mikkelin 3-tason kilpailuja. Ratana oli Helppo B FEI Lasten esiohjelma A, joka on melkolailla samanlainen kuin helppo b:3, mutta peilikuvana. Tarkoitus oli lähteä kisoihin ratsastamaan ponia isommin eteenpäin, vähän reippaanpi tempo ja suurenpi ravi. Sellaista, jota esitettiin viime kisoissa lopputervehdykseen tullessa. 

Suunnitelma oli vedenpitävä, jopa verryttelykin oli suunniteltu niin, että saan ponin verryltyä ja rennoksi -> verryttelen ulkona silloin, kun muut menevät maneesiin verryttelemään. Ja se oli aivan loistava keksintö. Kotti jännittää hirveästi isoja hevosia, jotka tanner täristen painavat menemään. Mitä pienempi tila, sitä suurempi ahdinko ponille tulee. Siksi sen kanssa oli ihan turha lähteä etsimään rentoutta muiden joukossa maneesiin. Verryttelin ulkona kaikessa rauhassa. Sain ponin hyvin avuille, rennoksi ja liikkumaan isosti. Kävin vielä näyttämässä maneesinkin muiden kävellessä siellä rauhallisesti, jottei Kotti nyt aivan paniikkia heittäisi päälle, joutuessaan suoraan yksin maneesiin. Kaikki sujui hyvin ja tilanne vaikutti lupaavalta. 


Olimme luokkamme kolmas ratsukko, joten verryttelyn jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa kävellä ja vetää henkeä ennen suoritusta. Pasmat menivät ensimmäisenä sekaisin jo ennen oman suorituksen alkua, sillä maneesin ovet avattiin ja minut pyydettiin ponin kanssa jo radalle, vaikka edellinen ratsukko oli vielä suorittamassa omaa rataansa. Tätä en tietenkään tiennyt, kun en nähnyt seinien läpi sisälle, eikä kukaan sitä ovella kertonut. Onneksi en sentään mennyt edeltävän ratsukon suoritusta pilaamaan menemällä aitojen sisälle heidän eteensä. Ikävää se ei niinkään minulle ollut, mutta toiselle ratsukolle varmasti kyllä ja kyllähän se vähän säikäytti minuakin, mennä nyt tuolla tavalla maneesiin, kun toinen on vielä radalla, etenkin, kun ylimääräistä tilaa ei siellä ollut vaan ratsastusalue on tasan pitkän radan pituinen. 

Omaa suoritustani ennen laukkasin ponilla hieman maneesissa, jotta saan sille taas päähän ajatuksen eteenpäin menosta. Yht'äkkiä olin miltei maistaa hiekkaa, sillä poni säikähti maneesin ikkunasta tullutta auringon valoa ja teki mahtavan sivuttaisliikkeen. Tästä kuitenkin jatkettiin uudelleen ja homma saatiin balanssiin. Kaikki oli hyvin ja maneesin pelokkeet nähty. Poni melko rentona ja innokkaana, joten lähdimme radalle. Alku alkoi aivan mahtavasti, A:sta sisään reippaassa ravissa, pysähdys melko suoraan ravista, ja vielä suoralla ponilla. Takaisin raviin ja käännös oikealle ihan ok taivutuksella. Lyhyen lävistäjän kautta suunnan vaihto, jossa tarkoituksella ratsastin vielä vähän enemmän eteen, vaikkei se kuulunut rataan, sillä isosti liikkuvana ropisee enemmän pisteitä,kuin pienillä ponin askelilla. Valmistautuminen A:sta nelikaariselle kiemurauralle, kun aivan yllättäen A:n viereinen kouluaita kaatuu urallemme edessämme ja poni säikähtää sitä aivan tolkuttomasti. Ja toki syystäkin. Siinä vaiheessa katosi luottamus ja rentous, kiemuraurasta ei millään voinut enää tulla symmetrinen, ja koska poni oli vetänyt päällensä oman kuplan, jonka se tekee aina jännittävän tilanteen jälkeen. Enkä päässyt ratsastamaan haluttua tietä, sillä aita oli edessämme. Oli selvää, ettei laukkakaan sitten nouse, sillä Kotti ei ole enää tässä maailmassa mielensä kanssa, eikä avuilla. Sain kuitenkin laukan nousemaan myöhässä, ensin väärän laukan ja korjauksen kautta oikean, joka oli jo armottomasti myöhässä, eikä ponilla ollut enää ajatusta eteenpäin, ainoastaan käsijarru ja jännitys päällä. Ympyrä laukassa ja lävistäjällä raviin siirtyminen. Uusi laukka ennen C-kirjainta. Laukkaympyrä ja kohti pelottavaa A-kirjainta. Siirtyminen laukasta raviin A:ssa, mutta poni pelkäsi kohtaa jo sen verran paljon, että oli pysähtyä niille sijoilleen. Käynti oli kaukana hyvästä ja rennosta, ravin kautta lopputervehdykseen pettyneenä suoritukseen, meistä riippumattomasta syystä. Kyllä rehellisesti vitutti, miksi juuri meidän ponin kohdalla sen aidan piti kaatua? Ja juuri nenän edessä. Juuri, kun olin saanut ponin  hyvään vireeseen, menee kaikki mönkään tuollaisen takia. 

Suoritus alkoi 6-6,5 numeroilla, mutta laskivat kuin lehmän häntä, jonka vuoksi tulokseksi tuli vaivaiset 56% ja risat. Ärsyttää kyllä, sillä poni olisi kyennyt helposti yli 60% suoritukseen, jos ei olisi kokenut agressiivisen kouluaidan hyökkäystä. 



Tästä jatketaan sitten pienellä lomalla, leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä Hyvinkäälle Äitienpäiväksi. 

Poniin sai kyllä olla tyytyväinen. Se käyttäytyi kisapaikalla todella mallikkaasti, lastaus sujui kummassakin päässä nopeammin kuin aiemmin ja se oli kaiken kaikkiaan niin paljon rennommalla mielellä menossa, ennen säikähtämistään. Ehkä ensi kerralla olisi parempi tuuri.

5 kommenttia:

  1. Voi hitsin kouluaita! >:(
    Oli niin kivan näköistä menoa, vaikka Kottikii on vielä niin nuori :)
    Tsemppiä tuleviin koitoksiin! Ihailen vaan ja haaveilen, et omakin nuori olis jo noin hieno... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Nämä on hyvää harjoitusta ponille tuleviin koitoksiin. Tsemppiä sinne nuoresi kanssa! :)

      Poista
  2. Voi itku sentään... Miten tuollainen voi olla edes mahdollista? Jos kysymyksessä oli vieläpä se osa jota siirretään ratsukon siirtyessä radalle tai sieltä pois, niin pitäisihän sen olla sen verran tukevasti laitettuna ettei kaadu kesken suorituksen. Järjestäjille saattaisin palautetta asiasta laittaa, nuoren kanssa ei kiva juttu ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikäväähän tuo on, etenkin nuoren kohdalla. Kyseessä oli siirrettävän palan vieressä oleva aita elementti. Palaute oli ensin mielessä, mutta hetken mietittyä ei se tilannetta ponin kohdalla enää olisi pelastanut. Kottin on toisaalta hyvä myös oppia, että hommat jatkuu säikähdyksen jälkeen jne. Ja eipä tuolle kukaan mitään mahtanut, huono tuuri, että kävi juuri meidän kohdalla.

      Poista
    2. Hyvä asenne :) Totta sekin että hyvä oppimistilanne, toivotaan kuitenkin ettei tällaista käy enää uudelleen!

      Poista