Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

5.7.2016

Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä

Maanantaina koitti Simo-Petterin klinikka-aika Porvoon hevosklinikalla. Meitä aina hoitava eläinlääkäri Leena Karma ei ollut paikalla, joten Simoa tutki ja hoiti ensimmäistä kertaa eläinlääkäri Soile Pakkanen. Vakio -eläinlääkärissä on se hyvä puoli, että se tietää hevosestasi kaiken, mitä klinikalla on siitä löydetty. Se tietää sairashistoian, hoidot ja vastineet, ongelmakohdat. Eläinlääkäri tietää, kuinka hevosesi on liikkunut, miten se käyttää kroppaansa ja jopa sen, kuinka kartalla sinä itse olet hevosesi terveydestä.

Uuden eläinlääkärin kohtaaminen alkaa kaiken kertauksella. Joudut kertomaan kaiken sen, mitä vakiolle ei tarvitse sanoa. Ja siinäpä onkin suurin tehtävä, mistä lähteä purkamaan tällaisen moniongelmaisen hevosen oireet, hoidot, vastineet ja koko pieni, mutta tapahtumarikas elämä. Ja lopuksi ehkä päädyt tähän hetkeen, siihen miksi olette saapuneet klinikalle. 

Leena on aina painottanut Simon kohdalla, että oma tunteeni on tärkein. Täytyy olla avoin ja rehellinen, jos hevonen tuntuu hyvältä, se saa tuntua. Hyvä on haluttu asia. Mutta halu ei saa mennä tunteen edelle. Jos hevonen tuntuu huonolta, se on uskallettava tunnustaa, vaikka kuinka asian haluaisi kieltää. Ja nyt hevonen ei tosiaan tuntunut ihan 100% hyvältä. Kotidiagnoosi oli jo tehty. Oikea takajalka ei ole priima, ongelma lähtöisin ylempää. Hevonen kuitenkin paranee, mitä enemmän liikkuu.

Simoa tutkittiin ensin selästä käsipelin, rangan liikkuvuuden ja kipeiden paikkojen osalta. Sanoimme myös hevosen takaosasta, joka on epäsymmetrinen takaa katsottuna. Sen jälkeen kävimme ulkona näyttämässä liikkeet liinassa. 

Status: Vasen tuber sacrale oikeaa alempana. Selän liikkuvuus rajoittunut ja pitkät selkälihakset kireät. Ei spontaaniontumaa, mutta oikea takajalka ei sisäjalkana tule niin pitkälle alle, kuin vasen. Laukka puhdasta, mutta selkä liikkumaton. Ei aristusta SI-alueella. 


Seuraavaksi oli vuorossa röntgen kuvaus. RGT okahaarakkeet: Satula-alueella okahaarakkeissa T9-12 välillä nähdään ylimääräinen periostin (luukalvo, luuta päällystävä sidekudoskalvo)  kauku okahaarakkeen päällä merkkinä alueen vauriosta. Rintarangan kaudaaliosassa 2 hieman kapeampaa väliä, mutta okahaarakkeiden rtg-tiiviys tasainen. Koska hevonen ei tässä vaiheessa saanut vielä tappotuomiota, jatkoimme tutkimuksia ultraäänitutkimukseen. UÄ: ultraäänitutkimuksessa nähdään em. T9-12 alueella harvakaikuisuutta supraspinalis-ligamentissa (SSL). Supraspinalis-ligamentti on selkärangan päällä, hevosen koko selän läpi kulkeva ligamentti. T9-12 nikama-alue on heti sään takana. Selkeää harvakaikuisuutta oli myös vasemmassa dorsaalisessa (selän puoleisessa) sacroiliaca-ligamentissa (DSIL). LS-ja SI-liitokset rektaalisesti (peräsuolen kautta) siistit.

Diagnoosina siis SSL ja DSIL desmiitti. Eli ligamenttivaurioita selässä, kahdessa kohtaa. 

Monttuun vai? 
Eläinlääkärin mukaan tällaiset vauriot ovat todella yleisiä ja mikä tärkeintä; hoidettavissa. Toki painotettiin sanaa aika ja kuntoutus Mutta ei siis missään nimessä automaattisesti tuhoon tuomittu ajatus saada hevosesta täysin käyttökelpoinen kouluratsu, kohti tavoitteitani. Tästä on siis mahdollisuus saada kuntoutuksella terveen status.

Joten kahtaa kertaa ei mietitty, aloitetaanko hoidot vai lähdetäänkö kotiin kaivamaan kuoppaa. Hoitomuotoja on paljon. Mm. Fysioterapia, kiropraktia, piikitykset, mesoterapia ja shockwave-terapia. 

Simon kohdalla hoitosuunnitelma pitää ensin sisällään kolmen kerran shockwawe terapian. Shockwave on radiaalinen paineaalto, jota käytetään mm. lihas- ja jänneongelmiin sekä nivelsiteiden hoitoon. Simo sai shockwavella 2000 iskua, vasemanpuoleiselle SI-alueelle. Seuraava hoitokerta on heinäkuun loppupuolella. T9-12 alueen ongelmille ei toistaiseksi suositeltu muuta, kuin aikaa ja lepoa. Myöhemmin mahdollisesti hoidetaan, mikäli pelkkä lepo ei riitä.

Jatkohoitona ikävyyksiä. Kesä loppui. Laiduntaminen Kottin kanssa on ehdottomasti kielletty. Simo ei saa riehua, ei siis missään mielessä. Laidunalue/tarhaus on oltava rajoitettu pieneksi, jottei hevosella ole mahdollisuutta aiheuttaa selkään lisää vaurioita omalla riehumisellaan. Liikunta on aluksi käynnissä maastakäsin. Vaihtoehtoisesti kahdella ohjalla tai liinassa. Tärkeintä on pyöreä selkä ja avoin, matala muoto - luotilinjan etupuolella. Noin kuukauden kuluttua voidaan ajatella ravityöskentelyä, kirjaimellisesti askel kerrallaan, sillä ligamentin rasituskestävyys on paranemisvaiheessa heikko.

Ennen rasittavampaa liikuntaa edessä on kontrollia, mahdollista mesoterapiaa, mikäli selän liikkuvuus on edelleen heikko ja tiedossa on varmaa rahan menoa, klinikalla ravaamista ja ah niin ihanaa hevoskesää!

Tärkeintä kuitenkin on, että mussukka jatkaa matkaa kanssani. 
 

6 kommenttia:

  1. Voi että! Mutta mahtavaa, että syy löytyi. Tuttu diagnoosi ja hoito täälläkin. Tosin näyttää tietoisuus noista lisääntyneen muutamassa vuodessa - itse sain silloin pari vuotta sitten sen käsityksen, että on harvinainen vaiva eikä miksikään muutu. Mutta toisin tuli onneksi todistettua:) Ja vastikään kuulin, että Viikissäkin noita ligamenttivauriodiagnooseja tehdään viikoittain useampia ja useimmiten ne ovat tosiaan kuntoutettavissa.

    Tsemppiä paranteluun! Allekirjoitan tosiaan tuon "askel kerrallaan" eli tosi rauhassa on edettävä. Mutta hyvä siitä tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääketiede on onneksi alati muuttuvaa. Tieto toisaalta lisää tuskaa, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Askel kerrallaan. Ei vain jostain syystä iskostu niin hyvin hevosen päähän.. ;)

      Poista
  2. Ihailen teidän jaksamista. Tsemppiä ja onnea kuntoutukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Tästä ei ole kuin kaksi tietä terveeksi tai monttuun. Terve on kivempi polku, selkeesti! ;)

      Poista
    2. Anonyymi7/7/16 21:44

      Moikka! Millainen vakuutus sinulla on tälle hevoselle/ missä yhtiössä/ mitä nämä tutkimukset tuli maksamaan? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun mietin vakuutusten kannattavuutta oman hevosen kohdalla.

      Poista
    3. Säästän vakuutusrahat ja käytän ne näihin hoitoihin. Ei siis ole vakuutuksia, mutta tässä kohtaa ollaan vielä voiton puolella tämän vuoden osalta vr. Vakuutusmaksuihin/saatuun korvaukseen. Röntgenissä ensimmäinen kuva on se kallein, lisäkuvat ovat n. 10€/kpl. Eli jos joskus jostain syystä joutuu jotain kuvaamaan, kannattaa kuvata koko hevonen. Ultraaminen ei ole kallista ja sehän tehdään vain tarpeen tullessa. Klinikkamaksu on n. 50€ joka tulee joka kerta, kun vie hevosen klinikalle. Lääkkeet, rauhoitusaineita lähinnä meidän osalta nyt, toimenpidekulut jne. Tekee jonkin verran. Shockwave on 175€ klinikkamaksulla, muun hoidon yhteydessä halvempi. Jne. Tämä reissu kaikkineen alle 450€ sis. Matolääkkeen varsalle. Vakuutus saattaisi jopa tämän korvata, onhan tämä tapaturman seurausta. Mutta omavastuu mm. Pelkkään shockwaven 175€ käyntiin on niin suuri, että eipä kannata vakuutusta tämän vuoksi pitää. Ja tutkimus olisi ollut käännettävissä ontumatutkimukseksi, jolloin korvausta ei ainakaan surullisen kuuluisasta lähitapiolasta olisi saanut.

      Tämän hevosen kohdalla kaikki klinikalle ryönätyt rahat ovat olleet vakuutukskorvausten ei listalla.

      Toivottavasti tästä oli apua :-)

      Poista