Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

17.8.2016

Mihin pyrkiä hevosen selässä?


Ei määrä, vaan laatu. Sitähän toitotetaan joka tuutista, että määrää tärkeämpää on laatu. Mitä se sitten tarkoittaakaan ja kuinka se siirretään käytäntöön? Jos en vain saa ratsastettua hevosta hetkessä, tai toisessa, laadukkaaksi. Ja pian vierähti tunti, toinen..

En ole aikaisemmin pahemmin suunnitellut, mitä teen ratsuni selässä tänään. Fiiliksen kautta ratsastamalla olen päässyt tähän pisteeseen, tuonut ratsuni siihen, mitä ne nyt ovat. Kun olen noussut selkään, niillä kävellään ensin löysin ohjin. Löysin ohjin siksi, että hevoset saavat vielä hetken "omaa aikaa", mahdollisuuden huokaista syvään ja rentoutua. Siinä löntystellessämme yhdessä, olen pääosin antanut hevosteni olla rauhassa, määrätä tahdin ja vauhdin. Sitten tulee se tyypillinen ohiien keruu ja työn alku. Käynnin kautta raviin ja niin edelleen. Jokainen asia, jota pyydän on seuraus siitä, miltä hevonen on tuntunut. Hidasta ja löysää hevosta ratsastetaan nopeaksi ja aktiiviseksi, kun taas vastakohtaansa päinvastaiseen suuntaan. En ole lähtenyt ratsastamaan hevosteni mukana sinne, mitä hevoseni tarjoavat, vaan pyytänyt niiltä päinvastaista asiaa. Juuri niin fiiliksen mukaan, miltä hevonen on tuntunut.

Koska ratsuni ovat nuoria, vasta aloittelemassa uraansa ratsuina, ei niiltä pyydetä vaikeita kouluratsastuskuvioita. Suorat linjat suorana, kahden ohjan ja pohkeen välissä. Kaarevat taipuen ja asettuen, sen hetkisen tason mukaan. Kuviokelluntaan kuuluu isot kaaret ja ymprät, hevosille reilut ja selkeät tehtävät, joissa ajatus on aina eteenpäin.


Simon kanssa meillä jäi ratsutreenit varsin hyvään vaiheeseen, kunnes homma loppui. Minulla on pieni toive päästä treenaamaan hevosta taas joulukuuksi. Siihen vaaditaan vain rikkeettömästi sujunut kuntoutuminen, alkaen ensi viikosta. Tehokasta, laadukasta työskentelyä, käynnissä. Myöhemmin hieman ravissa ja hyvällä tuurilla lokakuussa jo laukassa. Kolmen kuukauden teema on eteen alas, selkä pyöreänä. Lyhyissä pätkissä, pitkillä palautumisilla. Ajatuskin kokoamisesta on ehdottomasti kiellettyä.

Kottin kanssa ratsutreenit ovat jopa Simoakin pidemmällä. Onhan Kottilla koulupuolen lisäksi treenattu paljon maastossa ja esteilläkin. Ponin viimeisimmät estetreenit pitivät sisällään tehtäviä, jotka itseltäni olisi jäänyt ratsastamatta, millä tahansa hevosella. Poni suorittaa tehtäviä varmuudella ja ne suunnitellaan (tai ratsastaja suunnittelee!) ne ponin tasoon ja ennen kaikkea ponin itsevarmuutta kasvattaviksi. Poni on aika mestari. On ilo katsoa kentän laidalta, kuinka kovasti poni kehittyy esteiden saralla. Kuinka 1-2 kertaa viikossa, täsmällistä, laadukasta treeniä n. 20 minuutin ajan, saa ponia kehitettyä niin paljon. Mukaan mahtuu 5-15 hyppyä, mutta hyppyjäkin tärkeämpiä kavaletteja ja puomeja, paljon.

Maastoratsastus on painottunut tähän asti aivojen nollaukseen. Siellä ei vaadita muuta kuin eteen ajavat ja jarruttavat avut. Välillä saa hetkittäin olla jopa poissa avuilta, hetken. Maastossa on mahdollisuus treenata tosissaan kouluratsastustakin, joka tulee myöhemmin kuvioihin, mutta toistaiseksi siellä vain käydään poistamassa treenien tuoma kireys kropasta ja etenkin mielestä.

Kouluratsastus on tähän mennessä ollut perusratsastusta. Apujen läpi käyntiä, sitä, että poni ymmärtää ja reagoi apuihin eteen ja taakse, aina pysähdykseen asti. Peruutus tulee kuvioihin myöhemmin, sitä opetellessa on tärkeää oppia se oikein, alusta alkaen. Vertauksena Simo opetteli peruuttamaan askel kerrallaan kevät talvella. Hitaasti, mutta varmasti. Ponin tehtävä on ollut vaihtaa askellajit käynnistä raviin ja ravista laukkaan. Pääasiassa myös taaksepäin laukasta raviin ja ravista käyntiin. Käynnistä ei olla vaadittu laukkaa, eikä laukasta käyntiä. Ravista pysähdys ja pysähdyksestä raviin ainoastaan silloin, jos kisaradalla on sellainen tehtävä edessä. Väistöjä ponin kanssa olemme tehneet vain minimaalisesti muutaman kerran, sen verra, että poni ymmärtää jotenkin alkeellisella tavalla, että liike voi eteenpäin liikkumisen lisäksi mennä eteen ja sivulle.



Pääasiassa kaikessa tekemisessä on kuitenkin se, että saan ratsastettua hevosen avuille. Aina ei planeetat ole kohdallaan, jolloin on hieman turha yrittää tehdä mitään. Esimerkiksi Kotti on vapaapäivien jälkeen niin löysä pötkylä, että tärkeintä on saada se vain reagoimaan jalasta eteen. Mitään sen enempää siltä on turha vaatia. Estetreenien jälkeen taas ponilla on vauhti päällä, jolloin tärkeintä on saada se odottamaan ja malttamaan. Jokaisella ratsastuskerralla tärkeää on, että poni on ohjan ja pohkeen välissä. 


Lyhyt treenihetki laadukkaasti, tehokasta työskentelyä, siihen minä pyrin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti