Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

22.8.2016

Ypäjä, nuorten hevosten festivaalit


Suunnitelmat tuppaavat aina olosuhteiden pakosta muuttumaan. Niin kävi taas meidän kisareissun osalta. Tarkoitus oli lähteä matkaan jo perjantaina, mutta lauantai aamuna heräsimme omasta sängystämme. Aamulla matkaan, kohti Ypäjää, Paccelli cupin viimeistä osakilpailua. Koko cupissa olin ennen tätä päivää jopa 8. sijalla. Ainoalla ponilla, hevosten joukossa! Huippua. (Tajusimme tämänkin vasta kotimatkalla..)

Ponilla on arpaonnea. Seuraavan kerran laitan arpajaisiin ponin nimen, niin varmasti voitamme. Vai mitenkä voi muuten olla totta, että ponin starttivuoro oli taas luokan ensimmäisenä. Vai onko taustalla kuitenkin ajatus, ettei poni pärjää hevosille, joten sen voi laittaa paheena pois ensimmäisenä ja katsoa, miltä rata tuomaripöydän takaa tämän päivän valaistuksessa näyttää. Pientä närää aiheuttaa myös kommentit, joissa todella ihmetellään "ai, voiko tähän luokkaan osallistua ponitkin, vai mikä tuo pieni hevonen on?" Joo,  ei voi. Kunhan vähän kevennellään ensimmäisenä ikään kuin näytiksi, kuinka rata suurinpiirtein menisi. Tiedättekö, kuin telkkarissa. Juontaja sanoo ensimmäisen ratsukon kohdalla, että nyt päästään katsomaan miten rata menee.. Jotain kunnioitusta poneja kohtaan olisi suotavaa. Nuori poni on ratsu siinä missä samanikäinen jalostuksen ihmetuotekin. Varsinaisesti ponin erottaa hevosesta vain koko. Miksei se siis saisi todella osallistua nelivuotiaiden luokkaan?

Ypäjälle tultiin ajoissa, joten kerkesimme katsomaan 6v. Ensimmäisen päivän ponibreederssistä, koulupuolelta. Ja jäi meille vielä hieman liikaakin odotteluaikaa, joka olisi pitänyt käyttää lämpimästä, ampiaisten täyttämästä ilmatilasta huolimatta ponin lämmittelyyn. No, ensikerralla, jokaisesta päivästä oppii jotain uutta! Pitkän kuljetuksen jälkeen poni olisi vaatinut paljon kävelyä ja kunnolla laukkaa alle, mutta pelkäsin sen nuutuvan ennen suoritusta, jos niin olisin tehnyt. Tänään tuli todistettua, että ponilla on kyllä kuntoa ja jaksamista, vaikka muille jakaa, sen verran hienosti se kuskasi jo ratsastajaansa esteiden välissä, pienellä ponimaisella statuksella.

Meidän luokka oli siirretty ulkokentältä maneesiin. Viesti edellisiltana tästä asiasta ei paljon lämmittänyt. Poni liikkuu paremmin ulkona. Verryttelyalue maneesissa oli aivan kamalan pieni kuudelle ratsukolle. Ainakin, kun epäreilut tilanteet hevosta kohtaan ei tässä iässä vielä ole kovin mukavia juttuja. Kuten laukasta pysähdyksiin, kun eteesi tulee tallustelemaan ratsukko. Ponin itsetunto ei kestä vielä moisia, vaan siitä puskee läpi epävarmuus, samalla siitä tulee kauhean hätäinen säheltäjä, joka ei oikein tiedä kuuluisiko sen kuunnella ratsastajaa vai vain väistellä muita hevosia.

 Tuomaripöytiä oli joka nurkalla ja ponia ne hieman pelotti. Kotti ei ole koskaan välittänyt tuomareista, pöydistä tai mistään muustakaan kisaradalla, mutta verryttelyssä kadotettu rento mieli ei yht'äkkiä tule takaisin ja näin siinä sitten käy. Kierretään ja kaarretaan pelokkeita. Onneksi sain riittävästi aikaa näyttää pöytien todella olevan pelkästään pöytiä, eikä sapelihammastiikereitä, jotka vaanivat pyöreän täyteläistä poniotusta.

Rata lähtikin sitten käyntiin, ilman mutkia. Tällä kertaa käänsin ponin ajoissa linjalle. Vielä radallakin poni painoi vasten sisäjalkaa aina pöytien kohdalla, jonka vuoksi joudun ratsastamaan sitä ajoittain todella paljon ohjalla, että pysymme suoralla tiellä. Ravin askeleen pidennykset tuntuivat satulassa lähtevän oikeasti ihan ok. Mutta papereissa ja videolla ne eivät sitten lähteneetkään. En tiedä kuvittelinko ponin rullaavaan ravia hyvin eteenpäin, vai mikä oli. Joka tapauksessa  ne ei kuitenkaan lähteneet toivotulla tavalla, tai edes sillä tavalla, kuin luulin niiden lähteneen. Toki tuomareilla ei ole vertailukuvaa ponista aiemmin, joten se on jopa saattanut olla oikeasti parempi nyt, kuin koskaan aiemmin, mutta kuvaajan mielestä kuitenkin pidennykset jäi laimeiksi. Siihenkin toki vaikuttaa huono kuvakulma. Mikä parasta, meidän kamera sanoi itsensä irti kisoja edeltävänä iltana ja näistä kisoista materiaali jäikin sitten aika heikoksi.

Käynnissä oli yliastuntaa ja se oli sikäli ihan ok. Mutta aktiivisuus puuttui. Laukannostossa taas ennakointia ponin osalta. Mur. Täytyy tyytyä nostamaan se seuraavan kerran hieman liian ajoissa, jottei tule miinuksia ratsastettavuuteen. Nyt sitä miinusta taas ropisi, kun laukannosto näytti hapuilulta.  Toinen laukka nousi hyvin. Ja sujui muutenkin ihan ok. Mielestäni sain ponilla esitettyä selvästi kahta eri ravin ja laukan vaihdetta, harjoitusaskellajit ja askeleen pidennykset. Sain myös ponin takaisin pidennyksistä, mutta se ei ollut tuomareiden mielestä riittävän selkeää. 

Suoritus oli ihan kelvollinen maneesiin. Ainut mikä oli hyvin outoa, oli ponin mahdoton vispaaminen hännällään. Yritin keksiä sille syytä, mutta mitään järkeen käypää en keksinyt, paitsi sen yhden hirvikärpäsen, jonka kaivoin ponin lautasen päältä pois suorituksen jälkeen. Ponihan on ihan turkasen herkkä kaikille ötököille, joten se voisi olla mahdollinen syy. Mutta mene ja tiedä sitten. 

Mikä parasta, ponilla on ollut jokaisessa kilpailussa eri tuomarit. Tällä kertaa jopa kolmen tuomarin verran, joten olen saanut aika kattavan kuvan ponin puutteista ja hyvistä puolista. Ne ovat aikalailla jokaisessa kilpailussa olleet linjassaan. 

Ravi  6,7 Tahdikas, hieman kiireinen, hieman jännittynyt hetkittäin, saisi kantaa paremmin. Pidennykseen selvempi ero ja työntö. 

Käynti 6,8 melko rento, saisi olla energisempää + parempi takaosan työntö. 

Laukka 7,0 Tahdikas, saisi kantaa paremmin ja suuntautua paremmin ylämäkeen. Saisi olla suorempi. 

Kuuliaisuus 6,7 Ravissa saisi taipua paremmin, saisi olla suorempi ja vakaammalla kuolaintuella. 

Yleisvaikutelma 7,2 Melko tahdikas poni, liikkeeseen kaipaa lisää voimaa ja tasapainoa. Siististi esitetty. 

Kokonaistulos 34,4 pistettä, 68,800%

Ensimmäisen ratsukon kohdalla se auttamatta tarkoittaa luokan hetkellistä johtoa. Meidän kohdalla sijoituksilla killuttiin ihan luokan loppumetreille asti, neljänneksi viimeisen ratsukon kohdalla tipahdimme pois sijoittuneista, jonka vuoksi pystyimme kotiin lähtemään vasta hyvin paljon omaa suoritustamme myöhemmin. Lopulta jäimme vielä cupin pistesijoille, sillä 10 parasta saa aina cup pisteitä. Luokassamme oli 21 ratsukkoa ja poni oli siis 10. joten ei huono sijoitus laisinkaan, tällaisessa seurassa.  

Paccelli cupin lopullinen sija oli kyllä pienoinen yllätys. Ponin kanssahan emme ole osallistuneet kaikkiin osakilpailuihin, sillä alkukaudesta en uskaltanut vielä Laaksolle lähteä kilpailemaan. Poni oli 8./25 jääden vain kahden pisteen päähän sijasta 7. ja kolmen pisteen päähän sijoista 5. ja 6. 

Ei ollenkaan huono ponin kisauran aloituskaudeksi!

Ypäjän kisarata on laadultaan heikko ja kuvattu vielä pystysuunnassa, mutta kaikkein näppärintä katsoa mobiililla tai tabletilla. Eikös kaikki nykyisin niitä eniten käytäkin? ;) 


4 kommenttia:

  1. Hienoa Te. En pysty katsomaan videota kun tulee teksti jostain wmg tekijänoikeuksista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pöh. Mun täytyy yrittää saada muokattua musiikkiraita siitä sitten pois, hitsiläinen :D

      Poista
  2. Hienoa! Hirvikärpäset muuten aiheuttaa juuri tuota hännän mahdotonta vispaamista!

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Meillä ei ole koskaan ollut vastaavaa hännän kanssa, joten toivottavasti se olisi ollut yhden viheliäisen hirvikärpäsen syytä. :)

    VastaaPoista