Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

5.12.2016

Valmennus päivä 2

Kotti keväällä 2016
Uudella innolla sunnuntain pakkasaamussa valmennukseen. Huhhei -15 astetta, ilmankos auto vähän yskähdellen käyntiin lähti.. Mutta poni ei. Aamulla seitsemän jälkeen se kömpi karsinan pohjasta murinaa pitäen, että joko nyt muka ulos pitäisi lähteä. Ehkä hieman eilisen valmennuksen väsyt painoivat jaloissa, jonka vuoksi halusinkin laittaa sen ulkoilemaan tarhaansa, ennen valmennukseen lähtöä. 

Olimme neljästään minä, kaksi lastani ja poni, sekä se hiivatin pakkanen. Mutta kuinka kaikki osasivatkin olla niin kiltisti. Lapset eivät inahtaneetkaan koko valmennuksen aikana, eivätkä sen koommin liikkuneet katsomossakaan. Istuivat nätisti paikoillaan Kottin villaloimiin käärittyinä.  Ja poni, jolle lastaus on ollut aina hieman varauksellinen asia, suorastaan juoksee koppiin niin, etten meinaa perässä pysyä. Näitä lasten kanssa, ilman miesvahvistuksia, reissuja olemme Kottin kanssa tehneet kuukauden sisään jo useamman kerran ja aina vain paremmin ja paremmin kaikki alkaa sujumaan, rytmitykset lasten ja ponin laiton välillä jne. Niin paljon asioita, joita ei tule edes ajatelleeksi.

Tänään päätin tehdä itsenäisen verryttelyn vain maasta kävellen, ajatuksena säästellä ponin voimia. Se oli varmasti hyvä ratkaisu myös pakkasen vuoksi, sillä muutoin olisin jäätynyt selkään. Minä kun en siedä kylmää, yhtään.  Kerkesimme hetkisen kävellä lämpimiksemme kun edellinen ratsukko oli lopettelemassa. Joten kipusin ponini selkään.

Aloittelimme taas valmennuksen siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Tänään meiltä vaadittiin astetta enemmän. Ponin tasaiseen muotoon kiinnitettiin huomiota, toden teolla. Se ei saanut tulla edestä tuntumaa vastaan, vaan sen täytyi pysyä pehmeänä, samassa muodossa, jossa se liikkui muutoinkin. Siirtymiset ovat niitä asioita, joissa kouluradoilla voi nostaa pisteitä roimasti. Tai tiputtaa niitä. Nopeita, lyhyitä pätkiä ravia ja käyntiä. Heti käyntiin siirryttyä valmistelemaan uusi ravi. Ratsastettava pohkeella kohti kättä ja siirtymisessä käynnistä raviin pidettävä tuntuma yllä. Kotti suorittikin siirtymiset todella hyvin, ravissa yritin pitää huolen, että ravi on koko ajan menossa eteenpäin hyvällä tahdilla. Kottilla oli puhtia ja intoa huomattavasti edellispäivää enemmän. Se oli paljon vetreämpi ja pehmeämpi kauttaaltaan.

Ravailujen jälkeen teimme pienen käyntilevon, josta jatkoimme siirtymisiä laukassa. Ensin ravista laukkaan ja laukasta raviin, melko rauhallisella tahdilla, ympyrällä. Laukassa täytyi ajatella nostavansa ponin sisäpuolen roikkuvatsaa ylöspäin. Heidillä oli siihen ystävällisempi argumentointi, mutta minusta osuvampi ajatus oli se, että nostan roikkuvan vatsan ylös, sisäpuolelta. Ja sehän toimi. Kottin laukka parani ehkä sata astetta. Siirtymisissä laukasta raviin havaitsi Heidi heti meidän ongelman, poni siirtyy raviin väärässä askeleessa, jonka takia siirtyminen on töksähtävä, eikä siitä voi saada tasapainoista. Siispä tarkemmin laskettava askelia ja valmisteltava siirtymistä, jotta ensimmäisellä raviaskeleella on mahdollisuus olla täydellinen. Taas tarkkana muodon kanssa. Poni ei saanut lössähtää edestä pitkäksi eikä nousta muodosta pois. Minulla on vähän tavaksi jäänyt päästää tuntumaa pois, kun siirryn askelleissa ylöspäin. Niinpä täytyi todella tsempata ja miettiä, etten vahingossakaan päästä ohjaa löysäksi, vaan pidän saman tuntuman läpi koko siirtymän.

Kun ravi-laukka siirtymiset sujuivat, otettiin mukaan käynti. Laukasta käyntiin ja takaisin laukkaan. No onhan niitä tehty jonkin verran. Mutta nyt niitä tehtiin ympyrällä, puoli ympyrää hyvää laukkaa, josta siirtyminen käyntiin. Hetki käyntiä josta nosto takaisin laukkaan. Taas pyöreys ja pehmeys oli avainsana. Vaikka jouduinkin ottamaan edestä aluksi vähän kovemmin, ei poni saanut tulla kovaksi kädelle. Tehtävät tehtiin kummassakin suunnassa.

Heidin sanoin näitä asioita täytyy vaan aloittaa tekemään ja tutustuttamaan ponia uusiin asioihin mahdollisimman paljon, jotta sen voi tehdä rauhassa ja matalalla kynnyksellä. Jos keväällä huomaamme, ettei olla oikeastaan vielä ikätason tehtäviä tehty, tulee todella kiirus saada poni valmiiksi ja silloin ollaan jo auttamatta myöhässä, jos ponia haluaa reilulla pelillä viedä eteenpäin.

Kotti oli kaikkinensa ehdottomasti paljon parempi tämän päivän valmennuksessa ja sitä oli oikeasti ilo ratsastaa. Hyvällä fiiliksellä eteenpäin ja odottamaan seuraavaa valmennusta. Sitä ennen kuitenkin tehdään paljon treeniä, tekemättä siitä kuitenkaan liian tylsää ja vaikeaa. Kotti on myös menossa tämän kuun lopulla Piia Pantsun valmennukseen esteratsastajansa kanssa! Ihan himmeetä!

2 kommenttia:

  1. Olet aivan liian suurikokoinen tuolle ponille. Järki käteen hei, meneehän tuolla loppupeleissä selkä paskaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että arvon anonyymi huolehtii ponini kunnosta! Omapa on ponini, ei sinun, joten ei luulisi sinua vaivaavan. Ja näin ihan meidän kesken, olen tämän ponin kanssa sen verran monen oikean ammattilaisen silmän alla vilahtanut, että jos noin olisi, niin joku heistä olisi suunsa jo avannut. Pituus ei riko ponia, vai kuinka se voisi sen tehdä? Ja painoa minulla on varmasti vähemmän kuin valtaosalla suomen poniratsastajista.. ;)

      Poista