Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

17.7.2017

Ponin paras rata olikin pohjanoteeraus!



Arvostelulajin raadollisuus iski vasten kasvoja, totaalisesti. Lauantaina oli Lappeenrannassa vuorossa sarjakilpailun osakilpailu, ratana vieläkin esiohjelma 5v. hevosille. Lahassa saimme huikean tuloksen viimeksi ja tottakai mieli teki tehdä parempi suoritus tänään, sillä siihen oli kaikki eväät annettu.

Ja poni tekikin! Meidän onnistunein rata, koskaan! Radan jälkeen oli ihan mahtava fiilis, koska tiesin, että nyt täytyisi tulla oikeasti todella hyvä tulos, mutta matto raapaistiin alta laittamalla meidät lopputuloksissa toiseksi viimeiseksi ja tuloskin vain 65,200%! Kyllä, lähes revin pelihousuni, sillä tuntui niin epäoikeuden mukaiselta ja kohtuuttomalta tuollaiset pisteet ja arvostelu.



Elämä on. Parempaan emme pystyneet ja jos kerran olimme näin huonoja, niin nieltävähän se vain on. Radalla on muutama kohta, joissa olisin voinut ratsastaa huolellisemmin, sekä alussa pieni tahtiongelma, sillä poni luuli minun haluavan laukkaa, jonka takia muutama raviaskel on huonompi. Mutta se ei voi vaikuttaa pisteisiin niin paljon. Yhden tai kaksi sadasosaa se voi napsaista, mutta ei kokonaista numeroa joka ikisestä arvostelukohdasta. 

Ponin työskentelyyn näissä kisoissa olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen. Ja suorituksiin muutoinkin, vain tuomareiden antamat pisteet eivät miellytä, eikä kulje linjassa muiden suorituksiemme kanssa, mitä tuloksemme aiemmin ovat tehneet. Poni oli todella hyvä ratsastaa, se on löytänyt radalle jo hieman omaa moottoriakin, eikä ole enää niin käsijarru päällä. Se suoritti tehtävät mallikelpoisesti, niin kuin viisivuotiaan nuoren hevosen kuuluukin. Ja vaikka päältämme sekä radan- että verryttelyn aikana lensikin useita lentokoneita, pysyi poni silti rohkeasti nahoissaan, eikä jännyttynyt moisista, korvia hipovista koneista. Tiedänpä heti muutaman, joka olisi kadonnut samaisessa tilanteessa toisille kiertoradoille.

Mieheni lohduttikin jo, että onpa ainakin turvallinen ja luotettava lasten poni, kun ei moisista hätkähdä. Ja stewarditkin ihmettelivät, taas, kuinka poni voi olla niin mallikelpoinen, kuuliainen ja tasainen suorittaja, vaikka vieressä tapahtuisi mitä vain. Se on kuitenkin vasta viisivuotias.

Eniten kuitenkin olen ylpeä siitä, että verryttelyssä kuhisi Hppos luokan verran suomenhevosia ja me siellä niiden seassa pörrättiin, eikä ponia pelottanut yhtään, hetkeäkään. Se on siis päässyt oikeasti yli hevospelostaan sekä etenkin suokkipelosta.

Nyt vain treeniä ja valmistautumista seuraavaan koitokseen, kuun lopussa starttaamme vielä Laaksolla sarjakilpailun viimeisen osakokeen, jossa on uusi rata, 5v. loppukilpailuohjelma. Sen jälkeen alkaakin valmistautuminen ponibreederssiin, laatuponikisoihin sekä aluemestaruuksiin. 

4 kommenttia:

  1. Kävitkö tuomareilta kysymässä syytä alhaisiin pisteisiin?

    VastaaPoista
  2. Lähdimme kotiin ennen luokan loppua, kun toisena startattiin. Joten en.

    VastaaPoista
  3. Todella hieno ja tasainen suoritus! En osaa muuta sanoa. Todella kurjaa kun kokee tulleensa väärin arvostelluksi. Hyvät prossathan nuo monelle olisivat, mutta ymmärrän että noin hyvän radan jälkeen ajattelisi olevansa kärkipäässä.

    VastaaPoista
  4. Jep. Tässä Nuorten hevosten luokassa arvostellaan eritavalla kuin normiradalla, jonka takia nuo prosentit eivät millään ole Ponin suoritukseen ja liikkumiseen täsmääviä. :/

    VastaaPoista