Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

30.10.2017

Supreme horsecare champion finaali

Me pääsimme kuin pääsimmekin, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta sunnuntaina Ypäjälle. Aamun herätys kello 4.00 oli ehkä vähiten sitä, mitä kaipasimme, mutta elämä on. Ponille ruokaa, letit ja traileriin. Matka kohti Ypäjää saattoi alkaa.


Ajatus siitä, että kymmenen pintaan olisimme perillä, osui aika nappiin. Meidän startti oli 11.20, joten meillä oli hyvin aikaa. Vaikka oikeasti meillä oli muuten aika rajallisesti aikaa, huomasin sen vasta sillä hetkellä, kun totesin ponin olevan valmis ja itse olin vielä täysin väärissä vaatteissa hetkenä, jolloin saisimme olla jo verryttelyssä. Olimme suunnitelleet, että verryttelisin ponin kentällä, koska siellä olisi riittävästi tilaa. Kenttä oli kuitenkin luokattoman huonossa kunnossa, ei sinne voinut mennä. Niinpä jouduimme ahtautumaan maneesiin, jossa ei tilaa ollut ollenkaan riittävästi. 

Vaikka poni on pieni, se tarvitsee tilaa verryttelyyn. Meille ei todellakaan riitä kapea, pitkä suora, kun tilaa pitäisi olla reilusti, jotta laajojen kaarien tekeminen niin myötä- kuin vastalaukassakin olisi mahdollista. Ei ollut. Kaikki suunnitelmat siitä, kuinka poni verrytellään hyväksi oli mahdotonta toteuttaa. Sovellapa siinä sitten. Meillä oli hetki aikaa tehdä vastalaukkoja radalla, ennen pillin sointia. Hetki on murto-osa siitä, mitä poni olisi tarvinnut. Mitä opin tästä? Suunnittelen toisenkin tavan verrytellä poni hyväksi, sellaisen, jonka voi toteuttaa pienessä L-muotoisessa tilassa, väistellen samalla muita. Olosuhteethan on kaikille samat, mutta tarpeet voi olla erilaiset. Ja meillä ne ainakin on. 

Radalle lähdettiin ponilla, joka tuntui ihan kelvolliselta, mutta ei lainkaan siltä, miltä olisin sen halunnut tuntua. Se ei ollut kunnolla avuilla, eikä riittävästi takaosansa päällä. Alkurata sompailtiin kuitenkin aika näppärästi, saimme ihan kelvollisen keskiravin, vaikka alkuun tulikin pientä hapuilua tahdin kanssa. Kokoaminen ja käynnissä käännös. Takaisin koottuun raviin, ympyrät, joista huomasi, ettei poni ollut riittävästi avuilla, se taipui kulmikkaasti, eikä pysynyt tuntumalla. Uusi keskiravi sujui paljon paremmin, josta kokoamisen kautta käyntiin. 

Käynti ei mielestäni lähtenyt täysin koko kropasta, joten hipaisu raipalla -> potku. Se oli ehkä pahinta, jota poni voi tällä radalla, nimenomaan tässä kisassa tehdä. Ei protesteja! Käynti kuitenkin kulki sen jälkeen paremmin, joskin poni oli toki herkempi, ja heti kokoessani sitä tarjosi ravia. Ei! Laukannosto jotenkuten kelvollisesti, keskilaukkaa, kokoaminen ja vastalaukkaa. Vastalaukka oli vaikeaa, poni pääsi pitenemään aivan liikaa ja lopulta kootessani sitä siirtymään, vaihtoi takaosallaan, jonka jälkeen itse siirtyminen levähti täysin. Samoin kävi uudelle nostolle, josta kuitenkin petrasimme keskilaukkaan ja kokoamiseen, sekä vastalaukkaan. Se oli vielä vaikeampi, jouduin puskemaan ja pusertamaan ponista jokaisen vastalaukka-askeleen irti, poni pääsi aivan liian pitkäksi, siirtyminen käyntiin tuli myöhässä ja töksähtävästi pysähdyksen kautta. Uusi laukannosto pitkänä. Kyllä harmitti, koko laukkaosuus vain pieniä yksinkertaisia virheitä täynnä! Lopuksi vielä ravia, josta löytyi kiva tahti ja hyvä pysähdys tasajaloin.

Rata meni laukkaosuuteen asti kelvollisesti, mutta siinä se verryttelyn tulos sitten kulminoitui. Kaikki pienet virheet laskivat ponin  pisteitä niin paljon, että jäimme luokkamme viimeiseksi, kuudenneksi. Harmittaa, sillä pienillä asioilla olisimme saaneet enemmän pisteitä ja toki olleet korkeammalla tuloslistassa. Nyt tulokseksi 65,2%


Mikä hyvää tässä koko reissussa oli, oli se, että nyt olemme askeleen pidemmällä ponibreeders valmisteluja. Tiedän, mitä tarvitsee treenata kovasti, mihin asioihin tuomarit kiinnittävät huomioita. Koko kaudelta on kirjalliset arviot hyvistä ja heikoista kohdista. Meillä on aika kattava raportti ponista, joiden pohjalta on helppoa lähteä työstämään ensi vuodelle, jonka päätähtäin on ponien kasvattajakilpailussa, molemmissa lajeissa.

Nyt alkaakin sitten se pitkä, talven kestävä treenitauko. Palaamme kisaradoille huhtikuussa aluehallimestaruuksiin tuuppaamaan vielä pariin otteeseen sen varman helppo B radan. Muutoin keskitytäänkin sitten siihen, että olisimme kuusivuotiaiden vaativa B tasolla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti