Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

8.1.2018

Tavoitteet kaudelle 2018

Nyt niitä pitäisi asettaa, niitä tavoitteita, asioita, joita pitäisi tehdä ja saavuttaa vuoden aikana. Viime vuoden tavoitteet oli selkeät jo ennen vuoden alkua ja ne toteutettiin, onnistuneesti. Tälle vuodelle minun on vaikea asettaa samanlaisia tavoitteita. Ehkä siksi, että juuri tämä kuusivuotis -kausi on aina ollut se, jolloin hevoset ovat lähteneet käytöstäni, minulla ei siis aiemmin ole ollut kuusivuotiasta ratsua, jonka kanssa tavoitella jotakin määrätietoisesti. 


Kilot kuriin ja kroppa kuntoon!

Viime vuosi meni omalta osaltani pitkälti sairastaen. Milloin oli flunssaa, milloin jotain muuta. Koko ajan väsynyt ja vetämätön, aikaan saamaton olo. Eikä sitä tietenkään auttanut suuri ponimäärä, joka lisäsi stressitasoa ja hidasti jokaisesta taudinpoikasesta parantumista. Tälle vuodelle olen yrittänyt karsia ylimääräisiä asioita, onnistumalla siinä erittäin heikosti. Ponimäärän olen kaikin keinoin yrittämässä pitää pienempänä, tämä kolme on hyvä määrä ja kesästä vaikuttaisi tulevan suhteellisen helppo. 

Koska ponini on pieni ja vaadimme siltä hyvää suorittamista, en voi päästää itseäni yhtään sen helpommalla. Aloitin jo marraskuussa kuntokuurin ja sen vaikutukset ovat jo nyt nähtävissä. Sen lisäksi, että kestävyyskuntoni on alkanut parantua merkittävästi, no lähtötaso olikin melko heikko, on minulta tippunut myös elopainoa. Tässä kropassa, jossa ylimääräisiä kiloja ei ole naapureille jakoon asti se on tietenkin pieniä määriä, mutta on tässä vielä muutamasta kilosta vara luopua. Mitä kevyempi lasti Kottilla on kannettavanaan, sen parempi. 

Vaikka kovasti hieroja jokaisella kerralla vihjailee salitreeneistä, en kuitenkaan vielä niin pitkälle ole menossa. En siksi, että olisin jäärä, vaan siksi, ettei yksinkertaisesti ihan kaikkeen riitä aika. Ei edes kerran viikossa. Ja uuden harrastuksen aloittaminen ei totisesti tukisi ajatustani karsia ylimääräisiä asioita. Olisiko se sitten vaikka tavoitetta vuodelle 2019? 


Ponibreeders, nuorten luokat ja muita kisoja

Kauden ehdoton päätavoite on ponibreeders, jossa Kottin kanssa on tarkoitus kilpailla neljänä päivänä, molemmat lajit. Esteillä ponin luotsaa vanha tuttu voittokuski, joka hoitaa ponin hypytyksen ja estepuolen kilpailutuksen tälläkin kaudella. Ponilla on tarkoitus kisata hiukan enemmän esteilläkin ennen pääkoitosta, viime vuonna mentiin yhdellä rataeste kisalla. Ehkä pääpaino tälle vuotta onkin nimenomaan esteillä. 

Kouluratsastuksessa meillä on toki tavoitteena aluemestaruudet, sekä keväällä että syksyllä. Ja niistä olisi kunnia saada hienolle ponille se kolmaskin kultamitali. Tai edes mitalit. Koko viime kauden kilpailimme helppo A tasolla, kohtuullisen hyvin ja tasaisin tuloksin. Nousemmeko tällä kaudella vaativalle tasolle? Olemme treenanneet kovasti ja minua houkuttaisi nostaa poni vaativiin tällä kaudella, mutta esimerkiksi ponibreeders kisataan helppo A tasolla. Hiommeko siis tulostasomme mieluummin sillä tasolla tasaisen lähelle 70%, viime vuoden 65% sijaan, vai lähdemmekö nostamaan vaatimustason korkeammalle. Tämä on ollut asia, jota on mietitty kovasti itsekseen ja valmentajien kanssa. Poni suorittaa vaativan tason asioista hienosäätöä vaille valmiina muut paitsi vaihdot. Toki kokoamisastetta, voimaa ja aktiivisuutta, niitähän vaaditaan lisää ja lisää, mutta ne tulevat siinä treenien kylkiäisinä.

Kisakalenterin täyttyessä kilpailuista, oli 6 vuotiaiden sarjakilpailun osakilpailut sen verran hajallaan maantieteellisesti, että se tuki meidän ajatuksia pysytellä tämä kausi helpommalla tasolla. Mikäli vaihdot saadaan hyvin haltuun, voimme käydä yhden vaativan Lappeenrannassa, mutta muutoin kisaamme kansallisia helppo A tason luokkia, jotka ovat avoinna nuorille hevosille. Tai no miksipä ei myös avoimiin, mikäli siellä on suhteellisen helppo A-rata tarjolla.

Nyt sitten vain kovasti omaa perusratsastusta kuntoon ja ponin kanssa tarkkaa ja täsmällistä suorittamista, jotta saadaan pisteisiin se puolikas numero lisää, jokaiseen kohtaan. Pääasia on toki pitää poni terveenä ja iloisena, työstään tykkäävänä ponina, jonka kanssa harrastaminen on mukavaa, ilman liian suuria paineita.


Frodon kanssa meillä ei ole suuria tavoitteita. Jos saamme siitä koulutettua asiallisen kärryponin, sillä täti meni ja osti ponilleen valjakkosetin, niin olisin tyytyväinen. Laatuponikilpailuihin toki tavoitellaan, mutta kaikki riippuu niin Frodon kasvusta ja kehityksestä, huonossa vaiheessa varsaa ei kannata viedä. Ponioripäivät nyt todennäköisesti meidän kohdalla toteutuvat, joten huhtikuun jälkeen tietää, hoidetaanko kesälomalla tuoretta ruunaa vai oria. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti