Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

26.2.2018

Pusu päivässä pitää ponit kunnossa!









Jokainen poni on pusun arvoinen. 

23.2.2018

Treeneistä kuulumisia



Kottilla oli eräänä päivänä hieronta, uuden hierojan toimesta. Välillä on hyvä vaihdella asioita, joita voi vaihtaa, käymmehän kahdella eri valmentajallakin, niinpä ajattelin, että voisi kokeilla toisenlaista lihashuoltoakin. Se ei tee kummastakaan yhtään sen huonompaa, joskus on vain hyvä saada täysin ulkopuolisen arvioita ja näkemyksiä omasta ponistaan. Ja poni nautiskeli kokovartalo räävinnästä miltei kaksi tuntia! Mitään kummoista hätää ei missään ollut, mutta niitä perusjuttuja, lantion alue, niska yms. Missä on aina ollut vähän hoidettavaa. Odotin innolla, että pääsen kokeilemaan ponia hieronnan jälkeen. Uudelta hierojalta saimme myös ohjeita hoitaa ponia omatoimisesti mm. hieromalla sen jalkoja. 

Jotain on tapahtunut, jo ennen lihashuoltoa, sillä poni alkoi vaihtamaan laukkaa avuista oikein. Miljoona jalkaa oli vähentynyt neljään, jotka kaikki kykenivät yhden laukka-askeleen aikana vaihtamaan laukan. Ja kun poni jotain hoksaa, se hoksaa sen kunnolla ja tarjoaa oppiansa innoissaan koko ajan. Samaan aikaan, kun pitäisi olla onnellinen ja iloinen siitä, että pieni otus on oppinut vaihdot, jotka ovat olleet kulmakivi 6v. sarjaan osallistumiselle, olen hieman ristiriitaisissa fiiliksissä. Poni vaihtaa, jes! Mutta poni vaihtaa, myös silloin, kun pitäisi mennä vastalaukkaa! 


En saa olla tyytyväinen ponin omavaltaisiin vaihtoihin, vaikka ne kuinka hienoja olisikin. Se suorastaan välillä jopa suututtaa. Sekä minua, että ponia. Poni niin kovasti yrittää, ennakoi jo pienestä pidätteestä ja vaihtaa, vaikkei olisi saanut. Ponin on siis opittava yksinkertainen lisäosa laukanvaihtoihin - vaihtaa vain avuista. Vastalaukoista sen sijaan on tullut meille kovinkin työläitä, juuri vaihtojen takia. Poni vaihtaa heti, kun vastalaukka tuntuu vaikeammalta kuin vaihto. Ja viisas poni yrittää aina tehdä kaiken helpoimman kautta. Niinpä meillä onkin ollut viime valmennuksessa ja sen jälkeen pääroolissa vastalaukat. 



Vastalaukat aloitetaan treenien alkumetreillä, verryttelyssä. Kun laukka on saatu hyvin pyörimään läpi kropan, pitkähkönä venyttäen eteen-alas, jatketaan samassa muodossa suunnanvaihdon läpi ja vastalaukkaa. Tässä kohtaa poni yleensä ottaakin omavaltaisen vaihdon, jonka seurauksena laukka täytyy ottaa alas ja tehdä uusi nosto. Muoto, rentous ja kropan läpi kulkeva liike on jo siinä kohtaa kadotettu. Kotti hermostuu helposti, se jopa hieman hätääntyy, vaikkei sen vaihtoon noteerata pahasti, ainoastaan laukan pois ottamisella. Se on niin yritteliäs herkkäsielu, että en oikein tiedä, kuinka silkkisin hanskoin sen kanssa pitäisi asiat tehdä. En voi sallia laukkaa myötälaukassa silloin, kun poni on tehnyt vaihdon avuitta, enkä voi vaihtaa laukkaa ilman alasottoa, muuten laukkatyöskentelymme olisi pelkkää sarjavaihtoa, eikä poni oppisi, ettei laukkaa ilman apuja vaihdeta. 



Minulla on siis loppujen lopuksi hyvin vähän vaihtoehtoja. Oikeastaan niitä ei pitäisi ollakaan enempää kuin yksi,  sillä elämän ja treenien kuuluu olla hyvinkin mustavalkoisia ja selkeitä. Minulla on oltava selkeät säännöt ja normit, joista pidetään kiinni aina. Jos haluan vastalaukkaa, sen on oltava vastalaukkaa ensimmäisestä askeleesta lähtien, ilman vaihtoja. Jos se ei onnistu, nostamme laukan uudelleen.

Katselin kisakalenteria, sillä minusta olisi ihanaa käydä kerran radalla ennen hallimestaruuksia, mutta helppo A radassa olisi nostot vastalaukkaan. Mietin siinä hetken, että tuo mahtaisi olla meille liian vaikea tehtävä. Mutta viime valmennus ja kymmenet toistot vastaavaan tehtävään, tosin ei pelkästään suoralla uralla, vahvistivat ajatukseni sille, ettei tehtävä olisi Kottille ollenkaan vaikea. Mutta rata olisi lyhyellä radalla eikä se mielestäni ole nuorelle hevoselle sopivaa, joten emme ole menossa kisoihin.

Oli aika mieletöntä kokea se, että ponini todella nostaa sen laukan, jonka pyydän. En ole liiemmin ponilla nostanut vastalaukkaa, olemme aina vaihtaneet myötälaukan kautta suunnan vastalaukkaharjoituksissamme. Ajatuskin vastalaukan nostosta tuntuu minusta vaikealta ja jätän kaikki vaikealta tuntuvat asiat suosiolla valmennuksiin. Loppupeleissä tämä on pitkälti omasta päästä kiinni, onnistuminen. Poni tekee aina avuista sen, mitä sille on opetettu, suunnasta viis. 




Vastalaukka on tärkeä osa Kottin tulevaa kisakautta, sillä se kuuluu jokaiseen helppo A - vaativa B -ohjelmaan, joita ponin kanssa on tarkoitus tällä kaudella kisata. Ja koska tarkoitus ei ole ottaa pelkästään osaa, vaan kahmia hyviä tuloksia ja yrittää sijoittua, on vastalaukan oltava onnistunutta.  Pelkkä laukan säilyminen vastalaukkana ei riitä, vaan laukan laadun on oltava samanlaista niin myötä- kuin vastalaukassakin. Tällä hetkellä meillä on vastalaukat vielä työlään tuntuisia, vähän tasapainottomia ja poni valuu helposti joko liian pitkäksi ja löysäksi tai on liian kireä ja lyhyt, jolloin itse laukkakin on lyhyttä ja jännittynyttä. Vastalaukan olisi tarkoitus pyöriä yhtä jäntevästi, yhtä suurella laukka-askeleella ja säilyttäen samanlaisen muodon kuin myötälaukassa. Ponilla on niin älyttömän laadukas ja hyvä laukka muutoin, joten ero on erittäin selvä, mikäli laukan laatu muuttuu. 



 Meillä on vielä paljon treenattavaa, mutta ensimmäinen starttikin taitaa ajoittua vasta Tampereelle toukokuun loppuun, joten aikaakin on reilusti. Hallimestaruudet ovat jo kuukauden päästä, mutta siellä nuorilla hevosilla on helppo B -tasoinen rata, joten mitään vaikeaa siellä ei ole luvassa ja treeneissämme olemme keskittyneet nyt nostamaan ponin tasoa vaativalle tasolle. Vaikka vasta joku hetki sitten manasin, ettemme tule tänä vuonna nostamaan ponia vaativiin, olemme kuitenkin ottaneet valovuoden kokoisen harppauksen eteenpäin tämän vuoden puolella. Jotenkin vain ne palaset tuntuvat loksahtelevan siinä kohtaa paikoilleen, kun rämpii syvimmässä ojassa. Ja olemme kuin olemmekin tähtäämässä 6-vuotiaiden sarjakilpailuun. Onko yksikään rotuponi siellä tätä ennen ollutkaan? No ei ainakaan kovin moni. 

Vastalaukkatreenien lisäksi teimme valmennuksessa avotaivutuksia. Ponille kaikki taivutukset ovat todella helppoja. Se on niin tiivisrunkoinen, taipuisa paketti, että pyytää siltä mitä vain, se vastaa siihen heti. Ongelmat tulevat enemmän siinä, että en saa ravia kunnolla polkemaan takaa ja poni jää helposti vähän pohkeen taakse, etenkin ravissa. Taivutuksen aikana ravi sitten tyssää täysin. Ensimmäistä kertaa jouduin oikeasti ratsastamaan ponia pohkeella eteenpäin, sillä olin päättänyt jättää raipan kentän laidalle. Raippa on apuna ponille hyvinkin selkeä, se kunnioittaa sitä niin, että siitä tulee aina jonkinlainen reaktio. Ja reaktioita me haluamme! Pohje ei sitten olekaan yhtä kunnioitettava apu ponin mielestä. Pohkeelle voi jäädä hyvällä omalla tunnolla hieman mykäksi, hieman hitaaksi ja hieman, no poniksi! 



Raippa on kuitenkin sallittu nuorten hevosten luokissa, mutta ponibreederssissä ei, mikä on minusta kovin erikoista. Toisaalta ei se ole sallittu myöskään puoliveristen kasvattajakilpailuissa, mutta jos näitä sääntöjä näin sovelletaan, pitäisi minusta myös soveltaa osallistumisoikeuksien mukaan, eli vaatia vaadittavat tulokset ennen osallistumisoikeutta. Joka tapauksessa mehän olemme vain viime kauden kilpailleet raipan kanssa, koska ponilla oli radalla tapana jäädä vähän pohkeen taakse. Nyt siitä on päästävä pikkuhiljaa eroon. Nelivuotiskausi meni hyvin ilman raippaa. Poni on vain kovin fiksu huomaamaan tilanteet, jolloin voi vähän luistaa ja sehän myös silloin käyttää tilaisuuden hyväkseen. Raippakin on enemmän henkinen apu minulle, ikään kuin ase, jota voin tarvittaessa käyttää. Ja kuinka ratsastuksesta tuleekin aivan toisenlaista, kun aseestaan luopuu. 



Pohje on kuitenkin saatava läpi, apuihin on saatava reaktio. Ei ole oikotietä onneen ja tässäkään asiassa en saisi luistaa koskaan. Perusasia, niin simppeli ja selkeä. Yksin ratsastaessani vedän jalkaani muckboosit talvisin. Koska ne ovat ainoat, joissa varpaat pysyvät sulana. Eikä käteeni eksy usein raippaakaan, mutta silloin en myöskään ratsasta ponia loppuun asti läpi. On niin paljon helpompi itsekin luistaa asioista, kun kukaan ei ole potkimassa persuksille ja vaatimassa asioiden loppuun vientiä. Valitettavasti poni ei osaa erotella hetkiä. jolloin ollaan valmennuksessa ja asiat olisi tehtävä tismalleen oikein, hetkistä jolloin höntsäillään keskenään eikä ihan kaikkeen vaaditakaan täsmällistä suorittamista. Ei siis ihmekään, että se kyseenalaistaa apuja ja pyyntöjäni. 





Minun on oltava täsmällisempi jokaisella ratsastuskerralla. Nyt tilanne on se, että poni on oikeasti erittäin hyvä ratsastaa vasta valmennuksen lopussa. Kun sen pitäisi olla heti alussa, jolloin koko valmennus olisi antavampi, kummallekin. Jotta saan ponista erittäin hyvän ensimetreistä lähtien, on minun tehtävä täsmällistä työtä ja vaatia ponilta asiat loppuun asti jokaisella ratsastuskerralla. Kuten jo sanottu, poni on fiksu ja valitsee helpoimman tien. Minun on tehtävä ponille houkutteleva tarjous siitä erittäin hyvältä tuntuvasta ponista, jotta se olisi halukas heti alusta käyttämään itseään hyvin,  vaikka se onkin etenkin aluksi todella raskasta. Mutta helppoa siitä ei koskaan tulekaan, ellemme vaadi ja vahvista ponia. Ja radalla tahtoisin saada ponista oikeasti kaiken sen hyvän esiin, joka siinä on. Joten meidän on pakko kaivaa esiin sitä myös kotona. 






15.2.2018

Varsaponin ensimmäinen video


Varsaponi aka Frodo on ollut päivittäin karvaharavan käsittelyssä. Mistä sitä karvaa oikein riittää? Eikä poni näytä lainkaan siltä, että turkkia olisi vähennetty kilo tolkulla päivittäin. Tänään, aurinkoisena surupäivänä otimme varsaponistamme videota. 


Olen hyvin vähän ottanut varsaponistani videota, sillä talven jäljiltä varsaponin liikkuminen ei ole ollut kauhean mairittelevaa. Tänään kuitenkin mieheni kuvasi. Varsaponi on vetreyttänyt kroppaansa useaan kertaan kentällä, joten liikkuminen alkaa olla jo ihan kivan näköistä. Tykkään etenkin varsaponin takaosan käytöstä. Vaikka sillä ei ole vielä voimaa nimeksikään, sillä on hyvin vahva takaosan käyttö luonnostaan, ihan kuin Kottillakin. Erona varsaponin ja Kottin välillä on se, että varsaponi on hyvin laiskan pulska poika. Siinä missä Kotti on hyvinkin sähäkkä ja reaktiivinen, varsaponi vain höntsäilee.


Päivä päivältä enemmän alan tykätä tästä nuoresta ponivarsastamme. Se on ihan kiva aihio, josta voi tulla mitä vain. 

Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa

Vuosi sitten rakas hevoseni Singleton lopetettiin. Elämä raskain ja vaikein päätös, elämäni hevosesta, jonka elämän piti olla vasta alussa. Välillä mietin, teinkö oikean ratkaisun. Olisiko vielä kerran pitänyt yrittää. Lopputulos olisi lopulta kuitenkin ollut sama. Kaikkien kortit ei ole pelaamista varten. 



Miksi, miksi teit niin? 
Väsyitkö elämän vaatimuksiin? 
Mikset kertonut peloistasi, joita kannoit sielussasi?
Nyt kaikki on niin tyhjää. 
Sanatonta ikävää. 
En vielä edes oikein ymmärrä tätä kylmää pimeää. 



 Miksi, miksi teit niin?
Petyitkö unelmiin valheellisiin? 
Sitä käsittää ei voi kukaan, miksi lensit tuulten mukaan. 
Sä peitit taitavasti, jäljet kyynelten. 
Ja kun en pinnan alle katsonut, niitä koskaan nähnyt en. 





Ja lohtu, on mulle. 
Että siellä on kaikki sulle. 



Kiitos Singletön kaikesta tästä, elämästä ja ikävästä!

13.2.2018

Poni puomeilee


Toisinaan sitä eksyy satulassa aivan vääriin tehtäviin. Mutta mitäpä ponitäti ei poninsa parhaaksi tekisi? Hän jopa kantaa kentälle puomit ja lähes koskemattomat kavalettipalat, jotka kouluponi voitti viime vuonna ponibreederssistä. Nyt jos koskaan on aika aloittaa puomitreenit kotonakin.   

Kottilla on heikko vasen takajalka. Eikä sitä vahvisteta vain ajattelemalla. Harrasteponin elämässä se tuskin koskaan vaivaisi saati, että sitä edes huomattaisi. Kotti on kuitenkin enemmän kuin harrasteponi. Siitä on tarkoitus tehdä ihan oikea kilpaponi, tai no sitähän se on jo kaksi kokonaista kautta ollutkin. Niinpä kouluratsastaja sai hypätä pois mukavuusalueelta ja aloittaa sileän työskentelyn höystettynä puomeilla. 


Siitä on aikaa, kun olen viimeksi ylittänyt yhtä ainutta tikkua tuon ponin kanssa, tai ylipäätään minkään ponin kanssa. Viime kesänä tuli muutamia hyppyjä tehtyä Jamin kanssa, mutta kovin suurta esteratsastajaa minusta ei kyllä tällä menolla tule. Ponilla oli tosi hauskaa, minua lähinnä pelotti. Mutta puomit ovat edelleen kentällä, eli aiomme niitä jatkossakin hieman harjoitella, tuskin aivan jäätävän pahoja virheitä saan poniin ohjelmoitua?.. 


11.2.2018

Paras nuori New Forest - Hillside Forgotten Gold


Valintakriteerinä parhaat pisteet Hippoksen näyttelyistä, ikäluokassa 1-3 vuotiaat, saanut nuori New Forest. Suomen New Forest -poniyhdistys palkitsee joka vuonna mm. parhaan nuoren näyttelymenestyjän. Tällä kertaa, vuoden 2017 voittaja on meidän Frodo. Viime vuonnahan Kotti oli kisaponikilpailun kolmas, tänä vuonna pisteet olisivat riittäneet toiseen sijaan, mutta emme osallistuneet kilpailuun, koska unohdin. 

Frodon pisterivi on ihan kelvollista katsottavaa 8,5-8,5-8,0-8,0-8,0-7,0-7,0-8,0-7,0-8,0-8,0 Pistekeskiarvo 7,80 I palkinto. Varsaponille ensimmäinen meriitti hankittu! Olen ylpeä varsaponistani, vaikken näyttelyitä oikeasti arvostakaan. Näyttelyt ovat kuitenkin hyvää kokemusta nuorelle. Ne oppivat matkustamaan, näkemään uusia paikkoja ja saavat ulkopuolisen suorittaman arvostelun. Oma silmä usein sokeutuu, joten sikäli on hyvä, että joku ulkopuolinen listaa välillä ponisi hyviä ja huonoja puolia. Mutta loppujen lopuksi näyttelytuloksilla tai menestyksellä ei ole yhtään mitään merkitystä minulle. Pieni rahasumma tuostakin kilahtaa Hippoksen puolesta tilillemme vuoden lopulla, mutta matkojen, vapaa päivän ja osallistumismaksujen jälkeen ollaan tappiolla pahasti. Eikä tästä taloudellisesti kannattavaa toki ole tarkoitus tehdäkään. Mutta minä lasken kaiken rahan valmennuskertoina. Kuinka monta valmennusta tälläkin menetetyllä rahalla olisi saanut? On kiva, että oma poni pärjää ja saa hyviä arvosteluja, en minä sitä kiellä, mutta välttämättömiä ne eivät ole, eikä vaikuta tulevaisuuteen millään tavalla. Ilman näyttelyissä käyntiä voit saada hyvän kilpaponin, mutta ilman kunnollista koulutusta et. 


Tänä vuonna meillä on tarkoitus käydä ampumassa itseämme silmään, sillä viemme Frodon ponioripäiville, voidaksemme ruunata sen sitten hyvillä mielin, jos (tai kun) ei kelpaa jalostusyksilöksi. Lisäksi poni saattanee käydä rotunäyttelyssä, koska se on todella lähellä Haminassa, sehän on lähes kiven heiton päässä meiltä. Mutta sen jälkeen keskitymme aivan muuhun kuin näyttelyihin. Ensisijaisesti Frodonkin tehtävä on olla tulevaisuudessa Kottin vertainen urheiluponi. 

9.2.2018

Ponikina


Meillä oli tyttäreni kanssa pieni kina. Kina siitä, kuka kisaa Kottilla seuraavissa seuran kisoissa. Koska Kotti on paras poni, tahtoo toinen omistaja ottaa itse kunniaa ponin hienoudesta. Mutta niin tahtoo äitikin, sillä äiti ei ole vielä valmis luovuttamaan kisakaveriaan seuraavalle. 

Siinä kinastellessamme tyttären kanssa, hänen ratsastustunnin jälkeen, ponikoulun Poppeli-poni vieressämme, saimme kokea ponin pettymyksen. Poppeli joutui aikansa kuuntelemaan pienen tytön suusta sanoja, joissa hän kehuu toista ponia parhaaksi. Vaikka tyttö oli juuri ratsastanut ponilla, joka teki kaikkensa, että ratsastajalla on hyvä tunti. Kyllähän siinä mieli maahan menee ponilta jos toiselta, kun mikään ei riitä!..

Ponin pettymys sai kuusi vuotiaan muuttamaan mieltään, jos äiti kuitenkin saisi vielä kisata Kottilla ja tyttö ottaisi Poppelin. Onhan Poppeli todistetusti ollut menestyksekäs kisaponi. Jes, yksi turnajaisvoitto äidille ponitappelussa. 

Seuraava ongelma on se, millaisena meidät tai heidät tullaan näkemään pääsiäisen pukuratsastuskilpailuissa? Se tulee selviämään ajallaan. Onneksi minulla on toinen kisaratsu kasvamassa ja kolmas etsinnässä, eihän tästä muuten tulisi yhtään mitään.

3.2.2018

Paras ei ole myynnissä. Se ostetaan hyvänä ja siitä tehdään paras.

Ostajana olo on helppoa, saa valita juuri sen mieluisimman, tai olla ostamatta kokonaan. 

HFG ja ylhäisyyden uudet päähineet
Niin sitä ainakin teoriassa voisi kuvitella. Sen sijaan totuus on aivan toinen, ainakin myyjien mielestä. Minun pitäisi ehdottomasti valita juuri heidän  poni, vaikkei se täytä vaatimuksiani edes osittain. Myyjät jopa suuttuvat, jos en ole kiinnostunut heidän myytävästä kohteesta. Kun etsin ponivarsaa, tarjotaan minulle suomenhevosia, valmiita kisaponeja jne. Jos myyjänä oleminen on vaikeaa, niin on sitä myös ostajana oleminen. 

Etsimme täydellistä poniyksilöä. Olemme sen verran kauan näitä nelijalkaisia elättäneet, että ymmärryksemme mukaan sen täydellisen ja epätäydellisen ponin elättäminen on yhtä kallista ja etenkin työlästä. Erona vain on se, että toisen kanssa se työläs ja kallis arki voi olla enemmän antavaa kuin ottavaa. Toisen kanssa se vain ottaa. Miksi siis tyytyä epätäydelliseen poniin? Tilausvarsan kanssa tilanne ei ole sama, sillä tilattu tuote on ostettava, vaikkei sieltä yksisarvista siivekästä unelmaa tulisikaan. Siksi se ei nyt ole edes vaihtoehtona. Minä haluan päästä valitsemaan ponin samalla tavalla, kuin valitsen kaupasta banaanin. Otan sieltäkin sen mikä mielestäni näyttää parhaalta, on sopivan keltainen ja hyvän kokoinen. En silmät kiinni valitse hedelmiä, joten miksi ostaisin sillä tavoin ponin, kun mahdollisuus on tehdä toisin? 

Laitoin ensin ihan tavallisen ilmoituksen ponien kauppaamiseen tarkoitetulle sivustolle. Ihan tavallinen ilmoitus piti sisällään tällaisen tekstin. Etsinnässä varsa/nuori poni tavoitteelliseen, esille tuovaan kotiin. Kilpailukäyttöön koulupuolelle pienelle aikuiselle, tulevaisuudessa nh-luokkiin. Saa tarjota tänä vuonna syntyviä yhdistelmiä - kolmivuotiaita. Erittäin tärkeää löytyä hyvät, puhtaat, tahdikkaat askellajit, erinomainen käynti ja laukka."


Valitettavasti ihan pian sain todeta, ettei tarjonta vastannut ollenkaan kysyntääni, joten muokkasin ilmoituksen näyttämään tältä.
"Muokataanpas ilmoitusta kaikkien ajan säästämiseksi! Etsinnässä varsa/nuori poni tavoitteelliseen, esille tuovaan kotiin. Kilpailukäyttöön koulupuolelle pienelle aikuiselle, tulevaisuudessa nh-luokkiin. Saa tarjota tänä vuonna syntyviä yhdistelmiä - kolmivuotiaita. Erittäin tärkeää löytyä hyvät, puhtaat, tahdikkaat askellajit, liikkeissä oltava lennokkuutta ja jousia. Erinomainen käynti ja laukka. Emme etsi näyttelytähteä, vaan suoritusponia, jolla riittää luontainen liike ja kapasiteetti kansallisiin, vaativiin luokkiin. Tarjoathan hyvän, tuoreen liikevideon kera.
Polveutuminen oltava jalostusohjeen mukainen, oikeus osallistua ponibreeders, laatuponikilpailu jne.
Etsinnässä ns. Ikäluokkansa huippuyksilö. Poni, jolla voi pärjätä nuorten hevosten luokissa. Jos juuri sinulta löytyy se poni, jonka uskot todella pystyvän voittamaan puoliveriset mennen tullen liikkeidensä puolesta, tarjoa sitä! ;)"
On ihan ok tarjota sitä omaa mussukkaansa, jokaisen mielestähän se oma on kaikkein paras. Mutta suuttua ei saisi, jos se ei ole etsimäämme. Ehkä kaikista hupaisinta on kuitenkin, että ostoilmoitukseen tarjotaan kaiken maailman diilejä maasta taivaisiin, mutta itse poni ei ole edes kaupan. Kunhan ilmaista ratsutusta ja kisatuloksia saisi, elämiskulujen lisäksi. 

Ilmoitus poiki kuitenkin kymmenien ns. turhien tarjousten joukosta muutamia potentiaalisia ehdokkaita. Yhden sellaisen, joka selvästi on yli muiden, useamman sellaisen, jota vakavasti harkitaan. Yhteensä kuitenkin vain viisi vaihtoehtoa, joista yksikään ei ole vielä edes syntynyt. Ongelma ja huoli itselläni on suuri, mitä jos kaikki on tammoja? Minä haluan ensisijaisesti oriin, tai ruunan, mutta hevosoppimääräni mukaan varsat eivät ruunana synny, mutta oriin kanssa sukupuolen statuksen voi pienellä kirurgisella toimenpiteellä vaihtaa ruunaksi.


Laitoinpa vielä ostoilmoituksen blogin face-kanavalle, koska sieltä se on helppoa jakaa eteenpäin. Siihen käytinkin sitten luovaa kynääni enemmän, sillä minua ei voisi potkia mistään myyntiryhmästä ulos epärealistisen ostoilmoituksen vuoksi.

"Löytyykö latosi takaa parempaa seppälää, ja olet varma, ettei naapurista löydy parempaa?
Alla ihan oikea ponivarsan etsintä-ilmoitus, ihan tosissamme ollaan!
Etsinnässä Simo-Petterin korvaaja, Kotti 2.0 persoonallinen, ikäluokkansa huippuyksilö, hyvän mielen poni, jonka kanssa huonotkin hetket tulevat tuntumaan täydellisiltä. Etsinnässä siis täydellinen perheenjäsen, ei mikä tahansa poni.
Onko sinulla tänä vuonna syntyvä varsa? Tai alle kolmivuotias upeus? Ori tai jo ruunattu yksilö. Tai aivan poikkeuksellisen täydellisesti spektejä täyttävä tamma. Jatkapa lukemista ennen kuin tarjoat omaasi kattavien tietojen kera ( = video jossa näkyy varsan liikkeet muuallakin kuin puolen metrin hangessa häntä tötteröllä. Vaihtoehtoisesti syntymättömien kohdalla emän tuotokset ja tulokset.) Sekä hintatietoineen. Kattaviin tietoihin kuuluu myös myytävän kohteen nimi, suku ja kaikki muu oleellinen tieto. (Ihan vain aikani säästämisen vuoksi ne olisi hyvä mainita heti, en osta sikaa säkissä kuitenkaan! ) Emme myöskään ole tarttumassa hurjimpaankaan viikonloppu tarjoukseen, sillä katsomme jo sopivilla suvuilla löytyneet kesällä maailmaan syntyvät varsat, jotka ovatkin etusijalla, erityisesti ne oriit. Emme myöskään tarjoa ilmaista arvon nousua, koulutusta ja kisatuloksia. Tällaisen kohdalla voimme toki neuvotella hintapolitiikan kuntoon ja tehdä toisenlaisen diilin. Mutta ei, me emme maksa sinun hevosesi elämistä, kuluja ja koulutusta. Omaan laskuun teemme vain omia hevosia. Eli olemme ostamassa ponia, ei ylläpito tmv. Diilejä!
Haemme suoritusponia, jolla on mahdollisuus pärjätä nuorten hevosten luokissa, jatkaa matkaa vaativalle tasolle ja kilpailla kahdeksan vuoden kuluttua nuttura niin tiukalla, että tukka irtoaa ratsastajan päästä, voitosta. Oletettavaa siis on, että ponilta on löydyttävä poikkeuksellisen hyvä käynti ja laukka, sekä tahdikas ravi (jonka ei tarvitse olla poikkeuksellinen, se voidaan rakentaa sellaiseksi). Valitettavasti siis ponimaiset tupsuttajat skipataan samantien.
Kokoluokkaa ponikokoinen. 132cm poniratsu on ok, mikäli on yhtä jämerä kuin Kotti, mutta kuitenkin oltava kevyt ja kissamaisen letkeä liikkeissään. Koskee myös isompaa ponia! Sotanorsut ja kropaltaan omaan silkkihanskaani liian raskaat skipataan nyt.
Ennen kaikkea etsimme meidän näköistä ponia. Täydellistä yksilöä, joka heti primavistana tuntuu omalta. Ja sen kyllä tietää, kun se oikea osuu kohdalle. Valitettavasti ihan ultraäänikuvista en vielä kykene tekemään valintaani, ehkä sitten seuraavalla kerralla. 🤔
Ponia, joka täyttää polveutumisvaatimukset osallistuakseen laatuponikilpailuihin ja ponibreederssiin. Ponia, jonka rodulla ei ole väliä, mutta ensisijaisesti täydellisen tulevaisuuden liikeihmeen voisi olettaa löytyvän ratsuponeista tai wpb. Tottakai kaikkia sillä oikealla swungilla liikkuvia rotuponeja saa tarjota! Emme ole roturasisteja.
Tarjoamme kodin, jossa poni valmistellaan tehtäviinsä kotona hyvin, jotta kotimatkalla itkun ja purnaamisen sijaan voidaan olla aidosti, oikeasti tyytyväisiä suoritukseen ja siihen, että ponilla on täydet mahdollisuudet selvitä tilanteista helposti. Emme tule juoksemaan jokaisessa näyttelykehässä, mutta sen takaamme, että teemme kaikkemme, jotta poni on hyvin edustettuna ja esillä jokaisessa suoritusponien kykykarkeloissa.
Sanovat, että varsana ne on edullisia, joten budjetti on sen mukainen.
Sanovat myös että ei se hölmö ole joka pyytää, pätee kai myös sanaan vaatii. Me vaadimme varsalta paljon, sillä on suuret saappaat täytettävänä. Ja hei, saa vinkata myös sille naapurille, jos sieltä kuitenkin löytyisi.." 


Tarkoitus ei ole olla koppavan ylimielinen, mutta tiedättekö kuinka turhauttavaa on saada ilmoitus jostain aivan muusta, kuin etsimästämme ponista?! Ymmärrän, että myyjä haluaa myydä, mahdollisimman äkkiä omansa, mutta jos se nyt ei täytä edes määrettä poni, kun etsinnässä on  poni, niin kyllähän se alkaa sapettamaan. Siksi ostoilmoitukseni on tuollainen. Kun mikä tahansa tusinan kolmastoista täyte ei kelpaa, kerran kun on saanut hyvän, ei huonompaa enää halua. Ja niin se vain on, vaatimukset kasvaa, mitä enemmän näitä tekee. Sillä minä haluan kehittyä ja tehdä laadukkaita poneja, jotka eivät helppo A tasolla ole kykyjensä äärirajoilla.

Ei me mitään vaaleanpunaisella harjalla varustettua yksisarvista etsitä, eikä täydellistä ponia ole olemassakaan. Mutta meille täydellisiä on ja siitä me emme tingi. Koska nämä otukset ovat meidän elämä, ne ovat perhettä, täytyy niiden olla "meidän" näköisiä. Kottin oston kohdalla näimme siitä videon, josta tiesimme heti, että tämä on meidän. Ei se siinä videolla ihmeitä tehnyt, irtohyppäsi pienen pieniä esteitä kentällä. Mutta se asenne, jolla poni meni kujaan oma-aloitteisesti, suoritti tehtävän ja tuli uudelleen ja uudelleen. Se oli se, mitä me halusimme. Ja se kauppa on ollut kannattava, jos nyt ponikauppa voi koskaan kannattava olla. Toki ponin kohdalla täyttyi myös suku, rotu ja muut spektit, joita siinä elämän tilanteessa asetimme. Mutta meille tarjottiin silloinkin paljon foresteja, joista vain tämä yksi säväytti. 

Meille saa edelleen tarjota ponivarsoja, sillä kaikki varteen otettavat varsat katsomme läpi, ja kesään on vielä aikaa. Pääasiassa nyt kuitenkin haluaisimme vuosikertaa -18 varsan, mutta mikäli joku  hieno löytyy aiemmasta ikäluokasta, ei sekään ole pois suljettu. Ostaa emme kuitenkaan aio, ennen kuin tämän vuoden syntyneet on käyty tsekkaamassa läpi.

Aikuisten oikeasti, me etsimme varsaa, jolla on liikettä ja elastisuutta. Enemmän kuin nykyisissä poneissamme. Hyvässä jalostuksessa jälkeläisistä pyritään aina saamaan parempia kuin tammasta. Minä pyrin jalostamaan tallin asukkaat niin, että seuraava tulokas olisi aina edellistä parempi.