Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

23.2.2018

Treeneistä kuulumisia



Kottilla oli eräänä päivänä hieronta, uuden hierojan toimesta. Välillä on hyvä vaihdella asioita, joita voi vaihtaa, käymmehän kahdella eri valmentajallakin, niinpä ajattelin, että voisi kokeilla toisenlaista lihashuoltoakin. Se ei tee kummastakaan yhtään sen huonompaa, joskus on vain hyvä saada täysin ulkopuolisen arvioita ja näkemyksiä omasta ponistaan. Ja poni nautiskeli kokovartalo räävinnästä miltei kaksi tuntia! Mitään kummoista hätää ei missään ollut, mutta niitä perusjuttuja, lantion alue, niska yms. Missä on aina ollut vähän hoidettavaa. Odotin innolla, että pääsen kokeilemaan ponia hieronnan jälkeen. Uudelta hierojalta saimme myös ohjeita hoitaa ponia omatoimisesti mm. hieromalla sen jalkoja. 

Jotain on tapahtunut, jo ennen lihashuoltoa, sillä poni alkoi vaihtamaan laukkaa avuista oikein. Miljoona jalkaa oli vähentynyt neljään, jotka kaikki kykenivät yhden laukka-askeleen aikana vaihtamaan laukan. Ja kun poni jotain hoksaa, se hoksaa sen kunnolla ja tarjoaa oppiansa innoissaan koko ajan. Samaan aikaan, kun pitäisi olla onnellinen ja iloinen siitä, että pieni otus on oppinut vaihdot, jotka ovat olleet kulmakivi 6v. sarjaan osallistumiselle, olen hieman ristiriitaisissa fiiliksissä. Poni vaihtaa, jes! Mutta poni vaihtaa, myös silloin, kun pitäisi mennä vastalaukkaa! 


En saa olla tyytyväinen ponin omavaltaisiin vaihtoihin, vaikka ne kuinka hienoja olisikin. Se suorastaan välillä jopa suututtaa. Sekä minua, että ponia. Poni niin kovasti yrittää, ennakoi jo pienestä pidätteestä ja vaihtaa, vaikkei olisi saanut. Ponin on siis opittava yksinkertainen lisäosa laukanvaihtoihin - vaihtaa vain avuista. Vastalaukoista sen sijaan on tullut meille kovinkin työläitä, juuri vaihtojen takia. Poni vaihtaa heti, kun vastalaukka tuntuu vaikeammalta kuin vaihto. Ja viisas poni yrittää aina tehdä kaiken helpoimman kautta. Niinpä meillä onkin ollut viime valmennuksessa ja sen jälkeen pääroolissa vastalaukat. 



Vastalaukat aloitetaan treenien alkumetreillä, verryttelyssä. Kun laukka on saatu hyvin pyörimään läpi kropan, pitkähkönä venyttäen eteen-alas, jatketaan samassa muodossa suunnanvaihdon läpi ja vastalaukkaa. Tässä kohtaa poni yleensä ottaakin omavaltaisen vaihdon, jonka seurauksena laukka täytyy ottaa alas ja tehdä uusi nosto. Muoto, rentous ja kropan läpi kulkeva liike on jo siinä kohtaa kadotettu. Kotti hermostuu helposti, se jopa hieman hätääntyy, vaikkei sen vaihtoon noteerata pahasti, ainoastaan laukan pois ottamisella. Se on niin yritteliäs herkkäsielu, että en oikein tiedä, kuinka silkkisin hanskoin sen kanssa pitäisi asiat tehdä. En voi sallia laukkaa myötälaukassa silloin, kun poni on tehnyt vaihdon avuitta, enkä voi vaihtaa laukkaa ilman alasottoa, muuten laukkatyöskentelymme olisi pelkkää sarjavaihtoa, eikä poni oppisi, ettei laukkaa ilman apuja vaihdeta. 



Minulla on siis loppujen lopuksi hyvin vähän vaihtoehtoja. Oikeastaan niitä ei pitäisi ollakaan enempää kuin yksi,  sillä elämän ja treenien kuuluu olla hyvinkin mustavalkoisia ja selkeitä. Minulla on oltava selkeät säännöt ja normit, joista pidetään kiinni aina. Jos haluan vastalaukkaa, sen on oltava vastalaukkaa ensimmäisestä askeleesta lähtien, ilman vaihtoja. Jos se ei onnistu, nostamme laukan uudelleen.

Katselin kisakalenteria, sillä minusta olisi ihanaa käydä kerran radalla ennen hallimestaruuksia, mutta helppo A radassa olisi nostot vastalaukkaan. Mietin siinä hetken, että tuo mahtaisi olla meille liian vaikea tehtävä. Mutta viime valmennus ja kymmenet toistot vastaavaan tehtävään, tosin ei pelkästään suoralla uralla, vahvistivat ajatukseni sille, ettei tehtävä olisi Kottille ollenkaan vaikea. Mutta rata olisi lyhyellä radalla eikä se mielestäni ole nuorelle hevoselle sopivaa, joten emme ole menossa kisoihin.

Oli aika mieletöntä kokea se, että ponini todella nostaa sen laukan, jonka pyydän. En ole liiemmin ponilla nostanut vastalaukkaa, olemme aina vaihtaneet myötälaukan kautta suunnan vastalaukkaharjoituksissamme. Ajatuskin vastalaukan nostosta tuntuu minusta vaikealta ja jätän kaikki vaikealta tuntuvat asiat suosiolla valmennuksiin. Loppupeleissä tämä on pitkälti omasta päästä kiinni, onnistuminen. Poni tekee aina avuista sen, mitä sille on opetettu, suunnasta viis. 




Vastalaukka on tärkeä osa Kottin tulevaa kisakautta, sillä se kuuluu jokaiseen helppo A - vaativa B -ohjelmaan, joita ponin kanssa on tarkoitus tällä kaudella kisata. Ja koska tarkoitus ei ole ottaa pelkästään osaa, vaan kahmia hyviä tuloksia ja yrittää sijoittua, on vastalaukan oltava onnistunutta.  Pelkkä laukan säilyminen vastalaukkana ei riitä, vaan laukan laadun on oltava samanlaista niin myötä- kuin vastalaukassakin. Tällä hetkellä meillä on vastalaukat vielä työlään tuntuisia, vähän tasapainottomia ja poni valuu helposti joko liian pitkäksi ja löysäksi tai on liian kireä ja lyhyt, jolloin itse laukkakin on lyhyttä ja jännittynyttä. Vastalaukan olisi tarkoitus pyöriä yhtä jäntevästi, yhtä suurella laukka-askeleella ja säilyttäen samanlaisen muodon kuin myötälaukassa. Ponilla on niin älyttömän laadukas ja hyvä laukka muutoin, joten ero on erittäin selvä, mikäli laukan laatu muuttuu. 



 Meillä on vielä paljon treenattavaa, mutta ensimmäinen starttikin taitaa ajoittua vasta Tampereelle toukokuun loppuun, joten aikaakin on reilusti. Hallimestaruudet ovat jo kuukauden päästä, mutta siellä nuorilla hevosilla on helppo B -tasoinen rata, joten mitään vaikeaa siellä ei ole luvassa ja treeneissämme olemme keskittyneet nyt nostamaan ponin tasoa vaativalle tasolle. Vaikka vasta joku hetki sitten manasin, ettemme tule tänä vuonna nostamaan ponia vaativiin, olemme kuitenkin ottaneet valovuoden kokoisen harppauksen eteenpäin tämän vuoden puolella. Jotenkin vain ne palaset tuntuvat loksahtelevan siinä kohtaa paikoilleen, kun rämpii syvimmässä ojassa. Ja olemme kuin olemmekin tähtäämässä 6-vuotiaiden sarjakilpailuun. Onko yksikään rotuponi siellä tätä ennen ollutkaan? No ei ainakaan kovin moni. 

Vastalaukkatreenien lisäksi teimme valmennuksessa avotaivutuksia. Ponille kaikki taivutukset ovat todella helppoja. Se on niin tiivisrunkoinen, taipuisa paketti, että pyytää siltä mitä vain, se vastaa siihen heti. Ongelmat tulevat enemmän siinä, että en saa ravia kunnolla polkemaan takaa ja poni jää helposti vähän pohkeen taakse, etenkin ravissa. Taivutuksen aikana ravi sitten tyssää täysin. Ensimmäistä kertaa jouduin oikeasti ratsastamaan ponia pohkeella eteenpäin, sillä olin päättänyt jättää raipan kentän laidalle. Raippa on apuna ponille hyvinkin selkeä, se kunnioittaa sitä niin, että siitä tulee aina jonkinlainen reaktio. Ja reaktioita me haluamme! Pohje ei sitten olekaan yhtä kunnioitettava apu ponin mielestä. Pohkeelle voi jäädä hyvällä omalla tunnolla hieman mykäksi, hieman hitaaksi ja hieman, no poniksi! 



Raippa on kuitenkin sallittu nuorten hevosten luokissa, mutta ponibreederssissä ei, mikä on minusta kovin erikoista. Toisaalta ei se ole sallittu myöskään puoliveristen kasvattajakilpailuissa, mutta jos näitä sääntöjä näin sovelletaan, pitäisi minusta myös soveltaa osallistumisoikeuksien mukaan, eli vaatia vaadittavat tulokset ennen osallistumisoikeutta. Joka tapauksessa mehän olemme vain viime kauden kilpailleet raipan kanssa, koska ponilla oli radalla tapana jäädä vähän pohkeen taakse. Nyt siitä on päästävä pikkuhiljaa eroon. Nelivuotiskausi meni hyvin ilman raippaa. Poni on vain kovin fiksu huomaamaan tilanteet, jolloin voi vähän luistaa ja sehän myös silloin käyttää tilaisuuden hyväkseen. Raippakin on enemmän henkinen apu minulle, ikään kuin ase, jota voin tarvittaessa käyttää. Ja kuinka ratsastuksesta tuleekin aivan toisenlaista, kun aseestaan luopuu. 



Pohje on kuitenkin saatava läpi, apuihin on saatava reaktio. Ei ole oikotietä onneen ja tässäkään asiassa en saisi luistaa koskaan. Perusasia, niin simppeli ja selkeä. Yksin ratsastaessani vedän jalkaani muckboosit talvisin. Koska ne ovat ainoat, joissa varpaat pysyvät sulana. Eikä käteeni eksy usein raippaakaan, mutta silloin en myöskään ratsasta ponia loppuun asti läpi. On niin paljon helpompi itsekin luistaa asioista, kun kukaan ei ole potkimassa persuksille ja vaatimassa asioiden loppuun vientiä. Valitettavasti poni ei osaa erotella hetkiä. jolloin ollaan valmennuksessa ja asiat olisi tehtävä tismalleen oikein, hetkistä jolloin höntsäillään keskenään eikä ihan kaikkeen vaaditakaan täsmällistä suorittamista. Ei siis ihmekään, että se kyseenalaistaa apuja ja pyyntöjäni. 





Minun on oltava täsmällisempi jokaisella ratsastuskerralla. Nyt tilanne on se, että poni on oikeasti erittäin hyvä ratsastaa vasta valmennuksen lopussa. Kun sen pitäisi olla heti alussa, jolloin koko valmennus olisi antavampi, kummallekin. Jotta saan ponista erittäin hyvän ensimetreistä lähtien, on minun tehtävä täsmällistä työtä ja vaatia ponilta asiat loppuun asti jokaisella ratsastuskerralla. Kuten jo sanottu, poni on fiksu ja valitsee helpoimman tien. Minun on tehtävä ponille houkutteleva tarjous siitä erittäin hyvältä tuntuvasta ponista, jotta se olisi halukas heti alusta käyttämään itseään hyvin,  vaikka se onkin etenkin aluksi todella raskasta. Mutta helppoa siitä ei koskaan tulekaan, ellemme vaadi ja vahvista ponia. Ja radalla tahtoisin saada ponista oikeasti kaiken sen hyvän esiin, joka siinä on. Joten meidän on pakko kaivaa esiin sitä myös kotona. 






2 kommenttia:

  1. Carde joskus sanoi et laukanvaihto tehdään aina myötälaukasta vastalaukkaan. Liekö idea ollut se et silloin eivät ala vaihtamaan omineen ? Hieno poni, kiitos blogista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan asian yhteydessä, jossa vaihto tehdään uralla ja jatketaan samassa kierroksessa? Nuo on vähän hankalia asioita yksittäin, jo asian ymmärtäneellä hevosella vaihto myötälaukasta vastalaukkaan voi ollakin toimiva, mutta nuorella, jolle vastalaukka onnistuneesta vaihdosta ei ole palkinto, voi olla huomattavasti hankalampaa eikä motivoi hevosta yrittämään? En osaa kyllä arvioida, kun en tiedä tapauksesta enempää ja loppujen lopuksi kaikki tiet vievät roomaan, perillä ollaan vaan eri aikaan. ;)

      Toisethan ovat vahvasti sitä mieltä, että ensin opetetaan vaihdot, jonka jälkeen vasta vastalaukka, koska vahvan vastalaukan omaavat eivät sitten oppisi vaihtoja. Toiset taas tekevät juuri päinvastoin. Nämähän on täysin maku- ja hevosista riippuvia asioita, mikä sopii millekin ja miten opetetaan. Meidän Kotti tarjoaa aina sitä, minkä on juuri oppinut ja ns. Ylpeilee oppimallaan asialla. Kun enin taidon huuma on hävinnyt, niin malttaa taas keskittyä ratsastajaan paremmin. Se on sellainen, poni! :)

      Poista