Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

17.3.2018

Kiitos kaikesta tästä, jo eletystä elämästä.



Välillä unohdan olla kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Pidän helposti arkisia asioita itsestään selvyytenä. Ajatuksella, että asiat ovat näin, koska olen tehnyt kaikkeni sen eteen, että näin on. Näin asioiden kuuluukin olla. Toisinaan matkaan tulee ulkoinen muuttuja, jolloin herään siihen todellisuuteen, ettei kaikki ole minun käsissäni. Simon kanssa olin koko ajan todellisuuden äärellä, vaikka tein mitä, tuli aina jokin, joka muutti kaiken. Ponien kanssa olen seilannut tuurilla eteenpäin hyvinkin kivuttomasti. Siitä on tullut itsestään selvää. Kunnes se ei sitä enää olekaan. 

Iltatallit sujuvat rutiinilla, ponit tulevat yksi kerrallaan sisälle syömään rehunsa, jonka jälkeen ne jatkavat heinien parissa. Yleensä valot sammuvat tallista ennen kuin rehukipot ovat tyhjät, poneille on toivotettu hyvät yöt ja tallin ovet ovat suljettu. Tällä kertaa kuitenkin valot jäivät sattumalta pidemmäksi aikaa päälle ja ovet auki. Oliko se tuuria, joka puuttui peliin? 

Hetken päästä poni oli pulassa omassa karsinassaan. Poni, jonka eteen on tehty neljä vuotta töitä. Poni, joka on hevoselämäni Valegro. Poni oli juuttunut selälleen seinän viereen, eikä päässyt ylös. Onni oli myötä, sillä pääsin auttamaan ponia, joka lopulta kannustushuutojeni saattelemana sai itsensä pökättyä takaisin jaloilleen, kun aikamme suunnittelimme, kuinka tästä selvitään. Kumpi meistä säikähti enemmän, en tiedä, mutta kiitollisen oloinen huojennus poniltakin pääsi, kun tilanne oli ohi. Mitä olisikaan käynyt, jos en olisi ollut paikalla? Jos olisin tehnyt iltatallin samoilla rutiineilla kuin jokainen muu ilta tälläkin viikolla. Ponilla oli aivan samat rutiinit, se piehtaroi aina rehujen jälkeen, nyt vain sattui näin. Sillä on tapana piehtaroida karsinan keskellä, jossa se mahtuu helposti kellahtamaan ympäri kumpaankin suuntaan. Nyt sille sattui virhearvio, jolla olisi voinut olla huonot seuraamukset. Ilman apua poni ei olisi päässyt ylös. 


Ehkä huomenna osaan arvostaa arkisia asioita paljon enemmän. 

16.3.2018

Kovimmat tyypit on mokailevii


Kävimme avaamassa lauantaina Gottfridin kanssa kisakauden. Eihän se mennyt aivan odotetusti, mikäli nyt jotain odotuksia extempore-kisoista voi odottaakaan. Kisat olivat 2-tasolla, pienessä, hämärässä peltimaneesissa. Ponini on jokseenkin diiva ja arvostaa sisätiloissa avaraa ja valoisaa tunnelmaa. Kaiken kukkuraksi ahtauduimme vielä lyhyelle radalla, vaikka sinne ei ponin kanssa pitänytkään vielä lähteä.

Tarjolla oli kuitenkin helppo A:10 jossa tarkemmalla silmäyksellä ei pitänyt olla yhtään mitään uutta tai vaikeaa. Eikä radassa ollutkaan mitään vaikeuksia, ei treeneissä kotona eikä muutoinkaan. Vaikeuden rataan teki ponin äärimmilleen virittynyt mieli, joka ryhmäverryttelyssä sai vääränlaisen flow'n ponille aikaan. Kaikki tämä negatiivinen varautuminen purkautuikin sitten radalla oikein olan takaa. Poni otti ratsastajan avut liiankin vakavasti ja kimposi milloin milläkin tavalla eteenpäin, tai sivulle. Tai ylös. Harmonia ja rentous olivat koko radan tipotiessään.

Tarkoitushan oli käydä kisoissa ennen hallimestaruuksia, jottei tällaista tunnelatausta tulisi mestaruusradalla. Ponilla kun on ollut vähän tapana ottaa taukojen jälkeen enemmän omia muuveja radalle mukaan. Toisaalta ratsastajana minulla on kovin epäilyttävät fiilikset siitä, kykeneekö poni keskittymään seuraavallakaan kertaa, kun tämä meni näin hurjasti reisille. Tulos saa luvan olla tämän vuoden pohjanoteeraus, sillä ponin kaunis tuloslista koki nyt särön 57,300% Mutta sen verran 1-4 numeroita lapuissa oli, ettei edes ne 7 pelastaneet tätä suoritusta mitenkään.

Mutta nyt on avattu kisakausi ja treenit jatkuvat kohti hallimestaruuksia, joista toivotaan huomattavasti parempaa tulosta. Meillä onkin nyt edessä aktiiviset kaksi viikkoa valmennusten parissa. 

Alla video radan hetkistä, joissa olimme menossa suunnilleen samaan suuntaan. 


Mielestäni ponin liikkuminen on talven aikana parantunut huimasti ja sen ravi on todella kevyen ja helpon näköistä. Koko rataa en tohdi laittaa näytille, koska epäonnistumisesta huolimatta haluan itselleni muistuttaa, että olihan radalla ihan hyviäkin pätkiä. Mutta itse olen tyytyväinen ponin liikkumiseen ja siihen, että suuristakin ongelmista selvittiin radan loppuun asti.