Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

17.3.2018

Kiitos kaikesta tästä, jo eletystä elämästä.



Välillä unohdan olla kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Pidän helposti arkisia asioita itsestään selvyytenä. Ajatuksella, että asiat ovat näin, koska olen tehnyt kaikkeni sen eteen, että näin on. Näin asioiden kuuluukin olla. Toisinaan matkaan tulee ulkoinen muuttuja, jolloin herään siihen todellisuuteen, ettei kaikki ole minun käsissäni. Simon kanssa olin koko ajan todellisuuden äärellä, vaikka tein mitä, tuli aina jokin, joka muutti kaiken. Ponien kanssa olen seilannut tuurilla eteenpäin hyvinkin kivuttomasti. Siitä on tullut itsestään selvää. Kunnes se ei sitä enää olekaan. 

Iltatallit sujuvat rutiinilla, ponit tulevat yksi kerrallaan sisälle syömään rehunsa, jonka jälkeen ne jatkavat heinien parissa. Yleensä valot sammuvat tallista ennen kuin rehukipot ovat tyhjät, poneille on toivotettu hyvät yöt ja tallin ovet ovat suljettu. Tällä kertaa kuitenkin valot jäivät sattumalta pidemmäksi aikaa päälle ja ovet auki. Oliko se tuuria, joka puuttui peliin? 

Hetken päästä poni oli pulassa omassa karsinassaan. Poni, jonka eteen on tehty neljä vuotta töitä. Poni, joka on hevoselämäni Valegro. Poni oli juuttunut selälleen seinän viereen, eikä päässyt ylös. Onni oli myötä, sillä pääsin auttamaan ponia, joka lopulta kannustushuutojeni saattelemana sai itsensä pökättyä takaisin jaloilleen, kun aikamme suunnittelimme, kuinka tästä selvitään. Kumpi meistä säikähti enemmän, en tiedä, mutta kiitollisen oloinen huojennus poniltakin pääsi, kun tilanne oli ohi. Mitä olisikaan käynyt, jos en olisi ollut paikalla? Jos olisin tehnyt iltatallin samoilla rutiineilla kuin jokainen muu ilta tälläkin viikolla. Ponilla oli aivan samat rutiinit, se piehtaroi aina rehujen jälkeen, nyt vain sattui näin. Sillä on tapana piehtaroida karsinan keskellä, jossa se mahtuu helposti kellahtamaan ympäri kumpaankin suuntaan. Nyt sille sattui virhearvio, jolla olisi voinut olla huonot seuraamukset. Ilman apua poni ei olisi päässyt ylös. 


Ehkä huomenna osaan arvostaa arkisia asioita paljon enemmän. 

2 kommenttia:

  1. Hetkestä nauttiminen on ihan älyttömän tärkeää, ja aivan liian usein arjen pienet hienot asiat jäävät huomaamatta.
    Onneksi ponille ei käynyt mitään, vaan se pääsi ylös ja voitte jatkaa yhteistyötänne <3

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Täytyisi muistaa arvostaa jokaista hetkeä paljon enemmän. :)

      Poista