Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

15.1.2019

Ponitädin säästövinkit

Vuoden alku on aina pelkkiä laskuja! Mäenlaskua, painonlaskua (ainakin sitä toivotaan monesti) ja sitten niitä valkoisia kirjeitä postilaatikossa. Jokaisen yhdistyksen ja jäsenyyden vuosimaksut, kausikortit jne. Lista on loputon. Vain tilipussilla on rajansa. Ponitädin tilipussilla raja tulee yllättävän äkkiä.

Muutama säästövinkki, elämänhallinta ohje tai mitä näitä nyt on. Koska ponien hoidossa ei voi koskaan säästää, on parempi säästää jossain muussa. Eikö totta? 



1. Älä kuvittele olevasi isompi, kuin mitä olet!

Allekirjoittanut on ala-asteikäisestä asti katsonut h&m kuvastosta naistenvaatepuolta.  Koska lapsena se oli tosi cool! Juu, silloin ei ollut vielä internettiä, vaan kotiin tuli paksut kuvastot. Onko niitä vielä muilla kuin Hööksillä?  Ja ihan tähän päivään asti on käyty ostamassa vaatteet aikuisosastolta. Kunnes löysin Hööksistä alennuksesta takin, jossa oli kokona M sekä lasten 164cm. Juuri se minun tarvitsemani xs/s koko puuttui täysin. Kahdesta väärän kokoisesta päätin kuitenkin kokeilla molempia. Mukaan tarttui erittäinkin sopivana lasten koko. Ponitädithän ovat lasten kokoisia, sillä ponithan ovat lasten ratsuja! Niinpä sitten jatkoin valitsemallani tiellä. Pikeurin pöksyt tulevat huokeammalla hinnalla, kun ne ostaa senttimetri koossa ja näin voin jatkaa harrastustani halvemmalla, laatuvermeissä! Ja seuraavaksi aion mennä henkkamaukkaankin lapsieni kanssa, shoppailemaan lasten osastolta vaatteet kaikille meille! 

2. Personal trainer - ja muut elämäntapavalmennukset!

Tsiisus, niihin saa upotettua rahaa äärettömiä summia! Ja lopulta itse joutuu kuitenkin tekemään kaiken sen työn tuloksien eteen. Mutta, kun yhdistää elämäntapamuutoksensa mielekkään harrastuksen kanssa, säästää pt-maksut, kuntosalijäsenyydet, matkakulut, ajasta nyt ei varmasti tarvitse edes mainita. Hankkikaa siis poni ja lapsia. Naapurin lapsia voi lainata, jos omien hankkiminen tuntuu työläältä. Lapsi ponin selkään ja menoksi! Siinä pienen ponin kipittäessä vauhtipäällä, saa todentotta sykkeet nousemaan itselläkin. Ja ulkoilusta, urheilusta sekä lasten kanssa vietetystä laatuajasta tulee aivan toisenlainen kombo. Mikä parasta, poni-pt ei pidä sinua huonona ihmisenä, joka on päästänyt itsensä naurettavan huonoon kuntoon. Ei katso onko jenkkakahvoja tai muita kurveja. Eikä huuda vieressä väärällä ajoituksella "jaksaa, jaksaa!" Poni ei kysele, mikä fiilis, tai laita laskua perässään. Ponille et ole vain yksi lisätulonlähde. Ja poni takaa, että liikut vapaa-ajallasi vähän useamminkin tallin ja talon väliä, ettei liikunta jää vain salitreeneihin. Ei kannata miettiä, sitä rahan määrää, jonka ponin pitoon menettää, vaan kaikkea sitä hyvää, mitä ponin pidosta saa. Koska jokainenhan tietää, että hyvään harrastukseen laitettu raha on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 

3. Kaiken maailman jäsenyydet

On ehkä jopa ikävä sanoa, mutta nautin olostani, kun olen vastuussa vain omasta toiminnasta ja harrastuksestani. Olin yhdistystoiminnassa mukana aktiivisena jokusen vuoden. Ja se oli loppujen lopuksi perfektionistille erittäin stressaavaa ja kuluttavaa. Etenkin, kun mitään ei oikein onnistuttu toteuttamaan kunnolla, tai ollenkaan. Nyt olen vuoden ollut vain oman seurani aktiivi (joskin hyvin antiaktiivinen siinäkin!) Ja erittäin tyytyväinen valintaani. Vuosijäsenyyksiä maksaessaan kannattaakin miettiä, mitä minä hyödyn tämän maksamisesta. Ja toisaalta menetänkö jotakin oleellista, mikäli en maksa tätä? En kannusta ihmisiä eroamaan mistään yhdistyksestä, mutta kannattaa miettiä, mitä ja mihin maksaa. Tarvitseeko kuulua seuraan, rotuyhdistyksiin, lajiyhdistyksiin, neulontapiririin ja postimerkkikeräily -tiimiin jne. Miksi maksan ja kuulun tähän? Lisäksi jäsenyysmuoto kannattaa myös laittaa tarkastuksen alle. Onko täysjäsenyys välttämättömyys vai voisiko olla vaikka kannatusjäsen, joka usein on huomattavasti huokeampaa. 

Itse aion maksaa vain seuran jäsenyyden, sillä kisaaminen ei ole mahdollista ilman sitä. Kaikki muut jäsenyydet olen punninnut olevan minulle aivan turhia ja nopealla laskulla olen säästänyt jo yhdet aikuiskoon pikeuritkin! Aika hurja summa ylimääräisiä kuluja, eikö? Vaikka postimerkkikeräilyn tiimijäsenyys onkin hevosharrastuksen kanssa vähän sama, kuin työttömyyskassa. Koskaan ei voi tietää, milloin siitä olisi hyötyä. Mutta otan riskin postimerkkien kanssa, työttömyyskassan kanssa riskiä kannattaa puntaroida vähän tarkemmin.. 


Lisää ponitädin säästövinkkejä voi lukea tästä. Sillä pianhan alkaa talvimalliston poistomyynnit, ystävänpäivä tarjoukset ja muut alennuspäivät! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti