Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

24.2.2014

Kevät

Kevät! Se on vihdoin täällä, tai pitäisi varmastikin sanoa jo. Ja mistä sen tietää? No ainakin siitä, että meillä on sula, kuiva kenttä sekä tarhat. Olipa ihanaa puhdistaa tarhat puhtaiksi, kun normaalin kahdensadan kottarin sijaan tarhoista lähti yhteensä vain kymmenen kottaria. Ihana talvi, tällaisia lisää kiitos!

Toki tällaisessa keväässä on huonot puolensakin, etenkin kun säämies ei osaa päättää ollakko pakkasta vai plussaa. Tiet, pihat, kenttä ja tarhat olivat hetken aivan järkyttävän liukkaat. Tuli jo mieleen, mitä jos kengätön kaverukseni päättää pahasti liukastua ja murtaa jalkansa uudelleen? Sitä se ei tulisi kestämään. No onneksi hiekoitus auttoi, pahanonnen poikakin pysyi nelinjaloin.

Tokikaan hevosia ei ole voinut liikuttaa normi helmikuun mukaan, eli suunnitelmat meni uusiksi poikien kunnon kasvatuksen ja liikkumisen suhteen. Nemolla ja Simolla oli alku oikein loistavaa, itseasiassa Simolle  tämä löhöilyjakso saattoi tulla ihan oikeaan kohtaankin, sillä se toimi aivan äärettömän hyvin liinanpäässä. Nemolle taas loma ei koskaan ole hyvästä, tai mielelle kyllä mutta kropalle ei niinkään.


Uuno on melkolailla säännöllisesti pystynyt maastoilemaan mieheni kanssa. Niillä onkin ollut vallan kivaa maastossa, tai ainakin hevonen on aina niin innokkaasti lähdössä ja hymy korvissa takaisin tullessa. En malttaisi enää odottaa sitä hetkeä kun pääsen takaisin hevosen selkään. Mutta minkäs teet kun ei tämä maha-asukki halua poistua pesästään. Onneksi pystyn lohduttautumaan sillä, että viimeksikin olin kahden viikon päästä synnytyksestä hevosen selässä. Ja hevonen on muutoin siinä kunnossa, että sen kanssa voi lähes tulkoon mennä suoraan radoille, tai voikin, eriasia on sitten oman kropan tasapaino ja kehon hallinta.
  
Huomenna olisikin sitten taas kaikkien hevosten urheilupäivä, sillä tänään sain kuivatettua kentän ja pihamaat sulivat siihen kuntoon, että kengättömätkin voivat turvallisesti astella tallilta kentälle, joka ei vielä eilen ollut laisinkaan mahdollista. Nemolla luvassa kevyttä kenttähölkkää, Simolla juoksutusta ja Uunolla rento maastolenkki.

Toivoa vain sopii, ettei tästä enää talvemmaksi keli muuttuisi!  On ihanaa, kun ei tarvitse jokapäivä loimittaa muita kuin Uunon. Simo ja Nemo ovat saaneet aurinkoisina päivinä tuuletella turkkiaan ja todella nauttivan lämmöstä, mikä ihaninta, niillä irtoaa jo karvatkin. Uuno saa nauttia loimittomista hetkistä vain lämpiminä öinä, sillä sen selkä menee heti jumiin. Olen kuitenkin halunnut Uunonkin turkkia tuulettaa, joten se on parina yönä voinut olla ilman loimea tallin lämmössä ja vedottomassa tilassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti