Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.2.2014

Nuorikko kaksikko

Maanantai iltana, tehdessäni yhdeksän jälkeen iltatalleja, sain puhelun. Puhelun joka muutti kaikkia suunnitelmiani. Tällaisia puheluita ei saisi ihmisille soitella, ne pitäisi kieltää laissa!

Puhelu koski yllättäen nelijalkaista kaveria, joka olisi tulossa myyntiin, mutta johon minulla ei ole varaa. Kaiken hyvän lisäksi, se olisi juuri sellainen ystävä, joka täytyisi saada, kymmenestä miljoonasta syystä; mutta yksikin syy on riittävä, eikö?

Niinpä menetin yöunet, mietin mistä saisin miljoonat jotta ko. ystävän pystyisin ostamaan. Ainoa ratkaisu on yrittää myydä Uuno. Joka tosin on hyvin epätodennäköistä tässä kohtaa, kun hevonen on kuusi, eikä vielä kisakunnossa. Harrastaja ratsastajille se on liian nuori ja arvokas, kilparatsastajalle se on liian jäljessä - vieras hevonen on vaikeampi saada kisakuntoon nopeasti kuin tuttu, yhteisen sävelen löytyminen voi viedä aikaa. Toisaalta kilparatsastajille tämä olisi erittäin edullinen, mutta suurimmalla osalla on jo kisaratsut ensikaudelle.

Joka tapauksessa Uuno on nyt myynissä. Helppo a tasoinen, kiltti ja kaikessa toimiva ratsu, sopii niin harrastamiseen kuin kilpaurheiluunkin. Aktiiviseen käyttöön laadukas hevonen, eritäin halvalla.

Tiistaina olikin tämän takia kuvausyritys, sillä ostaja ehdokas halusi saada siitä tuoreempaa materiaalia. Yritykseksi se kyllä jäikin, sillä ratsastaja ei ole työstänyt hevosta muuten kuin maastoillen, eikä heiltä kentällä sujunut oikeastaan mikään, sillä hetkellä kun minulla oli kamera kädessä. Kun heitin kameran pois ja aloin neuvomaan, oli meno erittäin kivan näköistä, mutta en saanut sitä videolle. Huonoa materiaalia taas ei toinna käyttää yhtään mihinkään. Lisäksi Uunokin oli seisonut puoli viikkoa liukkaassa tarhassa, joten senkin liikkuminen oli hiukan jäykkää aluksi.

Eilen Nemon liikutuksen jälkeen ratsastaja oli niin mutainen, ettei sitä voinut laittaa ratsastamaan Uunoa, toisaalta ei sitä olisi likaisissa vaatteissa ja varusteissa voinut kuvatakaan, joten nappasin hevosen liinanpäähän ja lähdimme maastoon lenkille. Lisäksi meillä oli neljä koiraa mukana ja totesimme, että eläinharrastus on ehkä lähtenyt käsistä :)

Toisaalta tänään koitti päivä, jolloin yksi koirista lähtisi pois. Laina terrieri, joka oli ns. koeajalla, erehtyi ärähtämään hevoselle väärässä kohtaa, siinä kohtaa kun minä talutan räjähdysherkkää varsaa talliin. Seuraukset jäivät onneksi vain järkyttävän suureksi säikähdykseksi, mutta totaaliset katastrofin ainekset olivat sopassa. Niinpä päätös oli nopea, koira ei jää meille. Mielessä jälkeen päin kävi, monta mitä jos kysymystä?

* Tyttö olisi ollut lähettyvillä, niinkuin normaalisti (nyt onneksi sattui olemaan mummolassa)
* Hevonen olisi onnistunut tallomaan minut tai saamaan edes jonkinlaisen osuman minuun
* Olisin kaatunut tai mahani olisi saanut tärskyn

Onneksi mitään ei sattunut. Koira oli tähän asti ollut ihan hiljaa aina, ja siis ollut jo useamman viikon meillä, eikä ikinä päästänytkään ääntä hevosen kohdalla. Nyt sitten aivan puuntakaa, juuri sen hevosen kohdalla, siinä hetkessä kun ei missään nimessä pitäisi. Hevoset ja raskaus, etenkin tässä vaiheessa,  kun laskettu aika on tänään, alkaa olla jo vaarallistakin. Niinpä päätimme nyt jättää Simon talli-tarha roudaamiset vain mieheni hartioille, itse saan vain heitellä heiniä ja rehuja, sekä tarinoida karvaturvan kanssa.

Simo joutui tai pääsi, miten vain, purkamaan tiistaina energioitansa kentälle, liinanpäähän. Ja niitähän sillä pojalla sitten riittikin. Kyllä oli ihana katsoa hyvin liikkuvaa, eteenpäin pyrkivää energistä varsaa, joka nautti liikkumisesta ja tekee sitä läpi koko kropan. Aivan ihana nuori ratsun alku, en malta odottaa, että sen selkään kipuaminen alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti