Kevyt kosketus - räjähdys ja..

Tuloksena ei niin kevyt kosketus maahan. Kentän hiekka testattu ja maistettu. Hyvä on!

Uuno tammikuu -13

Tapaus Uuno, jonka kanssa treenasimme koulurataa, joka ehkä lauantaina käydään tuomarille esittämässä. Ratsastin pelkän raipan kanssa, ilman kannuksia, sillä niin olemme hevosta ratsastaneet koko ajan, syksystä asti. Vaikka Uuno on laiska työntekijä ja mielellään jää pohkeen taakse, jolloin kannus on ollut hyvä apu hevosen reaktioiden nopeuttamiseksi, olen halunnut hevosen saavan "lepoa" kannuksesta.


Eilen rataa harjoitellessa hevonen oli vähän hidas reagoimaan, etenkin laukassa. Niinpä mieheni otti hevosen liinan päähän, jotta itse sain vain keskittyä herättelemään hevosta eteenpäin ajaviin apuihin.

Mieheni on lähinnä juoksuttanut ilman ratsastajaa, ja hevosena yleensä Simo. Joten hän oletti, että pienestä ääniavusta on tultava reaktio eteen. Tässä kohtaa tarkoitin sen vain takaosan kannustamiseksi, joten silmiinpistävää eteenpäin räjähdystä ei tapahtunut. Hän kuitenkin ajatteli, että näin olisi pitänyt tapahtua, joten ystävällisesti hän päätti avustaa maasta. Vähän liinan päällä kannustusta, ja sekös riitti saamaan atomipommin räjähtämään. Uuno veti kannustuksesta herneen palkoineen nenäänsä. Rauhallisesta ravista päädyimme aropupun pakojuoksuun. Hevonen sinkosi armottomaan pukilla varustetun loikan kautta laukkaan, ja oma tasapaino hävisi hypyn aikana. Tästä ei ollut enää tietä muualle kuin maahan, naama edellä.

Onneksi kroppa kesti naamautumisen. Pieni ripitys liinan päässä olijalle siitä, milloin avustetaan pyynnöstä ja milloin otetaan omatoimisesti kaasu haltuun. Ei siis silloin, kun kyseessä on tiedettävästi tuollaisesta räjähtävä hevonen, eikä silloin kun menen rauhassa rentoa ravia.

Sen jälkeen takaisin selkään, hetki ravailua, hieman laukkaa ja loppuverryttelyn kautta lopetus.

Tänään omilla hevosilla on viikon toivottavasti ainut vapaa päivä. Sen sijaan itse kävin aamu sateessa mini Totilaksen luona.