Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

14.7.2014

hoplaa myrskytuuli!

Simo, pieni ratsu!


 
Simon selkään päätyminen ei ole pitkä tarina, ei edes millään muotoa sattumaa.
Hevonen oli yksinkertaisesti niin asiallinen ja hyvä ratsuttajan kanssa, joten tulimme siihen päätökseen, että tästä pystyisin jatkamaan itse ja tarvittaessa apu on todella lähellä.

Alunperinhän Simoa sisäänratsutti vieras oman selkäni takia, joka ei kestä nyt ylimääräisiä nykäyksiä eikä maahan tömähdyksiä. Aloitin kuitenkin samaan aikaan Simon ratsuoppien kanssa oman treenaamisen, jotta ranka saisi tuekseen lihakset. Se taas mahdollistaa oman ratsastukseni myös vähän villimmillä hevosilla.

Simo ei tosiaankaan ole villi tai tuhma ratsu. Se on erittäin asiallinen, fiksu ja oppivainen poika, joka tekee työnsä pilke silmäkulmassa.

Selkäännousu onnistui mainiosti, mieheni auttoi maastakäsin, vaikkei se välttämätöntä olisi ollutkaan. Simo oli selvästi ajantasalla ja rentona tilanteessa, jossa hiekan jännityksestäkin hihkuen kapusin selkään. Ja hui että, hevonen oli niin hontelon tuntuinen, mutta jotenkin itsevarma.

Mieheni piti meitä aluksi liinanpäässä, jotta sain vähän leppoisammalla mielellä tuntumaa hevosen askellukseen. Simo oli hyvin herkkä, ja lisäsi tempoa heti, jos erehdyin jännittämään jalkaani. Nyt ponin kanssa, valmennuksessa saatu anti oli hyödynnettävä. Nyt on se hetki, kun minun täytyy olla puristamatta ja menossa koko kroppa mukana, yhdessä hevosen kanssa eteenpäin. Onneksi meno oli rauhaisaa, joten pystyin miettimään omaa olemistani hevoseni selässä, ilman että tarvitsi keskittyä mihinkään ylimääräiseen.

Ravissa hevonen tuntui, miten sen nyt sanoisi: "nyt tiedän, mistä varsan hinta muodostuu". Kyra on sanonut, että mansikan makua on vaikea kuvailla ja kertoa ihmiselle, joka ei ikinä ole mansikkaa maistanut. Tässä oli vähän samanlainen fiilis, alla on laatua, josta aikaisemmin ei ole ollut kokemusta, jotain aivan erilaista, mitä ei pysty ajattelemaan, ennenkuin sen kokee.

Hento ja voimatonhan se vielä on, mutta eteenpäinpyrkimys ja asenne hevosella on kohdillaan.

Liinanpäässä hetken aikaa pyörittyämme, rohkenin lähteä omille teilleni. Käyntiä ja ravia, kumpaankin suuntaan uraa pitkin. Laukkaa emme ottaneet vielä ollenkaan. Kyllä tässäkin on jo suuri saavutus.

Nyt Simo saa taas pari vapaa päivä, miettimistä varten. Ja sitten jatketaan hommia ja kohta päästään myös toivottavasti maastoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti