Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

24.7.2014

laukkaa, laukkaa, laukkaa ratsuni



Vapaat takana päin, työnteko aloitettiinkin oikein nättinä. Kävimme lauantaina katsomassa viisivuotiaita Lappeenrannan kansallisissa. Lähinnä tarkoitus oli nähdä Simon isoveli, jonka näimmekin ja kuulumisiakin vaihdoimme. Valitettavasti itse suoritus jäi veljeltä täysin tekemättä, jännityksen vuoksi.

Veli oli varsin samannäköinen, merkit hiukan pienemmät, mutta väriltään musta. Samaa kokoluokkaakin edustavat kumpainenkin, noin 160cm tienoilla olevat pienokaiset.

Kun aamupäivä katseltiin hienoja hevosia, oli Simokin illan treeniin laitettava hienoksi. Täytyyhän hevosen puunaamiseen ja letittämiseenkin tottua. Sen takia siis valkoiset pintelit ja letit.




Työnteko aloitettiin juoksuttamalla, sillä takana oli tosiaan vapaapäiviä.
Hevosessa ei kuitenkaan virtaa ylimääräiseen ollut, joten uskaltauduin hevosen selkään. Toista kertaa siis ratsastan hevosta, ratsutuksen jälkeen.


Hevosella oli tälläkertaa hieman enemmän menohaluja, ja ponin jälkeen se tuntui varsin verkkaalta ja liiankin nopealta. Onneksi mieheni huuteli kokoajan maasta ohjeita ja kielsi hidastamasta, sillä hevonen liikkui niin hyvin. Itselläni oli hiukan orpo ja turvaton olo, mutta kyllä se tästä. Vaatii vain taas tottumista hevosen, isosti liikkuvan hevosen liikkeisiin, ponin jälkeen.

Otimme taas vain käyntiä ja ravia, sillä hevonen tosiaan tuntui itsestäni niin valtavan nopealta, etten laukkaa halunnut ottaa, sillä todennäköisesti olisin ottanut sen vaistomaisesti kiinni.

Seuraavana päivänä jatkoimme hommia. Nousin selkään suoraan, sillä ajattelin, ettei se tee mitään tyhmää.
Varasin taas kameran ja kaikki mukaan. Arvatkaa vaan, kuka oli tyhmä?! Hevonen meni niin hyvin ja tuntui siltä, että nyt on palaset kohdallaan ja otan laukkaakin. No, juuri kun kuvaaminen olisi alkanut, huusi mieheni että kortti on jossain. Niinpä tietysti. Hetken, jonka olisin halunnut tosiaan ikuistaa, ensimmäisen laukkaamisen, jää tyhmänä ikuistamatta.

Korttia ei lähdetä hakemaan siinä vaiheessa, kun olen hevosen selässä. Kaiken varalta jonkun on katsottava, ettei ongelmia tule ja jos tulee, joku on heti auttamassa. Niinpä tämä kolmas ratsastuskertani jäi ikuistamatta.

Se on ollut tähänastisista kerroista kaikkein paras. Hevonen oli hyvä, se nosti hyvin kummatkin laukat. Ratsastajakin hihkui onnesta koko loppupäivän.

Hevonen saikin taas vapaa päiviä, sillä se todella oli ihan mahtava.


Neljänneltä ratsastuskerralta, jolta nämä viimeiset kuvatkin ovat, ei tullut niin mahtava fiilis, kuin edelliseltä.
Ensinnäkin mittarissa oli reilusti yli +30 astetta lämpöä. Ihan turhaittavan kuuma. Lisäksi olin jo aiemmin päivällä ollut valmennuksessa ponin kanssa. Vaikka poni menikin todella hyvin ja esitti erittäin hyvää laukkaa, ei oma ratsastus tuntunut hyvältä. Se oli lähinnä jäikkää ja joustamatonta joka suuntaan.



Sama jäykkyys jatkui Simon selässäkin. Ja itse Simokin oli hyvin jäykkä tekemään yhteistyötä. Vähän tuollainen haista-ilme naamallaan. Vaikka vapaapäiviä olikin taas takana. Aluksi taas juoksutin muutaman kierroksen, mutta hevosella ei ollut minkäänlaista halukkuutta purkaa energiaa, joten päätin taas nousta selkään.


Vaikka hevonen oli huomattavasti huonompi kuin viimekerralla, ei se estänyt hymyäni hevosen selässä. Laukattiin kumpaankin suuntaan taas, ja nyt vihdoin sekin on ikuistettu. Kuvista kyllä sitten näkeekin jäykkyyden, sekä hevosessa että ratsastajassa. Pitäisi aina uskoa siihen fiilikseen, silloin kun on vähän huono päivä, niin se on.

Varustaessa, tallin käytävällä huomasimme myös hevosen kasvavan, taas. Se on ihan muutamassa päivässä kasvanut takakorkeaksi, vaikka hetken aikaa jo luulimme sen lopettaneen kasvun. Samoin kyljistä oli taas kasvun vuoksi lähtenyt tavaraa pois, sillä kylkiluut taas näkyvät. Mur.


Banneri on uusiutumassa, mutta joudutte vielä laittamaan. Sillä haluan siihen kaikki tulevan talven karvakorvat. Ja joukostahan puuttuu  vielä yksi. Vermon kansallisen poninäytteöyn 9.8.14 jälkeen väkerretään kunnon banneri blogille. Ennen sitä, joudutte tyytymään tähän.

winkwink - uusin tulokas on siis lauantaina Vermon näyttelyissä ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti