Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

31.7.2014

Toinen lentotunti

Simo on saanut viettää taas omaa aikaa.

Ensimmäinen kenkä tippui jo laitumelle heti seuraavana päivänä. Mikä ihmeen aivopieru tulikin, kun ajattelin, että laitan bootsit jalkaan myös laitumelle, mutta enpäs sitten laittanutkaan. Kenkää ei tietenkään löytynyt ja vaikka olisi löytynytkin, olisi se todennäköisesti käyttökelvottomassa kiemurassa. Samanlaista varakenkää ei tietenkään ollut, koska toiset parit ovat ponin etusessa. "Lähikaupasta" 40km päässä olevasta agrimarketista ei samanlaisia kenkiä löytynyt. Simo sai alleen viimeksi  uutuuskengät, puolipyöreät sivukäänne kengät. Agrista ei löytynyt muita kuin etukäännekenkiä, joita kyllä vihaan ratsuilla hamaan hautaan. Mutta pakon edessä oli ostettava etukäänteellä olevat kengät, sillä Simo raukka todella tarvitsee kengät nyt etusiinsa. Onneksi vain siihen saakka, että 11.8 käyn kauempaa kunnon kengät ostamassa, ehkä varuiksi varastoonkin useamman parin.

Kenkäepisodi voi kuulostaa turhuudelta, mikäs ongelma minulla, kun popot alle kuitenkin hevoselleni saan. Turhaan härkäsestä teen kärpästä. Todellisuus on kuitenkin toinen. Olen tarkka hevosteni jaloista, siitä ettei niitä turhaan kengitetä, ja etenkiin silloin jos niille laitetaan ylimääräistä jalkaan. Kengän mallilla, käänteillä ja painolla on suuri merkitys hevosen liikkumiseen. Pelkkä hyvä kengittäjä ei pelasta, jos kenkä on aivan vääränlainen hevosen liikkeeseen. Vertaa omalle kohdalle: korkkarit vai tennarit. Hevosen kenkäviidakko ei ole pelkkää hifistelyä vaan ihan oikeasti siihen kannattaa perehtyä. Ratsuille on paljon vaihtoehtoja kengissä, ei pelkästään ravureille. Kunnon ratsukengittäjä onkin kultaa kalliimpi, sillä usein ratsut kengitetään samalla tavalla kuin ravurit, sillä kengityksen suorittaa joku ravipuolen ihminen.

Kävin taannoin hevostarvike kaupassa, jossa yrittäjä kysyi, mitä liikkeeseen haluttaisiin lisää. Otimme tietenkin puheeksi kengät, koska niitä todella tarvitaan ja paljon. Lopulta keskustelu kääntyi siihen suuntaan, ettei yrittäjällä ollut lainkaan hajua edes siitä millaiset kengät hänen omalla hevosellaan on. Hänelle riittää kun iskee rahat kengittäjän kouraan. Samaisessa liikkeessä oli muitakin asiakkaita, jotka totesivat myös, että kyllä siellä jalassa ihan peruskenkä on. Erehdyin kysymään, että mikä peruskenkä? Eikä heillä sitten ollut mitään hajua, minkälainen kenkä siellä todella oli ja miksi.

Vaikka en mikään kenkä- tai kaviospesialisti olekaan, on minulle hevosen omistajana erittäin tärkeää jopa kunnia-asia tietää miksi ja millainen kenkä hevosellani on. Ja minkälaisia muutoksia kengitykseen olisi hyvä tehdä ensikerralla.

Kun kengitys oli "kunnossa", ajattelimme Simonkin päivää piristää pienellä happihyppelyllä. Rakensimme taas irtohypytyskujan, jossa oli puomi, 4m väli ristikolle, 6m väli pystyesteelle ja 7m okserille.
Simo tuli rohkeasti ja iloisesti koko ajan. Vaikka okseri nostettiin 120cm, ja hevonen teki virheen ristikolle, se tuli kylmän rauhallisesti loppuun asti, suuttumatta kolistelusta alkupäässä.

Vaikkei Simosta mitään estehevosta tehdäkään, on sen hyvä vähän oppia hyppäämäänkin, mikäli se ensivuonna vaikka laatuarvosteluihin vietäisiinkin.


Itselläni on jo älytön poni-kuume! Ja se vain kasvaa. En millään malttaisi odottaa reilua viikkoa.
Kalenteriin on jo ponille laitettu tapahtumia, sillä se käy nyt siis Kansallisessa poninäyttelyssä lauantaina ja on heti seuraavana tiistaina Virolahden hippoksen näyttelyissä. Loppuviikosta, lauantaina pyörähdetään vielä Haminassa show-näyttelyssä. Hirmuinen näyttelyviikko on tiedossa. Mutta minkäs teet, kun kaikki sattuu samalle viikolle. Lokakuulle on vielä yksi tapahtuma, laatuponi kilpailu, joka on vähän kauempana, Porissa asti. Sinne alkaakin sitten ponin valmistelu heti kun se kotiin saapuu ja vähän kotiutuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti