Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.8.2014

Nyt on kauneuskisat kisattu!

Kottero, jonka paremmin kuvaavaksi nimeksi on pikku hiljaa alkanut muodostua Kirppu, sillä onhan se pieni, on kotiutunut oikein hyvin. Lauma käyttäytyminen sujuu laumassa asuneelta nuorelta orilta varsin mallikkaasti. Ja paras kaverikin löytyi jo heti, Simosta.

Kirppu on päässyt käsittelyyn muutaman päivän sisällä useamman kerran. Sunnuntaina, myöhään illalla, kymmenen jälkeen otimme muut hevoset sisälle syömään. Samalla Kirppu pääse talutusharjoitukseen ensin tarhaan. Kun poni ei ollut moksiskaan kavereista, jotka olivat sisällä, lähdimme harjoittelemaan ihmisen kanssa kulkemista.

Tiistain saldo II

Ponilla oli aluksi hieman erimielisyyksiä suunnasta ja lähinnä eteenpäin kulkemisesta. Sillä poni oli selkeästi sitä mieltä, ettei ihmisen kanssa samaan tahtiin tarvitse kulkea. Sama ongelma meillä oli siellä Vermossakin, jonka takia poni ei suostunut kunnolla ravaamaan. Jotta saimme kitkettyä tämän ikävän pysähtymisen ja peruuttamisen painetta vastaan pois, toinen avusti takaa eteenpäin, silloin kun hevonen stoppasi tai edes suunnitteli sitä. Eikä kuutamon valossa kauan tarvinnut treenata, kun asia oli ymmärretty ja ravaaminenkin ihmisen kanssa sujui.

Hevoset saivat viettää ulkona yön, vaikka olimme jo varautuneet pitämään niitä tallissa ja tarhoissa, lähellä liikkuvan petoeläimen takia. Uskoin kuitenkin vahvasti, että viidestä koirasta joku osaa antaa ääntä silloinkin, kun tarve tulisi.

Maanantai iltapäivälle olikin suunnitelmissa vähän jatkoa, eilen treenattuun ihmisen kanssa kulkemiseen. Aamupäivän mietin vaihtoehtoja, miten suorittaa operaatio kopitus kaikkein varmimmin, niin että ponille jäisi hyvä mieli. Aikaa varattiinkin reilusti, koko ilta, siltä varalta että poni olisi ottanut edelliskerran ikävän kokemuksen suuremminkin. Kopista otettiin pois väliseinä, jolloin se ei näyttäisi niin pelottavalta ja tilaa olisi vähän enemmänkin hengittää. Ponille laitoimme suitset päähän, mutta riimu oli suitsien päällä ja liina kiinni riimussa.

Liina oli lähinnä sen takia naruna, että tarvittaessa olisi vara päästää narusta reilummin. Poni tuli hyvin kopin lastaussillalle asti. Mutta siihen se sitten pysähtyi. Aluksi taktiikkana oli laittaa pieni paine liinasta, mutta poni ilmoitti heti, ettei ymmärtänyt myödätä, vaan painoi vastaan. Ponilta kiellettiin peruuttaminen paineesta, sillä sitä se ei saisi tehdä missään tilanteessa. Toinen olikin taas ponin takana ja avusti ponia takaa eteenpäin ainoastaan silloin, kun poni alkoi peruuttaa.

Koska tarkoitus oli tosiaan saada poni koppiin nätisti, ei muita apuvälineitä ollut käytössä. Nopeasti huomasimme, ettei paine taktiikka toiminut ja liinan solkikin oli jotenkin jäänyt riimuun kiinni huonosti. Joudun tulemaan ponin luo, korjaamaan ongelman. Samalla lähdimme yhtämatkaa kohti koppia. En varautunut ponin pysähtymiseen, mielessä ei käynyt yhtään kertaa sitä, että poni saattaisi pysähtyä. Yht'äkkiä huomasimme, ettei meillä ollut enää tilaa ottaa askelia. Olimme kopissa! Koppi laitettiin kiinni, ponin kanssa hetki nautiskeltiin kopin antimista, sillä joku koppitonttu oli vienyt sinne vähän nameja. Poni seisoi rauhassa, sai kehuja ja oli selvästi itseensä tyytyväinen ja ennenkaikkea rento. Luukut avattua käännyimme ponin kanssa kopissa ympäri. On se sen verran pieni, että se mahtui vallan mainiosti tulemaan etuperin kopista ulos.

Hetken päästä teimme toiston, kävelin ponin rinnalla ja poni tallusteli koppiin kuin vanha tekijä! Taas palkaksi vähän herkkuja, mutta tällä kertaa emme edes luukkuja turhaan kiinni laittaneet. Poni pois kopista, nyt tosin peruuttaen, ettei kääntymisestä tule tapa ja sitten tarhaan. Aikaa meni yhteensä varttitunti.

Sen jälkeen kyllä harmitti, että lauantaina poni täytyi kirjaimellisesti survoa lopulta koppiin. Jos hetken, pienen hetken olisi malttanut, rauhoittanut tilanteen ja antanut ponille tilaa, se olisi varmasti tullut. Onneksi poni osoittautui anteeksi antavaksi. Tässä kohtaa en ponia fiksuksi voisi sanoa, sillä fiksu hevonen ei lauantain lastauksen jälkeen olisi jalallakaan mennyt lähelle koppia. Koko Vermon kotimatkan mielessä pyörikin, että tässäkö se sitten oli. Poni tulisi kotiin ja olisi siellä lopun ikäänsä, niinkuin Nemo.

Olen niin tyytyväinen siihen, ettei poni ollut moksiskaan lauantain kopittamisesta ja antoi meille toisen mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Tätä mahdollisuutta ei ole vara tuhlata.

Maanantaina oli vielä edessä ponin siistimistä. Ensin vuorossa oli kaviot, joihin mieheni kiinnittää aina huomion ensimmäisenä. Entuudestaan oli tiedssa, ettei kavioien hoito olisi helppoa. Päätimme kuitenkin ensin yrittää hyvällä, ennen rauhoittamista.

Kokemusta nuorten, heikolla kavionhoito kokemuksella olevista hevosista on kertynyt paljon. Montakaan kertaa ei ole tarvinnut miettiä, kumpi olisi häviöllä, jos väkisin alkaisimme tekemään. Paljon onkin joutunut käyttämään mielikuvitusta, jotta kaviot on saatu hoidettua. Paras ja yleensä toimivin tapakin on löytynyt.

Treeniä vielä ennen tositoimia

Nuorilla on usein huono tasapaino. Ne eivät pysty, eivätkä varsinkaan jaksa seisoa paikallaan kolmella jalalla. Niillä on usein taipumus seilata puolelta toiselle, sillä tallikäytävän näkymä on tylsä ja kiinnostusta pitää etsiä milloin mistäkin. Sen sijaan, että väkisin yrittäisi pysyä paikallaan ja pitää hevosen koipea jalkojen välissä, täytyy ketterästi liikkua vähän jalan mukana. Tallin käytävät ovat yksinkertaisesti  liian ahtaita paikkoja tällaiseen, ja vaara jäädä seinän ja hevosen väliin on suuri. Parhaaksi tavaksi onkin todettu, hoitaa asiat tarhassa. Siellä on hevoselle usein enemmän katseltavaa, jolloin ne eivät tympäänny paikallaan seisomiseen ja unohtavat kiinnittää huomion kengittäjään. Siellä on myös tilaa etsiä hevosen hyvä tasapainoa ja seurata melko vaarattomasti mukana. Hevonen on narunpäässä kiinni, mutta saa katsella rauhassa maisemia ja kääntää päätään, ilman sidottuna olemisen tunnetta. Yleensä mukana on vielä jotakin, millä kiinnittää varmasti huomio pois jalassa roikkuvaan ihmiseen - ruokaa!

Niinpä tapa osoittautui Kirpunkin kanssa varsin toimivaksi. Niin toimivaksi, että etujalat oli huollettu tuota pikaa, eikä mitään ongelmaa ollut. Näin oli taas yksi positiivinen kokemus lisää ponin elämässä.


Illalla oli vielä pesu. Joka olikin tarpeen, sillä poni oli hyvin likainen. Hetken aikaa se olikin sitten varsin puhdas.

Tiistai-aamu valkeni kurjasti, kaatosateella. Siinä vaiheessa jo mietin, että tässä se nyt sitten oli. Näyttely olisi maneesissa, joo ei kiitos!

Aamu oli kiireinen, oli ratsutettavan ponin hieromista ja sen jälkeen ponin lähtö kotiin. Ja kun poni oli saatu kotimatkalle, oli aika katsoa kelloon ja todeta, että aikaa oli vain kolme tuntia ja mitään en ollut saanut vielä näyttelyn osalta valmiiksi. Kaiken lisäksi, juuri kun olin ottamassa puhdasta, mutta märkää ponia talliin kuivumaan, jotta saan sen puunattua, se päättikin ottaa mutakylvyn. Voi hiivatti sentään! Ei sitten parempaa aikaa ja paikkaa keksinyt mutakuorinnalle.

Ei auttanut kuin ottaa shampoot ja vedet ja lähteä pesemään ponia. Märkää ja mutaista ponia.
Onneksi kerkesin saada ponin pestyä. Kaivoin kaapista Simon hingneck loimen, jotta saisin ponin edes jotenkin vähän kuivattua. Loimi oli aivan valtava ja kaulaosaa täytyi taitella, jottei se mennyt aivan silmille asti. On se pieni.

Poni antoi loimittaa ja piti loimenkin nätisti päällä, vaikka arveluttikin vähän jättää se loimipäällä karsinaan. Mielessä oli jo kauheat kuvat siitä, kuinka se yrittää repiä loimea pois ja juuttuu siihen kiinni. Onneksi niin ei käynyt. Poni seisoi loimi päällä oikein nätisti ja rouskutteli tyytyväisesti uudessa karsinassaan heinää.

Sitten vain säihkeainetta purkillinen ja babyoilia turpaan. Ja sainkin olla tyytyväinen lopputulokseen. Kerkesin hyvin tehdä kaiken yksin, miehen ollessa töissä. Aikaa ei kyllä ylimääräiseen sitten jäänytkään. 

Ravikin löytyi

Sitten vain säihkyvä poni koppiin, jonne se kirjaimellisesti juoksi ja matkaan. Meidän ryhmän mittaus oli laitettu alkavaksi kello 15.00 ja pyydetty olemaan paikalla hyvissä ajoin, poisjääntien vuoksi. Olimme paikalla 14.55 ja ajattelimme olla ripeitä paikan päällä. Äkkiä mittaukseen, jossa kuulemmekin, että aikataulu on vähän venynyt. No, mitäpä se vartti sinne tai tänne haittaa? Ponin mittaus osoitti, että poni todellakin pieni. Se oli edestä 129,5cm ja takaa 131cm. Mutta mittaajan mielestä erittäin hyvässä kasvuvaiheessa!

Sitten vain odottelemaan vuoroa. Ulkokentällä saimme treenata vielä esiintymistä ja tutustua samalla areenan puomeihin. Poni vaikutti varsin tilanteen tasalla olevalta, se oli rento ja esitti hienoa ravia. Ulkona.
Käyttäytymisestä se saikin odottaessaan paljon kehuja, kuinka kaksi vuotias ori voikaan olla noin hienosti.

Huh, hienosti se olikin ja onneksi, sillä odottelua ei ollut hiukan, vaan puolitoista tuntia! Paikalla sattui olemaan myös muutama kiimainen tamma, josta poni kyllä otti vähän eloa elämäänsä, mutta onneksi asiallisissa rajoissa.

Kun vihdoin koitti meidän vuoro, oli poni jo käynyt kaikki vaiheet läpi innostuksesta tylsistymiseen ja väsymiseen. Maneesissa se kaikesta ennakkoluuloisuudestani huolimatta oli oiken hienosti. Vaikka esiintymisestä jäikin pois se säihke, sillä tuollainen odottelu vie kyllä nuorelta voimat ja kiinnostuksen, jaksoi se silti vielä yrittää.

Poni sai kehuja ylälinjasta, rotuleimasta ja siroista linjoista. Se oli hyvä kuntoinen ja hyvässä kehitysvaiheessa, mutta vielä kaitarunkoinen. Käynnistä poni sai maininnan, että se olisi ahdas edestä. Itselleni kyllä jäi nyt suu ammolleen, sillä en yhtään ymmärrä, mistä kohtaa se on ahdas, päin vastoin. Ja ravissa oli maininta lennokkuudesta ja joustavuudesta, eikä poni edes enää esittänyt ravia, vaan ravasi vain. Kirjallista arviota emme saaneet, sillä kaikki hoituu nykyisin heppa-järjestelmästä. Eli tulokset Hippoksen toimintalinjan mukaan näkyvät ehkä ensi jouluna. Kuitenkin II, johon on nyt tyytyminen!

Taidon näyte vielä Vermon näyttelystä

Nyt poni saakin olla vähän aikaa ihan rauhassa, ainoastaan sen verran toimia ihmisen kanssa, että yöksi pääsee sisälle ja aamulla ulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti