Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

28.8.2014

Super-Simo jaksaa yllättää

Tänään minulla oli Simo-päivä. Mieheni ratsasti Nemon, vanhemman tyttären avustuksella. Jotenkin nuo eläimet ovat käsittämättömän viisaita. Nemo muuttuu yöstä päiväksi, vain sillä että tyttären nostaa kyytiin. Hyvä että uskaltaa edes hengittää, niin varovainen se lapsi selässään on. Niin on meidän, alta kolme vuotias tyttäremmekin ratsastanut jo ilman talutustakin.

Sillä välin, kun Nemo teki arvokasta opetushevosen työtä, minä otin Simon käsittelyyni. Harjasin hevosen tavanomaisesta poikkeavasti. Yleensä suhaisen hevosen ripeällä tahdilla valmiiksi, mutta tänään tein rauhassa jokaisesta harjan vedosta lähtien kaiken.

Jatkoin kentällä tätä erilaista linjaa. Yleensä en kävelytä hevosta sen kummemmin, mutta nyt annoin hevosen kävellä ilman sivuohjia liinan päässä kumpaankin suuntaan. Ehkä syynä oli se, että hevonen liikkui poikkeuksellisen tarmokkaasti takaa ja halusin arvioida käyntiä maasta.

Olen Uunon jälkeen harmitellut, etten mistään löydä niin hyvä käyntistä hevosta. Sehän olikin poikkeuksellisen hyvä käyntinen, verrattuna muuhun liikkumiseen. Ajatuksen sokaisemana en ollut edes katsonut sen kummemmin Simon käyntiä, sillä se ei ole koskaan ollut yhtä säväyttävä kuin ravi tai laukka.

Tänään analysoin Simon käyntiä pidemmän aikaa. Jotain siinä oli tapahtunut, hevonen ei koskaan aiemmin ollut esittänyt noin laadukasta ja takaa polkevaa käyntiä.

Kun olin riittävän häkeltynyt hevosen käynnistä, juoksutin hetken toiseen suuntaan ravia ja vähän laukkaa. Ravi oli liinan päässä hyvä, mutta laukka oli hyvin työlästä. Hevoselta loppui tila laukata tässä kehitysvaiheessa. Ja minä olen aina kehunut sen hyvää tasapainoa.

Sitten nousinkin selkään. Hain selästä ensin käyntiä ja tuntumaa. Rehellisesti halusin tuntea selästä hevosen käyntiä. Hyvä käynti löytyi kyllä nopeasti, mutta tuntuman kanssa täytyi hetken pidempään työskennellä. Simo tykkää lähteä vetämään, etenkin käynnissä, kättä vasten.

Tänään en sallinut sitä enää askeltakaan. Jokaisesta yrityksestä ratsastin hevosta enemmän eteen käynnissä. Kun yhteinen sävel löytyi, hevonen tuntui kevyeltä ja tarmokkaalta, nostin ravin. Koska käynti oli niin hyvä, siirtyminen raviin oli voimakas ja todellakin sanan virallisessa merkityksessä se oli ravia ensi askeleesta lähtien. Hevonen pysyi samaisella, höyhenen kevyellä tuntumalla. Normaalisti ravi on ollut meillä vielä enemmän juoksua eteen, sillä tuntumaa ja pyöreyttä ei ole ollut ja liike on lähinnä koostunut hevosen jalkojen liikkumisesta. Tänään oli niin monta palikkaa kohdallaan, että hevonen ensi kertaa ravasi ratsastajan kanssa läpi koko kropan. Se oli pyöreä, tarmokas ja jokainen askel tuntui siltä, kuin se olisi unta. Hevonen oli tasapainossa, kevyt ja tahdikas. Se oli jotain, jotain aivan kuin olisi vaihtanut ladan mersuun.

Koska hevonen oli niin hieno, päätin lopettaa hyvin nopeasti. Vaikka suunnitelmissa olikin ottaa laukat selästä, jätin sen tekemättä.

Olin niin ylpeä ja tyytyväinen hevoseen. Se on kehittynyt aivan ällistyttävän paljon, hyvin nopeassa tahdissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti