Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

23.8.2014

Liimaa+vanua = pilvilinnoja

Syksyn tullessa väistämättä, on aika katsastella tavoitteita. Talvi on aikaa, jolloin harjoitellaan lisää ja opitaan uutta seuraavaa kesää varten. Näin ainakin meidän kohdalla, sillä keväästä syksyn on kisakausi.

Omat tavoitteet tälle vuodelle oli Uunon kanssa. Tavoitteena oli päästä radoille, kisaamaan kuusivuotiaiden champion sarjaa. Mutta hevonen ei kyennyt siihen, sen terveys laittoi rajan vastaan. Tavoitteet jäivät saavuttamatta kisaradoilta, mutta toisaalta suurin tavoite oli pitää hevosta terveenä ja onnellisena. Kävin Uunoa katsomassa viikko sitten, ja se näytti niin elämäänsä tyytyväiseltä ja onnelliselta, että koin onnistuneeni ainakin yhdessä tavoitteessa. Vaikka hevosen ylläpitoon anto oli raskas päätös, oli se selkeästi kuitenkin oikea.

Kuvannut Tapio Pyrhönen
Niin kaunis on hiljaisuus. Ja kauniimpaa on kaipaus, kun muistoissa hetken olla saa, silmän isku on ikuisuus!

Kesästä ei siltikään jäänyt kisat kokonaan pois, sillä ratsutettavana oleva poni kehittyi varsin nopeasti ja pääsin sen kanssa kisaamaan nuorten luokkia muutaman startin verran. Samalla sain itselleni lisää ratakokemusta, erilaisella nuorella. Oma henkinen kasvu ratsastaja olikin kesän aikana hyvin voimakasta.
Opin paljon, en niinkään temppuja vaan herkkyyttä. Minulla oli kesän poni, joka oli niin herkkä, että se reagoi  kaikkiin muutoksiin, lähtien ratsastushousuista. Vanhat ja kuluneet pöksyt olivat liukkaammat kuin uudenkarheat jolloin istuntani oli väistämättä erilaista. Opin ymmärtämään kuinka herkkiä olentoja voikaan olla olemassa. Muut ratsuni eivät ole koskaan olleet noin herkkiä. Tai en ole ymmärtänyt lukea niitä niin.

Kuvannut JB kuvaus

Simon kanssa tavoitteena oli kesän aikana sisäänratsutus. Olin varannut siihen enemmälti aikaa, mutta hevonen osoittautui erittäin omaksuvaiseksi ja yritteliääksi yhteistyökumppaniksi. Tavoitteet Simon kanssa saavutettiin, se kantaa ratsastaa kaikissa askellajeissa kumpaankin kierrokseen. Rutinoitunut ratsu se ei ole, eihän sillä ratsun kilometrejä ole takana kuin kymmeniseltä ratsastuskerralta.

Kesä oli hyvin antoisa. Sain paljon oppia ja ideoita omaan tekemiseen. Ennen kaikkea luotin itseeni. Luotin siihen, että pystyn ja kykenen saamaan vähemmällä enemmän. Luotin siihen omaan taitooni arvioida hevosia ja tilanteita ja luotin ratkaisuihini. Vaikka oli tilanteita, joissa olisin voinut valita toisin, en ole pettynyt omiin valintoihini ja päätöksiini.

Uunon ollessa sisäänratsutus vaiheessa ja valmistautuessa nelivuotiaiden laatuarvosteluun, en ollut varma siitä mitä teen ja teenkö oikein. Olin epävarma ja tein tuhottoman paljon enemmän, vaikka vähemmälläkin olisi lopputulokseen päästy, ehkä jopa parempaan. En kuitenkaan kadu sitä aikaa, minkä Uunon kanssa vietin. Se on ollut antoisaa ja opettavaista. Se on ollut jollain tapaa valaisevaa. Ja toisaalta, se ei ollut millään tapaa tekemisissä hevosen tämän hetkisen terveyden kanssa, kasvuhäiriöt olivat hevosella jo paljon aiemmin. 

Nemon kanssa tavoitteena oli katsastella, olisiko siinä hevosta vielä tulevalle talvelle, vai joudunko tekemään raskaita pääöksiä. Mikään ei ole koskaan varmaa, mutta toistaiseksi näyttäisi siltä, että hevonen saa jatkaa elämäänsä, kunhan vain itse pidän huolen, että hevonen saa tarvitsemansa liikunnan. Viimetalvena se oli hankalaa vauvamahan takia, mutta nyt tulevana talvena sekään ei ole esteenä.


Kesä kasvatti paljon, niinkuin jokainen, silmät auki eletty hetki. Jotenkin osasin elää tämän kesän paljon avoisemmalla mielellä. Olen aina ollut vähän jäärä mielipiteideni suhteen ja kieltämättä ennakkoluuloinenkin ja osittain ennalta tuomitsevakin. Päätin muuttaa suuntaa omassa ajattelutavassani, päätin hyväksyä asioita, joita olen aina pitänyt turhana. Päätin muuttaa ajatteluani positiivisemmaksi. En ole mikään negatiivisen perikuva ollut koskaan, mutta aina pystyy laittamaan enemmän positiivisuutta kehiin. Minusta, ujosta ja hiljaisesta nuoresta kuoriutui jotain, mitä en olisi ikinä uskonut. Uskalsin mennä puhumaan täysin tuntemattomille ratsastuskisoissa. Uskalsin vaihtaa heidän kanssaan näkemyksiä ja keskustelemaan pitkänkin tovin. Ja olen oppinut soittamaan puhelimella, täysin tuntemattomille, johon ennen olen aina patistanut mieheni.

Positiivisuus muutti jollain tapaa konkreettisesti minua itseäni ja omaa elämääni.

Tulevalle syksylle ja talvelle onkin nyt aika asettaa tavoitteita. Listaankin alle vähän meidän tavoitteitamme.

 Simon tavoitteet ovat talvella ehkä se kaikkein suurin asia. Sen kanssa olisi tarkoitus ensi keväänä olla radalla, joten sen eteen on tehtävä töitä. Arki tuo varmasti mukanaan haasteita ja ongelmia, mutta kova tahto ja sinnikkyys on useinmiten riittänyt vaikeuksien läpi, joten uskon, että Simon kanssa mikään ongelma ei ole este. Haluan harrastaa ja toistaiseksi vain harrastaa. En halua harrastaa hampaat irvessä, vaan nauttien koko perheen kanssa ja tietenkin hevosen. Edessä ei siis tosiaankaan ole mitään hampaiden kiristystä treenien muodossa vaan iloista elämistä hetkessä. Simon kanssa tarkoitus on kasvattaa lihaksistoa ja voimaa,  maastoilla ja harjoitella lisää kouluratsastuksen saralla.  Harjoitella rentoutta ja herkkyyttä, ja yhdessä työskentelemistä nauttien siitä. Unohtaa tulevan kesän kilpailut ja mennä hevosen ehdoilla, katsoen ja kuulostellen. Mikäli hevonen jatkaa oppimistaan samalla tavalla kuin esikoulussaan, uskon, että hevonen kerkeää keväällä kyvyt esiin-tapahtumaan, ilman hampaiden kiristystä. Ja jos ei ehdi, niin sitten ei ehdi. Ei maailma lopu yhden tai kahden kisan takia, ei edes kisakauden. Vaikka en haluakaan harrastaa hampaita kiristellen, haluan silti kehittyä ja oppia, sekä kehittää hevostani. Yritän vain tehdä sen eritavalla, kuin valtaosa nykyharrastajista. Haluan, että olen tyytyväinen hevoseen, sen suorituksiin ja yrittämiseen. Vaikken halua vaatia siltä liikaa, ei se tarkoita pelkkää lömpsyttelyä. Liian ja liian vähäisen välissä on kultainen keskitie. Haluan löytää sen keskitien ja tasapainon pysyä sillä tiellä.




Niinkuin koko harrastus, kaikilla hevosilla, haluan tehdä sitä kultaisen keskitien tuntumassa. Haluan olla onnellinen joka kerta, laskeuduttuani hevosen selästä. Haluan nousta hevosen selkään ilman paineita ja odotuksia jostakin, jota ei kuitenkaan ole. Haluan, että hevoseni ovat onnellisia, ovat hevosia ja nauttivat yhdessä vietetyistä hetkistä.

Kotteron kanssa edessä on tälle syksyä vielä laatuponi-kilpailu. Kahden treenin tuloksena on tieto siitä, ettei vaadittava estesuoritus ole ongelma. Ponilta löytyy hyppykykyä ja tekniikkaa. Pientä hianosäätöä vain.  Tottakai, kun kilpailuihin lähdetään kauas, ja joudumme yöpymään ja tekemään reissun muutenkin pidemmän kaavan mukaan, ei tarkoitus ole lähteä vain ottamaan osaa. Tarkoitus on mennä pärjäämään. Jos poni näyttää, lähempänä tapahtumaa epävarmalta, ei sinne lähdetä. Toistaiseksi kuitenkin näyttää oikein lupaavalta ja aikaakin on vielä reilu kuukausi valmistautua. Muuten, Kotteron tulevaisuudessa siintää jo muut tavoitteet. Ponille on suunniteltu ensivuodeksi ja tulevalle talvelle pientä työskentelyä ohjasajaen, jotta pieni poni saisi riittävän lihaksiston ja kunnon tulevaa ratsutusta varten. Ratsutuksesta ei kuitenkaan ponin kohdalla puhuta vielä ajankohtaisena, sillä olemme päättäneet antaa ponin kasvaa koko ensivuosi rauhassa ja katsoa sitten nelivuotiskeväällä, olisiko poni sillä mallilla.

"salaa toivon, että Kotterosta tulisi yhtä kiva, kuin tämä Pioneerilainen on, Hillside Gimli 4v." Yhdennäköisyyttä ainakin on.
Kottero on perusluonteeltaan vähän arka ja ennakkoluuloinen uusien asioiden suhteen, jonka vuoksi sen kanssa onkin tarkoitus tehdä paljon kaikkea erilaista. Tehdä vähän ärsykkeitä jotta se tottuisi ja oppisi vähän rennommin mielin kohtaamaan uudetkin asiat, jotta tulevaisuudessa toimiva lasten poniura olisi turvallista kaikille.


Nemon kanssa tavoitteet ovat leppoisissa harrastelupäivissä, siinä todellisessa nautinnossa, mitä oma hevonen voi antaa. Rauhallista menoa hetkessä ja katsoa mihin se riittää. Toivottavasti pitkälle!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti