Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

10.8.2014

Uusi tulokas - Gottfrid

Lauantai aamuna, aikaisen herätyksen saattelemana koko perhe reissuun. Auto starttasi n. kello 7.00, joka on hyvin aikaista meidän perheelle, etenkin lapsille, jotka rakastavat aamulla nukkua pitkään. Auto ja koppi oli laitettu edellisinä päivinä valmiiksi. Koppi koki samalla vuosi huollon, sisätilojen pesun sekä maalauksen ja desinfioinnin. Sen verran paljon nyt vieraita hevosia tullut mukana kisoihin kuskattua, että nyt oli aika hoitaa kopin sisätilat kuntoon.

Mukaan lähti myös ponille riimu, jos toinenkin kaiken varalta, sekä liinoja ja muita hyväksi todettua tavaroita.

Perille Vermoon saavuttiin kymmenen jälkeen. Paikalla oli itse asiassa melko vähän porukkaa. Viimeksi massa tapahtumassa ekr:n kisoissa oli niin paljon enemmän, että tämä alkoi vaikuttaa melkein "laimealta". Syynä ilmeisestikin oli se, että sunnuntaiksi oli tulossa enemmän. Huh, onneksi siis olimme lauantaina!

Nopea kierros tapahtuma-alueelle, Vermon raviradan keskinurmelle, jossa oli monta näyttelykehää sekä eri rotuyhdistysten ja varustekauppiaiden ständejä. Olihan siellä paljon kaikkea kivaakin, mm. edullisia loimia. Mutta nyt pidin niskakarvoistani kiinni ja vältin höpöhöpö-tuotteiden ostamiselta. Niin paljon on tullut tehtyä huonoja ostoksia hinnan perusteella. Kun merkittömillä halpisvarusteilla ei olekaan käyttötakuuta ja loimet hajoavat päreiksi jo ennen kuin kerkeävät hevosten niskaan. Varustehuone on nyt siisti, ilman yhtään ylimääräistä huonoa ostosta, niin haluan sen sellaisena pitääkin. Poni saa sitten kerralla kunnollista päälle, tai on ilman.

Sitten olikin itse pääasia, ponin etsiminen. Tätä poniahan emme olleet koskaan nähneet, vaan kaupat sovittu vain kuvien ja lähinnä suvun perusteella. Nuorista kun ei koskaan voi ennustaa pitkälle. Ne voivat vaikuttaa oikein hyviltä ja olla puolen vuoden päästä jotain aivan muuta. Niinpä nuorten hevosten kohdalla olemme enemmän katsoneet sukua kuin sitä, miltä varsa näyttää.

Poni löytyikin nopeasti ja ensisilmäyksellä tuli tunne "hui, onpas se pieni!" Mutta niin, sehän oli koko ajan tiedossa, että poni on pieni. Jotenkin vain isojen kavereiden jälkeen tuollainen oikeasti poni, tuntui todella pieneltä. Poni oli oikein nätisti karsinassaan, hyvin levollinen ja rauhallinen sekä kiltti. Se ei ollut moksiskaan siitä, että täysin vieraat tulevat hipelemään ja pällistelemään.

Vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimmekin ponin kanssa ulos, sillä kohta olisi kuitenkin meidän vuoro. Poni ei sen enempää vaikuttanut ulkonakaan hermoilevan, tuntui varsin jähmeältä ja raviin saaminen olikin työtä.
Pikku hiljaa kaveri kuitenkin alkoi heräilemään ja katseli ympärilleen varsin kiinnostuneena. Edelleen poni vaikutti kiltiltä, vähän jännittyneeltä ja siltä, että se on tosiaan ollut laitumella kesän, mutta oikein asialliselta.

Vermossa kaikki saman ryhmän ponit ovat kehässä yhtäaikaa, ja tietenkin minulle sattui se kohtalo, että olen koko ryhmän ensimmäinen. Voi kunpa olisin ollut edes toinen, mutta ensimmäisenä olemiselle ei nyt mitään voi. Poni liikkui jähmeästi kehässä, sillä sitä jännitti, eikä sillä ollut vetoapua. Raviin saamiseen tarvittiin apuakin, eikä se häikäissyt siinä ollenkaan.  Tuomarina oli brittiläinen, jonka kanssa kommunikointi tapahtui englanniksi. Ja sitten vastassa olen minä, joka ei oikeasti osaa sanaakaan. Jostakin kaukaa aivojen sopukoista kuitenkin ymmärsin ja osasin vastatakin tuomarille englanniksi, mikä on suoranainen ihme.

Poni oli koko ajan asiallinen, vaikka kehässä oli neljä muuta oria, ja arvostelu kesti melko kauan, jaksoi tämä kaveri olla asiallisesti koko tilaisuuden ajan.

Lopputuloksena oli kakkospalkinto ja valitettavasti oman ryhmän viides. Tuomari kuitenkin kehui ponia erittäin hyväksi, tulosta laski hevosen laimea ravaaminen. Mutta konkreettisesti hän ei löytänyt ponista mitään vikaa. Olinkin palkintojen jaon ainut, jolle tuomari jäi juttelemaan tuloksesta. Tuomarin kehut lämmittivät niin kovasti, että vaikka ei menestystä enemmälti tullut, olin erittäin tyytyväinen ostokseeni. Aina ei vaan voi häikäistä.. Kunniakierroksella olimme luonnollisesti perällä, jolloin vetoapua löytyi edestä. Voi kunpa sitä ravia olisi silloin arvioitu!

No, pääsimme sitten "aikaisin" lähtemään kotimatkalle. Edessä oli lastaus, jossa oli hieman ongelmia. Sen verran ikävästi poni jouduttiin laittamaan koppiin, että huomisilta menee kyllä leppoisamman kopittelu opettelun parissa, jotta tiistaina pääsisimme näyttelyyn autolla. Nopeampi vaihtoehto, kuin kävely, mikä sekin kyllä on pakon edessä mahdollista. Tänään illalla harjoittelemme talutusta ja vähän luottamusharjoituksia maastakäsin, jotta lastaus teoriassa edes olisi mahdollista. Ja esiintyisi edukseen Hippoksen näyttelyssä.

Kotimatka sujui hyvin, poni oli aivan huomaamaton, ei heilunut ollenkaan, tai ainakaan se ei tuntunut millään tapaa ratin takana.


Tässä se on

GOTTFRID



Kaksivuotias, (s.2012) new forest- ori Gottfrid, jolle ei vielä ole omaa lempinimeä keksitty, sillä Kottero on ehkä liian pitkä meidän suuhun. Katsotaan, keksitäänkö sille joku kiva uusi nimi.

Kotteron isä on Stackarps Pioneer, joka olikin suurin syy, miksi edes kiinnostuin ponista. Sillä haaveena on ollut aina oma pioneerilainen nyffi ja tälle kesää tamman astutus jäi kaiken kiireen keskellä liian myöhäiseksi. Kotteron emänisä on Bazuun SWE. Poni onkin suvullisesti oikein miellyttävä. Kun olimme jo päättäneet kaupoista, oli saman yhdistelmän viisivuotias nyffi Lappeenrannassa kansallisissa kisoissa, viisivuotiaiden luokassa ja sijoittui siellä kaikkien hienojen puoliveristen keskellä.

Tässä onkin sitten projektia tulevaisuuteen, saa nähdä minne sen kanssa vielä päästään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti