Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

10.9.2014

Hyvän mielen hevonen



Simo, tuo huononkin päivän piristäjä.

 Simo jäi "kesäkelien" takaisin tullessa laidunlomalle, niinkuin tallin muukin väki. Kahdestakin syystä; jotta se saa nauttia viimeisistä laidunpäivistä kunnolla. Ja siksi, että se oli viime työjaksossa, joka kesti kolme päivää, niin hyvä. Mielestäni on turha työstää nuorta siihen asti, että se on loman tarpeessa. Silloin ollaan jo pari askelta liian myöhässä. Olen aina ajatellut niin, että nuorta työstettäessä sen täytyy saada lomaa silloin, kun nuori hevonen on innolla mukana ja tuntuu hyvältä. Turha niiden kanssa on työskennellä siihen asti, että ne ovat loman tarpeessa, silloin ne vain oppivat, että ihmisen kanssa työskentely on rankkaa ja tylsää. Näille käy jossain vaiheessa niin, ettei työnteko enää maistukkaan.

Simo olikin muutaman viikon lomalla ja pääsi takaisin työntekoon. Ensimmäisenä päivänä oli taas liinassa pyörimistä. Hevonen vaikutti hyvältä, joten seuraavana päivänä oli ratsastuksen vuoro. En oikein osannut ennakkoon ajatella tai toivoa ratsastukselta mitään. Tuon otuksen kanssa olen oppinut olemaan täysin avoimin mielin. Sen positiivinen asenne ja yrittämisen halu on jotain aivan erikoista. Simon kanssa on ilo työskennellä aina, sillä se on hevonen, joka parantaa päivän kuin päivän, olemalla oma itsensä.

Jo selkään noustessa tunsin kuinka tästä tulee jollain tapaa hyvä päivä. Vaikka kentän vieressä olikin ensimmäistä kertaa häiriötekijöinä laiduntamassa Kottero ja Nemo, osasi Simo työ-orientoitua mallikkaasti. Oikeastaan kavereista se sai vain lisää intoa esittää itseään ja osaamistaan.


Alkuun työskentelin käynnin parissa, sen verran, että sain hevosen kävelemaan hyvin takaa eteen. Vaikka Simon käynti on parantunut ihan mielettömästi, on se sille vielä kovin työlästä ja rankkaa. Kun yhteisymmärrys käynnissä löytyi, oli ravin aika. Ravi tuntui hyvältä. Ajoittain todella hyvältä, ajoittain hevonen oli tyhjä edestä, vaikka se ravasikin muuten hyvin läpi kropan.

Ravit sujuivat kumpaankin suuntaan hyvin. Hevonen oli herkkä, kevyt ja eteenpäipyrkivä. Mitä muuta siltä voikaan vaatia? Myös ohjaus toimi, puoliympyrän merkeissä kumpaankin suuntaan.

Onneksi muistin napata kamerankin mukaan ja sain taas vaihteeksi itsekin konkreettisesti nähtyä hyviä- ja ongelmakohtia. Tähän asti hevosta on ratsastettu eteen kohti tuntumaa. Pääpaino on kuitenkin ollut koko ajan siinä, että hevonen hevonen ravaa, eikä juokse. Emme ole laisinkaan kiinnittäneet huomiota sen muotoon, sillä ei vielä merkitystä liiemmin ole, sillä hevonen liikkuu korrektissa muodossa koko ajan, vaikkei aivan kuolaimella olisikaan.


Simo on kropaltaan rakentunut hyvin, sen on helppo kulkea peräänannossa, melko korkeassa muodossa. Jännittyessään se menee helposti kuolaimen alle ja jää tyhjäksi. Simon perustyönskentely muoto on mielestäni kuitekin tähän koulutusvaiheeseen liian korkea ja koottu. Simo kokoaa itseään luonnostaan todella lyhyeksi ja korkeaksi, mutta se ei lähde veyttämään laisinkaan yhtä jouhevasti. Päin vastoin. Päivän otoksia katsellessani se näkyy selvästi.



Simo on kolmevuotias, eikä sen kuuluisi kulkea vielä yllä olevan kuvan mukaisesti. Vaikka tuo on sen luonnollisen ja helppo tapa liikkua, haluaisin tämän ikäisen hevosen kulkevan pidemmässä ja matalemmassa muodossa.



Kuvia katsellessani ratsastuksen jälkeen, olikin mietinnän paikka. Miten tästä jatketaan?
Oikeastaan oli heti selvää, miten tästä jatketaan. Ei ainakaan tähän suuntaan. Hevonen on oppinut muutamalla ratsastuskerralla kulkemaan oikein päin, takaa kohti tuntumaa. Mutta yrittämisen halussa se vain kokoaa itseään enemmän ja enemmän.


Haluan työstää nuoria matalammassa ja pidemmässä muodossa, joka onkin sitten seuraavaksi työn alla. Etsiä Simolle luontainen, mutta ikäistensä tasoa oleva muoto. Haluan ratsastaa hevosiani eteen-alas, niin että ne voivat venyttää itseään ja selkäänsä hyvin. Valmentajan silmän alle haluaisin heti. Mutta mitä minun valmentajani tekee? No, katsokaa subilta kymmeneltä. Ei siis ole ainakaan hetkeen käytettävissä.


Vaikka maailma on täynnä muitakin valmentajia, en lähde nuoren kanssa sooloilemaan ja kokeilemaan, minulle täysin vieraan tyylisiä valmentajia. Tahdon oman valmentajani silmän alle. Tahdon avun ihmiseltä, johon todella luotan ja tiedän, että homma tehdään kunnolla ja oikein. Joudun siis toistaiseksi kärvistelemään ja tekemään työtä yksin, mieheni avustuksella.


Onneksi kyseessä on nuori hevonen, jonka kanssa saa rauhassa olla laiska. Ei haittaa, vaikka jättäisin sen lomalle nyt ja ottaisin parin kuukauden päästä uudelleen hommiin. Nyt kuitenkin päätettiin hommien tekoa jatkaa seuraavana päivänä. Teema oli selvä, eteen-alas, mahdollisimman pitkäksi ja rennoksi.

Perusideasta hevonen saikin hyvin pian kiinni. Fiksu kaveri. Työntekoa teimme kymmenisen minuuttia, vain hakien hevosta pidemmäksi ja matalammaksi edestä. Hyvälle alulle päästyämme päätin lopettaa.

Nyt täytyy jatkossa olla tarkkana tuon otuksen kanssa, ettei en anna liian kasaan itseään kerätä, siitä ei seuraa mitään hyvää tulevaisuutta ajatellen. Kaikki ajallaan, nyt on vielä sen pitkän ja matalan työskentelymuodon hetki.

Tästä jatketaankin taas vapaitten pariin ja ensiviikolla katsotaan uudelleen, kuinka töitä tehdään.
Kova halu olisi lähteä maastoon, mutta nyt se on hieman hankalaa, sillä tiet ovat täynnä traktoreita, puimureita ja muita työkoneita, joiden kanssa en tahdo kohtaamisia ihan vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti