Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

14.9.2014

Oi minun ihanaa ja uljasta ratsua



Simo palasi työn ääreen lyhyen lomailun, tai oikeastaan vapaiden jälkeen. Työn teko aloitettiin tälläkertaa nopealla juoksutuksella ja sitten samantien selkään.

Jo aamulla hevonen vaikutti ulos päästessään hyvin levänneeltä, oikealta duracelilta. Ja sama meno jatkui iltapäivälle, sekä ratsastukseen. Ratsastuksessa se onneksi näkyi lähinnä suurena keskittymisvaikeutena.

löytyyköhän vielä joku nivel, josta käden saa enempi mutkalle? ;)

Vaikka Simo olikin todella mukava, se oli vähän kaikkea muuta kuin työ-orientoitunut. Vähän sellainen "nännännää"-ilme kasvoillaan. Ei oikein malttanut olla läsnä työnteossa, vaan kyttäili ja pälyili maisemia ja kaikkea ympärillä.


Toisaalta itsellänikin oli vähän sellainen kiire-fiilis. Vaikkei kiire mihinkään ollut, oli jotenkin hätäistä menoa sekä hevoselta että ratsastajalta. Ja ruokimme vain toinen toistaan kiireistä ja keskittymätöntä fiilistä kumpainenkin. Voi että kun tajuaisi aina siinä kohtaa huokaista syvään ja saada kiireinen fiilis pois, eikä vasta sitten jälkipuinneissa. Oppia ikä kaikki!


Ravailtiin kumpaankin suuntaan. Ravi tuntui ihan hyvältä. Yritin saada hevosta taas vähän avoimempaan muotoon, vähän enemmän alas ja pitkäksi. Vähän pidemmällä ohjalla ja pienemmällä tuella.

Simo on hevonen, joka on harvinaisen herkkä suustaan, mutta kuitenkin on halukas olemaan ohjalla melko paljon. Tai jos vertaa Uunoon, niin ei ollenkaan, mutta näin herkäksi otukseksi se on paljon. Se ei todellakaan paina käteen vaan tykkää, että ohjasta on tuki, josta saa turvaa. Kun sitten yritin hevosta vähän pidemmällä ohjalla ratsastaa, oli se kaiken muun kiireen ja sähellyksen päälle vähän huono kombinaatio. Hevonen ei rentoutunut, eikä saanut oikein sellaista hyvää tekemisen meininkiä päälle.


Sille jäi liikaa tilaa tehdä omiaan ja kyttäillä lisää maisemia. Samalla se oli vähän liiankin räjähdysherkkä pohkeelle, kuin tikittävä aikapommi, joka oikein odotti, koska pyydän enemmän eteen. En kuitenkaan halunnut lähteä keräämään ohjia ja hevosta lyhyemmäksi tällä kertaa, vaikka se olisikin voinut poistaa muutaman ylimääräisen kyttäilyn. Siitä on vain päästävä nyt pois ja hevosen oppia olemaan vähän itsenäisemmin työn teossa. Simolle uuden työskentelytavan kanssa menee varmasti aikaa, ennenkuin rentous siihen löytyy, mutta uskon, että se on loppujen lopuksi kannattava tie. On turhan myöhäistä alkaa työstämään hevosta pidemmäksi puolenvuoden tai vuoden päästä. Mitä nopeammin hevosen liikkumismuotoa voi säädellä, sen parempi.


Hetkisen aikaa ravailtuamme, alkoi yhteistyö löytymään ja työkin vähän maistumaan, kunnes
lopulta nuori herra päätti ykskaks yllättäen tehdä poistumisliikkeen, kentän ulkopuolella olevien puomien kohdalla. Tämä kaunis sivuttaisliike näkyy videolla. Ja juuri kun löysimme hetkeksi hyvän balanssin ja huikkasin miehelleni, että voisitko tästä hyvästä ravista ottaa videota. Siihen se balanssi sitten katosi.



Joskus on vähän heikompia päiviä, joskus on päiviä kun ei pitäisi tehdä mitään. Simolla on näitä heikkoja päiviä kerran kuussa, joten sallittakoon ne meille.



Kuvista kyllä näkee selvästi, ettei oma menokaan ole 110%, ihan hirveä könötys ja kädet miten sattuu. Jaiks! Nyt täytynee petrata omaakin menoa huomiselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti