Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

30.10.2014

Aamukännit Viikissä

Taas oli edessä aikainen herätys, sillä auton nokka osoitti Viikkiä kohti jo viideltä, Simo kyydissä.

Klinikalle saavuttiin sopivasti ajallaan kahdeksalta. Simolle oli varattu aika kintereessä olevien irtopalojen poistoon.

Ilmoittauduimme klinikalle ja saimmekin viedä hevosen karsinaan, odottelemaan omaa vuoroaan. Ennen karsinaan menoa Simo sai käydä puntarilla. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei hevoset 600kg paina automaattisesti. Ja niin vain kävi että tämäkin pikkujätti jäi jopa 500kg alle, tarkalleen 490kg. Simoa jäi karsinaan heti tutkimaan useampi henkilö, jotka ottivat hevosen perusarvot ylös.

Seuraavaksi täytyi viedä CD-levyllä olleet röntgen kuvat kirurgille. Nopea juttu tuokio vastaanotto virkailijan kanssa, jonka päätteeksi lähdimme tappamaan aikaa Helsinkiin, sillä hevonen ei ennen kolmea pääsisi pois. Ei mennyt kauaa, kun perään soitettiin ja kerrottiin kirurgin suunnitelmista: vasemman kintereen pala on ehdottomasti poistettava, oikean puoleinen on vähän hankala ja pieni, mutta yritetään kuitenkin poistaa. Operaatio aloitettaisiin kymmeneltä.

Meidän matkamme jatkui kohti pitkää ja tylsää ajantappamista, kunnes puhelin soi uudelleen.
Kuvia tarkemmin katsottuna, takapolven "kalkkeuma" on nivelessä, eikä se ole kalkkeuma vaan suuri 3cm irtopala. Heillä ei olisi laitteita poistaa polven palaa. Olikin päätettävä mitä tehdä. Kintereestä olisi tänään saanut "varmasti" yhden palan pois, ehkä kaksi ja tähystettyä tarkemmin, mitä polvessa olisi, mutta sille ei voisi tehdä mitään. Vaihtoehto kaksi oli tuoda hevonen ensiviikolla uudelleen, jolloin paikalla on ulkomaalainen huippukirurgi, joka saa kaikki kolme palaa kerralla pois. Kumpikaan vaihtoehto ei kuulostanut hyvältä, polvessa ei pitänyt olla irtopalaa. Mitä sekin nyt tulisi maksamaan?

Nopeasti kuitenkin päätin, ettei hevoseni kahteen nukutukseen mene, niinpä lähdimme hakemaan hevosta. Simo oli kerennyt menettää kaulasta karvoja pistokohtaa varten, ja saanut rauhoituksen. Kaulasta löytyneen ison pahkuran perusteella, usean piikitys yrityksen jälkeen.

Niinpä saimme tänään lähteä kotiin rauhoitetun hevosen kanssa. Ensi torstaina uudelleen. Toivon mukaan viikon päästä minulla on hevonen, jolla ei ole ylimääräisiä kappaleita jaloissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti