Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.10.2014

Maneesiin! - ei ehkä sittenkään

Lämpötilan on jo laskenut pakkasen puolelle. Itse tykkään tästä, sillä tarhat pysyvät hyvässä kunnossa.
Meidän tarhan pohjat ovat vanhan tien päällä ja osittain ne ovat mutaiset sadekeleillä. Siksi tällainen pieni pakkanen on meidän tarhojen kannalta parempi, kuin sula maa.

Meillä kuitenkin hevoset ovat tarhassa suurimman osan ajastaan, joten otan mieluummin vähän kovemman pohjan sille ainokaiselle työskentely tunnille päivässä, minkä vietämme kentällä ja kuivat tarhat. Tänä syksynä tarhat ovat pysyneet todella hyvässä kunnossa ja vain muutaman pidemmän sadejakson jälkeen siellä on ollut mutaisempaa.

Tarharemontti on oli suunnitteilla jo täksi kesäksi, mutta sitä ei keretty tehdä ajan ja budjetin takia. Ensi kesälle uusi yritys. Tarhan pohjien kunto on hevosten kannalta tärkeämpää kuin kentän pohjan, sillä hevoset kuitenkin suurimman osan ajasta ovat siinä tarhassa, eivät kentällä.

Meidän kenttä tehtiin joulukuussa, kaksi vuotta sitten. Vaikka se onkin hivenen kapea n. 18 metriä, on sen pohja erinomainen ja haluan samalla tavalla tehdä myös tarhojen pohjat. Kentällämme ei ole vielä kertaakaan seissyt vesi ja se on ympäri vuoden käyttökunnossa. Toki sitä täytyy huoltaa usein mm. lanaamalla, mutta se ei käytännössä vie aikaa viittä minuuttia pidempään, kun sen usein tekee.

Tämä vuoden aikana on kuitenkin ratsastuksen osalta kurjempaa aikaa. Vaikka maa ei vielä ole kovin jäässä ja ainakin meidän kenttä on vielä hyvässä kunnossa, on varmasti edessä vielä oikeasti kovan maan aika, ellei lumi tosiaan tule pian. Täällä sitä ei ole vielä hiutalettakaan satanut. Liikutuksen osalta on siis käytettävä mielikuvitusta.

Simon kannalta leikkaus ja lomat ovat mitä parhaimpaan aikaan, joten sen kanssa ei haittaa vaikka lumen tulo viivästyisikin, se viettää kuitenkin toipilasaikaa. Ponin ja Nemon kannalta asia on vähän toinen.
Ponin kanssa pääsemme maastoon lenkkeilemään ja tutkimaan uusia paikkoja, toiveissa olisi kyllä kärryt, mutta lenkkeily tekee hyvää kummallekin.

Nemon kanssa maastoilu ei onnistu, ensinnäkin jo sen takia, ettei se pysty kovalla hiekkatiellä kävelemään kunnolla eden kesällä, saati sitten talvella. Nemo on niin herkkä kavioistaan, eikä se ole vielä neljän kengättömyys vuoden jälkeenkään yhtään helpottanut. Eikä maastoilu Nemolla onnistuisi muutenkaan.
Niinpä joudumme työskentelemään kentällä.

Käynti työskentely tekee hyvää hevoselle, mutta se on helposti hyvin puuduttavaa, sekä hevosen että varsinkin ratsastajan puolesta. Etenkin jos hevosena on vähän tahmatassu. Nyt onkin hyvä hetki tehdä töitä pysähdysten ja käynti siirtymisten kanssa. Kerrankin on sitä "luvallista" aikaa hienosäätöön niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin pysähdys ja liikkeelle lähtö, sekä unohtamatta tietenkään peruutusta.

Kaikilla tasoilla, oli sitten harjoitus- tai kansalliset kilpailut, näkee luvattoman paljon suorituksia, joissa sujuu hyvin kaikki ravissa ja laukassa tehtävät temput, mutta perus asia, jota harjoitellaan jo ensimmäisellä alkeistunnilla - liikkeelle lähtö ja pysähdys, ovat jääneet treenaamatta. Pysähdys on usein hätäinen seis, jossa hevonen pysähtyy kuin seinään. Katsoessani MM-kisoja, oli peruutukset osittain jopa ala-arvoisia! Ei nyt kuitenkaan ole rakettitiedettä peruutta hevosella. Nämä yksinkertaiset ja luvattomankin helpot asiat, ovat jostain syystä monen suorituksessa se heikoin osa-alua. Nyt onkin hyvä aika treenata niitä.

Sitten on tietenkin aina ne väistöt ja taivutukset. Jos asiat ei suju käynnissä hyvin, ei ne suju silloin paremmin vauhdikkaammassa askellajissa. Niinpä jäisen areenan voi ottaa haltuun tekemällä vaikka sik-sak kuviota pohkeenväistöllä. Tai harjoitella avo- sekä sulkutaivutuksia eri linjoilla.

Ja mikä parasta, nyt saa rauhassa keskittyä helpossa askellajissa etsimään sitä priima istuntaa. Ratsastuksen ohjaajan työssäni, en ymmärtänyt maneesittomilla talleilla sitä, että tunnit peruttiin jäisen kentän takia. Kaikkein parhaimpaan istunnan työstö- ja perusasioiden hiomisen aikaan, vain sen takia että kenttä oli liian kova laukkaamiseen tai ravaamiseen.

Mitä kaikkea muuta hevosen kanssa voikaan käynnissä tehdä? No ihan mitä vain, kaikki samat asiat onnistuu tehdä käynnissä, mitä voi tehdä missä tahansa muussa askellajissa, vain mielikuvitus on rajana. Hevosen kannalta työskentely on pidettävä mielekkäänä, se onnistuu hyvin myös käynnissä!


Lisäksi hevosen kanssa voi liikkua muutenkin kuin ratsain. Vaikka alueena olisikin vain aidattu kenttä. Maasta käsin voi hioa samoja asioita kuin selästäkin, ja usein hevoselle vaikeat asiat ovatkin maasta avustettuna helpommin ymmärrettävissä ja oivallettavissa. Kannattaa kokeilla!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti