Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

31.10.2014

Minä ratsastajana

Tänään olisi ollut hyvä hetki kirjoitella Simon tulevaisuudesta ja suunnitelmista. Mutta kuinkas kävikään. Kirjoittelen niistä sitten ensi perjantaina. Niinpä ajattelin kirjoittaa itsestäni, ratsastajana.

Rozeroy 2012, Ypäjä nuorten hevosten festivaali

Kuinka matkani esteratsastajasta kouluratsastajaksi meni? 

Kaikki alkaa aina jostakin. Minun hevosharrastukseni alkoi 5-vuotiaana naapuriystäväni kanssa, vanhemmilta salaa. Naapurissamme oli hevosia ja päätimme yksi kesäpäivä kysäistä, saisiko niillä ratsastaa. Yksi kimo Tunja-poni löytyi ratsuksi, sillä muut olivat ravureita.   Tunjan rotua en tiedä, mutta joku risteytys se luultavasti oli, kuitenkin ihan suurikokoinen poni oli kyseessä. 

Hevoskärpänen puraisi pahemman kerran heti ensimmäisen ratsastuksen jälkeen, sillä löysin itseni ponin selästä myös seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana ja siitä lähes päivittäin. Siitä alkoi pienen tytön tarina heppatyttönä. Jossakin vaiheessa vanhemmilleni oli tunnustettava, että vietin aikaani tuolla tallilla naapuri ystäväni kanssa. 

Ratsastin reilun vuoden verran Tunja-ponilla lähes päivittäin, kunnes päätimme, että tytön olisi hyvä harrastaa tallilla, joka on tarkoitettu sitä varten. Täytyi kääntää pää kotirappusilla idästä länteen ja suunnata toiseen naapuriin, jossa oli ratsastustalli. 

Siellä tietenkin harrastus maksoi enemmän, joten minulla ei ollut mahdollisuutta ratsastaa joka päivä. Olin kuitenkin niin innokas, että pelkkä tallilla "lojuminenkin" riitti. Hoidin paljon hevosia, sain kesäisin käydä leirillä ja vietin nuoruuteni tallilla. Ensimmäistä kertaa kisasin vuonna 2000, jolloin sijoituin heti toiseksi estekisoissa. 


Olin jo tuolloin sitä mieltä, että minusta tulee ratsastaja. Rakastin hyppäämistä, vaikka saimme hypätä hyvin harvoin. Ratsut eivät olleet mitään ihmeellisiä, nykyisin kun niitä mieheni kanssa muistellaan, niin hyvällä kuin pahalla. Oikeastaan ne olivat pommeja, joko terveyden tai ratsastettavuuden vuoksi. Silti ne olivat ihania ja rakkaita. 
JoR alue-estekilpailut

Naapurista muutti ratsastustallin, mieheni sisko, pitäjä isompaan maailmaan, olin hetken aikaa ratsastamatta, sillä lähellä, eikä vähän kaempanakaan ollut hevosia. Asioihin tuli kuitenkin nopeasti muutosta sillä uusi ratsastustalli oli tulossa melko lähelle. 

Sieltä löysinkin hyvin pian itseni, lempi hevosia, ja ystäviä. Siellä vietin aikaani paljon, niin paljon, että nukuimme jopa tallin vintillä. Kuvioihin tuli hevosen vuokrausta ja itsenäistä ratsastusta, isosena leirillä oloa ja paljon paljon ratsastusta. Niin esteillä kuin sileälläkin. Ratsastin myös ensimmäisiä kertoja nuoria hevosia sekä poneja. Ja käsittelimme paljon varsoja. Reikäpäässä teimme vaikka mitä. Voi niitä rohkeita nuoruusvuosia!

Ylä-asteen viimeiset vuodet palasin kuitenkin naapuriin pyynnöstä, ratsastamaan yhtä suomenhevostammaa, jolle nykyisen mieheni aika ei riittänyt. Niinpä löysin oikea sydänystävän tammasta. Pieni, kiukkuinen ja haluton tamma oppi pian, että tämän tytön kanssa pääsee mukaville maastoretkille. Sillä oli niin kivaa kanssani, että kuulleessaan askeleeni se juoksi hirnuen portille.

Sain ratsastaa Pörri-tammaa vuoden, kunnes se vietiin altani pois, takaisin toiselle omistajalleen. Olin kuin maani myynyt. Sain kuitenkin uuden ystävän, Pörrin pikkuveljestä, Tikistä. Tiki oli ruunattu, heti Pörrin lähdön jälkeen. Niinpä aloin ratsastamaan Tikiä. Kaunista, lähes täydellistä suomenhevosruunaa. Se ei osannut sen kummenpaa, mutta maastoillessamme se oppi nopeasti laukka-avut, väistöt jne. Se oli lähes täydellinen, ainut vika oli puhkuri. Ajoittain se oli niin paha, että hevonen saattoi hyökätä kiinniottaessa päälle, se ilmoitti siten, ettei kyennyt hommiin. 

Friida 2009
Ratsastin Tikiä ja sen tallikaveria, 3 vuotiasta lämppäriruuna Jaskaa siihen asti, kunnes sain oman hevosen, vuonna 2007. Tiki jouduttiin melko pian sen jälkeen lopettamaan, sillä eläinlääkäri ei enää pystynyt antamaan tepsivää lääkettä, aiva vain pahenevaan puhkuriin. 

Niinpä sain siirtyä ratsastajana seuraavalle tasolle; hevosen omistajaksi.  Ensimmäinen vuosi ratsastettiin ja kisattiinkin vähän. Itse kokeilemalla oppi virheistään, usein kantapään kautta. Matkaan tarttui paljon rohkeutta ja tasapainoa. Sitten kuvioihin tuli ensimmäistä kertaa valmentaja, jonka avustuksella jatkettiin kehittymistä. Ja ratsukkona pääsimmekin talven aikana harppaamaan iso askel eteenpäin. Aloitin samalla myös työt tallilla, joten sain ratsastaa paljon erilaisia hevosia.

Olin esteratsastaja, minulla oli allani estehevonen. Hieman hankala ja tulinen, mutta se hyppäsi vaikka pieniä taloja. Kun eteen tuli muutto Kymenlaaksoon. Tallipaikka oli varattu läheltä rivariamme, joten päädyin "väkisin ja vahingossa" esteratsastajana kouluratsastajien alueelle. 

Nikon-Tiina 2009
Seura tekee kaltaisekseen, vaikka kovasti kamppailin hevosen kanssa vastaan, tuli hevosen terveys esteeksi esteurallemme. Pakollinen koulutuuppaustulevaisuus oli edessämme. Jouduin harkitsemaan omaa tulevaisuuttani ratsastajana. Minulla oli vikainen hevonen, joka ei kestäisi aktiivista käyttöä kauaa, niinpä päädyin kahden hevosen omistajaksi, sillä ostin Nemon rinnalle kasvamaan ensimmäisen oman nuoren hevosen. 

Nuoria hevosia oli työnpuolesta työstetty jo paljon, joten oman nuoren osto oli helppo päätös. 
Olen aina ollut elämän vietävissä, niinpä se vei hevoseni omaan talliin ja minut ratsuttajaksi tallille, jossa oli nuoria  2-5 vuotiaita myyntihevosia. Sain ratsastaa useita hevosia päivässä, vietin 8 tuntia hevosen selässä. 
Pian kuitenkin tuli lähestyvä talvi, erimielisyyksiä työnantajan kanssa ja vaihdoin kerralla alaa pois hevoshommista. 

Jatkoin omien hevosteni kanssa. Varsasta kasvoi ratsu, työstin työni ohella muiden hevosia, valmensin työpaikkojeni entisiä oppilaitani ja pian huomasin, että minulla on päivätyöni lisäksi kädet täynnä hevoshommia. Ratsutin nuoria hevosia, laitoin niitä satulaan ja autoin ongelmahevosten kanssa. Sen minkä kerkesin omien hevosteni lisäksi. 

Varsastani tuli kouluratsu, olihan se suvultaankin sitä. Sen kanssa pääsin kokemaan kaikki peruskoulutuksen vaiheet askelaskeleelta ja oman työni jälkeä sain ihastella viimeisen koulustarttimme tuloksella, jolloin viisivuotiskeväällä saimme aluetason helppo A radasta 72,8% ja pääsimme debytoimaan kansallisissa, omalla, itse työstetyllä hevosella.

Jatkokoulutettava 4v. cob-ruuna Luka 2014
Matkan varrella oma talli oli laajentunut ja kolmas oma varsa oli kasvamassa, Simo. Sitä ennen tallissa oli pyörähtänyt yksi poni ja se rakas Pörri-tamma, jonka jouduin lastaamaan viimeiselle matkalleen, kesäihottuman takia.
Kolmannen varsan hankinta hetkellä olin jo vannoutunut kouluratsastaja. Oli selvää, että meille hankitaan liikeihme, ei estehevosta.

Koko sen ajan, kun vaihdoin päivätyöt hevosalalta muualle, olen työstänyt "vapaa-aikani" muiden hevosia. Matkan varrelle on mahtunut paljon huippukivoja hetkiä nuorien ratsun alkujen kanssa ja vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita "pikkupirujen" kanssa. Kaikista on kuitenkin tullut vallan kelpo ratsuja. 

Kuinka ratsastajan matka jatkuu?

Sisäänratsutettava 3v. sph Obbis, 2014
Haaveenani on aina ollut ratsuttajan ura. Mielenkiintoni on nuorissa hevosissa, sillä niiden kehitystä ja kasvua on ilo seurata. Nyt minulla on Simo, koululupaus liikkeidensä puolesta. Kun se irtopalaleikkauksesta toipuu, sen kanssa tavoitteet ovat tietenkin radoilla. Siinä on se minun viimeinen juna kilparatsastajaksi. Pikkuluokkiin saa toki lähes jokaisen hevosen, mutta haluaisin päästä ainakin kerran pyhän yrjön lopputervehdykseen. 
Lajinani on siis toistaiseksi ainakin kouluratsastus, minusta ei ole enää hyppäämään kerrostaloja, pää hajoaisi sellaisilla radoilla. 


Aion kehittää itseäni niin pitkälle kuin pystyn, sehän onnistuu parhaiten ratsastamalla mahdollisimman paljon, erilaisilla hevosilla. Ja tietenkin se valmentaja. Aion kuitenkin pysytellä parhaani mukaan nuorten- ja remonttihevosten parissa. Mieli nöyränä jatkan hyvin alkanutta ratsastaja-uraani.

Tie ratsastajaksi on kuitenkin vasta aluillaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti