Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

31.10.2014

Ponille tavoitetta

Poniori Kotteron kanssa on mietitty tulevaisuutta, lähinnä sen tiimoilta, milloin poni ruunataan ja mitä sen kanssa ennen sitä tehdään.

Olin jo laatuponikilpailun aikaan soittamassa ruunaajalle, kun päätimme ettemme kisoihin lähde. Silloin ruunaajaan ei saanut yhteyttä. Kotteron kanssa olemme kotiruunauksen kannalla, mikäli se vain tuon kokoiselle ponille onnistuu. Se on kaikilta osin terve poni, joten uskon kotiruunauksen onnistuvan.

Ruunaus ajatukset kuitenkin saivat vielä jäädä myöhemmäksi eläinlääkärin loman takia. Niinpä jäimme harkitsemaan ruunausta uudelleen. Poni on hyvin asiallinen, kivan näköinen rotuponi. Miksi emme käyttäisi sitä keväällä poniori-päivillä? Ei siitä tarkoitus ole mitään jalostusoria tehdä, mutta eihän meillä ole mitään menetettävää, vaikka harrastuksen tiimoilta kävisimmekin aivan uuden kokemuksen hakemassa.


Itselleni nuorten kanssa on ulkopuolisen mielipide, siitä omasta kullannupusta tärkeä. Se kehittää omaa silmää ja asioihin saa eri mielipiteitä. Omiin hevosiin, niiden kykyihin ja laatuun sokeutuu, jos ei saa muualta mitään näkemystä. Oripäivät ovat varmasti hyvä tilaisuus ja kokemus käydä näyttämässä ponia. Vaikka siellä arvostellaankin ori jalostuksen kannalta, siten onko siinä jotain jalostamisen arvoista vai ei, saa sieltä realistisen kuvan omasta orista orina. Vaikka en uskokaan että ponissa olisi jotain, mitä ei voisi joltakin muulta new Forest orilta saada, ei se haittaa minua. Enkä usko, että tilaisuus venyisi meidän osallistumisen takia liian pitkäksi, kyllä sinne sekaan yksi Kottero mahtuu.

Ponioripäiville on kuitenkin vielä miltei puolivuotta ja siinä ajassa kerkeää tapahtua mitä vain. Mutta varmaa on ainakin se, että jos Ypäjä keväällä meitä kutsuu, ei sinne lähdetä huolimattomasti valmistellun ponin kanssa.

Kuinka ponia sitten valmistellaan?
Rakenne ponilla on se, mikä sillä on. Sille ei ihmeitä pysty tekemään. Rakenteessa ei mitään vikaa ole, mutta ainahan se jokaisella voisi olla vähän sieltä täältä parempi. Täydellisyyttä ei kuitenkaan kukaan ole saavuttanut vielä tähän mennessä. Ponin vahvuus on ehdottomasti sen ylälinja ja pään ja kaulan liittymä. Poni on rotumääritelmän mukainen.

Perusluonteeltaan poni on äärettömän kiltti. Se on vähän sellainen villahousu uusien asioiden kanssa, eikä se vielä ole löytänyt sisäistä luottamusta ihmiseen. Positiivisella vahvistamisella uskon sen rohkeentuvan kevääseen mennessä. Luonteen tärkein piirre on kuitenkin se kiltteys ja yhteistyö kyky, pienestä arkuudesta voi helposti oppia pois.


Ponilla on luonnostaan hyvät kaviot, joita hoidetaan säännöllisesti. Kavioaines on erinomaista ja kaviot ovat symmetriset ja hyvän muotoiset.

Kotterolla on kolme laadukasta askellajia, jotka ovat kaikki tasaisen vahvoja. Sillä ei ole mitään häikäisevää "wow" fiilistä aiheuttavaa liikkumista, mutta ei tämän rotuisten kuulukaan mitään liikeihmeitä olla.

Poni tarvitsee kuitenkin paljon treeniä, jotta se voi esittää parastaan. Ensimmäisenä on tietenkin peruskunto. Ilman sitä ei millään muulla ole väliä. Kuntoa kasvatetaankin lenkkeilemällä maastossa. Samalla ponilla kehittyy kuin puolivahingossa myös koordinaatiokyky, lihaksisto ja vahva käynti. Käynti on askellajeista hankalin työstää missään vaiheessa, mutta se on helppo pilata hyvinkin nopeasti. Käyntilenkit, rennolla mutta eteenpäin pyrkivällä käynnillä ovat mitä parhain keino käynnin kehittymistä varten. Kävelykone ei aja samaa asiaa, pelkkä askelten määrä ja aika ei riitä, käynnin on oltava hyvää ja aktiivista, ei löntystelyä yli-tai alitemmossa.

Poni tarvitsee kunnon lisäksi paljon lisää voimaa. Voima, voima, voima. Sitä hoetaan joka paikassa, lähes poikkeuksetta mm. Puoliveristen laatuarvosteluissa haluttiin nähdä lisää voimaa. Tuomareille sana - lisää voimaa, on helppo sanoa, sillä sitä ei kenelläkään voi liikaa olla. Ja jos ei muuta parannetavaa löydy, on ainakin voiman osalta aina parannetavaa.

Voima kehittyy siinä muun treenin ohella. Sitä ei saa yht'äkkiä mistään ruoka pussista, vaan se tulee tasaisesti hyvän treenin myötä. Kuten hyvä lihaksistokin. Niiden rakennus ei ole rakettitiedettä, mutta aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii. Tuloksia ei nää muutamassa päivässä, eikä viikossa.

Ponia treenataan syksy ja talvi oripäiviä silmällä pitäen. Ensin sille kuitenkin rakennetaan hyvä peruskunto ja pienestä ylimääräisestä mahanpoikasesta olisi eroon päästävä. (joku ei osannut antaa riittävän vähän heinää ponille..) No nälkää poni ei ainakaan ole nähnyt, mieluummin vähän pyöreä - vatsasta kyllä eroon pääsee, kuin ikilaiha, joka ei liho mitenkään edes ihmerehuilla.


Kotteron kanssa oripäivät eivät kuitenkaan ole se elämääkin suurempi tavoite, tavoitteet ovat aivan muualla, tulevaisuudessa. Niitä kohti kasvaessa voi kuitenkin yrittää tehdä asioita niin, että muuallakin voi käydä. Elämässä ei pidä suunnata vain yhteen asiaan, vaan pysähtyä vastaan tulevien risteysten kohdalla.

Kotteron tulevaisuus on lasteni kilpaponina, ruunana, mikäli heitä kiinnostaa poninpallero vielä sitten. Jos ei, niin tyydyn sitten itse kisailemaan. Toivottavasti poni kehittyisi nuoruusvuodet niin, että sillä voisi kisata ikäisiään vastaan 4-7 vuotiaana, ennen kuin joudun yliponi-ikäisenä siirtymään kaikille avoimiin luokkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti