Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

23.10.2014

Tuskalista

Tänään herättiin aikaisin, sillä hevosen kanssa täytyi olla Porvoon klinikalla klo 9.00. Aamu herätykset eivät todellakaan ole minua varten. Ennen lähtöä täytyi laittaa Nemo ja poni ulos, isojen heinäkasojen ääreen ja siistiä vähän Simoa, sekä loimittaa ja suojata jalat matkaa varten.
Simo onneksi lastautui pimeässä pihassa hyvin koppiin, sillä olimme jo siinä vaiheessa vähän jäljessä suunniteltua aikataulua. Eikä ylimääräistä aikaa jäänytkään, sillä perillä olimme 8.55 ja pääsimme heti sisälle.

Simoa alkoi klinikan ovella vähän jännittämään ja sisälle asteltiin hyvin varovaisin askelin.
Tutkimus aloitettiin normaalilla lihasten ja yleiskunnon tarkastuksella, sekä oireiden selittämisellä. Jo tässä vaiheessa eläinlääkäri totesi hevosen olevan toispuoleinen lihaksistoltaan, niinkuin olin itsekin todennut. Mitään selkeää vikaa ei kuitenkaan lihaksistosta löytynyt; ei jumeja, revähdyksiä tai muutakaan. Hyvä, että hieronta on auttanut ainakin ristiselän jumeihin.

Niinpä tutkimukset jatkuivat pikapikaa ulkona, liinanpäässä. Aikaahan meille oli varattu vain kaksi tuntia, sillä halusin viedä hevosen mahdollisimman nopeasti röntgen-kuvauksiin. Normaalisti ontumatutkimuksiin varataan enemmän aikaa. Niinpä hevonen sai juosta ensin liinanpäässä ja tuomio oli sama, kuin omaan silmääni, hevonen ei ole ihan puhdas; se on vino ja hukassa etenkin vasemman takajalan kanssa. Mutta varsinaista ontumista tai tahdittamista se ei nytkään esittänyt, liikkeet eivät vain olleet täysin symmetriset ja yhtä aikaiset. Vika paikannettiin kuitenkin takajalkoihin, etenkin vasempaan. Siinä vaiheessa olin: "huh, ei ainakaan ne hurjan näköiset varsa-ajan etujalat ole syynä!"

Liinassa pyörimisen jälkeen oli taivutuskoe, jossa hetki sitten huojentaneen huokaisun sain vetää takaisin. Ensin vasen takajalka - ei reaktiota. Vasen etujalka - ontuu. Oikea etujalka - totaalisen jalaton. Oikea takajalka - ei reaktiota.
Eläinlääkärikin kummasteli, ettei nyt kaikki inkkarit kanootissa ole, hevonen liikkuu etujaloilla puhtaasti, mutta selvästi takaa ei. Taivutuskokeen reaktiot, etujaloissa 2/5 sekä 3,5/5 taas kertoisi vikaa olevan etujaloissa.

Siinä vaiheessa jo sanoin, että hitto: olisi pitänyt jäädä kotiin ja leikkiä sokeaa hevosen pienelle tahdittamiselle. Eihän tuollainen pieni tai isompikaan tahditus ja ontuminen tunnu haittaavan kouluaitojenkaan sisällä, ainakin tänä vuonna on rauhassa saanut olla ontuva niin suomenmestaruuksissa kuin laatuarvosteluissakin. Kommentiksi vain tulee huomautus "tarvitsee voimaa!"  No, kun kerran leikkiin lähdettiin, niin se täytyy kestää. Takaisin sisälle, röntgeniin.

Simo sai rauhoitusaineen, joka ei tällä kertaa tuonut vihaista lihanhimoista kaksoispersoonaa hevosessa esiin. Niinpä röntgen pystyttiin suorittamaan turvallisesti. Yhteensä 31 kuvaa etu-ja takajaloista. Ja diaknoosin kuulemiseen.

Meidän pieni kokkapolvivarsa

"Etujalan nivelet hyvä asentoiset, nuljuluut hieman "alhaalla", muuten ei erityistä. Mitä se sitten vaikuttaa; ei todennäköisesti mitään, se on vain rakenteellinen ominaisuus. Takajaloista löytyi sinne kuulumattomia löydöksiä. Oikeasta takapolvesta jotain, jotain mitä eläinlääkärikään ei tiennyt, mitä se on. Se oli aivan liian iso irtopalaksi, kun lähistöllä ei ollut mitään, mistä sellainen pala olisi voinut lähteä. Niinpä sen arvioitiin olevan kalkkeuma. Tämä tuskin on ongelmien syy. Ja sitten ne kintereet: molemmissa kintereissä irtopalat. Vasemmassa ehdottomasti poistettavan kokoinen yksilö(t) ja oikeassa jalassa kirurgin päätettävissä; haluaako poistaa, vai ei. Muita löydöksiä ei ollut. Paitsi kasvurajat ovat osittain vielä auki. 

Että sellainen reissu. Matkaamme 30.10. Simon kanssa Viikkiin irtopalojen poistoon, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Ikävää viedä hevonen leikkauspöydälle jo toista kertaa samana vuonna. Mutta asialle ei voi mitään, irtopalat on poistettava, jottei niistä tule jatkossa ongelmia. Onnekseni hevonen kuitenkin sai erittäin vihreää valoa kilpahevoseksi.

Ja minä kun niin toivoin ja elin uskossa, ettei meidän pienellä, hitaasti kasvavalla ja vähäisellä väkirehulla olevalla läsipäällä nyt ainakaan irtopaloja voi olla, eihän se edes turvota tai muutenkaan oireile niitä; niin, paitsi se epämääräinen tahdittelu ja vinous.. Onneksi kuitenkin tämä on yleistä ja hoidettavissa melko helposti. Onneksi päädyin viemään hevosen röntgeniin, enkä hyvä uskoisesti vain jäänyt katsomaan ja odottelemaan, jos nuorelle hevoselle tyypilliset ongelmat korjaantuisivat itsestään. Tokikaan ei ole varmaa, että irtopalat ovat kaiken takana, mutta hyvin todennäköistä se on. Ei harmita yhtään, että hevosta on säästelty ja pidetty lomalla "liiankin" usein. Nyt vaan palat pois ja poni kuntoon. Kuntoutuksessa menee jokunen kuukausi, mutta onneksi tässä on koko talvi ja kevät aikaa.

Mitä tulee etujalkojen taivutusreaktioihin, ne ovat tyypillisiä nuorelle remonttihevoselle, jolla tasapaino ja kantokyky eivät vielä ole hallinnassa. Ja ne takana olevat irtopalat edesauttavat etujalkojen rasitusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti