Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

27.10.2014

Ylläpito, omistajan painajainen?

Kuva Tapio Pyrhönen
Hevosen omistamiseen voi valmistautua monella tapaa. Yksi hyvä vaihtoehto on vuokra hevonen. Jos haluaa vielä astetta enemmän, ennen omaa hevosta, on ylläpitohevonen kaikkein lähimpänä sitä hevosenomistamista.

Omaa hevosta harkitseville suositellaan "kokeiluksi" ylläpito hevosta. Se onkin mahdolliselle tulevalle hevosen omistajalle helppo keino katsoa, riittääkö aika, into, taidot ja ennenkaikkea raha, sillä rahalla voi ostaa taitoja ja osittain myös aikaa. Into täytyy tulla jostain muualta, sitä ei myydä kaupassa.
Jos into lopahtaa tai rahat ei riitä hevosen pitoon ja taitojen kartuttamiseen, saa ylläpitohevosen nopeasti "pois näpeistä".

Hevosen omistajille taas oikeastaan kukaan ei suosittele ylläpitoon antamista. Kaikki kertovat vain kauhutarinoita siitä, kuinka hevonen palasi rikkinäisenä ja hoitamattomana kotiin. Ja hevonenhan ei missään nimessä ainakaan parempana kotiin tule.

Minulla on yksi rakkaista hevosistani ylläpidossa. Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että annoin Rozeroyn ylläpitoon. Toki minulla oli erilainen tilanne, kuin valtaosalla, sillä hevonen oli lopetusuhan alla. Se alkoi oireilemaan taas etujalkojaan, hyvin vähäisellä työmäärällä, eikä meillä ollut enää mitään järkeä elättää toista ns.oloneuvosta, varsinkin kun itse halusin oikeasti päästä kehittymään ja kisaamaan. Talli täynnä risaisia hevosia ei ole otollinen tilanne kilparatsastukselle. 

Löysin vahingossa ht.netin markkina palstalta ilmoituksen, jossa etsittiin hevoselle kaveria. vaatimuksia hevosella ei ollut. Hetkeäkään miettimättä laitoin sähköpostia ja samana iltana sovimme katsomiskerran.

Uuno oli sitä mitä he etsivät, rauhallinen ja kiltti. "Pommin varma", leppoisia käyntimaastoja ja köpöttelyä kaipaava ruuna. Niinpä sovimme heti muuttopäivän.

Vein itse Uunon uuteen kotiin. Meillä on kirjallinen sopimus, joka sisältää lähinnä puolin ja toisin irtisanomisajan minimi ajan 3 kuukautta. Sopimuksessa on myös maininta siitä, että hevonen on vikainen, eikä sillä ole mitään arvoa käyttöhevosena.

Ylläpitäjät ovat aikuisia hevosen omistajia ja heillä on vankka kokemus hevosista, sekä oma talli. Uunon pääasiallinen tehtävä on olla seuralainen heidän kaveririippuvaiselle ruunalleen. Ja hyvällä tuurilla vähän rauhoitella adhd-luonteista kaverustaan, omalla rauhaisalla olemuksellaan.

Ylläpitopaikka on lähellä, n. 45minuutin ajomatkan päässä. En olisi hevosta antanut toiselle puolen Suomea, mutta tähän lähelle sen uskalsin antaa. Vaikkakaan en ole hevosta liian usein käynyt katsomassa, tieto siitä, että se on lähellä, riittää hyvin.

Olen toki käynyt silloin tällöin katsomassa, lähinnä kun olen vienyt uudet "villakerrastot" kylmenevien kelien vuoksi. Uuno näyttää oikein hyvältä ja onnelliselta. Oikeastaan se näyttää onnellisemmalta nyt kuin koskaan aiemmin. Se on päässyt elämään ja olemaan rauhassa kaverinsa kanssa, ilman stressiä ja treeniä. Se on jopa vähän pyöristynytkin, ensimmäistä kertaa elämässään!

Kuva Tapio Pyrhönen
Ylläpitäjät ovat pitäneet siitä hyvää huolta. Mm. Vaihtoivat jopa oman kengittäjänsä sen takia, että Uuno saa tarvitsemansa kaviokulman ja kengityksen. Uuno pääsi ehdottomasti hyvään ja oikeaan kotiin, jossa voisin sen antaa olla vaikka lopun elämäänsä.

Minulla on hyviä kokemuksia ylläpidosta, hevosen omistajan näkökannalta. Mutta minä en tietenkään antanut täysin tervettä kisahevosta tai muuten aktiivista käyttöä kestävää hevosta. Ylläpitäjä ei ollut kunnian himoinen, ruusukkeet mielessä kisaratsua etsimässä, vaan he etsivät juuri Uunoa ja Uunon he saivat.

Uuno ja sen tallikaveri ovat parhaat ystävät, kuin paita ja peppu.  Ne viihtyvät hyvin yhdessä ja ovat onnellisia. Paremmin Uunolla ei asiat voisi ollakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti