Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.12.2014

1# Hankkisinko hevosen?



Jokainen hevostyttö ja -poika haaveilee joskus omasta hevosesta. Siitä kuinka olisi ihanaa ratsastaa ja hoitaa sitä ikiomaa kauraturpaa. Ja tottahan se on, omaa hevosta on ihana hoitaa, mutta pelkkää ruusuilla tanssimista se ei ole. Tekstissa omana hevosena puhutaan ratsusta, mutta sama pätee muidenkin urheilulajien edustajiin.

Miksi se oma olisi parempi kuin toisen?

Ideaalitilanteessa omalla hevosella saisi ratsastaa silloin kun haluaa ja siten kuin haluaa. Oman kohdalla saat olla itse se, joka päättää kaikesta; hevosen ruokinta, varustus, liikutus ja päiväohjelma. Mikä onkaan kivempaa kuin mielikuvitusshoppailu hevosvarusteiden parissa, sopisiko vihreä vai tummansininen vai kenties räväkkä pinkki? Vielä ihanampaa on se, että saat itse valita juuri omalle pyllylle (ja kukkarolle) sopivan satulan. Onko se sitten extra pehmeää ja pitävää vasikannahkaa oleva kuppimainen koulusatula, vai pienitukinen flättärimallin estepenkki, vai mikä siitä väliltä, satula vaihtoehdoissa vain taivas on rajana. 

Ruokinta on yksi merkittävimmistä asioista. Haluanko hevoseni saavan heinäannoksensa kuiva- vai säilöheinänä? Kuinka monta kertaa päivässä ja 6-10kg vuorokaudessa. Syöttäisinkö kotimaista halparehua vai kalliita ulkomaalaisvalmisteita? Hevonen, niinkuin ihminen on sitä mitä se syö. Ehkä siitä ratsusta saa enemmän irti, jos sen ruokintaan uhraa euroja eriväristen säkkien ja purnukoiden muodossa. Ja heppa kiittää. 

Kaikkein ratkaisevinta on kuitenkin oman hevosen hankinnassa se käyttö. Haluanko este- vai kouluhevosen, kuinka osaavan ja minkä värisen? Kevyen vai raskaan? Uljaan puoliverisen vai suomenhevosen, tai ehkä jopa ponin.. Tärkeintä on kuitenkin rodusta ja lajista riippumatta se, että se on juuri sellainen, mitä olet halunnut. Usein hevosen hankinta koostuu ajatukseen, jossa pääasiana on se käyttö. Halu kilpailla, valmentautua tai harrastella rentoja maastoja, niin että olet itse itsesi (ja hevosen) herra. Tuntiratsuilla ei ole mahdollista tehdä niitä rentoja maastolenkkejä työpäivän päälle, tai käydä kolmesti viikkoon valmennuksissa. Harvoin vuokrahevonenkaan mahdollistaa ihan sen mitä itse haluaisit. Mutta omalla, sillä saisit tehdä juuri sen mitä haluat ja silloin kun siltä tuntuu. 

Mikä parasta, saisit itse valita missä hevonen asuu. Olisiko kodin läheisin talli paras paikka, vai kenties se ihana, lämmitetty maneesi juuri se sinun ja hevosesi juttu. Vai ihan jopa se oma piha, jossa hevonen olisi aina lähellä. Ja vain mielikuvitus on rajana, siihen mitä kaikkea ihanaa voisi tehdä. Oma hevonen, kyllä, se olisi juuri niin ihanaa. 


Totuus on usein aina toisin, vaikka kuvitelmat ovatkin hyvin ruusuisia, niistä usein puuttuu realistisuus. 

Omahevonen kuluttaa paljon. Ei pelkästään rahaa, vaan myös hermoja ja aikaa mutta ennen kaikkea se kuluttaa sitä rahaa. Ensin täytyy löytää se hevonen, tietyn ikäinen, sopivalla koulutustasolla ja niin että se sopii siihen omaan budjettiin. Ennen kaikkea sen hevosen on oltava terve, tai ainakin sellaisilla papereilla, että se soveltuu sinun käyttötarkoituksiisi. Usein tässä kohtaa alkaa jo pieni hermoromahdus. Sitä täydellisintä hevosta ei tunnu löytyvän. Älä huoli, tulevaisuus hevosen kanssa ei ole sen huolettomampaa!

Kun se oma kullannuppu täydellisesti (tai ehkä vähän väristä ja merkeistä tinkien) on vihdoin, sadan eri hevosen jälkeen löytynyt, täytyy sille hankkia asuinpaikka. Mistä siis löytää kullanmussukalle tallipaikka? Unohditko olla ajoissa liikenteessä tallipaikan suhteen? Huonolla tuurilla saatat joutua viemäään hevosesi sinne, minne et sitä kuvitelmissasi olisi ikinä vienyt, ainakin siksi aikaa, että tallipaikka vapautuu siitä tallista johon hevosesi kuvittelit laittavan. Tässä pätee tietenkin se tosiasia, ettei hyvästä tallista kukaan halua pois, joten tallipaikan vapautuminen voi kestää kauan ja sinua ennen saattaa olla pitkäkin jono. 

Sitten tulee eteen se hetki, jolloin kullannuppusi on päättänyt, vähän jopa kiusataksesi, muuttua niin paljon lihaksistoltaan, että satula on epäsopiva. Kun fiksusti varauduit jo hevosen ostotilanteessa ottamaan huomioon sen hevosen selän ja mahdollisen ajatuksen siitä, mihin päin se muuttuu, tajusit jättää ne hevoset myyjilleen, joilla on "vaikea selkä". Kokemuksestani kerrottakoon, että yhdelle hevosistani etsittiin sopivaa satulaa kolme vuotta. Kun se lopulta löytyi, oli se kolme kuukautta sopiva, kunnes oli edessä taas satularumba. 

Ei riitä yksi tai kaksi sovitettavaa satulaa, kun huono tuuri sattuu. Mussukalleni on soviteltu valehtelematta ainakin viisikymmentä eri satulaa. Milloin se on sopimaton säkätilansa, milloin selkärangan puolesta. Liian kaareva, liian suora. Liian jotain. Ja viimeisenä saat haudata ne unelmat siitä kuppimaisesta, vasikannahkaisesta koulusatulasta ja todeta, että se synteettinen esteflättäri on ainut joka kullannupullesi istuu. Älä vaivu epätoivoon: treenaa hetki, ja huomaat taas kutsuvasi satula-autoa kylääsi ;) 


Kun vihdoin kuvitelmat toteutuvat unelma tallipaikasta ja satulasta, on asiat hyvin. Ehkä viikon, ehkä vuoden. Tai sitten hepparukkasi stressaa muutosta niin kovasti, että edessä on ähky tai ainakin paha mahahaava. Maksat kalliit tallivuokrat lämmitetyn maneesin vuoksi, vaikka heppasi viettää aikaa enemmän eläinlääkärin leikkuupöydällä, kuin omassa karsinassaa. Saati että sinne maneesiin olisitte vielä koskaan päätyneet. 

Tässä vaiheessa on kai turha muistuttaa, että hevosen pidon kuukausi budjetti on ylitetty jo monin kerroin, eikä loppua näy. Valitettavasti tallin omistajat eivät ymmärrä laskuttaa vain niistä päivistä, jolloin hevosesi on käytettävissäsi (toisin kuin ratsastuskoulut!). Ne kurjat ketaleet laskuttavat tallipaikastasi saman verran joka kuukausi, mukaan lukien sen lämmitetyn maneesin myötä tulleen extrahinnan. Ja siihen päälle ne eläinlääkäri laskut ja lääkkeet.

Vaikka säästyisitkin suurilta eläinlääkäri laskuilta ja pitkältä sairaslomalta, voi hevosesi tarvita pienempiin asioihin hoitoa. Yksi kaunispäivä se polkaisee hokilla kannoilleen ja imppari on valmis. Toisena päivänä se luistelee tierat kavion pohjissa saaden lopulta hankkarin. Ja mitä vielä, hevosesi, joka sai täydellisen puhtaat paperit ostotarkastuksessa, katkaiseekin koipensa tarhaillessa. 

Urheilija ei tervettä päivää nää! Valitettavaa, mutta fakta - hevoset ovat harvoin 365 päivää vuodessa 24/7 valmiita palvelemaan terveytensä puolesta. 

Onko se omahevonen sittenkään niin viisas valinta. Mitä jos maksaisin vain ratsastuskoululle tai vuokrahevosen omistajalle niistä päivistä, jolloin harrastan. Vaikka siltä ratsulta puuttuisikin ne sukat tai se olisikin vain suomenhevonen. Ja sitten kun se sattuu sairastumaan, joka muu hoitaisi sen kuntoon, omalla rahallaan ja tarpeentullen löydän kyllä uuden ratsun alle. Ratsastuskoulusta löytyy kyllä niitä ratsuja..

Hevoseton on huoleton! 

Entinen ponimme Dadi
Kaikesta huolimatta, meitä hulluja hevosen omistajia on paljon. Uskonto 10, matikka 5. Niinhän se menee, mutta onni on oma hevonen! Kaikesta huolimatta, paljon se ottaa mutta vielä enemmän se antaa. Täytyy olla sekaisin päästään, että kaiken kurjuuden keskellä jaksaa haaveilla niistä tulevista ihanista päivistä, sen oman kullannupun kanssa, vaikka se rautias mustan sijaan olikin.

Hyvää joulun odotusta!

 

2 kommenttia:

  1. Hieno teksti, paljon asiaa ja välissä vähän huumoriakin :)

    http://myynmaailma.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Huumoria täytyy aina olla ripaus matkassa, muuten tulisi pelkkää lakitekstin kaltaista tuotosta :)

      Poista