Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

5.11.2014

ihana, ihana Nemo

Nemo on saanut ja joutunut viettämään useamman vapaa päivän. Tiistaina uhmasin sadetta, tuulta ja pimeyttä, marssimalla pikkunorsun kanssa kentälle.

Poni päätti aamulla rikkoa kentän aitoja, joten meillä oli vain puolikenttää aidattuna. Hui, kylläpä oli pelkokerrointa ratsastajalle ja oikeastaan hevosellekin riittämiin.

Nemon tempauksien vuoksi en ratsasta koskaan portti auki tai aidattomalla alueella. Rajattu alue tuo turvan ja mielen rauhan siihen, että hevonen varmasti pysähtyy jossakin vaiheessa ja pysyy rajatulla alueella.

Nyt kuitenkin pimeys tulee liian nopeasti ja hämäräsokeana ratsukkona emme pysty ilman valoa ratsastamaan. Enkä ole vielä kerennyt uusia kentän valaistusta. Jäi siis kentän aitojen korjaus toiseen päivään.

Nemo käveli kentälle reippaassa tahdissa. Yleensä sitä joutuu odottamaan, kun se hitaasti ja rauhallisesti tallustelee kentälle. Puuttuvat aidat aiheutti Nemolle sydämen tykytyksiä, jotka kuuluivat kauaksi, se on niin tarkka näistä asioista.

Käynti oli hyvin reipasta, mutta hevonen oli hyvin jäykkä kaulasta ja niskasta. Se oli kuin tiilimuuri vasempaan käteen. Käynnissä ratsastin hevosta pehmeämmäksi edestä ensin asetusta vaihtamalla kumpaankin suuntaan. Nemolle vasta-asetus (liikkeestä poispäin) on hyvin vaikeaa, sillä se on aina menossa turvan suuntaan lapa edellä.

Kun hevonen antoi edestä periksi ja oli suostuvainen asettumaan kumpaankin suuntaan, työstimme käynnissä pitkät sivut avotaivutusta. Hevosen eteenpäin pyrkimys oli kerrankin hyvä, joten sain (ja uskalsin) tehdä ulko-ohjasta riittävän vahvat puolipidätteet. Kerrankin selässä oli tunne, että näinhän tämä sujuu, helposti ja paineetta. Yleensä tahmeasti kävelevän Nemon kanssa on työlästä lisätä mukaan taivutuksia ja pidätteitä, kun vauhti tyssää kokonaan.

Ravissa jatkoimme avotaivutuksia vähän aikaa, kunnes päädyimme hevosen jännittyessä taas irroittelemaan jäykkää niskaa asetuksilla.

Koska hevonen tuntui niin iloiselta ja menevältä nostimme vielä laukatkin, vaikka yleensä usean seisomis päivän jälkeen hevonen on liian jäykkä kunnon laukkaan.

Nemo nosti laukat hyvin pontevasti, eikä niissä tuntunut laisinkaan vapaa päivät. Laukka tuntui hetken jopa mielettömän hyvältä. Laukkasimme kumpaankin suuntaan vain uraa pitkin, kenttää ympäri.

Laukkojen jälkeen raviin löytyi ilmaa. Hevonen liiteli kenttää pitkin ja tuntui lähes täydelliseltä, siltä Nemolta johon reilu seitsemän vuotta sitten rakastuin.

Ja minä olin jo kevättalvella miettimässä tämän otuksen pois laittoa!

Kylläpä tuli hyvä mieli ratsastaessani tänään tuota otusta, mahtava hevonen! Eteenpäinpyrkimys on ihana asia. En aio enää koskaan hankkia hevosta, jolla ei ole luontaista eteenpäin pyrkimystä. Niillä ratsastaminen on kuin puun syöntiä.

Nemo on luonnostaan vähän tahmea. Se syttyy vain esteet nähdessään, mutta tänään ehkä tuuli ja sade auttoivat asiaan, käyttäkäämme siis luontoäidin antimia hyväksi.

Uuno on maailman tahmaisin tassu, eikä siihen saanut liikettä oikeasti millään, kukaan. Se vaan on luonnostaan sellainen leppoisan rauhallinen ja hitaan oloinen, mutta hyvin se kerkeää elämään mukaan silläkin tavalla.

Tänään oli Simon vienti Viikkiin, maalaispoika pääsee maistelemaan Helsingin yötä tai oikeastaan kahta. Tosin maistelua se ei ole, kun pojan täytyy paastota nukutusta varten. Simolla on Torstaina operointi, mutta vein sen jo tänään,, sillä lapsille ei saatu toistamiseen hoitajia. Ei niiden kanssa viideltä aamulla lähdetä mihinkään, eikä varsinkaan vietetä tolkuttoman pitkää päivää Helsingissä.

Apua, miten selviänkään ilman kullannupun kotona oloa? Ei minun kullanmurujen kuulu olla kotoa pois, sitä vartenhan ne minun ovat, että saavat olla minun hellässä huomassa!

Toisaalta, eipähän minun tarvitse paastottaa hevostani. Vihaan pitää hevosiani nälässä ja näillä ahmateilla on aina nälkä. Viime viikon paastotus oli jotain aivan hirveää, ei ole minun laji tuo ruuatta pito.

Käymme Simon vasta perjantaina kotiin, sillä huomisen leikkausjono oli pitkä, ja Simo on jonon viimeisenä, onneksi kirurgi suostui vielä senkin ottamaan päivän päälle. Simon operointi on illalla, jonka jälkeen se on vielä heräämössä ja eläinlääkärit valvovat sitä vielä herättyäkin usean tunnin. Olisimme päässeet pojan kanssa kotimatkalle vasta illalla yhdeksän jälkeen. Ei kiitos, en halua ajaa pimeässä. Siospä Perjantaina käymme aamusta pojan kotiin. Saapa olla tarkkailussa pidempään.

2 kommenttia:

  1. Tosi kivan oloinen ja mielenkiintoinen blogi! Ja ulkoasu on myös hieno:)
    Liitympä lukijaksi!
    One step at a time

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia, tervetuloa lukijaksi! 😊

    VastaaPoista