Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

11.11.2014

Pilvet jotka välillä pimentävät kuun, koristavatkin sen vain entistä kauniimmaksi.

Omien hevosteni kanssa on epäonnea ollut matkassa enemmän kuin tarpeeksi. Ensin estehevoseksi ostettu Nemo. Jonka kanssa elämän ongelmat alkoivat jo miltei ensihetkistä. Sen jälkeen Uuno, jonka kasvua varsasta ratsuksi ja siitä edelleen urheiluhevoseksi odotettiin. Kaikki ne syötetyt ja odotetut vuodet ja valmennuksiin käytetty aika ja raha, valuu kuin pohjattomaan kaivoon. 


Jokaisella hevosella on oma tarkoituksensa ja paikkansa.

Välillä elämä potkii kohtuuttomasti, aivan kuin kertoen, ettei tämä ole minua varten. Ja mitä minä teen, jatkan sitkeästi, kolhuista huolimatta. Odottaen sitä aikaa, että onni kääntyisi puolelleni. Matkan varrella on kasvatettu voimakas selkäranka, jossa ei enää pienet vastoinkäymiset tunnu missään. Elämässä on joutunut tekemään suuria valintoja ja luopumaan monesta tärkeästä asiasta.

Kun pienen elämän aikana on kokenut niin paljon ikävää, osaa iloita niistä pienistäkin positiivisista asioista. Siitä normaalista elämästä, joka monelle muulle on mitään sanomatonta arkea. Osaa iloita siitä, että hevoset ovat kutakuinkin terveitä ja pääasiassa kaikki kuitenkin on hyvin.


Kaiken epäonnen jälkeen aurinko paistaa joskus tähänkin risukasaan. Oli erittäin raskasta keväällä luopua hevosesta, jonka on itse rakentanut varsasta asti, vuosien ajan. Hevosesta, josta tiesit kaiken ja vielä enemmän. Kun  itsekäs päätös hevosesta luopumiseen oli tehty, jäi talliin tyhjä paikka ja olin ilman hevosta. Ensimmäistä kertaa hevosteni kanssa ajattelin itseäni. Sitä mikä on parasta minun oman ratsastukseni kannalta.

Päätin heti, etten ala syöttämään kahtaa oloneuvosta, enkä suostu pelkästään harrasteluun kävelyhevosilla. Kahden oloneuvoksen ylläpitämisessä ei ole yhtään mitään järkeä, ei pienintäkään! Mieluummin tallissa tyhjä karsina kuin täynnä oloneuvoksia.

Kesä meni kivasti ratsutellessa muiden hevosia, aion ensikesänkin viettää samalla tavalla - ottaen yhden tai kaksi ratsun alkua ratsutettavaksi. Samalla tietenkin syksy painoi päälle. Etsimme hevosta tai ponia, vaihtoehtona oli oikeasti kaikki maan ja taivaan väliltä. Kunnes lopulta löysimme Gottfridin, nyffiorin jonka ostimme itsellemme.

Mutta mitä minulla nyt on?  Talli täynnä oloneuvoksia?

Ei. Minulla ei ole tallissa oloneuvoksia. Minulla on tallissa kolme projektia, joiden kanssa on todella mielekästä työskennellä. Minulla on entinen oloneuvos, joka sitä ennen oli kouluratsuksi vaihtanut entinen estehevonen. Sama hevonen on tällähetkellä minun aktiivisin treenikumppanini ollut viimeiset kuukaudet. Oloneuvokseksi nimetty Nemo on elämänsä kunnossa. Ihmeaineet (msm), aika ja sopivassa suhteessa liikunta auttoivat hevosen saamaan elämänsyrjästä kiinni.

Nemo paranee päiväpäivältä. Saan olla kiitollinen siitä, että voin ratsastaa sillä ja nauttia työskentelystämme. Sen kanssa harrastaminen on todellakin harrastamista, rentoutumista ilman paineita.

Sen lisäksi minulla on Simo. Simo, joka on tällä hetkellä sairaslomalla, mutta toipuminen on hyvällä mallilla ja hevonen on pian treenissä. En malta edes odottaa, kun pääsen sen kanssa taas työskentelemään. Simon tulevaisuutta olemme miettineet useana iltana, lähinnä tulevan kauden valmennussuhteita.

Simon ja Nemon lisäksi tallissamme on Kottero. Kaksivuotias poniori, jonka kanssa on tavoitteena ponioripäivät, mutta kolmivuotiskausi pitää myös paljon muutakin sisällään. Ponin kanssa tähdätään laatuponikilpailuihin. Kolmivuotiskauden on kuitenkin tarkoitus valmistella ponia nelivuotiskaudelle ja tulevaisuuteen.

Toisaalta kyllä, tällä hetkellä tallissani seisoo "oloneuvos" Simo, mutta sen seisominen on lähinnä kuin rahan laittamista pankkiin. Simo palaa töihin entistä ehompana ja hyvin levänneenä. Ja kyllähän tallissa seisoo myös kaksivuotias poni, jolla ei voi mitään tehdä, jos tekeminen on pelkästään ratsastusta. Ponilla ei ole aikomus vielä vuoteen nousta selkään, sen sijaan sen kanssa tehdään paljon kaikkea muuta. Sen kanssa harrastetaan.


Mennyt vuosi on ollut tapahtumarikas. Alkuvuonna tilanne näytti toivottomalta, mutta eilen ratsastellessani oloneuvokseni kanssa, tajusin, että asiani hevosten saralta ei voisi olla paremmin. Minulla on tallissani kasvamassa kaksi lupaavaa nuorta, sekä opetusmestarina toimiva Nemo. Voisiko siis asiat olla paremmin?

Tästä päästäänkin jo pariviikkoa sitten lupaamaani postaukseen Simon tavoitteista. Malttakaa hetki!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti