Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.11.2014

Pyöreä poni pyöröaidassa

Kotterolla on ilmennyt pieniä vaikeuksia luoksetulossa, mm. kiinniottamisen yhteydessä. 
Niinpä poni opetteli luokse tuloa pyöröaitauksen merkeissä, jonka teimme kentälle.

Minulla oli varattuna porkkanapaloja nameiksi, sekä rapiseva paperi. Jo tarhassa opetin ponille, rapisevan paperin ja porkkanan yhteyden, jolloin meidän oli helppo jatkaa pyöröaitauksessa.

Poni ymmärsi hyvin, että rapisevasta paperista seurasi porkkanaa, jolloin se jo kuullessaan rapinan, kääntyi kohti ja tuli luokse. Joten yhdistin vihellyksen rapinaan, sillä haluan että hevoset tulevat vihellyksest luokse.

Poni vaatii vielä paljon toistoja, mutta alku on jo hyvällä mallilla - se tulee luokse vihellyksellä, mutta vielä vähän haparoiden, jolloin jouduin motivoimaan ponia rapinan avulla. Mutta lähtökohtana meillä oli se, että poni kääntyi ihmisestä poispäin, joten jo se, että se kääntyy ihmistä kohti, on suuri muutos positiiviseen suuntaan,

Kottero ymmärsi myös hyvin suunnanvaihdon pyöröaitauksessa, itseasiassa olin yllättynyt, kuinka hyvin poni kuunteli, sillä se on osoittanut hyvinkin ihmisestä välinpitämättömiä merkkejä. Poni vaihtoi heti suuntaa, kun minä halusin.

Eilen poni sai jolkotella omaan tahtiin kentällä, ja sillä olikin niin hauskaa, että se oli vallan litimärkä tuolla talviturkilla. Tänään olikin lievästi hapoilla oleva poni, jolle teki varsin hyvää työskennellä ja hölkkäillä vähän pyöröaitauksessa. Lopuksi poni sai vielä hieronnan, josta se nautti oikein kovasti.

Tästä jatkamme vielä pyöröaitauksen merkeissä harjoittelemalla luokse tuloa, niin että se varmasti sujuu.

Ponilla meni eilen monta tuntia kahden kuivatusloimen alla ja aamulla se näytti lyttääntyneen turkkinsa kanssa aivan uitetulta koiralta. Olen harvoin näin nuoren kohdalla klippaamisen kannalla, mutta tässä kohtaa sitä on oikeasti pakko miettiä, tekisikö ponille jonkin siistin vauhtiraidan, sillä talvella se vain vilustuisi, jos se joutuisi märkä turkki päällä seisomaan useamman tunnin.

Onneksi klippaushaaveita hidastaa klipperini, joka irtisanoi pitkän yhteistyömme loppukesästä, eikä sitä saatu kuntoon. Nyt onkin etsinnässä uusi kone, mutta olen niin kranttu, etten tyydy mihin tahansa turhakkeeseen ja Simon leikkaus syö klipperi budjetin. Poni saa siis toistaiseksi pitää turkkinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti