Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.12.2014

13# Kun usko loppuu, jää jäljelle vain toivo ja rakkaus!

 
Mun murut

Illalla Nemo vaikutti jo pirteämmältä, tai niin ainakin mieheni mielestä, joka kävi pojat yöruokkimassa. Nemo oli korvat hörössä hörähdellyt iloisena ja suu täynnä turvetta! Niin, se kun tuppaa aina syömään karsinasta turvetta, kun uudet turpeet laitetaan. Tietenkin kerkesin eilen aamulla kuivittaa Nemon karsinan.

Koko yö meni miettiessä hevosta, saako se nyt tukoksen turpeesta? Entä jos se ei huomenna olekaan kunnossa? Mihin minä hautaan hevoseni ja olenko minä se, joka meistä soittaa eläinlääkärin hevosta lopettamaan? Kun usko loppui, jäi jäljelle vain toivo ja rakkaus. 

Aamulla herättyämme, hyvin myöhään, sillä lapset nukkuivat jostakin syystä yli yhdeksään, kuuntelin tarkasti. Kuuntelin, kuuluiko tallista normaalit äänet, ne kiukkuiset ja kiireiset paikutukset, jotka kertovat ettei palvelu toimi niinkuin pitäisi. Ei kuulunut, tallissa oli ihan hiljaista, liian hiljaista. Edes poni tai Simo eivät potkineet, se ei tosiaan ole normaalia. Lohduttauduin sillä, että hevoset olivat iltasapuskansa saaneet vasta vähän ennen puolta yötä, ehkä niillä ei ollut vielä nälkä. 

Tallille pääsimme kymmenen jälkeen. Suuntasimme varustehuoneeseen etsimään kuumemittaria ja loimea Nemolle. Maa oli valkoinen, ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Ensimmäistä kertaaihan oikeasti oli lunta, ja sitä olikin jo sitten sen verran että ponille kävi hankitreenistä, kun talutin sen tarhaansa. 

Tallin oven avattuani vastassa oli ihanaakin ihanampi ääni, Nemo hörisi iloisesti, niinkuin aina! Ensin täytyi mitata hevoselta ruumiinlämpö. Kuumemittari ei näyttänyt lukemaksi mitään liian suurta, sen sijaan melkein jopa liian vähäistä lämpötilaa 36,9 astetta. Lämpötilaa täytyy seurata tarkkaan, ettei siinä tapahdu muutoksia. Nemo sai karsinaansa hieman heinää, jota se alkoi mussutella iloisena. Sillävälin kun Nemo nautiskeli testiannostaan, loimitin Simon ja ponin ja vein ne nautiskelemaan talvisesta kelistä. Poni kyllä ilmoitti hyvin pian, ettei se nauti tilanteesta ollenkaan, sillä lumisade oli jo lähinnä räntää. Onneksi sain ostettua viikolla ponille uuden, sopivan loimen, nyt se tosiaan tuli tarpeeseen.

Sitten jatkoin Nemon kanssa. Yleisolemus ei ollut ihan priimaa, mutta voiko se ollakaan? Hevonen on ollut lähes vuorokauden syömättä ja eilen se oli jo niin stressaantunut, että oli kaatua jo pienestä rauhoituksesta. Hevonen näytti kuitenkin huomattavasti terveemmältä, kuin eilen ja pieni aamupalakin oli hävinnyt karsinasta. Loimipäälle ja ulos, jottei hevonen stressaisi karsinassaan yksin.


Ulos Nemo sai vähän lisää heinää. Vähän on toki suhteellinen käsite ja mietin jo, annoinko hevoselle kuitenkin liikaa ruokaa? Annoin vähän, vähän verrattuna normaali annokseen, mutta oliko se silti eläinlääkärin tarkoittaman "vähän" kanssa ollenkaan samoissa kaavoissa? 

Ulkona Nemon syömistä seurasin tarkkaan, ehkä liiankin tarkkaan. Nemo otti heinää, pureskeli ja mupelteli niitä taas pois. Seurasin hetken aikaa, hevonen jatkoi samalla tavalla hetken aikaa. Sitten se aloitti myös nielemisen. Hevonen söi heiniään, ilman että se sylki niitä takaisin. Syöminen ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin normaalisti, heinäannos hupeni hitaasti, mutta se kuitenkin hupeni.

Hevonen alkoi selvästi vähän piristyä saadessaan ruokaa, mikä on positiivinen asia! Nyt vain toivotaan parasta, ettei hevosen tila romahda. 


Mistä hevonen tukoksen sai? 
Sitä voimme vain arvailla. Ehkä porkkanan pala? Viimeisimmät porkkanat hevonen on saanut keskiviikko iltana, mutta jo silloin ennen porkkanoiden antoa hevosen karsinassa oli heiniä jäljellä edellisestä ruokinnasta. Ehkä aikaisemmin annetusta porkkanasta? Synnynnäinen vika on epätodennäköinen, sillä hevonen on elänyt 14 vuotta ilman ongelmia. Tämä on ensimmäinen kerta kun hevonen tukoksen saa, toivottavasti myös viimeinen. Heinän ja greenlinen lisäksi hevonen ei ole saanut mitään muuta kuin porkkanan palasia lähiaikoina, joten se on melkein ainoa vaihtoehto, mutta ei voi tietää. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti