Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

4.12.2014

4# hevosen omistajan arkityökalu




Mitä harjapakkini on syönyt?

Harjapakki on varmasti jokaiselle hevosharrastajalle tuttu. Nyt aion esitellä oman, jokapäiväisen ystäväni sisällön. Meidän tallissa on vain yksi harjoja sisältävä pakki. Sillä käytän hevosillani samoja harjoja. Se on näin pienessä tallissa helpointa ja säästää tilaa, eikä turhia harjoja loju nurkat täynnä. 

Yritin hetken aikaa, jokunen vuosi sitten, pitää omia harjakoreja, mutta toistuvasti huomasin etsiväni sitä yhtä tiettyä harjaa milloin kenenkin korista, joten päätin, että etsiminen saa riittää ja yhdistin harjat yhteen koriin, jossa ne ovat aina käden udottuvilla. 

Pakkina on käytössä Eskadronin harjapakki, joka on ostettu syksyllä 2009, jolloin tarvitsin Nemolle oman harjapakin kun muutimme täysihoitotallille. Sitä ennen käytössäni oli kotona seinään kiinnitetty laatikko, josta oli todella näppärä ottaa harjoja. 

Tuo pakki on kyllä kestänyt joten kuten kasassa nämä vuodet, mutta en sitä kehua voi muusta kuin tilasta. Siihen oikeasti mahtuu harjat. Sen sijaan sitä ei hirveästi nostella kahvasta, vaan se on aina nostettava pohjasta, muutoin harjat päätyvät lattialle. Aina aukaistaessa kantta, se tippuu lattialle, sillä sen kiinnitykset olivat heikkoa muovia, jotka hajosi jo ensikäsittelyssä. Muutoin pakki on kyllä kestänyt, sillä se on lukuisia kertoja tippunut betonilattialle, juuri tuon kannen takia. 


Harjapakki asustaa tallissamme, hattuhyllyllä. Sillä on kaverina toinen samanlainen, erivärinen tosin, pakki jossa on muut hoitotuotteet, kuten linimentit ja helosanit yms. Talveksi kaveri kuitenkin lähtee varustehuoneen lämpöön. Nyt hattuhyllyllä kaverina on lasten talliin eksynyt nalle, juuriharja mutaisia jalkoja ja ennenkaikkea kavioita varten sekä linimentti, josta tosin en tiedä miten ja miksi se on tuohon eksynyt, sillä emme ole käyttäneet linimenttiä aikoihin.

 Ensimmäisenä käteen sattui pehmeäharja. Tämäon ostettu Nemolle joskus keväällä 2009, jolloin oli jonkinmoinen muoti-ilmiö luonnonharjaksisille harjoille. Minäkin sorruin siihen ja vaihdoin silloin kaikki synteettiset harjat näihin luonnontuotteisiin.

Hevosessa ei harjojen vaihtumisen myötä tapahtunut luvattuja muutoksia karvan laadussa, kiillossa eikä muussakaan. Sen sijaan kukkarossa kyllä tapahtui..

Tämä on ostettu horzelta ja se on nimensä veroisesti pehmeä. Liiankin pehmeä, sillä eipä tuolla harjalla puhdisteta yhtään mitään. Parhain tehtävä tällä on ollut klipatun, loimitetun hevosen harjauksessa, jolloin karva on jo valmiiksi puhdas. Talviturkin, tai kesäturkinkaan kanssa tällä ei tee yhtään mitään. Siksipä se onkin saanut lähinnä täyttää harjakoria.


 Toisena harjakorista löytyi hieromissuka. Itseasiassa tämä oli entisen koirani harja, joka tosin kuoli päivänä, jolloin täytin 18 vuotta..
Rakkaan koiran oma harja on kuitenkin säilynyt matkassa mukana, tosin nyt sillä harjaillaan hevosia. Hevosten makuun tuo on erityisesti karvan lähdön aikaan, silloin kun pahin kutina on päällä. Sillä saa myös kivasti irtokarvat harjattua, ei kuitenkaan yhtä kivasti kuin metallisella hikiviilalla.
 Kaikki hevoset eivät kuitenkaan pidä tuosta, sillä se on melko kova. Nemo kuitenkin rakastuu tuota. Materiaaliltaan tuo on jotain kumimaista, ei kuitenkaan yhtä lötköä kuin kumisuat. Suurimman osan ajasta tämäkin viettää vapaata ja on lähinnä kevään karvanvaihdon kutinoita helpottamassa.

 Sitten lisää pehmeitä harjoja, niitähän ei koskaan voi olla liikaa.
Vasemman puoleinen, puuselkäinen synteettiharjaksinen pehmeä harja on ostettu yli kymmenen vuottasitten. Se on kiertänyt maailmaa, sillä ennen omaa hevosta annoin sen suomenpienhevostamma Ahokasteen käyttöön. Kun "Pörri" vuonna 2012 pyörähti meillä "saattohoidossa" tuli harjakin takaisin minulle.

 Keskimmäiset sininen ja vaalean punainen ovat samanlaista materiaalia, tosin erimerkkisiä. Sininen on ostettu Uunolle, silloin kun Uunon ostin ja vaaleanpunainen on oikeasti vanhemman tyttäreni ja aina sitä lainatessa, kuulen omistajan suusta harjan omistussuhteet, etten vain vahingossakaan unohda kenen harjaa käytän. Nuo kaksi onkin minun lemppari harjoja, ne sopivat hyvin käteen, pysyvät kädessä ja ovat oivallisia koko hevosen harjaamiseen. Ne ovat riittävän jämäköitä mutta samalla tarpeeksi pehmeitä, jotta niillä saa piikkisuan kaverina koko hevosen harjattua korvanpäisä kavion kärkeen. Viimeisenä taas yksi "luonnonoikku", jonka ostin joskus Hööksistä. Itseasissa ostin niitä kaksi: Nemolle ja Uunolle omat, mutta toinen lähti Uunon mukana. Tämäkin harja on usein, etenkin kesäisin ohuemman karvan aikaan käytössä.

 Seuraavaksi onkin yksi vähiten käytetyistä harjoista. Tämäkin on Uunolle ostettu. En kykene ymmärtämään, miksi harjakset ovat tuossa kunnossa?! Inhoan tuollaisia harjoja. Tämä on siis dandy, eli karkeaharja. En tiedä puhutaanko enää dandy-nimellä missään? Hyvä karkeaharja on oivallisin apu kura-aikaan, mutta tämä on oikeasti kaukana hyvästä. Käyttötunteja tuolla harjalla ei oikeasti ole kuin muutama hassu minuutti, ja nykyisin sitä käytetään vain lähinnä suojien puhdistukseen, sillä hevosen harjaukseen tuo on huono.

Tuossa olisi kiva ja pitävä kädensija, mutta harjakset menivät alta aikayksikön huonoon kuntoon, ja minä todella vihaan sitä. 
 Seuraavaksi olikin samansarjan, Uunolle tämäkin ostettu, pölyharja.
Tämä on mitä ihanin, pitkäharjaksinen pöläri, mutta käytän todella harvoin. Ehkä minun hevoseni ovat pölyttömiä tai sitten olen sen verran kiireinen, etten ole tuota paljon tarvinnut. Mutta kisamatkoilla tämä on kyllä ehdoton, etenkin kun olemme menossa valkoaitojen sisään. Sillä saa helposti ja nopeasti hutaistua kaikki kuljetuksessa tulleet pölyt pois, eikä harjakset vahingoita nahkaakaan, kuten suitsia. Joten päänkin saa huoletta suitset päässä pyyhkäistyä.

Muutoin tämä on myös näitä harjakorin täyttäjiä, niinkuin suurin osa harjoistani.

 Kumisukia meille on kertynyt kolme. Vaaleanpunaisen omistajasta ei liene epäilystä? Se on kuitenkin äidillä usein lainassa, sillä se on jotenkin mukavampi kuin mustat. Se pysyy paremmin kädessä, kuin nuo liukaspintaiset mustat, sekä on pehmeämpi. Vihaan käteen kovia tai epäsopivia harjoja.


  Sitten kulutustuotteemme, ainoa harja, joka täytyy uusia vähintään kerran vuodessa. Jotenkin meillä vaan nuo piikkisuat kuluu eniten, sillä ne ovat jokapäiväisessä käytössä.

En ole raaskinut heittää kuluneempaa sukaa pois, sillä se istuu kivasti käteen, kun on pehmentynyt ja muovaantunut ajan kanssa. Uusi suka on
makuuni liian kova ja koppurainen. Odotan että mieheni pehmentää ja kuluttaa uutta sukaa, jottei minun näppini saa niistä rakkoja. ;)

  Mieheni varmasti ehdoton suosikki, hiusharja, jolla hän laittaa ojennukseen niin harjan, hännän kuin vuohiskarvatkin. Kovassa käytössä ja kulutuksessa. Oikeasti tuo on ihan ihmisille tarjoitettu, mutta hevosharjat eivät kestä läheskään yhtä kovaa kulutusta, on tämä halpahallin euron arvoinen harja ollut paras tähän. Tällä on kuitenkin takana jo yli kolme, aktiivista käyttövuotta. Ehkä kuitenkin täytyisi harkita uuden ostoa, vai mitä?

 Kaviokoukku. Tällä on ikää ehkä yksi vuosituhannes. Inhoan näitä harjapäisiä kaviokoukkuja, sillä niillä ei tee mitään talven tieroja tai kovaksi pakkaantunutta savista kavion pohjaa käsitellessä. Onhan meillä niitä perinteisiäkin, mutta missä, se on toinen juttu. Ne ovat aina juuri sen takia kadoksissa, että niitä tarvitaan ja käytetään.
 Sitten ehkä maailma turhin hevosharja, noinniinkuin oikeasti. Kuka käyttää pääharjaa? Meillä ainakin pää harjataan isommalla, pehmeällä harjalla, se on hevosellekin miellyttävämpää, kun yhdellä sivaisulla saa koko pään, eikä tarvitse hinkata edestakaisin kymmentä kertaa tällaisella miniturhakkeella. Tämäkin on ostettu Uunolle, mutta käytetty sitä ei liiemmin ole.
 Sitten minun yksi lemppari harja, taas. Tämä on vaan niin mahtava! Se on ehkä karkeaharja, ainakin niihin minä sen luokittelisin. Tässä on riittävän jämäkät harjakset jotta se todella toimii karkeaharjana, mutta ne ovat lyhyet, näin ollen ainakin minulle tämän harjan kanssa työskentely on kontrolloidumpaa kuin pitkäharjaksisen. Tällä saa kuran irti juuri siitä mistä pitää. Lisäksi tämä taituu mahtavasti myös suojien harjaukseen.
 Ja mikä parasta, tämä ei ole käytössä mennyt miksikään ja on kaikenlisäksi luonnontuote.
 Sitten uusin ostokseni, Effolin mouth butter. Ei varsinaisesti harja, mutta sopii mainiosti harjakoriin, sillä on käytössä joka päivä. Tämä on siis rasvaa hevosten suunpieliin ja paljon parempaa siihen kuin Helosan. Tämä ei kuivata ja aiheuta turhaa kitkaa, vaan päinvastoin. Maku on ihanan omenainen, itsekin maistelin. Meillä tätä hierotaan suoraan kuolaimiin ja hevosten suunpieli ongelmiin tämä on todella auttanut. Olemme päässeet helosanin auheuttamasta oravanpyörästä pois. Suosittelen kokeilemaan, sillä tuo putelo ei montaakaan euroa maksa.



Viimeisimpänä harjakorista löytyy kiillotuskinnas. Tämäkin on yllättäen mieheni käytössä enemmän kuin minun. Hän on se, joka huolehtii, etten mene esiintymään pölyisellä likaisella tai huonosti letitetyllä hevosella (tai likaisilla saappailla :D). Hän siis hoitaa puunaukset ja viimeistelyn. Tämä kinnas toimii parhaiten, kun siihen suihkuttaa kiillotusainetta, samalla heppa säästyy inhottavalta suihkupullo kärsimykseltä. 

Tällaisia tavaroita löytyy siis minun päivittäin käytössä olevasta harjapakista. Erikseen löytyy vielä harjan siistimisvälineet, mutta ne oli pakko piilottaa mieheltäni, että hevosillani on edes joskus harjaa, jonka voin siistiä.

Mitä teidän arkilaatikosta löytyy?

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti