Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

8.12.2014

9# Miten minusta tuli hevosen omistaja

Oli vuosi 2007 kun olin päättämässä peruskoulua. Olin päässyt Ylä-Savon ammattiopistoon, Kiuruvedelle opiskelemaan ratsastuksen ohjaajaksi. Minulla oli kaksi viikkoa aikaa laittaa rasti koulun papereihin: Hyväksyn vai hylkään -opiskelupaikan.

Kiuruvesi oli asuinpaikastani, Suomineidon itäisimmästä pisteestä kaukana. Sieltä tosin kaikki on kaukana. Oli kuitenkin tiedossa, että kouluun kulkeminen alaikäisellä sieltäpäin tuottaisi ongelmia, sillä kunnon julkista liikennettä ei ollut.

Oli viimeinen tilaisuus kokeilla kepillä jäätä, asiaan josta aina oli saanut ehdottoman ei-vastauksen. Saisinko oman hevosen? Saisinko hevosen, jos jättäisin opiskelupaikan Kiuruvedeltä ja jatkaisin opintojani paikallisessa lukiossa. Yllättäen huomasin laittavani postiin Kiuruvedelle kirjettä, jossa hylkäsin opiskelupaikan ja katselin hevosten myynti-ilmoituksia.

Kesäloma etsittiin hevosta ja rakennettiin tallia. Tallin rakennus olikin suuri projekti, sillä vanha, jo huonossa kunnossa oleva navetan osa jouduttiin peruskorjaamaan aivan kokonaan. Peruskorjaus rakennuksella olisi ollut edessä joka tapauksessa, hevosen tulo vain nopeutti projektin alkamista.

Minulla oli hevosen hankinnassa rahallisena tukena vanhempani. He myös auttoivat hevosesta koituvista kuluista tietyssä määrin, sekä kuivaheinän teosta. Muusta he eivät sitten hevosen saralla ymmärtäneet mitään. Hevosen hoidosta ja hyvinvoinnista jouduin vastaamaan itse täysin ja kustantamaan varusteet satulaa lukuunottamatta itse.

Kun vihdoin löysin hevosen, johon rakastuin, olimme kaikki - koko perhe ensikertaa hevosenosto tilanteessa. Meillä ei ollut apuna ketään ammattilaista mukana auttamassa tai kertomassa mitä ottaa huomioon. Koska sellaisia ei ollut.

Niinpä ostimme sen hevosen johon rakastuin. Samainen hevonen on meillä vieläkin, vain reilu seitsemän vuotta vanhempana.

Kerta kokemuksella opin, kuinka tärkeää apu olisi etenkin ensimmäistä hevosta hankkiessa. Jonkun ulkopuolisen täytyisi olla sanomassa oma mielipiteensä hevosesta ja siitä soveltuuko se juuri ostajan käyttötarkoitukseen. Jonkun täytyisi olla riisumassa ruusunpunaiset lasit silmiltä siinä tilanteessa, kun ostetaan ensimmäistä kertaa niin vastuullista ja arvokasta eläintä kuin hevonen.

Vaikka minun kohdalla hevonen on ollut unelma, ehkä jo sinnikkyyteni ansiosta, olisin voinut valita siihen tilanteeseen sopivammankin ratsun. Minulla oli käsissäni iso, nuori ja hankalan luonteen omaava hevonen. Varsinaisesti hevosessa ei vikaa ollut, ainoastaan oma kokemus juuri tämän kaltaisen, kuumuvan ja stressaavan nuoren kanssa puuttui ja siitäkös ongelmia saimme.

Minulla ei ensimmäiseen vuoteen ollut ketään, joka olisi voinut auttaa. Näin ollen jouduin selviämään ja opettelemaan kantapään kautta asiat, aina ruohojuuri tasolta asti.

Olin kuitenkin vaikeuksista huolimatta onnellinen hevosen omistaja. Ja olen edelleen, vaikka vaikeudet siltä saralta on taakse jäänyttä elämää. Vuodessa kerkesin oppia paljon. Paljon ratsastuksesta, mutta vielä enemmän hevosista ylipäätään.

Pidänkin erittäin tärkeänä, että uudella hevosen omistajalla on ostohetkestä lähtien joku auttamassa ja neuvomassa, ihan missä asiassa vain. Olen ollut useamman kerran auttamassa uusia hevosen omistajia, jottei muiden tarvitsisi kulkea kivistä tietä pitkin ja autan mielelläni vastaisuudessakin.

Seuraavien hevosten osto käykin sitten jo aivan toisella tapaa ja asioita osaa katsoa ihan eritavalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti