Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.12.2014

Aurinko, tuo kevään varma merkki!


Joulupäivän herkkuhetki, tarjolla oli omenapaloja ja kuivaa leipää. Toiset (Simo) ahmi ja kerjäsi enemmän ja toiset (Nemo) sai vain muutaman valitun omenapalasen turvallisuus syistä. Poni sai jämät omenoista ja leivän kannikan. 





Tänä vuonna niinkuin ei muilloinkaan jouluna eikä juhannuksenakaan hevosten arki ollut erilainen. Hevoset ovat hevosia eivätkä ne ymmärrä joulusta mitään. Jos rutiinit muuttaa "joulun kunniaksi" normaalista poikkeavaksi, voi joulu olla herkälle hevoselle suuri stressin aiheuttaja. -Hevosen hoitaja ei voi pyhinäkään lomailla tai tehdä puoliteholla.


Nemon kanssa nautimme tänään kelistä, joka kertoi että on pian aika aloittaa karvan vaihto ja mikä parasta, ollaan matkalla kevättä kohti! Meille yöllä satoi hieman luntakin, miltei kaikkialla oli valkoista, ohut kerros, mutta lunta silti! Ihanaa vaihtelua mustaan ja synkkään. Asumme selvästi Suomen kolkassa, jonne aina viimeisenä tulee lunta, jos tulee! 




Kenttä on hieman heikossa kunnossa, kun lunta ei ole riittävästi ja joku oli jättänyt sen lanaamatta Simon juoksutuksen jälkeen. Tarvitaan siis lisää lunta ja pian, niinpä päädyimme sänkipellolle.



Nemo oli hyvin jäykkä ja haluton. Onhan se seisonut nyt useamman viikon, eikä liukkaalla ja kovalla pohjalla tarhassa seisominen auta yhtään parempaan. Vauhti oli tänään siis hyvin hidasta käyntiä, mutta ainakin nautimme auringosta, pakkasesta ja hyytävän kylmästä merituulesta. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti