Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

10.12.2014

Simon kuulumisia

Kuinka vaikeaa onkaan toteuttaa hevosen kävelyttämistä turvallisesti. Meillä se on todella vaikeaa. Karsinalevon toteutus oli helppoa, sillä hevonen oli neljän seinän sisällä eikä hevoselle tullut mahdollisuutta tehdä asioita toisin. Kävelyttäminen onkin aivan toinen show. Hevonen on kerännyt koko lomansa aikana energiaa, paljon. Ja jo muutenkin hyvin aktiivinen ja innokas liikkuja joutui seisomaan ensin karsinassaan 24/7 kaksi viikkoa. Jouduimme jo muuttamaan hoito-ohjeita, laittamalla Simon tarhaansa päiviksi, heti tikkien poiston jälkeen n. Kolme viikkoa sitten, vaikka hevosen olisi pitänyt vielä seisoa kahden viikon ajan karsinassaan. Kävelyttäminen oli suorastaan vaarallista, sillä hevosella keitti kertakaikkiaan yli. Tarhailu rauhoitti tilannetta hieman.


Kävelystä täytyisi jatkaa vielä kolmen viikon ajan. Sinä aikana hevonen ei saisi tehdä missään kohtaa, edes tarhassa, kevät juhla liikkeitä. Tarhassa Simo onkin suhteellisen rauhallisesti. Mitä nyt yksi päivä oli päättänyt hypätä aitojen yli ja lähteä verryttelemään laitumille.

Kävelyttäessä tilanne ei ole yhtä rauhallinen. Hevonen ottaa räväköitä "nollasta sataan" alle sekunnissä - hyppypomppulaukka riistäytymisiä. Siihen lisättynä suitsille vähemmän optimaalinen niska (Simosta erittäin optimaalinen) ja tähän niskaan huonosti istuvat suitset, jää liinanpäähän monesti pelkät suitset - hevonen huitelee kentällä todellisena villihevosena. Kyllä, olen monesti kuolannut uusia, tälle niskalle optimaalisia suitsia, mutta Simo on tunnetusti taitava suitsien rikkoja, ja arvatkaa vaan löytyykö ne optimaaliset suitset yhdellä satasella..

Kukkaruukusta takaisin asiaan. On mahdottomuus saada pidettyä tämä räväkkä energiapakkaus käynnillä. Vaihtoehtoja näin kaksi: 1. Jatkaa samaan malliin, jolloin hevonen rikkoisi ennen pitkää itsensä. Kenenkään jänteille ja nivelille ei ole hyväksi tehdä kylmiltään sekunti kiihdytyksiä pysähdysvauhdista seuraavaan ulottuvuuteen. Vaikka liikkeet ja loikat kulkevatkin koko kropan läpi. Eikä se missään määrin vastaa annettuja ohjeita. Toinen vaihtoehto, jonka otimme käyttöön oli aloittaa hevosen liikuttaminen myös ravissa. Katsoin hallinnassa olevan, rauhallisen ravaamisen olevan pienempi pahe, kuin hallitsemattomat laukkaloikat ja kentällä irti säntäily.

Toki aluksi mietin, tuleeko ravuuttamisesta yhtään sen hallitumpaa, mutta Simo osoittautui erittäin yhteistyöhaluiseksi ja ravailee suhteellisen nätisti liinan päässä. Ja on selvästi tyytyväinen siihen, että saa vähän humputella. Näin saamme hevosen mielen pidettyä edes jotenkin maltillisena ja jos vahingossa jostakin karkisi ylimääräistä energiaa ulos tällätavoin, olisi se ihan positiivinen asia. 

Hevonen on muuten toipunut täysin leikkausesta. Se liikkuu hyvin ja mielellään, ja jalat kulkevat jopa linjassa. Tätä en uskonut tapahtuvan leikkauksen myötä, sillä hevonen on edestä hyvin ahdas ja takaa se levittää kovasti. Mutta takaosan levittäminen kyllä vähentyi selvästi leikkauksen johdosta. Myös vinous on ainakin suoralla uralla sekä liinassa hävinnyt lähes nollaan. Mitään turvotusta, kuumetta tai ontumista ei ole ilmennyt, ainoastaan hevonen palasi "kiukku-Petteriksi". 


Kiukuttelu jäi ruunauksessa Porvooseen, mutta viimeisen rauhoituksen aikana Viikissä se palasi taas kuvioihin. Kyselin eläinlääkäriltä, voiko oikeasti kaiken takana olla pelkkä rauhoitusaine, sillä ruunauksen yhteydessä nimenomainen rauhoituspiikki sai hevosen suorastaan hyökkäämään eläinlääkäriä kohti ja siilloin puhuttiin rauhoitusaineen voivan vaikuttaa harvoihin yksilöihin niin. Kenelläkään ei kuitenkaan tuntunut olevan faktaa asiasta, voiko rauhoitusaine tehdä tällaista hevoselle, että se muuttuu ensin kiukkuisesta oikeaksi mammanmussukaksi, yhdellä rauhoitus ja nukutuskerralla ja toisella kertaa siitä tulee taas äkäinen paskiainen. Nyt tosin nukutuksen jälkeen hevonen oli vielä ihan oma itsensä, mutta tikkien poistoa varten laitettu rauhoitusaine sai hevosen heti piikin jälkeen vihaiseksi. Sama viha on ollut päällä siitä lähtien. 

Nyt kuitenkin jatketaan kiukun kanssa elämistä, kävelyttäen ja vähän hölkkäillen. Edessä olisi hammashuoltoa sekä Simolle että tallin muillekin hevosille. Ponin suuhun ei ollakaan koskaan vielä katsottu, joten nähtäväksi jää mitä sieltä löytyy.

Simon hampaat katsottiin ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten, kun hevonen oli kaksi vuotias. Hevoselle selvästi liian myöhään, sillä purukalusto oli todella huonossa hapessa. Hampaat olivat kasvaneet eritahtia ja rivistö näytti enemmän rappusilta kuin hampailta. Lisäksi silloin poistettiin suuret sudenhampaat. Puolivuotis tarkastuksessa hampaat olivat jo paljon paremmassa kunnossa ja nähtäväksi jää, miten purukalusto on nyt kasvanut. Ainakin hampaiden vaihto on juuri käynnissä.

2 kommenttia:

  1. Kivan oloinen blogi ! Tekstit ovat mielenkiintoisia ja niitä on kiva lukea :)

    www.treenatentavoitteisiin.blogspot.fi

    VastaaPoista